Manga

Manga ( jap. 漫画, マンガ, [mã̠ŋɡa̠]  ( inf. ) ) f.  - Japanilaiset sarjakuvat [1] , joskus kutsutaan komikkuksi (コミック) [2] [3] . Manga, nykyisessä muodossaan, alkoi kehittyä toisen maailmansodan päättymisen jälkeen [4] , vahvasti länsimaisten perinteiden vaikutuksen alaisena. Mangalla on kuitenkin syvät juuret varhaisessa japanilaisessa taiteessa [5] [6] [7] .

Japanissa mangaa lukevat kaiken ikäiset ihmiset. Mangaa arvostetaan visuaalisen taiteen muotona ja kirjallisena ilmiönä. Siksi on olemassa monia eri tyylilajeja ja monenlaisia ​​​​aiheita käsitteleviä teoksia: seikkailu, romantiikka, urheilu, historia, huumori, tieteiskirjallisuus , kauhu , erotiikka , liike ja muut [8] .

1950-luvulta lähtien mangasta on tullut merkittävä ala Japanin kirjankustannuksessa [4] , ja sen myynti oli 481 miljardia jeniä vuonna 2006 [9] ja 420 miljardia jeniä vuonna 2009 [10] . Mangasta on tullut suosittu myös muualla maailmassa [11] , erityisesti Yhdysvalloissa , jossa myynti vuonna 2006 oli 175–200 miljoonaa dollaria [ 12] . Melkein kaikki mangat piirretään ja julkaistaan ​​mustavalkoisena [13] , vaikka siellä on myös väriä, esimerkiksi Colorful , jonka nimi on käännetty englannista "värikäs". Suosituista mangaista, useimmiten pitkistä mangasarjoista (joskus keskeneräisiä [14] ), tehdään animea , ja kevyitä romaaneja , videopelejä ja muita johdannaisteoksia voidaan myös luoda [15] [16] . Animen tekeminen jo olemassa olevaan mangaan on kaupallisesta näkökulmasta järkevää - mangan piirtäminen on yleensä halvempaa, ja animaatiostudioilla on mahdollisuus määrittää, onko tietty manga osoittautunut suosituksi, jotta se voidaan kuvata [17] .

Käsikirjoituskäsikirjoitukseen voi tulla joitain muutoksia: tappelukohtauksia pehmennetään, jos sellaisia ​​​​on, liian selkeitä kohtauksia poistetaan. Mangan piirtävää taiteilijaa kutsutaan mangakaksi , ja usein hän on myös käsikirjoituksen kirjoittaja. Jos yksittäinen henkilö sitoutuu kirjoittamaan käsikirjoituksen, tällaista käsikirjoittajaa kutsutaan gensakushaksi (tai tarkemmin sanottuna manga-gensakushaksi ). Sattuu niin, että manga luodaan jo olemassa olevan animen tai elokuvan [18] pohjalta, esimerkiksi Star Wars [19] pohjalta . Anime- ja otakukulttuuria ei kuitenkaan olisi syntynyt ilman mangaa, koska harvat tuottajat ovat valmiita sijoittamaan aikaa ja rahaa projektiin, joka ei ole osoittautunut suosituksi sarjakuvan muodossa [20] .

Etymologia

On mahdotonta kääntää sanaa "manga" yksiselitteisesti. Se on kirjoitettu kahdella merkillä : 漫 (mies) ja 画 (ga). Hieroglyfi 画 käännetään "piirroksiksi", "kuviksi". Kirjaimellinen käännös on piirustuksia tyylillä (tavalla) "mies". Hieroglyfillä 漫 (ihminen) ei ole yksiselitteistä käännöstä, ja se voi tarkoittaa "vapaata", "kiva", "kirjava", "ylivuoto", "olla kaikkialla" jne. Eli hieroglyfi 漫 ei ilmaise jotain erityistä , mutta heijastaa semanttista konglomeraattia merkityksien "vapaa", "hupaisa", "satunnainen" ympärillä [21] .

Uskotaan, että sana "manga" tarkoittaa " groteskeja ", "outoja (tai hauskoja) kuvia" [22] [23] . Tämä termi syntyi 1700-luvun lopulla -  1800 -luvun alussa , kun taiteilijoiden Kankei Suzuki "Mankai zuihitsu" ( 1771 ), Santo Kyoden " Shiji no yukikai " ( 1798 ), Minwa Aikawa " Manga hyakujo " ( 1814 ) teokset julkaistiin [ 24] ja kuuluisissa kaiverruksissa Katsushika Hokusaista [25] , joka julkaisi sarjan kuvitettuja albumeita " Hokusai Manga " ("Hokusain piirustukset" ) vuosina 1814-1834 . Uskotaan, että sanan nykyaikainen merkitys esitteli mangakan Rakuten Kitazawa [26] . On kiistaa siitä, onko sallittua käyttää sitä venäjäksi monikkomuodossa. Aluksi viiteportaali Gramota.ru ei neuvonut taivuttamaan sanaa "manga", mutta äskettäin totesi, että "sen käyttökäytännön perusteella se toimii hylättävänä substantiivina" [27] .

Käsite "manga" Japanin ulkopuolella yhdistetään alun perin Japanissa julkaistuihin sarjakuviin [28] . Yksi tärkeimmistä syistä mangan laajaan käyttöön Japanissa ja kansallisten mangan kaltaisten sarjakuvien yleiseen suosioon Aasian maissa ( manhua Taiwanissa , Kiinassa , Hongkongissa , Macaossa ja Singaporessa sekä manhwa Etelä - Koreassa ) on japanilaiset erityisesti ja yleensä, Itä- ja Kaakkois-Aasian kansojen näkemään tiedon kuvien muodossa, perinnönä ja seurauksena hieroglyfikulttuuristaan ​​[29] [30] . Nimet ovat samankaltaisia, koska kaikilla kolmella kielellä tämä sana on kirjoitettu samoilla kiinalaisilla kirjaimilla . Ranskassa piirrettyjä mangatyylisiä sarjakuvia kutsutaan nimellä " manfra ", ja myös la nouvelle manga (  ranskaksi  -  "uusi manga") - japanilaisen mangan vaikutuksen alaisena luotu sarjakuvamuoto. Yhdysvalloissa piirrettyjä mangasarjakuvia kutsutaan englanniksi " amerimangaksi " tai OEL: ksi . alkuperäinen englanninkielinen manga  - "englanninkielinen manga" [31] .  

Historia

Ensimmäiset viittaukset tarinoiden luomiseen kuvissa Japanissa ovat peräisin 1100-luvulta , jolloin buddhalainen munkki Toba (toinen nimi on Kakuyu) piirsi neljä humoristista tarinaa ihmisiä kuvaavista eläimistä ja peruskirjaa rikkovista buddhalaismunkeista. Nämä tarinat - " Chojugiga " - olivat neljä paperikääröä, joissa oli mustepiirroksia ja kuvatekstejä [23] [33] . Nyt niitä säilytetään luostarissa, jossa Toba asui [34] . Hänen työssään käyttämät tekniikat loivat perustan nykyaikaiselle mangalle - kuten kuva ihmisen jaloista juoksutilassa [20] .

Kehittyessään manga omaksui ukiyo-e :n ja länsimaisten tekniikoiden perinteet [35] . Meiji -restauroinnin jälkeen, kun Japanin rautaesiripppu putosi ja Japanin modernisointi alkoi, länsimaisia ​​sarjakuvia alettiin tuoda maahan [36] , ja taiteilijat alkoivat oppia ulkomaisilta kollegoiltaan sommittelun, mittasuhteiden, värin ominaisuuksista. asioita, joihin ei kiinnitetty huomiota ukiyo-e:ssä, koska piirustuksen tarkoitusta ja ideaa pidettiin tärkeämpänä kuin muotoa. Vuonna 1902 alkoi julkaista Rakuten Kitazawan humoristista sarjakuvaa Tagosaki to Makube no Toukyou kenbutsu . Tämä amerikkalaisen sarjakuvan kaltainen teos oli ensimmäinen "sarjakuva" Japanissa [37] [38] . Vuosina 1900 - 1940 mangalla ei ollut merkittävän yhteiskunnallisen ilmiön roolia, se oli pikemminkin yksi nuorten muodikkaista harrastuksista [39] . Keisari Taishōn tullessa valtaan, mangaka alkoi kokeilla ulkomaisia ​​graafisia tyylejä ja alkoi myös vaihtaa kokemuksia ulkomaisten taiteilijoiden kanssa. Esimerkiksi 1920-luvulla joukko japanilaisia ​​taiteilijoita vieraili Yhdysvalloissa, jossa sarjakuvateollisuus oli tuolloin kukoistava [40] . Nykyaikaisessa muodossaan manga alkoi muotoutua toisen maailmansodan aikana ja varsinkin sen jälkeen [4] . Mangan kehitykseen vaikuttivat suuresti eurooppalaiset sarjakuvat ja amerikkalaiset sarjakuvat, jotka tulivat tunnetuiksi Japanissa 1800- luvun jälkipuoliskolla [34] .

Japanin militarismin päivinä manga palveli propagandatarkoituksia hyvälle paperille painettuina ja värillisinä [41] . Sen julkaisun rahoitti valtio (epävirallisesti sen nimi on "Tokyo Manga"). Sodan päätyttyä, kun maa oli raunioina, sen tilalle tuli ns. "Osaka"-manga, joka julkaistiin halvimmalla paperilla ja myyty lähes tyhjään [42] . Juuri tähän aikaan, vuonna 1947, Osamu Tezuka julkaisi mangansa Shin Takarajima ( Jap. 新宝島, "New Treasure Island") , joka myi fantastinen 400 000 kappaleen levikki täysin tuhoutuneelle maalle [43] . Tällä työllä Tezuka määritteli monet mangan tyylikomponentit sen modernissa muodossa [7] . Se käytti ensimmäisenä äänitehosteita, lähikuvia, liikkeen graafista alleviivausta kehyksessä [44]  - sanalla sanoen kaikkia niitä graafisia tekniikoita, joita ilman nykyistä mangaa ei voida ajatella. "New Treasure Island" ja myöhemmin Astro Boy tuli uskomattoman suosittuja [45] . Elämänsä aikana Tezuka loi monia muita teoksia, hankki opiskelijoita ja seuraajia, jotka kehittivät hänen ideoitaan [7] [46] ja teki mangasta täysimittaisen (ellei pää) massakulttuurin suunnan. Mangan aktiivinen tulo maailmanmarkkinoille tapahtui 1990-luvun alussa ja puolivälissä. Se yhdistettiin talouskriisiin, jonka vuoksi Japani etsi pääsyä ulkomaisille markkinoille [47] .

Tällä hetkellä mangan maailma tunkeutuu lähes koko Japaniin [48] . Manga on olemassa osana lehdistöä [49] . Japanissa mangaa lukee lähes koko väestö, kaiken ikäiset ja sosiaaliset asemat: nuorista eläkeläisiin, sosiaalisesta pohjasta huipulle. Osittain niin suuri mangan suosio ja liiallinen pakkomielle sen osan Japanin väestöstä ja otakukulttuurista mahdollistavat sen, että se ei anna periksi edes Japanin negatiivisista sosiaalisista ja taloudellisista tekijöistä, kuten Japanin taloudellisesta pysähtyneisyydestä ja jatkuvasta tilanteesta. deflaatio lähes kolmen vuosikymmenen ajan , väestön väheneminen, jonka aiheuttivat demografinen kriisi ja Japanin ikääntyminen . Japanilainen kansakunta on maailman vanhin ja yksi nopeimmin ikääntyvistä. 1. lokakuuta 2021 29,1 % Japanin väestöstä oli yli 65 -vuotiaita [50] [51] [52] [53] [54] [55] [56] [57] [58] [59] [60 ] ] . Entinen pääministeri Taro Aso , mangan ja animen fani [61] , uskoo, että manga on yksi keino tuoda maa pois talouskriisistä ja parantaa sen imagoa maailmannäyttämöllä. "Muuttamalla japanilaisen pehmeän voiman suosion bisnekseksi voimme luoda valtavan 20-30 biljoonan jenin teollisuuden vuoteen 2020 mennessä ja työllistää noin 500 000 ihmistä lisää", Taro Aso sanoi huhtikuussa 2009 [62] .

1900- ja 2000-luvun vaihteessa lähes neljännes Japanin painotuotteista oli mangaa [63] . Mangan suosio Japanin ulkopuolella kasvaa koko ajan. Manga-käännöksistä on tullut erittäin suosittuja ulkomaisilla markkinoilla, ja joissain tapauksissa ne ovat vastanneet tai ylittäneet kotimaisten sarjakuvien myynnin [64] . Vuonna 2011 mangan osuus kaikista Ranskassa julkaistuista sarjakuvista oli 40 prosenttia [65] . Vuonna 2007 mangan osuus kaikista Saksassa myydyistä sarjakuvista oli noin 70–75 prosenttia [66] . Yhdysvalloissa lokakuussa 2019 teollisuusanalyytikko Milton Gripp ICv2- konferenssissa New Yorkissa esitti tietoja, jotka osoittavat, että ensimmäistä kertaa useisiin vuosikymmeniin Yhdysvaltain markkinoita eivät hallinneet perinteisesti amerikkalaiset kuukausittaiset supersankarisarjakuvat, mutta graafisilla romaaneilla ja muiden genren pokkareiden julkaisuilla sekä japanilaisilla manga- ja manga-inspiroimilla kirjoilla. Nämä kirjat menevät hyvin kaupaksi kirjakaupoissa, vaikka muutos on vaikuttanut myös sarjakuvakauppoihin. Nielsen BookScanin lasten sarjakuvien ja graafisten romaanien osuus kirjakauppojen myynnistä oli 41 %, mangan osuus 28 %, kun taas supersankarisarjakuvien osuus oli alle 10 %, 9,6 % vähemmän kuin viime vuonna [67] .

Julkaisu

Mangan osuus kaikista Japanissa julkaistavista painotuotteista on noin neljännes [48] . Suurin osa ilmestyy ensin paksuissa (200 - tuhatsivuisissa) aikakauslehdissä , joita on yli sata [68] , ja suosittuja mangasarjoja julkaistaan ​​myöhemmin erillisinä osina, ns. tankōbonina [7] [8 ] .

Asiantuntijat arvioivat, että noin 95 % Japanin koko väestöstä lukee säännöllisesti mangaa [69] . Mangan (missä tahansa muodossa) pääluokitus on kohdeyleisön sukupuoli [70] , joten nuorille ja tytöille suunnatut julkaisut ovat yleensä helposti erotettavissa kannen perusteella ja sijaitsevat kirjakaupan eri hyllyillä. Jokainen osa on merkitty "6-vuotiaille", "yliopistoikäisille", "lukemiseen tien päällä" [71] . On myös "manga at time" -osastoja: ostat puoleen hintaan, luettuasi palaat neljänneksellä summasta [49] .

Myös Japanissa on mangakahviloita (漫画喫茶, マンガ喫茶manga kissa ) [72] , joissa voi juoda teetä tai kahvia ja lukea mangaa. Maksu on yleensä tuntikohtainen: tunti maksaa keskimäärin 400 jeniä . Joissakin kahviloissa ihmiset voivat yöpyä maksua vastaan ​​[73] . On olemassa myös erikoistuneita mangakirjastoja, mutta mangan laajan saatavuuden ja halvan hinnan vuoksi sellaisia ​​kirjastoja on Japanissa vähän [22] . Kaupoista ostettua mangaa luetaan lähes kaikkialla Japanissa [74] . Mangaa levitetään usein Internetin kautta amatöörikäännösten muodossa - scanlate [75] . Manga ei rajoitu viihteeseen - Japanissa julkaistaan ​​usein oppikirjoja eri aiheista, jotka on kirjoitettu kokonaan sarjakuvamuodossa [76] .

Aikakauslehdet

Animelehtiä on paljon vähemmän kuin manga-aikakauslehtiä [68] . Manga-lehtiä julkaisevat lähes kaikki suuret kustantajat Japanissa [77] . Ensimmäinen mangalehti, Eshinbun Nipponchi  , luotiin vuonna 1874 [78] . Useimmat julkaisut, kuten Shonen Sunday tai Shonen Jump , ilmestyvät viikoittain, mutta on myös kuukausijulkaisuja , kuten Zero Sum . Puhekielessä tällaisia ​​lehtiä kutsutaan " puhelinkirjoiksi ", koska ne muistuttavat niitä suuresti sekä muodoltaan että painolaadultaan. He julkaisevat samanaikaisesti useita (noin tusina) mangasarjoja kerralla, yhden luvun (noin 30 sivua [3] , lehden ilmestymisen jaksotuksesta riippuen niiden lukumäärä vaihtelee) jokaisessa numerossa. Sarjamanga on tärkein julkaisumuoto [79] . Sarjajulkaisujen lisäksi aikakauslehdet julkaisevat myös "singlejä" (manga, joka koostuu yhdestä luvusta, englanninkielinen  one-shot ) ja neljän kehyksen yonkomeja . Heidän painokseensa olevat aikakauslehdet, kuten itse manga, on jaettu useisiin luokkiin iän ja sukupuolen mukaan [68]  - esimerkiksi mangalehtiä on pojille ja tytöille , miehille ja naisille , lapsille . Suosituimmat ovat nuorekas Shonen Jump ja Shonen Magazine , joita julkaistaan ​​vastaavasti 2,8 miljoonan kappaleen ja 1,7 miljoonan kappaleen levikkinä [80] . Ja vuonna 1995 Shonen Jumpin levikki oli 6 miljoonaa kappaletta [20] .

Aikakauslehdissä käytetään huonolaatuista paperia , joten mustavalkoiset sivut on yleinen käytäntö maalata eri väreillä - keltaisella, vaaleanpunaisella [81] . Mangan tekijät pystyivät esittelemään töitään lehtien kautta. Ilman niitä mangakaa ei olisi olemassa, sanoo kriitikko Haruyuki Nakano [20] .

Tankobons

Tankobonissa on pääsääntöisesti noin 200 sivua, siinä on tavallisen taskukokoisen kirjan kokoinen, pehmeäkantinen, parempi paperi kuin aikakauslehdissä, ja se on myös varustettu suojapaperilla . On sekä mangaa, joka ilmestyi välittömästi tankōbonin muodossa [82] (esimerkiksi hentai ), että mangaa, joka ennen tankobonissa julkaisemista julkaistiin aikakauslehdissä erillisinä lukuina [79] . Lisäksi on käsite aizoban ( jap. 愛蔵版 aizo: ban )  - erikoispainos keräilijöille . Vain menestyneimmät mangat painetaan tällä tavalla, kuten Dragon Ball tai Fruits Basket . Aizobaneja julkaistaan ​​rajoitettu painos, korkealaatuisella paperilla, ja niihin sisältyy lisäbonuksia: kotelo , erilainen kansi jne.

Monet mangakat haluavat miellyttää lukijoitaan lisäämällä erilaisia ​​hauskoja lisäyksiä manga-osan loppuun, japaniksi omaksi  - nämä voivat olla sivuja, joissa on hahmo- ja maastokuvioita, kirjoittajan kommentteja, pelkkiä luonnoksia. Joskus tämä kaikki julkaistaan ​​erillisinä kirjoina.

Doujinshi

Ammattimangan lisäksi tarjolla on doujinshi -niminen amatöörimanga, joka julkaistaan ​​pieninä erinä tekijöiden kustannuksella. Monet nykypäivän ammattimangakaista aloittivat doujinshi-kirjoittajina, kuten CLAMP [82] . Comiket , maailman suurin sarjakuvafestivaali, jossa on yli 550 000 osallistujaa kolmen päivän aikana [83] , on kyse doujinshista. Alkuperäisten tarinoiden lisäksi, jotka kirjoittajat ovat keksineet alusta loppuun, on parodioita tai teoksia, jotka sisältävät olemassa olevia hahmoja kuuluisista animeista ja mangaista. Vuonna 2007 dōjinshiä myytiin 245 miljoonalla dollarilla [84] .

Tyyli ja ominaisuudet

Manga eroaa huomattavasti graafisesti ja kirjallisessa tyylissään länsimaisista sarjakuvista [39] , vaikka se on saanut vaikutteita siitä. Käsikirjoitus ja otosten asettelu on rakennettu eri tavalla, visuaalisessa osassa painotetaan kuvan linjoja, ei sen muotoa. Piirustus on lähes aina mustavalkoinen, vaikka jotkin kuvat voivat olla värillisiä [22] ; se voi vaihdella valokuvarealistisesta groteskiseen , mutta päätrendi on tyyli, jota pidetään suurten silmien ominaispiirteenä. Esimerkiksi shojo- mangaa kutsutaan jopa "isot silmät pelastavat maailman", koska rohkeilla tytöillä, joilla on lautasen kaltaiset silmät, on usein yliluonnollisia voimia, heistä tulee tiedemiehiä tai samuraisotureita [85] . Ensimmäinen, joka piirsi tällä tyylillä, oli jo mainittu Osamu Tezuka , jonka hahmot luotiin amerikkalaisten sarjakuvahahmojen, erityisesti Betty Boopin (tytöt, joilla on valtavat silmät) vaikutuksen alaisena, ja Osamu Tezukan suuren menestyksen jälkeen muut kirjailijat aloittivat. kopioida hänen tyyliään [86] . Manga sisältää yleensä vähemmän tekstiä kuin länsimaiset sarjakuvat, ja mangan tarinan pääkohta heijastuu enemmän piirustukseen kuin dialogiin. Esimerkki tästä on Tezukan manga Hi no Tori , joka kerrotaan kuvasarjan kautta ilman merkittävää määrää tekstiä [87] .

Monien hahmojen suunnittelulle on ominaista piirtämisen yksinkertaisuus, mikä johtuu usein mangakan työaikataulusta. Jos esimerkiksi kirjoittajan on toimitettava 30 sivua mangaa julkaistavaksi viikon sisällä, hänen on toimittava nopeasti [88] . Hahmon luonteen indikaattori voi olla hänen veriryhmänsä, jonka mukaan, kuten Japanissa uskotaan, voidaan määrittää ihmisen luonne, hänen vahvuutensa ja heikkoutensa [89] [90] . Myös hahmolle on yleensä ominaista hänen silmänsä. Esimerkiksi suuret ja pyöreät silmät todistavat hahmon nuoresta iästä ja viattomuudesta, kapeat silmät pienillä iirisillä luonnehtivat negatiivisia hahmoja. Lisäksi naishahmoilla on perinteisesti suuremmat silmät kuin miehillä [91] . Päähenkilöissä on yleensä sellaisia ​​piirteitä kuin säädyllisyys, ahkeruus, omistautuminen ihanteilleen, perheelle tai ihmisryhmälle, taipumus taistella viimeiseen asti ja arvokas käytös kaikissa tilanteissa. Mutta samalla heillä voi olla erikoinen huumorintaju ja taipumus lapsellisiin loukkauksiin [92] . Mangan päähenkilöt voivat olla myös antisankareita, joilla on yleensä synkkä menneisyys ja jotka ovat taipuvaisia ​​laiminlyömään moraalia ja lakeja saavuttaakseen tavoitteensa [93] . Antagonistihahmot eivät aina ole roistoja , he voivat vain olla konfliktin toisella puolella. Pahat ovat yleensä erittäin julmia ja kunniattomia [94] . Päähenkilön seurueeseen voi kuulua paras ystävä (tai tyttöystävä), sankaria neuvoilla auttava iäkäs henkilö, omistautunut liittolainen ja (tai) päähenkilön mukana kulkeva salaperäinen olento (usein tällainen hahmo on koominen) [95] . Manga käyttää yleensä symbolijärjestelmää - monet teokset kuvaavat samoja kohtauksia tai elementtejä, joilla on erityinen merkitys. Esimerkiksi nenäverenvuoto tarkoittaa hämmennystä (yleensä seksikohtauksen nähdessä) ja hikipisara pään takaosassa tarkoittaa pelkoa tai jännitystä [96] [97] . Lisäksi tällaisia ​​tekniikoita käytetään usein myös teoksissa, jotka väittävät olevansa realistisia [98] . Luettelo mangan aiheista ja genreistä on melko monipuolinen - se sisältää seikkailun, romanssin, urheilun, historian, huumorin, tieteiskirjallisuuden , kauhun , erotiikan , liiketoiminnan ja muut. Hyvin usein yksi manga on sekoitus eri genrejä - on hyvin vähän kaunokirjallisia teoksia, joissa vain yksi genre on edustettuna [8] [99] .

Mangaa luetaan oikealta vasemmalle, minkä syynä on japanilainen kirjoitus , jossa hieroglyfisarakkeet kirjoitetaan tällä tavalla [22] . Usein (mutta ei aina) ulkomailla käännettyä mangaa julkaistaessa sivut peilataan niin, että ne voidaan lukea länsimaisten lukijoiden tottumalla tavalla - vasemmalta oikealle [100] . Uskotaan, että niiden maiden asukkaat, joissa kirjoitetaan vasemmalta oikealle, hahmottavat luonnollisesti mangan kehysten koostumuksen täysin eri tavalla kuin kirjoittaja tarkoitti [101] [102] . Jotkut mangakat, erityisesti Akira Toriyama [103] [104] , vastustavat tätä käytäntöä ja pyytävät ulkomaisia ​​kustantajia julkaisemaan mangansa alkuperäisessä muodossaan. Siksi, ja myös otakun [103] lukuisten pyyntöjen vuoksi , julkaisijat julkaisevat yhä enemmän mangaa ei-peilimuodossa. Esimerkiksi amerikkalainen yritys Tokyopop , joka pohjimmiltaan ei heijasta mangaa [105] , on tehnyt tästä päävalttikorttinsa. Sattuu niin, että manga ilmestyy molemmissa muodoissa kerralla (normaalina ja peilaamattomana), kuten tapahtui Viz Median Evangelionissa [104] .

Jotkut mangakat eivät pidä tarpeellisena määritellä tarinaa lopullisesti ja julkaista useita teoksia, joissa samat hahmot ovat joko yhdessä tai toisessa suhteessa tai tuntevat toisensa tai eivät. Silmiinpistävä esimerkki tästä on sarja Tenchi , jossa on yli kolmekymmentä tarinaa, joilla ei ole erityistä suhdetta toisiinsa, mutta jotka kertovat kaverista Tenchistä ja hänen ystävistään.

Manga muissa maissa

Mangan vaikutus kansainvälisillä markkinoilla on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmeninä [106] [107] . Manga on laajimmin edustettuna Japanin ulkopuolella Yhdysvalloissa ja Kanadassa , Saksassa , Italiassa , Ranskassa , Espanjassa , Puolassa , missä on useita mangaa käsitteleviä kustantajia ja melko laaja lukijakunta on muodostunut [108] . Hyvin usein mangaa muokataan ennen kuin se julkaistaan ​​muissa maissa, jotta se mukautettaisiin paikallisen lukijakunnan makuun. Tässä tapauksessa voi olla tilanteita, joissa editoidussa mangassa on merkittäviä eroja japanilaiseen alkuperäiseen verrattuna [109] .

Yhdysvallat

Amerikka oli yksi ensimmäisistä maista, jossa käännetty manga alkoi ilmestyä. 1970- ja 1980 - luvuilla se oli lähes saavuttamaton tavalliselle lukijalle [11] , toisin kuin animessa [110] . Kuitenkin nykyään melko suuret kustantajat julkaisevat mangaa englanniksi: Tokyopop , Viz Media , Del Rey , Dark Horse Comics . Yksi ensimmäisistä englanniksi käännetyistä teoksista oli " Barefoot Gen ", joka kertoo Hiroshiman atomipommituksesta [70] [111] . 1980- luvun lopulla julkaistiin Viz Median ja Eclipse Comicsin elokuvat Golgo 13 (1986), First Comicsin Lone Wolf and Cub (1987), Area 88 ja Mai the Psychic Girl (1987) .

Yksi ensimmäisistä mangan faneista Yhdysvalloissa oli taiteilija ja sarjakuvakirjailija Frank Miller [112] . Vuonna 1986 yrittäjä ja kääntäjä Toren Smith perusti Studio Proteuksen [ 113] yhteistyössä Vizin, Innovation Publishingin , Eclipse Comicsin ja Dark Horse Comicsin kanssa .  Studio Proteukseen on käännetty suuri määrä mangaa, mukaan lukien Appleseed ja My Goddess! » [70] . Menestyneet mangasarjat yhdistettiin enimmäkseen samannimiseen sarjoihin, esimerkiksi kuuluisaan " Ghost in the Shell ", " Sailor Moon ", joka julkaistiin vuosina 1995 - 1998 yli 23 maassa ympäri maailmaa, mm. Kiina , Brasilia , Australia , Yhdysvallat ja useimmat Euroopan maat [70] . Tokyopop perustettiin vuonna 1996 , ja se on tähän mennessä suurin amerimangan kustantaja [114] [115] .

Japanilaisen mangan osuus Yhdysvaltain grafiikkamarkkinoista on noin 2/3 [116] . Vuonna 2006 sen myyntivoitto oli 200 miljoonaa dollaria ja vuonna 2007 - 210 miljoonaa dollaria [117] . Markkinoiden rakenne ja yleisön mieltymykset ovat Yhdysvalloissa melko samankaltaisia ​​kuin Japanissa, vaikka volyymit ovat tietysti edelleen vertaansa vailla. Omia mangalehtiä ilmestyi: Shojo Beat 38 000 kappaleen levikkinä [118] , Shonen Jump USA. Tälle alalle omistettuja artikkeleita ilmestyy suurimmissa painetuissa julkaisuissa: New York Times [85] , Time , The Wall Street Journal [119] , Wired [106] .

Amerikkalaiset mangan kustantajat ovat tunnettuja puritaanisuudestaan: julkaistuja teoksia sensuroidaan säännöllisesti [120] .

Eurooppa ja Aasia

Manga saapui Eurooppaan Ranskan ja Italian kautta , missä animea esitettiin 1970-luvulla [121] .

Ranskassa mangamarkkinat ovat pitkälle kehittyneet [122] ja tunnetaan monipuolisuudestaan. Tässä maassa suosittuja ovat teokset, jotka eivät ole herättäneet lukijoita muissa Japanin ulkopuolisissa maissa, kuten aikuisille suunnatut dramaattiset teokset, kokeelliset ja avantgarde- teokset. Ei erityisen tunnetut kirjailijat lännessä, kuten Jiro Taniguchi , saivat suuren painoarvon Ranskassa. Tämä johtuu osittain siitä, että Ranskassa on vahva sarjakuvakulttuuri [107] [112] .

Saksassa vuonna 2001, ensimmäistä kertaa Japanin ulkopuolella, mangaa alettiin julkaista "puhelinkirjojen" muodossa japanilaiseen tyyliin. Ennen tätä mangaa julkaistiin lännessä länsimaisena sarjakuvana - kuukausittain yhden luvun julkaisuina, jotka sitten painettiin uudelleen erillisinä osina. Ensimmäinen tällainen aikakauslehti oli Banzai , joka oli suunniteltu nuorelle yleisölle ja joka oli olemassa vuoteen 2006 [107] . Vuoden 2003 alussa shojo- lehti Daisuki [107] alkoi ilmestyä . Länsimaiselle lukijalle uusi aikakauslehtiformaatti on tullut menestyksekkääksi [107] , ja nyt melkein kaikki ulkomaiset mangan kustantajat luopuvat yksittäisistä numeroista ja siirtyvät "puhelinkirjoihin".

Manga on saanut merkittävää jakelua myös Aasian maissa - Indonesiassa, Thaimaassa, Malesiassa. Lastenmangat menestyivät erityisen hyvin täällä, kun taas aikuisille tarkoitettuihin mangaihin kohdistui erilaisia ​​sensuurirajoituksia [123] . Taiwanissa mangan laiton jakelu on erityisen yleistä. Tämä johtuu löyhistä tekijänoikeuslaeista ja laajasta mangan kuluttajien kysynnästä [69] . Piratismi tällä alueella on yleistä myös Etelä-Koreassa ja Hongkongissa [47] .

Venäjä

Kaikista kehittyneistä Euroopan maista manga on heikoimmin edustettuna Venäjällä [71] . Oletettavasti tämä johtuu sarjakuvien alhaisesta suosiosta Venäjällä: niitä pidetään lastenkirjallisina, ja manga on suunniteltu aikuisemmalle yleisölle [124] [125] . Egmont-Russia- yhtiön johtajan Lev Yelinin mukaan Japanissa he rakastavat sarjakuvia, joissa on seksiä ja väkivaltaa, ja "Venäjällä tuskin kukaan tarttuu tähän markkinarakoon" [125] . Money -lehden arvioijan mukaan näkymät ovat "yksinkertaisesti loistavat", "varsinkin kun japanilaiset lisenssit ovat halvempia kuin amerikkalaiset - 10-20 dollaria sivulta" [49] . Sergei Kharlamov Sakura-press- kustantajasta pitää tätä markkinarakoa lupaavana, mutta vaikeasti markkinoitavana, sillä "Venäjällä sarjakuvat katsotaan lastenkirjallisuudeksi" [125] .

Mitä tulee käännöslisensseihin, aloite tulee yleensä venäläisiltä kustantajilta [124] . Vuoteen 2010 mennessä oli jo olemassa useita laillisia kustantajia: Sakura Press (joka julkaisi Ranma ½ ), Comic Factory , Palm Press ja muut; kaupallisesti menestyneimmät mangasarjat lisensoi Comix-ART , vuonna 2008 perustettu yritys [126] . Samana vuonna Eksmo - kustantamon yhteistyökumppani Comix-ART osti oikeudet Death Note -, Naruto- ja Bleach -julkaisuihin [127] sekä useisiin muihin nimikkeisiin, mukaan lukien Gravitation ja Princess Ai .

Venäläiset kustantajat julkaisevat pääsääntöisesti mangan lisäksi myös manhwaa , eivätkä tee eroa niiden välillä, kutsuen mangaa molemmiksi. Erityisesti Comix-ART kutsuu kaupallisista syistä amerimangaa " Bizengast " ja " Van-Von Hunter " [128] , ja kustantajan " Istari comics " virallisella verkkosivustolla "Manga"-osiossa on esimerkiksi taiwanilaisen kirjailijan Fung Yinpanin Manhua " KET " ( Confidential Assassination Troop ) [129] . 

Japanin mangalehtien kaltaisia ​​projekteja on ilmestynyt - Komiks Factory -kustantajan almanakki venäläisestä manga MNG:stä, joka aikoo painaa Venäjällä piirrettyä mangaa [130] . Heinäkuussa 2008 julkaistiin ensimmäinen suuri venäläisen amatöörimangan Manga Cafe [131] [132] kokoelma .

Palkinnot ja museot

Japanin mangateollisuudessa on suuri määrä palkintoja, joita sponsoroivat suuret kustantajat. Esimerkkejä ovat seuraavat: Dengeki Comic Grand Prix (lyhyt manga, "singlet"), Kodansha Manga -palkinto (useita genrejä), Seiun Award [133] , Shogakukan Manga Award , Tezuka Award for Emerging Mangaka, Osamu Tezuka Cultural Award ja muut. Myös mangalle omistettuja museoita järjestettiin: Osamu Tezuka Manga -museo, Ghibli-museo , Kioton kansainvälinen mangamuseo [72] . Venäjällä mangaa esitellään vuotuisella Moskovan piirustustarinoiden festivaaleilla " KomMissia ", johon osallistuu sekä ammatti- että harrastajataiteilijoita Venäjältä ja muista maista [134] .

Vuonna 2007 ilmestyi kansainvälinen palkinto International Manga Award ("International Manga Award") [135] , josta taistelivat taiteilijat Kiinasta, Saksasta, Ranskasta, Malesiasta , Taiwanista , Venäjältä, Iso-Britanniasta ja Espanjasta [136] . Pääministeri Taro Ason mukaan tämän palkinnon perustaminen antaa ulkomaisille kirjailijoille mahdollisuuden syventää ymmärrystään japanilaisesta kulttuurista [137] . Vuonna 2008 venäläinen mangaka Svetlana Chezhina voitti toiseksi International Manga Award -palkinnon englanninkielisellä Portrait/ShoZo-versiolla, jonka Venäjällä julkaisi Maglatronics [138] . Aiemmin kansainvälisten kilpailujen joukossa vuosittaista kansainvälistä de la Bande Dessinee -festivaalia Ranskassa pidettiin kunniallisimpana (vain ranskaksi käännetty manga osallistuu) [139] .

Vaikutus ja kritiikki

Manga on yksi japanilaisen populaarikulttuurin pääsegmenteistä ja monien kuvataiteiden perusta [22] . Jotkut kuvailevat mangan suosiota sekä Japanissa että muissa maissa ilmiömäiseksi [140] [141] . Japanissa mangasta kiistellään usein, ja sillä on sekä kannattajia että vastustajia [142] . Yksi tärkeimmistä syistä mangan laajalle levinneelle Japanissa ja kansallisten mangan kaltaisten sarjakuvien yleiseen suosioon Aasian maissa ( manhua Taiwanissa, Kiinassa, Hong Kongissa, Macaossa ja Singaporessa, manhwa Etelä-Koreassa) on Erityisesti japanilaiset ja yleensä Itä- ja Kaakkois-Aasian kansat kuvien muodossa olevan tiedon havainnoimiseen perinnönä ja seurauksena hieroglyfikulttuuristaan ​​[143] . Monet asiantuntijat ja taiteilijat pitävät mangaa ainutlaatuisena osana japanilaista kulttuuria ja kannattavat sen säilyttämistä sellaisenaan. Vastustajien keskuudessa esitetään mielipiteitä siitä, että manga on ällistyttävä taidemuoto, edistää julmuutta ja antihumanismia, liittyy ihmisiin vain väkivaltaan ja erotiikkaan, muodostaa nuorissa "tasaista ajattelua", kun taiteellinen kuva korvataan stereotyyppisellä nimityksellä. [142] [47] . Japanissa ensimmäiset yhteiskunnalliset liikkeet mangaa vastaan ​​syntyivät jo 1950-luvulla, jolloin vanhemmat, opettajat ja valtion virkamiehet ilmaisivat huolensa liiallisen sarjakuvan pakkomielteen mahdollisista kielteisistä seurauksista [47] .

Frederic Schodt kutsui kirjassaan Dreamland Japan: Writings on Modern Manga mangaa "täysarvoiseksi taiteelliseksi välineeksi, joka vastaa romaaneja ja elokuvia . " Amerikkalainen filosofi Noel Carroll luokitteli mangan (sekä animen) massataideeksi [15] .

Monet paperitavaramerkit luovat tuotteita erityisesti mangan piirtämiseen. Esimerkiksi Too Corporation , joka valmistaa Copic - merkkejä , valmistaa erillisiä merkkisarjoja erityisesti mangasivujen ja animekehysten piirtämiseen.

Katso myös

• Oekaki
• Manhua (kiinalaiset sarjakuvat)
• Manhwa (korealaiset sarjakuvat)

Muistiinpanot

1. ↑ Ivanov, 2001 , s. 230.
2. ↑ Lent, John A. Illustrating Asia: sarjakuvat, huumorilehdet ja kuvakirjat . - Honolulu: University of Hawai'i Press, 2001. - 249 s. — ISBN 0-8248-2471-7 .
3. ↑ 1 2 Go Tchiei. Characteristics of Japanese Manga  (englanniksi) (1998). Haettu 11. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011.
4. ↑ 1 2 3 Kinsella, Sharon. Aikuisten manga: Kulttuuri ja voima nykyajan japanilaisessa yhteiskunnassa . - Honolulu: University of Hawai'i Press, 2000. - 228 s. - ISBN 978-0-82-482318-4 .
5. ↑ Kern, Adam L. Manga kelluvasta maailmasta: Sarjakuvakulttuuri ja Edo Japanin Kibyōshi. - Cambridge: Harvard University Press, 2006. - 567 s. - ISBN 978-06-7-402266-9 .
6. ↑ Ito, Kinko. Mangan historia japanilaisen kulttuurin ja yhteiskunnan kontekstissa  (englanniksi)  // The Journal of Popular Culture: aikakauslehti. - 2005. - Voi. 38 , ei. 3 . - s. 456-475 . - doi : 10.1111/j.0022-3840.2005.00123.x .
7. ↑ 1 2 3 4 Schodt, Frederik L. Manga! Manga! Japanilaisten sarjakuvien maailma . - Tokio: Kodansha International, 1986. - 260 s. - ISBN 978-0-87-011752-7 .
8. ↑ 1 2 3 Gravett, Paul. Manga: Sixty Years of Japanese Comics . — New York: Harper Design, 2004. — s  . 8 . – 176 s. — ISBN 1-85669-391-0 .
9. ↑ 2006 Japanin mangamarkkinat putosivat alle 500 miljardin jenin  (englanniksi)  (linkki ei saatavilla) . ComiPress (10. maaliskuuta 2007). Haettu 11. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011.
10. ↑ Syed, Saira. Sarjakuvajättiläiset taistelevat  lukijoista . " BBC " (18. elokuuta 2011). Haettu 12. maaliskuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 22. syyskuuta 2014.
11. ↑ 12 Patten , Fred. Animen katsominen, mangan lukeminen: 25 vuotta esseitä ja arvosteluja. - Berkeley: Stone Bridge Press, 2004. - 383 s. - ISBN 978-1-88-065692-1 .
12. ↑ Cha, Kai-Ming. Viz Media ja Manga Yhdysvalloissa  (englanniksi) . Publishers Weekly (3. huhtikuuta 2007). Haettu 11. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 9. toukokuuta 2007.
13. ↑ Peter Katzenstein & Takashi Shiraishi. Verkkovirta: Japani Aasiassa. - New York: Cornell University Press, 1997. - 399 s. — ISBN 978-0-80-148373-8 .
14. ↑ Kittelson, Mary Lynn. Populaarikulttuurin sielu: Tarkastellaan nykyajan sankareita, myyttejä ja hirviöitä . - Chicago: Open Court, 1998. - 338 s. - ISBN 978-0-81-269363-8 .
15. ↑ 1 2 MacWilliams, 2008 , s. 6.
16. ↑ Katasonova, 2012 , s. 105.
17. ↑ Perper, Cornog, 2011 , s. 21.
18. ↑ Johnston-O'Neill, Voi. Kansainvälisen löytäminen Comic Con Internationalissa  . San Diego Participant Observer (3. elokuuta 2007). Haettu 5. huhtikuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011.
19. ↑ Hisao Tamakin Star Wars: A New Hope on julkaissut Dark Horse Comicsin vuodesta 1998.
20. ↑ 1 2 3 4 Matsutani, Minoru. 'Manga': popkulttuurin sydän  (englanniksi) . The Japan Times Online (26. toukokuuta 2009). Käyttöpäivä: 28. toukokuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011.
21. ↑ Eugene Steiner . "Manga Hokusai" - tietosanakirja japanilaisesta elämästä kuvissa, 1. luento. . YouTube - Tatsuya_S-kanava. — Fragmentti kello 20:35. (Venäjän kieli)
22. ↑ 1 2 3 4 5 Katasonova E.L. Mangamania  // Itämainen kokoelma: lehti. - 2007. - Nro 2 . - S. 70-81 . (Venäjän kieli)
23. ↑ 1 2 Ivanov, 2001 , s. yksitoista.
24. ↑ Manga: genren muodostuminen . Japan Today -lehti. Arkistoitu alkuperäisestä 17. lokakuuta 2007. (Venäjän kieli)
25. ↑ Jocelyn Bouquillard, Christophe Marquet. Hokusai: Ensimmäinen mangamestari. - New York: Abrams, 2007. - 80 s. - ISBN 0-8109-9341-4 .
26. ↑ Shimizu, Isao.日本」漫画の事典 : - Sun lexica, 1985. - T. 24. - S. 53-54, 102-103. — 254 s. — ISBN 4-385-15586-0 .
27. ↑ Viitteet ja tiedot Internet-portaali "Venäjän kieli": Tietotoimisto . Gramota.ru . _ Haettu 23. joulukuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 10. heinäkuuta 2012. (Venäjän kieli)
28. ↑ Manga  . _ Merriam Webster Online. Haettu 11. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011.
29. ↑ Wong, Wendy Siuyi. Hongkongin sarjakuvat: Manhuan historia. - New York: Princeton Architectural Press, 2002. - 208 s. - ISBN 978-1-56-898269-4 .
30. ↑ Manhwa: 만화  (englanti) . Anime-uutisverkosto. Haettu 11. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 24. joulukuuta 2008.
31. ↑ Maailman manga  . Anime-uutisverkosto. Käyttöpäivä: 11. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2009.
32. ↑ Ensimmäinen sarjakuvapiirtäjä, joka käytti termiä "manga" suppeammassa "karikatyyrin" merkityksessä, oli luultavasti Ippyō Imaizumi, Rakutenin edeltäjä poliittisena sarjakuvapiirtäjänä Jiji Shimpossa vuonna 1892. Katso新聞漫画. fi:Sanomalehti Manga  (japanilainen) . Japanin sanomalehtimuseo . Käyttöpäivä: 3. tammikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 22. heinäkuuta 2011.
33. ↑ Brenner, 2007 , s. 1-2.
34. ↑ 1 2 Mitä anime ja manga ovat? (linkki ei saatavilla) . "Anime ja manga Venäjällä" . Haettu 8. helmikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 29. toukokuuta 2013. (Venäjän kieli) 
35. ↑ Japanin massakulttuurin isät  // Kommersant : sanomalehti. - M. , 2008. - 28. helmikuuta ( nro 32 (3849) ). (Venäjän kieli)
36. ↑ Ivanov, 2001 , s. 34.
37. ↑ Ivanov, 2001 , s. 35.
38. ↑ Petersen, 2011 , s. 128.
39. ↑ 1 2 Anton Lennikov. Manga taidetta. Osa 1 (linkki ei saatavilla) . Animemaniacs-lehti verkossa (2006). Haettu 8. helmikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011. (Venäjän kieli) 
40. ↑ Ivanov, 2001 , s. 37.
41. ↑ Ivanov, 2001 , s. 41, 43.
42. ↑ Ivanov, 2001 , s. 49-50.
43. ↑ Uusi Treasure Island  (englanniksi)  (pääsemätön linkki) . Tezuka Osamu @Maailma. Haettu 11. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 23. elokuuta 2002.
44. ↑ Ivanov, 2001 , s. viisikymmentä.
45. ↑ Schodt, Frederik L. Astro Boy Essays: Osamu Tezuka, Mighty Atom ja Manga/Anime Revolution. - Berkeley, CA: Stone Bridge Press, 2007. - 248 s. — ISBN 978-1-93-333054-9 .
46. ↑ Ivanov, 2001 , s. 359.
47. ↑ 1 2 3 4 Lent, John A. Far out and Mundane: The Mammoth World of Manga  //  Phi Kappa Phi Forum: Journal. - 2004. - Voi. 84 , nro. 3 .
48. ↑ 1 2 MANGA // Japani A–Z. Suosittu kuvitettu tietosanakirja. (CD-ROM). - M . : Directmedia Publishing, "Japan Today", 2008. - ISBN 978-5-94865-190-3 .
49. ↑ 1 2 3 Eniten nostetut sijoitukset  // "Raha": Lehti. - M. , 2006. - Nro 30 (586) .
50. ↑ Tilastokeskuksen kotisivu/väestöarvion  kuukausiraportti . Japanin tilastotoimisto (1. tammikuuta 2021). Haettu 3. helmikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 24. toukokuuta 2019.
51. ↑ Derek Anderson, Dennis Botman, Ben Hunt. Onko Japanin väestö ikääntynyt deflaatiota?  (eng.) (pdf). IMF.org (elokuu 2014). Haettu 3. helmikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 30. marraskuuta 2020.
52. ↑ Mitsuru Katagiria, Hideki Konishib, Kozo Ueda. Ikääntyminen ja deflaatio finanssipoliittisesta näkökulmasta  //  Journal of Monetary Economics  : akateeminen aikakauslehti . - Elsevier , 2020. - Toukokuu ( osa 111 ). — ISSN 0304-3932 .
53. ↑ Kansainvälinen valuuttarahasto. Aasian ja Tyynenmeren osasto Japani : Valitut numerot  . - IMF , 2013. - S. 30. - 61 s. - (IMF:n henkilöstöraportit maasta (numero 13-254)). — ISBN 9781484349410 .
54. ↑ Niklas J. Westelius, Yihan Liu. Väestötietojen vaikutus tuottavuuteen ja inflaatioon Japanissa  . - IMF , 2017. - s. 6. - 18 s. — ISBN 9781475569650 .
55. ↑ Mitsuru Katagiri, Hideki Konishi, Kozo Ueda. Ikääntyminen ja deflaatio julkisen talouden  näkökulmasta . Federal Reserve Bank of Dallas (marraskuu 2014). Haettu 3. helmikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 11. joulukuuta 2016.
56. ↑ Szu Ping Chan. Taloudelliset opetukset, jotka Japani voi antaa  lännelle . BBC News (30. marraskuuta 2017). Haettu 3. helmikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 9. joulukuuta 2020.
57. ↑ Mary Robinson, William Novelli, Clarence E. Pearson, Laurie Norris. Talouskasvu ja vanhusten osallistuminen työmarkkinoille // Global Health and Global Aging  (englanti) . - John Wiley & Sons, 2007. - S. 133. - 350 s. — (Global Health Book). — ISBN 978-0470175835 .
58. ↑ Kaori Hitomi. BOJ varoittaa, että Japani kohtaa uusia riskejä väestön  pienentyessä . AP News (17. tammikuuta 2019). Haettu 3. helmikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 9. marraskuuta 2020.
59. ↑ Japanin taloudelliset ongelmat tarjoavat välähdyksen raittiin tulevaisuudesta .  Muiden rikkaiden maiden ikääntyessä myös niiden taloudet kärsivät vaimeasta kysynnästä . The Economist (5.12.2019) . Haettu 3. helmikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 7. joulukuuta 2020.  (vaatii tilauksen)
60. ↑ Ezrati, Milton. Japanin uudella johtajuudella on paljon tehtävää.  Forbes (12.10.2020). Haettu 3. helmikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 16. marraskuuta 2020.
61. ↑ Taro Asso on Japanin uusi pääministeri . " Moskovan kaiku " (24. syyskuuta 2008). Haettu 19. helmikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011. (Venäjän kieli)
62. ↑ Gevorg Mirzayan. Kaikki voima mangassa . " Asiantuntija " (25. toukokuuta 2009). Haettu 19. helmikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011. (Venäjän kieli)
63. ↑ Brenner, Robin E. Mangan ja animen  ymmärtäminen . - Greenwood Publishing Group, 2007. - 356 s. — ISBN 9780313094484 .
64. ↑ Daragh O'Reilly, Finola Kerrigan. Taiteen markkinointi: tuore  lähestymistapa . - Taylor & Francis , 2010. - 308 s. — ISBN 9780203855072 .
65. ↑ Manga - mania Ranskassa  . Anime News Network (4. helmikuuta 2004). Käyttöpäivä: 29. tammikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. syyskuuta 2010.
66. ↑ Fishbein, Jennifer Europe's Manga Mania . Spiegel Online International (2. joulukuuta 2007). Käyttöpäivä: 30. tammikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 14. lokakuuta 2008. (määrätön)
67. ↑ Salkowitz, Rob. Yllättävät uudet tiedot osoittavat, että sarjakuvanlukijat jättävät supersankareita taakseen . Forbes (8. lokakuuta 2019). Haettu 29. kesäkuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 10. lokakuuta 2019. (määrätön)
68. ↑ 1 2 3 Tekijän kolumni: Aikakauslehdet (linkki ei saavutettavissa) . Animemaniacs-lehti verkossa . Haettu 8. helmikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 14. kesäkuuta 2013. (Venäjän kieli) 
69. ↑ 12. Mayfield , Milton. Manga ja merirosvot: Strategisen kasvun epätodennäköiset liittolaiset  //  SAM Advanced Management Journal / Milton Mayfield, Jackie Mayfield, Alain Genestre, Magda Marcu. - 2000. - Voi. 65 , no. 3 .
70. ↑ 1 2 3 4 Frederik LS Dreamland Japan: Kirjoituksia modernista mangasta . - Berkeley, CA: Stone Bridge Press, LLC, 1996. - 360 s. - ISBN 978-1-880656-23-5 .
71. ↑ 1 2 Daria Pechorina. Manga on vanhentuneen kirjallisuuden epitafi . "Naisten klubi". Haettu 5. marraskuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 17. toukokuuta 2013. (Venäjän kieli)
72. ↑ 1 2 MacWilliams, 2008 , s. 5.
73. ↑ Manga Cafe  (englanniksi)  (downlink) . Joka päivä Japanissa (1. syyskuuta 2006). Haettu 11. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011.
74. ↑ Brenner, 2007 , s. xiv.
75. ↑ Perper, Cornog, 2011 , s. 136.
76. ↑ Kamachi, 1999 , s. 158.
77. ↑ Dorofejev V. A. Japanin kulttuuri . DonNTU :n mestareiden portaali (2008). Haettu 8. helmikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 8. helmikuuta 2021. (Venäjän kieli)
78. ↑ Isao, Shimizu. Ensimmäinen japanilainen mangalehti: Eshinbun Nipponchi  (englanniksi) . Kioton kansainvälinen mangamuseo . Haettu 8. helmikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011.
79. ↑ 1 2 Katasonova, 2012 , s. 84.
80. ↑ JMPAマガジンデータ (japani) . JMPA (2007). - Tietoja lokeista. Käyttöpäivä: 28. toukokuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 22. heinäkuuta 2011.
81. ↑ Miksi Manga-lehdet käyttävät värillistä paperia?  (englanniksi) . ComiPress (29. lokakuuta 2006). Haettu 11. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011.
82. ↑ 1 2 Mikä on Tankoubon?  (englanniksi) . ActiveAnime. Käyttöpäivä: 11. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 25. lokakuuta 2007.
83. ↑ Natalya Odintsova ja Aleksei Dubinsky. Wonder Festival ja Comiket . " Playland " (21. syyskuuta 2007). Haettu 11. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 17. kesäkuuta 2013. (Venäjän kieli)
84. ↑ 2007年のオタク市場規模は1866億円―メディアクリエイトが白書 (japani)  (linkki ei saatavilla) . Inside for Business (18. joulukuuta 2007). Haettu 18. joulukuuta 2007. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011.
85. ↑ 12 Glazer , Sarah. Manga tytöille  (englanniksi) . New York Times (18. syyskuuta 2005). Haettu 12. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011.
86. ↑ Japan SAQ (harvoin kysytyt kysymykset)  (englanniksi)  (linkki ei ole käytettävissä) . Guirky Japani. Haettu 12. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011.
87. ↑ MacWilliams, 2008 , s. 7.
88. ↑ Brenner, 2007 , s. 40.
89. ↑ Brenner, 2007 , s. 41.
90. ↑ Ivanov, 2001 , s. 204.
91. ↑ Brenner, 2007 , s. 41-42.
92. ↑ Brenner, 2007 , s. 45.
93. ↑ Brenner, 2007 , s. 46.
94. ↑ Brenner, 2007 , s. 47.
95. ↑ Brenner, 2007 , s. 48-49.
96. ↑ Brenner, 2007 , s. 50, 52.
97. ↑ Ivanov B. A. Animen ja mangan symboliikka . "Anime ja manga Venäjällä". Käyttöpäivä: 28. joulukuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 8. joulukuuta 2014. (Venäjän kieli)
98. ↑ Brenner, 2007 , s. 52.
99. ↑ Brenner, 2007 , s. 107.
100. ↑ Brenner, 2007 , s. 12.
101. ↑ Vjatšeslav Valevski. Oikealta vasemmalle vai vasemmalta oikealle? . "Tekijän sarjakuva". Haettu 9. heinäkuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 9. elokuuta 2011. (määrätön)
102. ↑ Aleksanteri Remizov. Oikealta vasemmalle. Pitäisikö minun peilata mangaa? . " Kaunokirjallisuuden maailma " (25. marraskuuta 2008). Käyttöpäivä: 28. helmikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 20. maaliskuuta 2015. (Venäjän kieli)
103. ↑ 1 2 TOKYOPOP Unflopped.  Jake Forbesin haastattelu . Peräkkäinen torttu. Haettu 11. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011.
104. ↑ 1 2 Manga oikealta vasemmalle – lentääkö se?  (englanniksi) . ICv2 (8. maaliskuuta 2002). Haettu 11. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011.
105. ↑ Tokyopop julkaisee mangan japanilaisessa  muodossa . ICv2 (30. tammikuuta 2002). Haettu 11. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011.
106. ↑ 1 2 Japani, Ink : Manga Industrial Complexin sisällä  . Wired Magazine (22. lokakuuta 2007). Haettu 11. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011.
107. ↑ 1 2 3 4 5 Wong, Wendy Siuyi. Mangan läsnäolo Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa  (englanniksi) . Haettu 11. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011.
108. ↑ Katasonova, 2012 , s. 95.
109. ↑ Katasonova, 2012 , s. 101.
110. ↑ Leonard, Sean. Edistyminen lakia vastaan: fanien jakelu, tekijänoikeus ja japanilaisen animaation räjähdysmäinen kasvu  (englanniksi) (2003). Haettu 19. joulukuuta 2007. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011.
111. ↑ Rifas, Leonard. Globalisoituvat sarjakuvat alhaalta: Kuinka manga tuli Amerikkaan // International Journal of Comic Art. - 2004. - Voi. 2, nro 6 . - s. 138-171.
112. ↑ 1 2 Katasonova, 2012 , s. 97.
113. ↑ Uutiset > Haastattelut > Toren  Smith . Dark Horse Comics (2003). Haettu 12. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 9. heinäkuuta 2006.
114. ↑ Salamon, Jeff. Manga, amerikkalaistyylinen  (englanniksi)  (linkkiä ei ole saatavilla) . Tokiop . Haettu 19. joulukuuta 2007. Arkistoitu alkuperäisestä 15. toukokuuta 2008.
115. ↑ Reid, Calvin. Tokyopop Ink Manga Deal  (englanniksi) . PublishersWeekly (28. maaliskuuta 2006). Haettu 19. joulukuuta 2007. Arkistoitu alkuperäisestä 18. lokakuuta 2006.
116. ↑ Goldstein, Lisa. Oletko siellä Jumala? Se olen minä, Manga: Manga nuorten aikuisten kirjallisuuden jatkeena  //  Nuorten aikuisten kirjastopalvelut : aikakauslehti / Lisa Goldstein, Molly Phelan. - 2009. - Vol. 7 , ei. 4 .
117. ↑ Graafiset romaanit saavuttivat 375  miljoonaa . icv2 (17. huhtikuuta 2008). Haettu 3. lokakuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 4. lokakuuta 2015.
118. ↑ Shojo Beat Media  Kit . Shojo Beat (2008). Haettu 12. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 17. kesäkuuta 2009.
119. ↑ Bosker, Bianca. Manga Mania  (englanniksi) . The Wall Street Journal (31. elokuuta 2007). Haettu 12. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011.
120. ↑ Thompson, Jason. Jason Thompsonin 1000 mangan talo – Suurin sensuuri epäonnistuu  . Anime News Network (3. tammikuuta 2013). Haettu 1. maaliskuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 20. lokakuuta 2016.
121. ↑ Fishbein, Jennifer. Euroopan Manga Mania  . BusinessWeek (26. joulukuuta 2007). Haettu 12. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011.
122. ↑ Les editeurs des  mangas . Haettu 12. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011.
123. ↑ Katasonova, 2012 , s. 98.
124. ↑ 1 2 Manga- ja animekulttuuri Venäjällä . " Moskovan kaiku " (5. toukokuuta 2008). Haettu 8. huhtikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 2. huhtikuuta 2015. (Venäjän kieli)
125. ↑ 1 2 3 Anastasia Vasilyeva, Olga Goncharova. Manga Adventures Venäjällä . RBC Daily (13. maaliskuuta 2007). Haettu 19. marraskuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011. (Venäjän kieli)
126. ↑ Tietoja yrityksestä . Comix-ART . Haettu 19. marraskuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011. (Venäjän kieli)
127. ↑ Eksmo Manga Mania! . " Eksmo " (8. lokakuuta 2008). Haettu 19. marraskuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2009. (Venäjän kieli)
128. ↑ Lisenssit . Comix-ART. Haettu 19. marraskuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011. (Venäjän kieli)
129. ↑ KAT Confidential Assassination Troop Volume 1 . " Istarin sarjakuvat ". Haettu 19. marraskuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011. (Venäjän kieli)
130. ↑ Lisenssi Venäjällä: Comic Factory Publishing House . "AniMag" (1. toukokuuta 2009). Haettu 22. kesäkuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 23. heinäkuuta 2011. (Venäjän kieli)
131. ↑ Julkaisuaikajana : "Manga Cafe" (Kokotelma) . Haettu 6. heinäkuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 3. lokakuuta 2011. (Venäjän kieli)
132. ↑ Arseni Krymov. Arvostelut: Manga Cafe . nro 69; toukokuuta 2009 . " Kaunokirjallisuuden maailma " (25. kesäkuuta 2009). Haettu 6. heinäkuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 15. kesäkuuta 2013. (Venäjän kieli)
133. ↑ 星雲賞リスト (japani) . Seiun-palkinto. Lista voittajista. Haettu 11. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 10. lokakuuta 2018.
134. ↑ KomMission Comics Festival  // Viikonloppu: Journal. - M. , 2006. - Nro 80 (3411) .
135. ↑ Kansainvälinen palkinto  . Anime-uutisverkosto. Haettu 11. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 1. kesäkuuta 2008.
136. ↑ Ensimmäinen kansainvälinen MANGA  -palkinto . "Japanin ulkoasiainministeriö" (29. kesäkuuta 2007). Haettu 11. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011.
137. ↑ Kansainvälisen mangapalkinnon perustamisesta . Japanin suurlähetystö Venäjällä Haettu 5. marraskuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011. (Venäjän kieli)
138. ↑ Muotokuva Chezhina Svetlana Igorevna  (jap.) . Kansainvälinen MANGA-palkinto. Käyttöpäivä: 29. joulukuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012.
139. ↑ Otakun näkemys: Japanissa on välttämätöntä levittää ulkomaista mangaa . Leit.ru (14. marraskuuta 2007). Haettu 11. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 2. marraskuuta 2013. (Venäjän kieli)
140. ↑ Reid, Calvin. Manga myy Animea ja  päinvastoin . Publishers Weekly (18. lokakuuta 2004). Haettu 10. lokakuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 15. lokakuuta 2008.
141. ↑ MacWilliams, 2008 , s. viii.
142. ↑ 1 2 Katasonova, 2012 , s. 101-103.
143. ↑ Aleksanteri Raevski. Elämän säännöt. Manga . " Kulttuuri ". Haettu 2. maaliskuuta 2015. Arkistoitu 14. marraskuuta 2015 Wayback Machineen
144. ↑ Katasonova, 2012 , s. 103.

Kirjallisuus

• Ivanov B. A. Johdatus japanilaiseen animaatioon. - 2. painos - M . : Elokuvataiteen kehittämisrahasto; ROF "Eisenstein Center for Film Culture Research", 2001. - 396 s. - ISBN 5-901631-01-3 .
• Katasonova E. L. Japanilaiset todellisessa ja virtuaalisessa maailmassa: esseitä nykyajan japanilaisesta massakulttuurista. - M . : Itämainen kirjallisuus, 2012. - 357 s. - ISBN 978-5-02-036522-3 .
• Mangaa Japanissa ja Venäjällä: Otaku-subkulttuuri, japanilaisen sarjakuvan historia ja anatomia / Ed.-comp. Yu. A. Magera. - M. , Jekaterinburg: Sarjakuvatehdas, 2015. - 352 s. — ISBN 978-5-7525-3051-7 .

• Brenner RE Mangan ja animen ymmärtäminen. - Greenwood Publishing Group, 2007. - 356 s. — ISBN 978-0-31-309448-4 .
• Kamachi N. Japanin kulttuuri ja tavat . - Greenwood Press, 1999. - 224 s. - ISBN 978-0-31-336077-0 .
• MacWilliams MW Japanilainen visuaalinen kulttuuri: Tutkimuksia mangan ja animen maailmaan. - ME Sharpe, 2008. - 352 s. — ISBN 978-0-76-561602-9 .
• Perper T. Mangatopia: Esseitä mangasta ja animesta nykymaailmassa / Timothy Perper, Martha Cornog. - ABC-CLIO, 2011. - 254 s. — ISBN 978-1-59-158908-2 .
• Petersen RS Comics, Manga ja Graphic Novels: A History of Graphic Narratives . - ABC-CLIO, 2011. - 274 s. — ISBN 978-0-31-336330-6 .

Linkit

• Manga.ru  - venäjänkielisestä mangasta ja aktiivisesta manga-tyylillä työskentelevien venäjänkielisten taiteilijoiden foorumista.
• Mangalectorium  on mangatutkijan Yu. A. Mageran venäjänkielinen projekti.
• Anime News Network Encyclopedia  on Anime News Network -verkkosivuston  manga-tietosanakirja .

• Bryce M., Barber C., Kelly J., Kunwar S., Plumb A. Manga ja anime: Fluidity and Hybridity in Global Imagery  : [ eng. ]  : [ arch. 14. marraskuuta 2014 ] // The Electronic Journal of Contemporary Japanese Studies. - 2010. - Vol. 10, ei. 1 (29. tammikuuta).
• Tanaka M. Fictionin trendit 2000-luvun japanilaisessa popkulttuurissa  : [ eng. ]  : [ arch. 2. marraskuuta 2014 ] // The Electronic Journal of Contemporary Japanese Studies. - 2014. - Vol. 14, ei. 2 (30. heinäkuuta).
• Petrova S. I., Stepanova 3. B. Japanilaiset sarjakuvat tekstityyppinä (tietosisällön luokka) // Bulletin of the North-Eastern Federal University. M. K. Ammosov. 2005. Nro 4.

Temaattiset sivustot	Avaa hakemisto
Sanakirjat ja tietosanakirjat	Suuri tanskalainen Suuri tanskalainen Hienoa norjalaista Larussa Britannica (verkossa) Treccani Universalis Universalis
Bibliografisissa luetteloissa	BNF : 124642822 GND : 4627787-0 NKC : ph527859