Pareto-tehokkuus

Pareto-tehokkuus  on järjestelmän tila, jossa mitään järjestelmän indikaattoria ei voida parantaa huonontamatta mitään muuta indikaattoria.

Siten Pareton itsensä sanoin : "Jokainen muutos, joka ei vahingoita ketään, mutta hyödyttää joitain ihmisiä (heidän oman arvionsa mukaan), on parannus." . Tämä tarkoittaa, että oikeus kaikkiin muutoksiin, jotka eivät aiheuta lisähaittaa kenellekään, tunnustetaan.

Pareto-optimaalisten tilojen joukkoa kutsutaan "Pareto-joukoksi", "Pareto-optimaalisten vaihtoehtojen joukkoksi" tai "Pareto-optimaalisten vaihtoehtojen joukkoksi". Käytetään myös termejä "kompromissi", "ei-parannettavissa olevat" vaihtoehdot.

Taloustieteessä tilanne, jossa Pareto-optimi saavutetaan, on tilanne, jossa kaikki osapuolten vaihdon edut on käytetty.

Pareto-tehokkuus on yksi modernin taloustieteen keskeisistä käsitteistä. Tämän käsitteen perusteella rakennetaan ensimmäinen ja toinen hyvinvointilause .

Yksi Pareto-optimiteetin sovelluksista on ns. Resurssien (työn ja pääoman) pareto-jako kansainvälisessä taloudellisessa integraatiossa, toisin sanoen kahden tai useamman valtion taloudellinen yhdistäminen. Mielenkiintoista on, että Pareto-jakauma ennen kansainvälistä taloudellista integraatiota ja sen jälkeen kuvattiin riittävästi matemaattisesti.

Taloudellinen analyysi osoittaa, että talouden sektoreiden arvonlisäys ja työvoimamassojen tulot ovat ristiriidassa, mikä on fysiikassa samankaltaista kuin hyvin tunnettu lämpöyhtälö, kaasun tai nestemäisten hiukkasten liikkuminen avaruudessa. Tämä analogia mahdollistaa fyysisten analyysimenetelmien soveltamisen taloudellisten parametrien ajautumiseen liittyviin taloudellisiin ongelmiin.

Pareto-optimi tarkoittaa, että yhteiskunnan kokonaishyvinvointi saavuttaa maksiminsa ja tavaroiden ja resurssien jakautuminen tulee optimaaliseksi, jos mikä tahansa muutos tässä jakautumisessa huonontaa ainakin yhden talousjärjestelmän subjektin hyvinvointia.

Pareto-optimaalinen markkinatila  - tilanne, jossa on mahdotonta parantaa minkään taloudellisen prosessin osallistujan asemaa heikentämättä ainakin yhden muiden hyvinvointia.

Pareto-kriteerin (sosiaalisen hyvinvoinnin kasvun kriteeri) mukaan liikkuminen kohti optimia on mahdollista vain sellaisella resurssien jakautumisella, joka lisää ainakin yhden ihmisen hyvinvointia vahingoittamatta muita.

Katso myös

• Nashin tasapaino
• Vangin dilemma
• Pareton laki
• Phillipsin käyrä

Kirjallisuus

• Blaug M. Pareton hyvinvoinnin talousteoria // Taloudellinen ajattelu taaksepäin = Economic Theory in Retrospect. - M .: Delo , 1994. - S. 540-561. - XVII, 627 s. — ISBN 5-86461-151-4 .
• Nogin V.D.  Set ja Pareto-periaate.  - Pietari: Publishing and Printing Association of Higher Education Institutions, 2022, 2. painos, tarkistettu ja täydennetty, 111 s.
• Nogin V.D. Päätöksenteko monikriteeriympäristössä: kvantitatiivinen lähestymistapa . — M.: FIZMATLIT, 2002, 2005, 176 s.
• Nogin VD  Pareto-joukon rajoitus: aksiomaattinen lähestymistapa. — M.: FIZMATLIT, 2016, 272 s.
• Petrosyan L. A. , Zenkevich N. A., Shevkoplyas E. V. Teoriya igr. Pietari: BHV-Peterburg, 2012, 432 s.
• Podinovsky VV, Nogin VD Pareto-optimaaliset ratkaisut monikriteeriongelmiin. - M.: Nauka, 1982, 2007.
• Positselskaya LN Tasapaino ja Pareto-optimaalisuus diskreetin tyypin meluisessa kaksintaistelussa nollasta poikkeavalla summalla // Fundam. ja appl. Mat., 8:4 (2002), 1111-1128
• Positselskaya LN Pareto-tasapaino ja optimaalisuus meluisissa erillisissä kaksintaisteluissa mielivaltaisella määrällä toimintoja // Fundam. ja appl. Mat., 13:2 (2007), 147-155

Linkit

• Agapova II Katsaus hyvinvoinnin talousteoriaan V. Pareto. "Pareto Optimum"