Leijonakuningas

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 16. toukokuuta 2022 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 119 muokkausta .
Leijonakuningas
Englanti  Leijonakuningas

Kansi sarjakuvan venäläisestä DVD -versiosta, joka julkaistiin vuonna 2003.
sarjakuva tyyppi Käsin piirretty animaatio 2D - tietokonegrafiikalla
Genre musiikkidraama
seikkailu perhe
_
ohjaajat Roger Allers
Rob Minkoff
Tuottaja Don Khan
Perustuu Hamlet [7]
Käsikirjoittajat Irene Mecchi
Jonathan Roberts
Linda Woolverton
Tarinan kirjoittajat Barney Mattinson
Barry Johnson
Lorna kokki
Tom Enriquez
Andy Gaskill
Jim Carboreichen
Kevin Herkey
Jorden Cluben
Chris Sanders
Tom Saito
Larry Viina
Joe
Ranft Rick Makey
Francis Glebas
Mark Kaunser
Gary
Trousdale Ed Gombert
Brenda Chapman
tuotantosuunnittelija Chris Sanders
Roolit ääneen
Säveltäjä Hans Zimmer
Nick Glennie-Smith [1]
(lisämusiikkia)
Lauluntekijät Musiikki:
Elton John
Sanat:
Tim Rice
Toimittaja Ivan Bilanchio
Studio Walt Disney Pictures
Walt Disney Feature Animaatio
Maa  USA
Jakelija Buena Vistan kuvat
Kieli Englanti
Kesto 88 min. [2] [3]
Ensiesitys 15. kesäkuuta 1994 (valitut kaupungit) [3]
24. kesäkuuta 1994
25. joulukuuta 2002 (IMAX)
16. syyskuuta 2011 (3D)
Budjetti 45 miljoonaa dollaria [ 4] [5]
Maksut 968 483 777 $ [6]
seuraava sarjakuva Timon ja Pumba (1995-1999)
Leijonakuningas 2: Simban ylpeys (1998)
Leijonakuningas 3: Hakuna Matata (2004)
Suojelijalion (2016-2019)
IMDb ID 0110357
BCdb lisää
AllMovie ID v131171
Mädät tomaatit lisää
Virallinen sivusto
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Leijonakuningas on yhdysvaltalainen animoitu musiikkidraamaelokuva vuodelta 1994 , jonka on tuottanut Walt Disney Feature Animation ja jakelija Walt Disney Pictures ja Buena Vista Pictures .  

Sarjakuva kertoo traagisen tarinan leijonaprinssistä nimeltä Simba , jonka isän kuningas Mufasan salakavala paha setä Scar tappoi , minkä vuoksi syyllisyydestään isänsä kuolemaan erittäin huolissaan leijonanpentu joutui paeta Pride Landsista. Kypsyttyään uusien ystäviensä Timonin ja Pumban seurassa , Simba eräänä päivänä tajuaa, että hänen isänsä urhoollisuus ja perintö elävät edelleen hänen sielussaan, ja palaa kotimaahansa taistelemaan valtaistuimesta häpeällistä ja alhaista setä vastaan.

Leijonakuningas esitettiin ensimmäisen kerran 15. kesäkuuta 1994 [3] useissa Yhdysvaltain kaupungeissa , ja sarjakuva julkaistiin 24. kesäkuuta . Myös 25. joulukuuta 2002 IMAX -ensi-ilta oli The Lion Kingin remasteroitu versio, jossa on parannettu kuvan ja äänen laatu. 16. syyskuuta 2011 tämä sarjakuva esitettiin uudelleen 3D- ja IMAX 3D -muodossa .

Elokuva voitti kaksi Oscar- ja kaksi Golden Globe -palkintoa : Elton Johnin kappaleesta " Can You Feel the Love Tonight " ( Elton Johnin uransa ensimmäinen Oscar- ja Golden Globe -palkinto) ja Hans Zimmerin musiikista , yksi Golden Globe -palkinto parhaasta elokuva-komediasta tai musikaalista ja kolme Grammy-palkintoa . Siitä tuli nopeasti kaikkien aikojen myydyin VHS- sarjakuva , joka myi 4,5 miljoonaa nauhaa ensimmäisenä päivänä ja lopulta yli 30 miljoonaa [9] ennen kuin nämä kotivideoversiot keskeytettiin vuonna 1997 [10] .

Leijonakuningas teki perinteisen animaation ennätyksen lipputuloissa [11] . Sarjakuvan vuokrausmaksut maailmanlaajuisesti olivat 968 miljoonaa dollaria (tämä ennätys pysyy ennätyksellisenä lähes 30 vuotta). Videotuotteiden, TV-ohjelmien myynti ja vuokraus toi vielä 900 miljoonaa dollaria, mutta ensimmäisen vuoden päätulo - 2 miljardia dollaria - tuli sarjakuvahahmojen tavaramerkkien käyttöoikeuksien myynnistä [12] .

Vuonna 1997 The Lion Kingiin perustuva samanniminen musikaali esitettiin Broadwaylla . Lisäksi Leijonakuninkaan valtava taloudellinen menestys johti kahteen jatko-elokuvaan, Leijonakuningas 2: Simba 's Pride (1998) ja Leijonakuningas 3: Hakuna Matata (2004), sekä kahteen televisioanimaatiosarjaan, Timon . ja Pumbaa " ja " Keeper Lion ", tuotettu vuosina 1995-99 ja 2016-19. Lisäksi luotiin tietokoneremake , joka julkaistiin 19.7.2019 (Venäjällä päivää aikaisemmin).

Vuonna 2016 sarjakuva valittiin säilytettäväksi Yhdysvaltain kansallisessa elokuvarekisterissä [13] .

Juoni

Savannin kuningas , leijona Mufasa ja hänen vaimonsa Sarabi, syntyy perillinen - leijonanpentu Simba . Isänsä valvonnassa hänestä kasvaa tulevaisuudessa hallitsija.

Samaan aikaan Scar , Mufasan veli, haaveilee pääsevänsä eroon sekä hänestä että hänen vihatusta veljenpojastaan ​​tullakseen itse kuninkaaksi. Scar kertoo Simballe tarkoituksella Elephant Graveyardista, vaarallisesta paikasta valtakunnan ulkopuolella. Simba menee sinne tyttöystävänsä, pikkuleijona Nalan kanssa ja joutuu nälkäisten hyeenojen kimppuun . Kuitenkin ajoissa ilmestynyt Mufasa pelastaa pennut.

Sitten Scar keksii toisen suunnitelman - hän houkuttelee Simban kanjoniin ja lähettää hyeenat pelottamaan gnuulaumaa , jotta paniikissa ryntäävä lauma tallaa leijonanpennun. Tällä kertaa hän itse soittaa Mufasalle uskoen, että hänen isänsä kuolee yrittäessään pelastaa poikansa. Suunnitelma on kuitenkin vain puoliksi onnistunut: Mufasa onnistuu vetämään poikansa ulos ja takertumaan itse kielekkeen reunaan.

Kuningas pyytää apua Scarilta, joka oli lähellä, mutta tämä heittää veljensä maahan, ja Mufasa kuolee putoamalla suurelta korkeudelta ryntäävän lauman kavioiden alle. Kun lauma pakenee, Simba löytää isänsä ruumiin ja suree häntä. Ilmestynyt setä vakuuttaa Simban, että hän on syyllinen isänsä kuolemaan, ja siksi hänen tulisi paeta ylpeysmaista . Ja päästäkseen varmasti eroon Simbasta, Scar lähettää hyeenat perässään, ja Simba pelastuu vain ihmeen kautta.

Pentu löytää uuden kodin viidakosta , jossa hän tapaa uusia ystäviä - surikaatin Timonin ja pahkasika Pumban . He opettavat häntä elämään ilman huolia mottonsa " Hakuna Matata " ( swahili Hakuna Matata , l. "huoleton elämä") alla. Joten vuodet kuluvat ja leijonanpentu muuttuu leijonaksi.

Samaan aikaan Scar julistaa itsensä uudeksi kuninkaaksi, ylpeyden mailla asuu häntä tukevia hyeenalaumoja. Petoeläinten runsauden vuoksi kasvinsyöjät jättävät valtakunnan ja nälänhätä alkaa. Vuosia myöhemmin aikuinen Nala lähtee etsimään saalista viidakossa ja tapaa vahingossa Simban ennen kuin jahtaa Pumbaa. Nala yrittää suostutella Simbaa palaamaan, mutta heidän välillään leimautuneista tunteista huolimatta Simba ei halua palata, koska hän pitää silti itseään syyllisenä isänsä kuolemaan.

Samaan aikaan Simban löytää Rafikin mandrilli , Mufasaa auttanut kuninkaallinen shamaani. Hän kutsuu nimenomaan Simballe kuolleen Mufasan hengen, ja isä auttaa poikaansa ymmärtämään, että menneisyyttä ei kannata paeta. Simba ymmärtää, että hänen setänsä petti häntä, ja päättää palata ja palauttaa oikeuden. Tämän kuultuaan Nala, Timon ja Pumba ryntäävät ystävänsä perään kulkeakseen tätä polkua yhdessä loppuun asti.

Palattuaan Simba vakuuttuu omin silmin, että ylpeyden kukkivat maat ovat todella tyhjiä. Ancestor Rockissa Simba ilmoittaa lionessien tuella Scarille, ettei hän ole enää kuningas. Scaria kuitenkin tukevat hyeenat, heidän avullaan Scar työntää Simban kallion reunalle ja jo voittoon luottavaisena myöntää, että hän suunnitteli ja toteutti Mufasan murhan. Simba, joka taas muistelee menneisyyttä, suuttuu ja, kerättyään voimansa, jatkaa taistelua pakottaen petollisen sedän jälleen kerran, nyt julkisesti, tunnustamaan tekonsa.

Leijonien ja hyeenojen välinen yhteenotto alkaa, ja Simba ajaa Scarin kallion huipulle. Scar pyytää veljenpojaltaan armoa, mutta hän, kuten Scar kerran, itse vaatii setänsä poistumista ylpeyden maista ikuisesti. Scar teeskentelee olevansa samaa mieltä, mutta hyökkää sitten uudelleen Simban kimppuun. Viimeisessä taistelussa Simba heittää Scarin kalliolta, ja hyeenat tappavat hänet alhaalla - aiemmin Scar yritti syyttää heitä teoistaan.

Simba tapaa lopulta Sarabin äidin ja Nalasta tulee hänen vaimonsa. Rafikin siunauksella Simba ottaa vihdoin isänsä valtaistuimen, ja laillisen kuninkaan karjunta ilmoittaa ylpeyden maista. Elokuva päättyy alkuperäistä vastaavaan kohtaukseen - hyeenojen karkotuksen jälkeen kaikki eläimet palaavat, ylpeysmaat kukkivat jälleen, ja kuningas Simballa ja hänen nykyisellä vaimollaan Nalalla on tytär Kiara.

Roolit äänestetty

Merkki alkuperäinen ääninäyttelijä Venäläinen jälkiäänitys Kuvaus
Simba Jonathan Taylor Thomas (leijonanpentu; puhe) / Jason Weaver (leijonanpentu; laulu)
Matthew Broderick (aikuinen; puhe) / Joseph Williams (aikuinen; laulu) 		Vjatšeslav Sukhov (leijonanpentu)
Jevgeni Ivanov (aikuinen) 		Pride-maiden perillinen hallitsija, Mufasan ja Sarabin poika. Isänsä kuoleman jälkeen hänet karkotetaan kotimaastaan. Sana simba swahilin kielessä tarkoittaa " leijonaa " [14] .
Mufasa James Earl Jones Valeri Nikitenko Pride-maiden kuningas, Simban isä, Sarabin aviomies. Viisas ja oikeudenmukainen monarkki, joka hallitsee Elämänkehän mukaan. Hänen hallituskautensa keskeytyy traagisesti, kun hän kuolee oman veljensä vuoksi. Historiallisten tietojen mukaan Mufasa oli paikallisen Bagada-heimon viimeisen kuninkaan nimi, joka katosi englantilaisten Kenian kolonisaation aikana [15] .
Arpi Jeremy Irons
Jim Cummings (viimeinen osa kappaleesta " Be Prepared ") 		Juri Lazarev Mufasan veli ja Simban setä. Joissakin venäjänkielisissä käännöksissä[ mitä? ] nimi Scar jätettiin alkuperäiseen englanninkieliseen ääntämiseen - Scar ("Scar"). Uskotaan, että alun perin, ennen kuonon vääristymistä arpeella, arpia kutsuttiin "Takaksi" (taka swahilin kielellä voi tarkoittaa "likaa" tai "roskaa"). [16] Sarjakuvan päävastustaja, varovainen, älykäs ja ovela. Scar pyrkii kuninkaaksi, minkä vuoksi hän tappaa Mufasan ja karkottaa Simban. Pian alkaa kaksintaistelu Simban kanssa ja kuolee. Näyttelijät Malcolm McDowell ja Tim Curry koe -esiintyivät alun perin Scarin rooliin .
Nala Niketa Kalam (leijonanpentu; puhe) / Laura Williams (leijonanpentu; laulu)
Moira Kelly (aikuinen; puhe) / Sally Dvorsky (aikuinen; laulu) 		Tatyana Elkina (leijonanpentu)
Tatyana Mikhalevkina (aikuinen; puhe) / Yana Radion (aikuinen; laulu) 		Simban lapsuudenystävä, sitten hänen rakastajansa. Kuten yksi sarjakuvan ohjaajista, Rob Minkoff sanoi haastattelussa vuonna 2004 , elokuvantekijöiden alkuperäisen tarkoituksen mukaan Nala voisi olla sekä Scarin että Mufasan tytär. Elokuva ei anna selkeää lausuntoa tästä. The Lion Guardian -animaatiosarjassa on kuitenkin Nalan isästä puhuva jakso, josta käy selväksi, etteivät Scar tai Mufasa ole sellaisia.
Timon Nathan Lane Sergei Djatškov (puhe) / Sergey Savchenko (laulu) antropomorfinen surikaatti, joka on Pumbaan pahkasika ystävä. He löytävät Simban ja hoitavat sitä, opettaen hänelle " Hakuna Matata " ( swahilia tarkoittaa "älä huoli") -filosofiaa ja auttavat häntä hänen taistelussaan hyeenoja vastaan.
Pumbaa Ernie Sabella Rafik Kashapov (puhe) / Andrey Shamin (laulu) kömpelö, elämää rakastava pahkasika, Timonin ystävä, joka pelasti Simban karkotuksen jälkeen. Pumbaa swahilin kielessä tarkoittaa "olla tyhmä, tyhmä" [14] . Haisee pahalle.
Rafiki Robert Guillaume Igor Shibanov viisas vanha mandrilli , Simban mentori (rafiki swahiliaksi "ystävä" [14] ).
Zazu Rowan Atkinson Georgi Korolchuk kuningas Mufasan neuvonantaja ja kuninkaallisen perheen majordomo.
Shenzi Whoopi Goldberg Tatjana Rasskazova kolme hyeenaa, jotka auttavat Scaria tappamaan Mufasan ja karkottamaan Simban. Sarjakuvan toissijaiset antagonistit. "Shenzi" (mshenzi) swahiliksi tarkoittaa "villiä". On huomionarvoista, että Shenzi on trion ainoa nainen, [18] ja Ediltä puuttuu ymmärrettävä puhe .
banzai Cheech Marin Valeri Zakhariev
Ed Jim Cummings —
Sarabi Madge Sinclair Alexandra Kozhevnikova Simban äiti, Mufasan vaimo (sarabi swahiliksi "mirage" [14] ).
Sarafina Zoe johtaja Nalan äiti. Hänen nimensä mainitaan teoksissa. Hän puhui vain yhden rivin koko elokuvassa.
Gopher Jim Cummings Oleg Kulikovich Zazun informaattori. Ilmoitti Zazulle, että pride-maissa oli hyeenejä. Hänen nimensä mainitaan teoksissa.

Laulu

Tietoja venäläisestä jälkiäänityksestä

Sarjakuvan äänitti Neva-1- elokuvayhtiö Disney Character Voices Internationalin tilauksesta vuonna 2002 .

Lähteet: [19] [20]

Sarjakuvan tekeminen

Idean alkuperä ja alkuperäinen käsikirjoitus

Idea Leijonakuninkaasta syntyi ensimmäisen kerran vuoden 1988 jälkipuoliskolla Jeffrey Katzenbergin , Roy E. Disneyn ja Peter Schneiderin välisessä keskustelussa, kun he lensivät Eurooppaan Oliver & Companyn mainoskampanjaa varten . Keskustelun aikana syntyi ajatus Afrikkaan sijoittuvasta elokuvasta, ja Katzenberg hyppäsi siihen heti [21] . Tuottaja Thomas Schumacher , joka oli juuri saanut päätökseen animaatioelokuvan Rescuers in Australia , päätti liittyä projektiin "koska leijonat  ovat siistejä". Idean kehitti Walt Disney Feature Animationin varapresidentti Charlie Fink [22] . Katzenberg päätti lisätä tarinan hahmojen kasvamisesta ja kuolemasta [23] sekä joitain tapauksia hänen elämäkokemuksestaan, joten hän sanoi elokuvasta: "Se on vähän minusta" [23] . Saman vuoden marraskuussa Thomas Disch kirjoitti alustavan version käsikirjoituksesta otsikolla King of the Kalahari [ 24 ] , ja myöhemmin Linda Woolverton vietti vuoden käsikirjoituksen luonnosten kirjoittamiseen, jonka aikana nimi muutettiin ensin King animaliksi. "( Eng. King of the Beasts ), ja sitten" King of the Jungle "( Eng. King of the Jungle ) [22] . Elokuvan alkuperäinen versio oli hyvin erilainen kuin lopullinen versio. Tarina kertoi leijonien ja paviaanien välisestä sodasta , jossa Scar oli paviaanien johtaja ja Rafiki gepardi [23] , kun taas Timon ja Pumbaa olivat Simban lapsuuden ystäviä [25] . Simba itse ei jättänyt valtakuntaa, mutta Scarin juonien ansiosta hänestä tuli "laiska, laiska, kauhea hahmo", jotta hänet voitiin helposti kaataa [22] .    

Työnjako ja uudet ideat

Elokuvan oli alun perin ohjannut George Scribner [26] ja myöhemmin Roger Allers [21] . Yhdessä Allersin kanssa Brenda Chapman liittyi elokuvatiimiin ja johti käsikirjoituksen työtä [22] . Kuuden kuukauden työskentelyn jälkeen Scribner päätti jättää projektin, koska hän vastusti Allersin ja tuottajien päätöstä tehdä elokuvasta musikaali, kun taas Scribner itse suunnitteli luoda dokumentaarisen elokuvan, joka muistuttaa enemmän todellisuutta [ 21] [27] . Rob Minkoff korvasi Scribnerin ja tuottaja Don Hahn liittyi tuotantoon samaan aikaan . Khan havaitsi, että käsikirjoitus oli pirstoutunut ja siitä puuttui selkeä pääteema, ja valittuaan teemaksi "kasvaminen ja todellisuuden kohtaaminen" hän pyysi lopullista luonnosta. Allers, Minkoff, Chapman ja Hahn kirjoittivat käsikirjoituksen uudelleen kahdessa viikossa ja toivat mukanaan myös ohjaajat juuri valmistuneesta Kaunotar ja Hirviö -elokuvasta Kirk Wise ja Gary Trousdale . Samaan aikaan nimi vaihtui "Viidakon kuningas" "Leijonakuningas", koska toiminta ei tapahtunut viidakossa, vaan savannilla [21] .

Leijonakuningas oli ensimmäinen Disneyn animaatioprojekti, joka perustui alkuperäiseen käsikirjoitukseen eikä muokattuun tarinaan. Elokuvantekijät väittivät, että se oli saanut inspiraationsa Joosefin ja Mooseksen raamatullisista tarinoista sekä Shakespearen " Hamletista " [29] . Kesällä 1992 käsikirjoittajat Irene Mecchi ja Jonathan Roberts liittyivät tiimiin. He ottivat editoinnin hoitaakseen, jalostivat kohtauksia seuranneita tunteita ja lisäsivät koomisia linjoja Timoniin, Pumbaan ja hyeenoihin [30] . Runoilija Tim Rice, joka kirjoitti elokuvan laulujen sanat, työskenteli tiiviisti kirjoittajien kanssa, sillä kappaleet oli kudottava orgaanisesti osaksi tarinan juoni. Ricen tekstit , jotka jatkuivat kuvauksen loppuun asti, olivat jopa kuvakäsikirjoitettuja . Muutoksia tehtiin usein, ja animaattori Andreas Deja sanoi, että jotkut valmiit kohtaukset piti tehdä osittain uudelleen dialogimuutosten vuoksi [22] .

Valikoima ääninäyttelijöitä

Ääninäyttelijät valittiin sen perusteella, kuinka he sopivat hahmoihin ja mitä he voisivat tuoda heille, esimerkiksi James Earl Jones valittiin, koska hänen äänensä kuulostaa "voimakkaalta", kuin leijonan karjunta. Nathan Lane koe-esiintyi alun perin hyeenojen Zazun ja Ernie Sabellan rooliin  , mutta kun he tapasivat toisensa levy-yhtiössä, Guys and Dolls -musikaalissa yhdessä työskennelleitä näyttelijöitä pyydettiin äänittämään yhdessä hyeenoina. Ohjaajat päättivät kuvata tämän dueton Timon ja Pumbaa [31] [32] . Hyeenien ääntä varten Cheechin ja Chongin komediakakson oli alun perin suunniteltu yhdistyvän . Cheech Marin suostui äänestämään hyeena Banzaita, mutta Tommy Chong ei voinut osallistua kuvaamiseen, joten hänen roolinsa vaihtui - Shenzistä tuli nainen ja hänen äänensä vastasi Whoopi Goldberg [25] .

Kuvaaminen

”Leijonakuningasta pidettiin pienenä elokuvana, koska aiomme ottaa riskejä sen tekemisessä. Tarinan ydin oli, kuinka setänsä syytti pientä leijonanpentua isänsä murhasta, ja kaikki tämä Elton Johnin musiikin taustalla. Ihmiset sanoivat: "Mitä? No, onnea siihen." Mutta jostain syystä joukkue päätyi lopulta niihin, jotka olivat todella intohimoisia ja kiinnostuneita hänestä.

-  Don Han [31]

Työn aikana Leijonakuningas pidettiin toissijaisena Pocahontaksen kanssa, jota työstettiin samaan aikaan. Monet Disney-studion animaatioosaston työntekijät pitivät Pocahontaksen työskentelyä ensisijaisena tavoitteenaan, koska he ajattelivat, että tämä elokuva olisi arvostetuin ja menestynein näistä kahdesta. [29] Kirjoittajat eivät myöskään todella uskoneet projektiin, Brenda Chapman sanoi, ettei hän halunnut ottaa vastaan ​​työtä, "koska tarina ei ollut kovin hyvä", [22] ja kirjailija Barney Mattison kertoi kollegalleen Joe Ranftille , "En tiedä kuka sitä katsoo." [27] Useimmat huippuanimaattorit olivat joko uusia hahmoanimaatioiden vaativassa työssä tai olivat yksinkertaisesti kiinnostuneempia eläinten kuin ihmisten animoinnista. [23] Kolmetoista näistä animaattoreista, samanaikaisesti Kaliforniassa ja Floridassa, vastasi hahmojen luomisesta ja päähenkilöiden sävyn asettamisesta. Pääanimaattoreita olivat Mark Henn , joka vastasi nuoresta Simbasta, Ruben Aquino  , hänen aikuisensa, Andreas Deja  , Scar, Aaron Blaze, nuori Nala, Anthony Deroza, hänen oma aikuinensa, ja Tony Fusil, Mufasa. [30] Noin 20 minuuttia elokuvasta, mukaan lukien " I Just Can't Wait to Be King " -jakso, [25] animoitiin Disney-MGM Studiosilla . Yli 600 taiteilijaa, animaattoria ja teknikkoa osallistui sarjakuvan luomiseen koko Leijonakuningas-työn ajan. [26] Muutama viikko ennen elokuvan julkaisua kehitykseen vaikutti Northbridgen maanjäristys , joka sulki studion ja pakotti animaattorit lopettamaan työnsä kotoa käsin. [33]

Hahmoanimaattorit tutkivat oikeiden eläinten käyttäytymistä, kuten he tekivät työskennellessään vuoden 1942 Disney-elokuvassa " Bambi ". Jim Fowler , tunnettu villieläinten asiantuntija, vieraili studiossa useita kertoja neuvomassa animaattoreita leijonien ja muiden eläinten käyttäytymisestä ja auttanut antamaan piirustuksiin luonnollisen vaikutelman. [28] Pride-maat piirrettiin Kenian kansallispuiston perusteella, jossa elokuvan tiimi vieraili. Erilaisia ​​polttovälejä ja objektiiveja käytettiin luomaan dokumenteista poikkeava kuva Afrikasta, mukaan lukien villieläinten kuvaaminen kaukaa teleobjektiivilla . Eeppisen ilmeen antoi taiteilija Hans Bacherin luoma konsepti, joka Scribnerin realistisuuden läheisyyttä seuraten yritti tuoda esille tehosteita, kuten soihdutusta, sekä taiteilijoiden, kuten Charles Marion Russellin , Frederic Remingtonin ja Maxfieldin töitä. Parrish . [28] [34] Koska hahmot eivät olleet antropomorfisia, kaikkien animaattoreiden oli opittava piirtämään nelijalkain käveleviä eläimiä, ja tarina ja hahmojen kehitys tehtiin hahmoja seuranneilla leveillä otoksilla. [25]

Tietotekniikan käyttö on antanut mahdollisuuden esitellä työtään uudella tavalla. Merkittävin esimerkki tietokoneanimaatioiden käytöstä on gnuulentokohtaus. Ensin luotiin useita erilaisia ​​3D-malleja antilooppeista, sitten niistä tehtiin satoja eläimiä, joille annettiin cel-shadingin avulla käsin piirretyn animaation ulkonäkö , sitten asetettiin satunnaisia ​​juoksureittejä simuloimaan todellista arvaamatonta liikettä. lauma. [35] Viisi erikoiskoulutettua animaattoria ja teknikkoa käytti yli kaksi vuotta 150 sekunnin pakojakson luomiseen. [30] Muita tietokoneanimaatioita käytettiin käyttämällä CAPS -ohjelmaa, Disney-studion käyttämää erikoisohjelmaa, joka mahdollisti kameran liikkeen simuloinnin, mukaan lukien kuvat, joissa kamera "seuraa" hahmoja. Tietotekniikkaa käytettiin myös värjäämiseen, valaistukseen ja pienten hiukkasten vaikutelman luomiseen. [25]

Inspiroiva yleisöreaktio Leijonakuningas-elokuvan varhaiseen traileriin, joka koostui kokonaan avausjaksosta ja kappaleesta "Circle of Life", viittasi elokuvan menestymiseen. Vaikka sekä Leijonakuningas että Pocahontas menestyivät kaupallisesti, Leijonakuningas sai enemmän positiivisia arvosteluja ja lipputuloja kuin vuotta myöhemmin ilmestynyt Pocahontas. [36] [37] [38]

Musiikki

Runoilija Tim Rice kutsuttiin kirjoittamaan kappaleita projektiin . Tuottajat hyväksyivät Ricen ehdotuksen Elton Johnista kappaleiden säveltäjäksi [32] sen jälkeen, kun ABBA epäonnistui Benny Anderssonin osallistuessa musikaaliin Kristina från Duvemåla . [23] John on ilmaissut kiinnostuksensa kirjoittaa " superpop-kappaleita , joita lapset rakastavat; sitten aikuisetkin katsovat näitä elokuvia ja nauttivat niistä", mainitseen, että musiikkiin olisi voinut vaikuttaa Disneyn " Viidakkokirjan " soundtrack, jossa hänen mielestään "musiikki oli niin hauskaa ja vetosi sekä aikuisiin että lapsiin. kerralla". [39]

Elton John ja Tim Rice kirjoittivat useita kappaleita elokuvaan, mutta vain viisi niistä esiteltiin: Circle of Life , I Just Can't Wait to Be King , Be Prepared , Hakuna Matata ja Can You Feel the Love Tonight (jälkimmäinen voidaan kuulla kahdessa versiossa: itse elokuvassa ja itse Elton Johnin esittämissä teoksissa). [40]

Yksi tunnetuimmista kappaleista, jotka on kirjoitettu, mutta joita ei ole mukana, on " Warthog Rhapsody ", joka korvattiin kappaleella " Hakuna Matata ". Kuitenkin Walt Disney Records julkaisi sen virallisesti Rhythm of the Pride Lands -kokoelmassa vuonna 1995 sekä erityisellä 2-levyisellä soundtrack-painoksella, joka juhlii The Legacy Collection: The Lion King 20-vuotispäivää 24.6.2014. IMAX- ja DVD- versioihin lisättiin toinen Elton Johnin ja Tim Ricen kirjoittama kappale, The Morning Report , joka perustui kappaleeseen, joka oli hylätty sarjakuvan tekemisessä, mutta joka esitettiin myöhemmin Leijonakuningas-musikaalissa . [41] Elokuvan musiikin on säveltänyt Hans Zimmer , joka palkattiin hänen työnsä vuoksi kahdessa Afrikkaan sijoittuvassa elokuvassa " The Power of the Individual " ja " A World Divided , [28] lisäten perinteisiä afrikkalaisen musiikin rytmejä ja Koraaliosat sovitettu Lebo M. [40]

Sarjakuvan luomisen aikana kustakin kappaleesta kirjoitettiin noin 15 versiota. Ensimmäiset versiot Circle of Lifesta , Can You Feel The Love Tonight ja I Just Can't Wait to Be King lauloi Elton John, ja niitä käytettiin sarjakuvan lisämainosmateriaalina.

Elokuvan ääniraita

Elton Johnin ja Tim Ricen kappaleiden lisäksi tarjolla on Hans Zimmerin säveltämää musiikkia . Lisäksi kaikki elokuvan ääninäyttelijät eivät pystyneet laulamaan kappaleita omalla äänellään, ja suurin osa kappaleista oli ylidubattu laululla. Esimerkiksi Jason Weaver lauloi Jonathan Taylor-Thomasille Simba-leijonana, ja Joseph Williams lauloi Matthew Broderickille aikuisena Simbana. Elokuvan musiikkia sisältävä CD myytiin erikseen.

Elokuvan alkuperäinen soundtrack julkaistiin 13. heinäkuuta 1994. Siitä tuli vuoden 4. myydyin albumi Billboard 200 -listalla ja myydyin soundtrack. [42] Se on ainoa animoitu ääniraita, joka on sertifioitu timantti (10x platina). Soundtrackista on bootleg -versio, jossa on täysi joukko Hans Zimmerin luomia instrumentaalisia sävellyksiä, mutta sellaista kokoelmaa ei ole virallisesti julkaistu. [43] [44]

Kappaleen "The Lion Sleeps Tonight" käyttö johti kiistoihin Disneyn ja Etelä-Afrikan Solomon Lindan perheen välillä , joka sävelsi kappaleen (alkuperäinen nimi "Mbube") vuonna 1939 . Heinäkuussa 2004 perhe nosti oikeuteen vaatien 1,6 miljoonan dollarin rojalteja. Helmikuussa 2006 Lindan perilliset pääsivät sopimukseen levy -yhtiö Abilene Musicin kanssa, mikä johti siihen, että Disney lisensoi kappaleen julkistamattomalla rahasummalla. [45]

Näytä

Sarjakuva sai ensi-iltansa 15. kesäkuuta 1994 El Capitan -teatterissa Los Angelesissa ja Radio City Music Hallissa New Yorkissa [46] .

Saman vuoden kesäkuun 24. päivänä elokuva julkaistiin laajalti 2550 näytöllä. Jotkut teatterit ovat ottaneet käyttöön Dolby Laboratoriesin [47] .

Videolähtö

3. maaliskuuta 1995 sarjakuva julkaistiin VHS :llä ja LaserDiscillä osana Masterpiece Collection -sarjaa. VHS-versio sisälsi Pocahontas - sarjakuvan trailerin [48] . Lisäksi julkaistiin molempien muotojen Deluxe Editions. VHS Deluxe Edition sisälsi elokuvan lisäksi eksklusiivisen Rafiki- ja Simba-litografian (tietyissä painoksissa), muistokirjoituksen "Elämän ympyrä", kuusi konseptitaidelitografiaa, lisäkasetin puolen tunnin "The Making of" -sarjasta. Leijonakuningas"-televisioelokuva ja aitoustodistus. LaserDisc Deluxe Edition sisälsi elokuvan lisäksi kuusi konseptitaidelitografiaa, "The Making of The Lion King", kuvakäsikirjoituksia, hahmomalleja, konseptitaidetta, karkeaa animaatiota ja ohjaajan kommentteja, joita ei löytynyt VHS-julkaisusta.

7. lokakuuta 2003 sarjakuva julkaistiin uudelleen VHS:llä ja julkaistiin DVD :llä ensimmäistä kertaa osana "Platinum Edition" -sarjaa. Ensimmäinen levy sisälsi elokuvasta kaksi versiota: vuoden 2002 IMAX -julkaisua varten tehdyn remasteroidun version ja alkuperäisen vuoden 1994 teatterileikkauksen [49] . Uudessa versiossa on laajennettu versio yhdestä kohtauksesta, jossa lyhyt keskustelu on korvattu täysversiolla kappaleesta "Morning Report", joka on alun perin kirjoitettu musikaalille [50] . Elokuvan voi katsoa sen kanssa tai ilman. Ääniraita esitettiin Dolby Digital 5.1 :ssä ja Disney Enhanced Home Theater Mixissä [51] . Toinen levy sisälsi lisämateriaalia. Niiden joukossa: useita pelejä, Timonin ja Pumban virtuaalinen safari, poistetut kohtaukset, musiikkivideot ja muut bonusmateriaalit [52] . Lisäksi julkaistiin erityinen keräilijän lahjapaketti, DVD-painos, viisi ainutlaatuista litografista hahmomuotokuvaa (alkuperäisten hahmoanimaattorien luomia ja allekirjoittamia uusia luonnoksia) ja johdantokirja nimeltä "The Journey" [53] . Venäjällä VideoService-konserni julkaisi kahden levyn painoksen [54] .

4. lokakuuta 2011 sarjakuva julkaistiin DVD-, Blu-ray- ja Blu-ray 3D -muodossa osana "Diamond Edition" -sarjaa [55] [56] . Venäjällä sarjakuvan julkaisi 24. huhtikuuta 2012 The Walt Disney Company CIS [57] [58] [59] .

15. elokuuta 2017 sarjakuva julkaistiin Digital HD :nä ja 29. elokuuta saman vuoden DVD:nä ja Blu-Raynä osana "Signature Collection" -sarjaa [60] .

3. joulukuuta 2018 elokuva julkaistiin Ultra HD Blu-ray -muodossa [61] .

Reaktio

Lipputulot

Leijonakuningas tuotti 422,8 miljoonaa dollaria Pohjois-Amerikassa ja 545,7 miljoonaa dollaria muilla alueilla eli maailmanlaajuisesti yhteensä 968,5 miljoonaa dollaria [5] . Ensimmäisen julkaisunsa jälkeen sarjakuva ansaitsi 763,4 miljoonaa dollaria [62] ja siitä tuli historian eniten tuottanut animaatioelokuva, Walt Disney Animation Studiosin [63] tuottoisin animaatioelokuva ja vuoden 1994 tuottoisin elokuva [64] . Se oli eniten tuottanut sarjakuva (Pohjois-Amerikassa, Pohjois-Amerikan ulkopuolella ja maailmanlaajuisesti), kunnes sen ohitti tietokoneanimoitu Finding Nemo ( 2003 ). Vuoden 2011 3D-uudelleenjulkaisussa Leijonakuningas ohitti kaikki paitsi Toy Story 3:n (2010) ja on edelleen eniten tuottanut käsin piirretty animaatioelokuva . Se on myös katsojilla mitattuna suurin animaatioelokuva viimeisten 50 vuoden aikana [66] . Leijonakuningas oli myös eniten tuottanut G-luokituksen saanut elokuva Yhdysvalloissa vuosina 1994–2003 ja jälleen vuosina 2011–2019, kunnes Toy Story 4 (2019) ylitti sen kokonaismäärän (ei inflaatiokorjattu) [67] .

Alkuperäinen teatterijulkaisu

Sarjakuva tuotti 622 277 dollaria kahden ensimmäisen rajoitetun julkaisupäivänsä aikana kahdessa teatterissa ja 1 586 753 dollaria viikonloppuna ja sijoittui kymmenenneksi viikonlopun lipputuloissa [68] . Keskiarvo 793 377 dollaria teatteria kohden on korkein koskaan saavutettu viikonloppuna [69] , ja se oli eniten tuottanut debyyttiviikonloppu alle 50 näytöllä, rikkoen Star Warsin (1977) ennätyksen 43 näytöllä [70] . Elokuva tuotti 3 766 690 dollaria kahdelta näytökseltä vain 10 päivässä [71] .

Laajassa julkaisussaan Leijonakuningas tuotti 40,9 miljoonaa dollaria , mikä oli tuolloin neljänneksi suurin avajaisviikonloppu ja korkein Disney-elokuvalle lipputulojen viikonloppuna . Tuolloin hän voitti helposti edellisen vuoden 1994 suurimman avauksen, joka oli 37,2 miljoonaa dollaria, jonka Flintstones keräsivät nelipäiväisen Memorial Day -viikonlopun aikana. Se oli myös elokuvan kolmanneksi suurin avajaisviikonloppu, jäljessä vain Jurassic Park (1993) ja Batman Returns (1992) [72] . Teattereihin ilmestyessään Leijonakuningas sijoittui ensimmäiselle sijalle ohittaen elokuvan " Susi " ja sijoitessaan elokuvan " Speed " toiselle sijalle [73] . Se pysyi lipputulojen huipulla kaksi viikkoa, kunnes Forrest Gump syrjäytti sen kolmantena viikonloppuna ja sitten viikkoa myöhemmin True Lies . Syyskuussa 1994 Disney veti sarjakuvan ja ilmoitti, että se julkaistaan ​​uudelleen kiitospäivän aikana hyödyntääkseen lomakautta . Elokuva tuotti tuolloin 267 miljoonaa dollaria [5] . Sen jälkeen, kun se julkaistiin uudelleen maaliskuuhun 1995 mennessä, se tuotti 312,9 miljoonaa dollaria [5] ja siitä tuli vuoden 1994 tuottoisin elokuva Yhdysvalloissa ja Kanadassa, mutta Forrest Gump ohitti sen pian [76] . Box Office Mojo arvioi, että se myi yli 74 miljoonaa Yhdysvaltain lippua alkuperäisessä teatterijulkaisussaan [77] , mikä vastaa 812,1 miljoonaa dollaria vuoden 2018 inflaatiolla oikaistuna [78] .

Kansainvälisesti sarjakuva tuotti 455,8 miljoonaa dollaria alkuperäisen ilmestymisensä aikana, yhteensä 768,6 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti [62] . Hän avasi ennätysten Ruotsissa ja Tanskassa [79] .

Uudelleenjulkaisut

IMAX

Sarjakuva julkaistiin uudelleen 25. joulukuuta 2002 IMAX -muodossa . Don Hahn selitti, että kahdeksan vuotta Leijonakuninkaan alkuperäisen julkaisun jälkeen "oli kokonaan uusi sukupolvi lapsia, jotka eivät olleet nähneet sitä, etenkään valkokankaalla". Koska elokuva oli jo digitaalisesti arkistoitu tuotannon aikana, entisöintiprosessi oli helpompi ja moniin kohtauksiin sisältyi parannuksia, jotka peittivät alkuperäiset puutteet [80] [81] . Paranneltua ääntä tarjottiin myös, kuten Khan selitti, "saa yleisö tuntemaan olevansa itse elokuvassa" [80] . Avausviikonloppunaan Leijonakuningas ansaitsi 2,7 miljoonaa dollaria 66 paikasta, keskimäärin 27 664 dollaria teatteria kohden. Tämä vuokra päättyi 15,7 miljoonaan dollariin 30. toukokuuta 2003 [82] .

3D

Vuonna 2011 Leijonakuningas muutettiin 3D :ksi kahden viikon rajoitetuksi teatterijulkaisuksi ja myöhemmin Blu-ray 3D -julkaisuksi [55] [83] . Elokuva avattiin ykköseksi perjantaina 16. syyskuuta 2011 8,9 miljoonalla dollarilla [84] ja päättyi viikonloppuna 30,2 miljoonalla dollarilla ja sijoittui ensimmäisenä lipputuloissa. Tämä teki Leijonakuninkaasta ensimmäisen uusintajulkaisun, joka saavutti USA:n viikonlopun lipputulot ykkösenä Star Wars: The Movie -elokuvan uudelleenjulkaisun jälkeen. Episodi VI: Return of the Jedi " (1983) maaliskuussa 1997 [65] . Sarjakuva saavutti myös kaikkien aikojen neljänneksi suurimman syyskuun avajaisviikonlopun [85] . Se sijoittui jälleen ensimmäiseksi toisena viikonloppuna lipputuloissa 27 prosentin pudotuksella 21,9 miljoonaan dollariin [ 50] Useimmat lipputulon tarkkailijat odottivat elokuvan laskevan noin 50 prosenttia toisena viikonloppuna, ja odottivat myös The Man Who Changed Everything (2011) olevan ykkönen .

Alkuperäisen lipunmyyntimenestyksen jälkeen monet teatterit päättivät jatkaa elokuvan näyttämistä yli kaksi viikkoa, vaikka sen Blu-ray 3D oli suunniteltu kaksi ja puoli viikkoa sen teatterijulkaisun jälkeen [50] . Pohjois-Amerikassa 3D-julkaisu päättyi 12. tammikuuta 2012 94,2 miljoonan dollarin bruttotulolla. Pohjois-Amerikan ulkopuolella hän tienasi 83,4 miljoonaa dollaria [87] . Leijonakuninkaan onnistunut 3D-uudelleenjulkaisu teki Disneyn ja Pixarin 3D-uudelleenjulkaisut kaunotar ja hirviö , Finding Nemo (2003), Monsters , Inc. (2001) ja Pieni merenneito (1989) vuosina 2012 ja 2013 [88 ] . Mikään kolmen ensimmäisen elokuvan uudelleenjulkaisuista ei kuitenkaan saavuttanut Leijonakuninkaan valtavaa menestystä, ja Pienen merenneidon uudelleenjulkaisu peruttiin lopulta . Vuonna 2012 Box Office Mojon Ray Suvers kirjoitti, että Leijonakuninkaan 3D-version menestys johtui siitä, että "3D-uudelleenjulkaisun käsite oli vielä tuore ja jännittävä, ja Leijonakuningas (3D) tuntui oikea-aikaiselta. elokuvan tuleva julkaisu Blu-rayllä. Sittemmin yleisö on räjähtänyt kolmesta 3D-versiosta, mikä tarkoittaa, että uutuuden arvo on ehdottomasti kuivunut." [90] .

Venäjällä 3D-sarjakuvan ensi-ilta tapahtui 22. maaliskuuta 2012. [91] [92] . Ensimmäisen viikonlopun tulosten mukaan sarjakuva ansaitsi 62 miljoonaa ruplaa [93] . "Leijonakuninkaan" kokonaiskokoelma IVY-maissa oli 194 miljoonaa ruplaa [93] .

Arvostelut

Sarjakuva sai positiivisia arvosteluja kriitikoilta. Rotten Tomatoes -sivustolla sarjakuvan arvosana on 93 % ja keskiarvosana 8,4/10 [94] . Se sijoittui sijalle 41 Top 100 Animated Movies -luettelossa [95] . Metacritic- aggregaattorissa sarjakuva sai arvosanan 88/100 30 arvostelun perusteella [96] . CinemaScoressa elokuva sai yleisön arvosanan "A+" asteikolla A+–F [97] .

Chicago Sun-Timesin Roger Ebert antoi elokuvalle kolme ja puoli tähteä neljästä mahdollisesta ja kutsui sitä "kauniisti piirretyksi animaatioelokuvaksi". Lisäksi hän kirjoitti arvostelussaan: "Simba-saaga, joka on syvästi haudattu alkuperänsä velkaa kreikkalaiselle tragedialle ja tietysti Hamletille, on oppimisen ja viihteen kokemus" [8] . Televisio-ohjelmassa Siskel & Ebert sarjakuva sai kiitosta, mutta sai ristiriitaisia ​​reaktioita aiempiin Disney-elokuviin verrattuna. Ebert ja hänen kumppaninsa Gene Siskel antoivat elokuvalle "Peukku ylös", mutta Siskel sanoi, että se ei ollut niin hyvä kuin Kaunotar ja hirviö ja että se oli "hyvä elokuva, ei hieno " . Hal Hinson Washington Postista kutsui sitä "vaikuttavaksi, melkein pelottavaksi saavutukseksi" ja katsoi, että elokuva oli "vaikuttava tavalla, joka on melkein tullut yleiseksi Disneyn kokopituisissa sarjakuvissa", mutta oli vähemmän innostunut arvostelunsa loppupuolella. , sanoi: "Shakespearen sävyinen, eeppinen mittakaava näyttää sopivammalta aikuisille kuin lapsille. Totta puhuen, jopa aikuisille tämä on täysin outoa .

Owen Gleiberman Entertainment Weeklystä kehui elokuvaa ja kirjoitti, että sillä "ei ole vain loistava sarjakuva, vaan myös emotionaalisesti koskettava elokuva." [ 100] Rolling Stone -elokuvakriitikko Peter Travers kehui elokuvaa ja katsoi, että se oli "erittäin viihdyttävä yhdistelmä musiikkia, hauskaa ja mahtavaa tunnetta, vaikka siitä puuttuu sydän" [101] . James Berardinelli Reelviews.net-sivustolta kehui elokuvaa sanoen: "Jokaisella uudella animaatiojulkaisulla Disney näyttää laajentavan hieman jo ennestään laajaa horisonttiaan. Leijonakuningas on kypsin (monin tavoin) näistä elokuvista, ja selvästi on pyritty tietoisesti miellyttämään niin aikuisia kuin lapsiakin. Onneksi niille meistä, jotka yleensä pysymme erossa sarjakuvista, he onnistuivat .

Joillakin arvioijilla oli edelleen ongelmia sarjakuvan tarinankerronnan kanssa. TV Guiden henkilökunta kirjoitti, että vaikka "Leijonakuningas" oli teknisesti taitava ja viihdyttävä, se "tarjoaa vähemmän tarttuvaa laulunkirjoitusta kuin aikaisemmat hitit ja hätäisen, epätyydyttävän dramaattisen resoluution" [103] . Terrence Rafferty The New Yorkerista katsoi, että hyvästä animaatiosta huolimatta tarina tuntui "manipuloivalta reaktioitamme tahtonsa mukaan", koska "Traumajen välissä elokuva tarjoaa rauhoittavan tylsiä musiikkinumeroita ja typerää, riehakasta komediaa." [ 104]

Palkinnot ja ehdokkaat

Palkinto Seremonian päivämäärä Kategoria ehdokas Tulos
Oscar 27. maaliskuuta 1995 Paras laulu " Can You Feel the Love Tonight " Musiikki: Elton John , Sanat: Tim Rice Voitto
" Circle of Life " Musiikki: Elton John , Sanat: Tim Rice Nimitys
" Hakuna Matata " Musiikki: Elton John , Sanat: Tim Rice Nimitys
Parasta musiikkia Hans Zimmer Voitto
Kultainen maapallo 21. tammikuuta 1995 Paras laulu " Can You Feel the Love Tonight " Musiikki: Elton John , Sanat: Tim Rice Voitto
" Circle of Life " Musiikki: Elton John , Sanat: Tim Rice Nimitys
Paras elokuva – komedia tai musikaali Leijonakuningas Voitto
Parasta musiikkia Hans Zimmer Voitto
Annie 12. marraskuuta 1994 Paras animaatioelokuva Leijonakuningas Voitto
Ääninäyttelijä pitkävaikutteisessa tuotannossa Jeremy Irons Voitto
Paras saavutus tarinapanoksessa Brenda Chapman Voitto
Paras saavutus taiteellisen erinomaisuuden alalla Andy Gaskill Nimitys
Scott F. Johnston Nimitys
Mark Henn Nimitys
Grammy 1. maaliskuuta 1995 Paras miespop-lauluesitys Elton John elokuvasta Can You Feel the Love Tonight Voitto
Paras musiikkialbumi lapsille Chris Thomas , Hans Zimmer , Jay Rifkin Mark Mancina Voitto
Paras laulu-instrumentaalinen sovitus " Elämän ympyrä ", Hans Zimmer , Lebo M. , Carmen Tuilli Voitto
Paras elokuvalle tai televisioon kirjoitettu instrumentaalinen sävellys Hans Zimmer Nimitys
Paras erityisesti elokuvaa tai televisiota varten kirjoitettu kappale " Can You Feel the Love Tonight " Musiikki: Elton John , Sanat: Tim Rice Nimitys
" Circle of Life " Musiikki: Elton John , Sanat: Tim Rice Nimitys

Legacy

Jatko-osat ja jatko-osat

Toukokuusta 1995 vuoteen 1999 esitettiin Leijonakuningas: Timon ja Pumba , Leijonakuningas-elokuvaan perustuva televisiosarja, jossa kaikki huomio on keskittynyt surikat ja pahkasika duetto. Pumbaa äänittävät edelleen Ernie Sabella, Timonia edelleen Quinton Flynn ja Kevin Sean [105] .

Vuonna 1998 videolla julkaistiin jatko-osa Leijonakuningas-pelille The Lion King 2: Simba 's Pride, jonka tapahtumat kehittyvät Simban tyttären Kiaran kasvamisen ympärille [106] . Vuonna 2004 julkaistiin rinnakkaiselokuva " Leijonakuningas 3: Hakuna Matata ", joka käsittelee ensimmäisen sarjakuvan tapahtumia Timonin ja Pumban näkökulmasta [107] .

Kesäkuussa 2014 The Lion Guardian -animaatiosarja julkistettiin jatko-osaksi ja jatko-osaksi Leijonakuningaselle sekä Leijonakuningas 2: n [108] keskiosaksi, ja kauden 3 kaksi viimeistä jaksoa toimivat jatko-osana kyseiselle elokuvalle. Animaatiosarja alkoi Guardian Lion: Heroes of the Savannahin pilottijaksolla, joka julkaistiin marraskuussa 2015. Itse animaatiosarja julkaistiin 15. joulukuuta 2015 - 3. marraskuuta 2019 [109] [110] .

Remake

Tietokonesarjakuva julkaistiin maailmanlaajuisesti 19. heinäkuuta 2019 omistettuna sarjakuvan 25-vuotispäivälle vuonna 1994 [111] . Uudelleenversion julkaisusta ilmoitettiin 28. syyskuuta 2016, ja samaan aikaan sanottiin, että Jon Favreau [112] ohjaisi tulevan elokuvan .

Sarjakuvan viralliset hyväksytyt näyttelijät julkistettiin marraskuussa 2017. Itse sarjakuvan tuotanto aloitettiin toukokuussa 2017 [113] sinistä näyttöä vasten Los Angelesissa , Kaliforniassa [114] .

Amerikkalainen studio Walt Disney julkaisi 22. marraskuuta 2018 YouTubessa virallisen trailerin päivitetystä sarjakuvasta Leijonakuningas, joka keräsi neljässä päivässä noin 39 miljoonaa katselukertaa [115] .

Black Is King

Kesäkuussa 2020 Parkwood Entertainment ja Disney ilmoittivat, että elokuva nimeltä "Black Is King" julkaistaan ​​Disney+ :ssa 31. heinäkuuta 2020. Elokuva on saanut inspiraationsa Leijonakuningas-elokuvan vuoden 2019 remake-versiosta, ja se toimii visuaalisena albumina Beyoncén kuratoimasta Leijonakuningas: Lahjasta [116] . "Black Is King" on kuvattu uudelleen kuvitelmaksi "leijonakuninkaan opetuksista nykypäivän nuorille kuninkaille ja kuningattareille, jotka etsivät omia kruunujaan" [117] . Elokuva kertoo nuoresta afrikkalaisesta kuninkaasta, joka käy läpi "transsendenttisen matkan pettämisen, rakkauden ja identiteetin kautta" saadakseen takaisin valtaistuimensa esi-isiensä ja lapsuuden rakkauden ohjauksessa. Tarina kerrotaan nykyajan mustien ihmisten äänillä . Pääosissa Lupita Nyong'o , Naomi Campbell , Jay-Z , Kelly Rowland , Pharrell Williams , Tina Knowles-Lawson , Aveng Ade-Chuol ja Adut Akech .

Videopelit

Sarjakuvan julkaisun myötä joulukuussa 1994 Virgin Interactive julkaisi kolme siihen perustuvaa videopeliä. Pääpelin on kehittänyt Westwood Studios , ja se julkaistiin PC :lle ja Amigalle sekä SNES- ja Sega Mega Drive/Genesis -konsoleille . Dark Technologies loi Game Boy -version , kun taas Syrox Developments käsitteli Sega Master System- ja Sega Game Gear -versiot [119] . The Lion King: Simba's Mighty Adventure (2000) julkaistiin myöhemmin Game Boy Colorille ja PlayStationille [120] . Timon ja Pumbaa esiintyivät myös Timon & Pumba's Jungle Gamesissa , tason 7 pulmapelissä, jonka Tiertex siirsi myöhemmin SNESille [121] .

Kingdom Hearts -sarjassa Simba on toistuva hahmo [ 122] [123] , ja sitä voi pelata myös Leijonakuninkaan maailmassa, joka tunnetaan Pride Lands in Kingdom Hearts II :ssa . Siellä tarina liittyy löyhästi alkuperäisen elokuvan myöhempään osaan kaikkien päähenkilöiden Zazua ja Sarabia lukuun ottamatta [124] . Leijonakuningas tarjoaa myös yhden Disney Universe -seikkailupelin [125] maailmoista , kun taas Simba oli esillä Nintendo DS -pelissä Disney Friends (2008) [126] .

Musikaali

Alkuperäinen sarjakuva on sovitettu Broadwayn näyttämölle. Samannimisen musikaalin ohjasi Julie Taymor . Näyttelijät näyttelivät eläinasuissa. Ensi-ilta lavalla pidettiin 31. heinäkuuta 1997 Minneapolisissa Orpheus-teatterissa, ja sillä oli heti valtava menestys - lokakuusta lähtien musikaalia on esitetty jatkuvasti New Amsterdam Theatressa Broadwaylla New Yorkissa . Myöhempi versio tuotannosta esitettiin Lontoossa ja toinen Torontossa, molemmat tammikuuhun 2004 asti . Kesäkuussa 2006 Broadway-tuotanto muutti Minkoff-teatteriin, mikä teki tilaa Mary Poppinsin musiikkituotannolle .

Tällä hetkellä Yhdysvalloissa kiertää kaksi tuotantoa. Kiertueversio on hyvin samankaltainen kuin alkuperäinen Broadway-tuotanto, mutta siitä on jätetty pois joitakin lavaelementtejä, jotka voidaan esittää vain erityisesti valmistetulla lavalla (kuten Pride Rock, hullusti juokseva lauma ja ruohopeite). Ne on muunnettu halvempiin kiertomatkavaihtoehtoihin.

Nykyään tämän esityksen kansainvälisiä tuotantoja esitetään Lontoossa ( Iso- Britannia ), Melbournessa ( Australia ), Hampurissa ( Saksa ), Tokiossa ( Japani ), Scheveningenissä ( Alankomaat ), Madridissa ( Espanja ). Esityksen on luonut Disney Theatrical Studio . 

Kiistakohdat

Joidenkin elokuvan elementtien katsottiin muistuttavan suurelta osin tunnettua 1960-luvun animea Kimba the White Lion , monilla hahmoilla oli vastineensa japanilaisessa sarjakuvassa, ja jotkin yksittäiset kohtaukset olivat sisällöltään ja kuvakulmiltaan lähes identtisiä . Simban ääni Matthew Broderick luuli alun perin työskentelevänsä Kimban uusintaversion parissa, koska hän tunsi alkuperäisen [127] [128] [129] [130] [131] . Disneyn virallinen kanta on, että kaikki yhtäläisyys on sattumaa [132] . Kimban luojan Tezuka Productionsin tiedottaja Yoshihiro Shimizu kiisti huhut, että Disney olisi maksanut studiolle, mutta selitti, että oikeuteen kieltäytyminen johtui siitä, että "olemme pieni, heikko yritys. Se ei kuitenkaan ole sen arvoista... Disneyn asianajajat ovat maailman 20 parhaan joukossa!" [133]

Siellä oli myös kohtaus, jossa aikuinen Simba putoaa nurmikolle yöllä ja näyttää lehtien ja pölyn lentoa, jotka muodostavat sanan, joka muistuttaa SEKSIÄ [134] . Aktivisti Donald Wildmonin mukaan tämä viesti havaitaan alitajunnan tasolla ja sen tarkoituksena on herättää seksuaalista halua. Elokuvan animaattorit kuitenkin selvensivät, että sana oli luettava nimellä SFX, lyhenne sanoista " erikoistehosteet ", ja sen oli tarkoitus olla erikoistehosteryhmän viaton "allekirjoitus " .

Vahvistamattomien tietojen mukaan sarjakuvan alkuperäinen versio, joka näytettiin ensi-iltana, sisälsi useita kohtauksia, joita leikattiin tai lyhennettiin lopullisessa versiossa [136] .

Muistiinpanot

  1. ↑ Nick Glennie-Smithin IMDb-  tiedot . IMDb . IMDb (3. helmikuuta 2020). Haettu 3. helmikuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 18. helmikuuta 2020.
  2. ↑ Leijonakuningas (U) . British Board of Film Classification . Haettu 13. tammikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 25. joulukuuta 2018.
  3. ↑ 1 2 3 Leijonakuningas (1994) . Yahoo! elokuvia . Yahoo! Haettu 10. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 14. tammikuuta 2013.
  4. ↑ Pandemic 3D . Kommersant (23. toukokuuta 2011). Haettu 7. kesäkuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 14. heinäkuuta 2014.
  5. ↑ 1 2 3 4 Leijonakuningas (1994) . Haettu 23. tammikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 23. lokakuuta 2020.
  6. ↑ Brevert, Brad 'X-Men' & 'Alice' johtavat Soft Memorial Day Weekend; Disney ylittää 4 miljardia dollaria maailmanlaajuisesti . Box Office Mojo (29. toukokuuta 2016). Haettu 28. tammikuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 14. elokuuta 2019.
  7. ↑ https://www.hindustantimes.com/brunch/an-ode-to-the-bard-how-shakespeare-s-iconic-works-resonate-subtly-in-cinema-today/story-0missBSTbRlYWk5htBngTL.html
  8. ↑ 1 2 Ebert, Roger The Lion King -arvostelu . rogebert.com (24. kesäkuuta 1994). - "Periaatteessa meillä on täällä draamaa, jossa komedia toisinaan kohottaa tunnelmaa." Haettu 14. huhtikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 8. heinäkuuta 2014.
  9. ↑ Harja vetovoima . Haettu 15. helmikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 4. lokakuuta 2012.
  10. ↑ Leijonakuningas WWW-arkisto: TLK kotivideolla  (downlink)
  11. ↑ Lisa Birger. Lyhdyn valossa . Aikakauslehti "Kommersant Weekend", nro 45 . ZAO Kommersant. Kustantamo". (19. marraskuuta 2010). Haettu 15. toukokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 27. syyskuuta 2011.
  12. ↑ Dmitri Tikhomirov, Aleksei Hodorych. Hänen romaaninsa sankari . Lehti "Kommersant Money", nro 10 . ZAO Kommersant. Kustantamo". (20. maaliskuuta 2002). Haettu 15. toukokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 8. elokuuta 2014.
  13. ↑ (23. joulukuuta 2016). "20 000 liigalla" National Film Registry saavuttaa 700 . Lehdistötiedote .
  14. ↑ 1 2 3 4 Hahmojen nimet. Leijonakuningas  UKK . Leijonakuningas WWW-arkisto . Brian Tiemann. Käyttöpäivä: 25. toukokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 24. elokuuta 2011.
  15. ↑ Mufasa: Hahmoprofiilit arkistoitu 7. maaliskuuta 2014 Wayback Machinessa The Lion King WWW -arkistossa. Brian Tiemann.
  16. ↑ Scar: Hahmoprofiilit Leijonakuningas WWW-arkisto. Brian Tiemann. . Haettu 17. helmikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 7. maaliskuuta 2014.
  17. ↑ Leijonakuningas-trivia (linkki ei saatavilla) . Haettu 26. helmikuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 21. helmikuuta 2014. 
  18. ↑ Hahmoprofiilit arkistoitu 7. maaliskuuta 2014 Wayback Machinessa The Lion King WWW -arkistossa. Brian Tiemann.
  19. ↑ Kuka äänesti Leijonakuningasta? . kinoafisha.info (29. kesäkuuta 2017). Haettu: 20.5.2022.
  20. ↑ Leijonakuningas / Leijonakuningas Venäjän ääninäyttelijät  (eng.) . WILLDUBGURU . Haettu 30. huhtikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 30. huhtikuuta 2019.
  21. ↑ 1 2 3 4 Leijonakuningas: Muistelma - Don Hahn (Blu-Ray). Leijonakuningas: Diamond Edition: Walt Disney Home Entertainment.
  22. ↑ 1 2 3 4 5 6 Neuwirth, Allan. Makin' toons : suosituimpien animoitujen TV - ohjelmien ja elokuvien sisällä  . Skyhorse Publishing Inc., 2003. - ISBN 9781581152692 .
  23. ↑ 1 2 3 4 5 Kuninkaan ylpeys (Blu-Ray). Leijonakuningas: Diamond Edition: Walt Disney Home Entertainment.
  24. ↑ 'LEIONANKINGIN' ALKUPERÄ . James Cumminsin kirjamyyjä. Käyttöpäivä: 22. lokakuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. kesäkuuta 2012.
  25. ↑ 1 2 3 4 5 Allers, Roger; Hahn, Don ja Minkoff, Rob (1995). Laserdisc/DVD-äänikommentti elokuvalle Leijonakuningas . Walt Disneyn kotiviihde
  26. ↑ 1 2 3 Daly, Steve . Mane Attraction , Entertainment Weekly  (8. heinäkuuta 1994). Arkistoitu alkuperäisestä 27. lokakuuta 2014. Haettu 24. lokakuuta 2011.
  27. ↑ 12 Norman , Floyd. Waltin ihmiset -, osa 9  (uusi) / Ghez, Didier. — Xlibris Corporation, 2010. - S. 463-464. - ISBN 978-1-4500-8746-9 .
  28. ↑ 1 2 3 4 5 Finch, Christopher. Jälkisana // Leijonakuninkaan taide  (uuspr.) . – Hyperion, 1994. - S. 165-193. — ISBN 9780786860289 .
  29. ↑ 1 2 Leijonakuningas: Platinum Edition (levy 2), Origins [DVD]. Walt Disney Home Entertainment .
  30. ↑ 1 2 3 Walt Disney Pictures (25.5.1994). Lion King - tuotantomuistiinpanot . Lehdistötiedote . Arkistoitu alkuperäisestä 26. lokakuuta 2008. Haettu 2008-08-05 .
  31. ↑ 12 Kuningas , Susan . Kun "Leijonakuningas" siirtyy 3D:ksi, näyttelijät ja elokuvantekijät muistelevat tekevänsä The Los Angeles Timesin  (15. syyskuuta 2011). Arkistoitu alkuperäisestä 20. kesäkuuta 2012. Haettu 24. lokakuuta 2011.
  32. ↑ 1 2 Leijonakuninkaan teko [Laserdisc]. Leijonakuningas - laserlevy : Walt Disney Home Entertainment .
  33. ↑ Shirey, Eric Tuottaja Don Hahn jakaa kokemuksensa "Leijonakuningas" -työskentelystä . Yahoo! (28. syyskuuta 2011). Käyttöpäivä: 24. joulukuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 16. lokakuuta 2012.
  34. ↑ Bacher, Hans P. Unelmamaailmat : animaation tuotantosuunnittelu  . — Focal Press, 2007. - s. 66. - ISBN 0-240-52093-9 .
  35. ↑ Leijonakuningas: Platinum Edition (Disc 2), tietokoneanimaatio [DVD]. Walt Disney Home Entertainment .
  36. ↑ Pocahontan tulot . Box Office Mojo . Haettu 11. elokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 16. lokakuuta 2012.
  37. ↑ Rotten Tomatoes - Leijonakuningas . Mädät tomaatit . Haettu 24. syyskuuta 2006. Arkistoitu alkuperäisestä 2. syyskuuta 2006.
  38. ↑ Rotten Tomatoes- Pocahontas . Mädät tomaatit . Haettu 17. syyskuuta 2006. Arkistoitu alkuperäisestä 10. helmikuuta 2007.
  39. ↑ Valkoinen, Timothy. Elton John: The Billboard Interview  // Billboard  :  aikakauslehti. - Lynne Segall. - s. 95-96 .
  40. ↑ 1 2 Leijonakuningas: Platinum Edition (Levy 1), Musiikki: Afrikkalainen vaikutus [DVD]. Walt Disney Home Entertainment .
  41. ↑ Aamuraportin tekeminen [DVD]. Leijonakuningas: Platinum Edition (levy 1): Walt Disney Home Entertainment .
  42. ↑ Vuoden 1994 Billboard 200 . Billboard . Haettu 5. elokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 1. kesäkuuta 2008.
  43. ↑ Lion King laajennettu tulostiedot . Hans-Zimmer.com. Käyttöpäivä: 26. helmikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 16. lokakuuta 2012.
  44. ↑ Leijonakuninkaan elokuvaraidat . filmtracks.com. Haettu 26. helmikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 24. marraskuuta 2020.
  45. ↑ Disney ratkaisee Lion-laulukiistan , BBC News (16. helmikuuta 2006). Arkistoitu alkuperäisestä 22. helmikuuta 2014. Haettu 12. elokuuta 2008.
  46. ↑ Eller, Claudia . Summer Movie Hype Coming In Like a Lion , Los Angeles Times  (7. huhtikuuta 1994). Arkistoitu alkuperäisestä 5. maaliskuuta 2016. Haettu 18.5.2022.
  47. ↑ Fantel, Hans . teknologia; Cinema Sound Gets a Digital Life , New York Times  (12. kesäkuuta 1994). Arkistoitu alkuperäisestä 9. maaliskuuta 2014. Haettu 18.5.2022.
  48. ↑ Ruskea, Laura . Growling 'The Lion King' -videossa , Los Angeles Times  (11. maaliskuuta 1995). Arkistoitu alkuperäisestä 6. joulukuuta 2021. Haettu 18.5.2022.
  49. ↑ Leijonakuningas: Platinum Edition DVD Review (sivu 2), joka näyttää erot DVD:llä esitetyn elokuvan ja alkuperäisen teatterileikkauksen välillä . UltimateDisney.com. Käyttöpäivä: 24. tammikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 18. heinäkuuta 2011.
  50. ↑ 1 2 3 Viikonloppuraportti: "Leijona" pysyy "kuninkaana", "Rahapallo", "Dolphin Tale" jakaa lisävuoroja . Haettu 16. huhtikuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 7. marraskuuta 2018.
  51. ↑ Leijonakuningas -erikoispainos . IGN (16. huhtikuuta 2003). Haettu 18. syyskuuta 2006. Arkistoitu alkuperäisestä 22. maaliskuuta 2013.
  52. ↑ Leijonakuningas: Platinum Edition (1994) - DVD-elokuvaopas . Haettu 18. toukokuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 16. toukokuuta 2021.
  53. ↑ TLK kotivideossa . Lionking.org. Haettu 24. syyskuuta 2006. Arkistoitu alkuperäisestä 10. lokakuuta 2006.
  54. ↑ Leijonakuningas. Special Edition (2 DVD:tä) . Ozon.ru (2003). Haettu 20. toukokuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 19. toukokuuta 2022.
  55. ↑ 1 2 yleisöä kokea Disneyn "Leijonakuningas" kuin koskaan ennen  (26. toukokuuta 2011). Arkistoitu alkuperäisestä 30. toukokuuta 2011. Haettu 18.5.2022.
  56. ↑ Yksinomainen: Lion King 3D Blu-ray -tiedot  (25. toukokuuta 2011). Arkistoitu alkuperäisestä 17. lokakuuta 2014. Haettu 18.5.2022.
  57. ↑ Leijonakuningas (DVD) . Ozon.ru (2012). Haettu 20. toukokuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 19. toukokuuta 2022.
  58. ↑ Leijonakuningas (Blu-ray + DVD) . Ozon.ru (2012). Haettu 20. toukokuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 19. toukokuuta 2022.
  59. ↑ Leijonakuningas 3D ja 2D (2 Blu-ray) . Ozon.ru (2012). Haettu 20. toukokuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 19. toukokuuta 2022.
  60. ↑ Jo [sic ] [* Favreau jakaa First Lookin Live-Action LION KING -tapahtuman D23 Expossa]. Broadway World(17. heinäkuuta 2017). Haettu 17. heinäkuuta 2017.Arkistoitu20. heinäkuuta 2017.
  61. ↑ Leijonakuningas - 4K Ultra HD Blu-ray Ultra HD Review | High Def Digest . ultrahd.highdefdigest.com . Haettu 22. tammikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 14. marraskuuta 2018.
  62. ↑ 1 2 Leijonakuningas (1994) . Haettu 23. tammikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 13. marraskuuta 2013.
  63. ↑ Hooton, Christopher . Frozenista tulee kaikkien aikojen tuottoisin Disney-animaatioelokuva The Independent  (14. tammikuuta 2014). Haettu 5. huhtikuuta 2014.
  64. ↑ VUODEN 1994 MAAILMANLAAJUISET BRUTTOT . Haettu 26. syyskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 28. syyskuuta 2011.
  65. ↑ 1 2 Subers, Ray. Viikonloppuraportti: "Leijonakuningas" saa takaisin lipputulon kruunun . Box Office Mojo (19. syyskuuta 2011). Haettu 5. huhtikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 3. huhtikuuta 2014.
  66. ↑ Grey, Brandon. Ennuste: "Leijonakuningas" karjuu jälleen . Box Office Mojo (16. syyskuuta 2011). Haettu 5. huhtikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 4. huhtikuuta 2014.
  67. ↑ Eniten tuotto G Rated Box Office Mojossa . Box Office Mojo (18. elokuuta 2019). Haettu 1. syyskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 4. huhtikuuta 2019.
  68. ↑ Natale, Richard. "Susi", "Leijonakuningas" Nappaa elokuvavieraat . Los Angeles Times (20. kesäkuuta 1994). Haettu 5. huhtikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2014.
  69. ↑ VIIKONLOPUN TEATTERIEN PARHAAT KESKIMÄÄRÄT . Box Office Mojo . Haettu 26. syyskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 19. syyskuuta 2011.
  70. ↑ "Kaikkien aikojen aukioloviikonloput: 50 näyttöä tai vähemmän". Päivittäinen valikoima : 24. 20. syyskuuta 1994.
  71. ↑ "Kotimaan lipputulot". Lajike : 10. 27. kesäkuuta 1994.
  72. ↑ 'LION KING' AVAUS LUOTTOKUURILLA . Chicago Tribune .
  73. ↑ Lion King's rules kansakunnan lipputulot , United Press International  (27. kesäkuuta 1994). Haettu 13. helmikuuta 2022.
  74. ↑ Voimarakennusten polttoaineen myynti lipputuloissa : Elokuvat: True Lies, Forrest Gump ja Leijonakuningas pyrkivät rikkomaan ennätyksen muissa kuin lomaviikonlopun lipunmyynnissä.  (englanniksi)  ? . Los Angeles Times (18. heinäkuuta 1994). Haettu 24. lokakuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 26. heinäkuuta 2010.
  75. ↑ Hofmeister, Sally . Disney laittaa "Leijonakuninkaan" varhaiseen horrostilaan  (13. elokuuta 1994). Haettu 18.7.2019.
  76. ↑ Vuoden 1994 50 parasta elokuvaa . Haettu 17. maaliskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 26. maaliskuuta 2008.
  77. ↑ Leijonakuningas (1994) . Box Office Mojo . Haettu 31. toukokuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 4. elokuuta 2016.
  78. ↑ Leijonakuningas (1994) - Kotimainen Total Adj. Brutto (2018) . Box Office Mojo . Haettu 22. kesäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 1. joulukuuta 2020.
  79. ↑ Groves, Don (28. marraskuuta 1994). " Kuningas rikkoi ennätyksiä eurojousissa" . Lajike : 17.
  80. ↑ 1 2 Kallay, William. Leijonakuningas: IMAX-kokemus. . 70 mm (joulukuu 2002). Haettu 12. maaliskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 12. huhtikuuta 2014.
  81. ↑ Kierroksella » Kuninkaan paluun tekeminen . Haettu 12. maaliskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 31. joulukuuta 2007.
  82. ↑ Leijonakuningas (1994) julkaisut . Box Office Mojo. Haettu 5. huhtikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 6. huhtikuuta 2014.
  83. ↑ McClintock, Pamela . Disneyn Leijonakuningas palaa teattereihin digitaalisena 3D:nä  (26. toukokuuta 2011). Haettu 26. toukokuuta 2011.
  84. ↑ Subers, Ray Friday -raportti: "Leijonakuningas" hyökkää heikolla kentällä . Box Office Mojo (16. syyskuuta 2011). Arkistoitu alkuperäisestä 16. joulukuuta 2018.
  85. ↑ KUUKAUSI SYYSKUUN AUKI AUKI VIIKONLOPPUJA . Box Office Mojo. Haettu 5. huhtikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 4. huhtikuuta 2014.
  86. ↑ McClintock, Pamela . Box Office -esikatselu: Brad Pittin "Moneyball" näyttää ohittavan Taylor Lautnerin "Abduction" -elokuvan , The Hollywood Reporter  (22. syyskuuta 2011).
  87. ↑ Leijonakuningas (3D-muodossa) . Box Office Mojo . Haettu 6. huhtikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 4. huhtikuuta 2014.
  88. ↑ Smith, Grady 'Beauty and the Beast', 'The Little Mermaid', 'Finding Nemo', 'Monsters, Inc.' hanki 3-D-uudelleenjulkaisuja . Entertainment Weekly (4. lokakuuta 2011). Käyttöpäivä: 27. lokakuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 26. maaliskuuta 2015.
  89. ↑ Useita lähteitä:
  90. ↑ Viikonloppuraportti: 'Resident Evil 5', 'Nemo 3D' johtavat toiseen hitaan viikonloppuun . Box Office Mojo. Haettu 12. joulukuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 6. marraskuuta 2018.
  91. ↑ WDSSPR . Käyttöpäivä: 6. helmikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 20. joulukuuta 2014.
  92. ↑ Sivuston kinonews.ru mukaan . Käyttöpäivä: 6. helmikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 28. joulukuuta 2011.
  93. ↑ 1 2 Leijonakuningas 3D - BK @ Film Distributor Bulletin . Haettu 22. helmikuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 23. maaliskuuta 2012.
  94. ↑ Leijonakuningas (1994) . Haettu 10. lokakuuta 2021. Arkistoitu 16. syyskuuta 2020.
  95. ↑ Top 100 animaatioelokuvaa - Rotten Tomatoes . Mädät tomaatit . Haettu 9. toukokuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 23. syyskuuta 2015.
  96. ↑ Leijonakuningas (1994) . Haettu 12. joulukuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 14. syyskuuta 2010.
  97. ↑ McClintock, Pamela Miksi CinemaScorella on merkitystä lipputuloille ? The Hollywood Reporter (19. elokuuta 2011). Haettu 19. heinäkuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 19. heinäkuuta 2021.
  98. ↑ " Speed, Leijonakuningas, Endless Summer II, City Slickers II ". Siskel & Ebert . Jakso 39, kausi 8, arkistoitu 28. syyskuuta 2020 Wayback Machinessa
  99. ↑ Hinson, Hal . Leijonakuningas -katsaus  (24. kesäkuuta 1994). Arkistoitu alkuperäisestä 3. marraskuuta 2015. Haettu 18.5.2022.
  100. ↑ Gleiberman, Owen . Leijonakuningas -elokuva-arvostelu , Entertainment Weekly  (24. kesäkuuta 1994). Arkistoitu alkuperäisestä 17. kesäkuuta 2015. Haettu 18.5.2022.
  101. ↑ Travers, Peter (14. heinäkuuta 1994). " Leijonakuningas- elokuva-arvostelu" . Vierivä kivi . Arkistoitu alkuperäisestä 29. huhtikuuta 2008 . Haettu 13. elokuuta 2008 . Käytöstä poistettu parametri |url-status=( ohje )
  102. ↑ Berardinelli, James Leijonakuningas arvostelu . Reelviews.net . Haettu 13. elokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 1. joulukuuta 2020.
  103. ↑ Leijonakuningas -elokuva-arvostelu . TV-opas . Haettu 13. elokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 22. toukokuuta 2008.
  104. ↑ Rafferty, Terrence. " Leijonakuningas- elokuva-arvostelu" . New Yorker . Arkistoitu alkuperäisestä 18. joulukuuta 2008 . Haettu 13. elokuuta 2008 . Käytöstä poistettu parametri |url-status=( ohje )
  105. ↑ Grant, John. Encyclopedia Walt Disneyn animaatiohahmoista. - Hyperion Books, 1998. - s. 150. - ISBN 0-7868-6336-6 .
  106. ↑ James, Caryn. VIDEOKATSAUS; "Leijonakuningas", jossa tytöt ovat tähtiä . The New York Times (23. lokakuuta 1998). Haettu 12. huhtikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 21. lokakuuta 2014.
  107. ↑ Patrizio, Andy. Leijonakuningas 1 1/2 . IGN (6. helmikuuta 2004). Haettu 13. huhtikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 13. huhtikuuta 2014.
  108. ↑ Brett, Susan YKSINOMAINEN HAASTATTELU: Disneyn Leijonakaartin luoja Ford Riley puhuu uudesta Leijonakuningas-jatko-osasta . TVdaily.com (8. helmikuuta 2016). Haettu 23. elokuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 23. elokuuta 2016.
  109. ↑ Hellmann, Melissa (10. kesäkuuta 2014). "Leijonakuninkaan spin-offin tavoitteena on lumoaa uusi katsojasukupolvi" . aika . Arkistoitu alkuperäisestä 10. kesäkuuta 2014 . Haettu 10. kesäkuuta 2014 . Käytöstä poistettu parametri |url-status=( ohje )
  110. ↑ Steinberg, Brian Disney elvyttää "Leijonakuninkaan" "Lion Guard" -televisiosarjalla . Lajike . Variety Media (12. elokuuta 2015). Haettu 12. elokuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 13. elokuuta 2015.
  111. ↑ Lesnick, Silas . Disney-elokuvan julkaisuaikataulu saa merkittävän päivityksen  , ComingSoon.net (  25. huhtikuuta 2017). Arkistoitu alkuperäisestä 26. huhtikuuta 2017. Haettu 25. huhtikuuta 2017.
  112. ↑ Knapsky, Ilja . "Leijonakuningas" tulee pitkä elokuva  (venäläinen) , KinoPoisk  (29. syyskuuta 2016). Arkistoitu alkuperäisestä 8. heinäkuuta 2017. Haettu 14.5.2017.
  113. ↑ Lammers, Timothy . Disneyn live-action Leijonakuningas aloittaa tuotannon tänä kesänä  (englanniksi) , Screen Rant  (18. maaliskuuta 2017). Arkistoitu alkuperäisestä 20. maaliskuuta 2017. Haettu 14.5.2017.
  114. ↑ Giardina, Carolyn . "Leijonakuningas": Disney julkistaa ensimmäisen kuvamateriaalin Jon Favreaun remakesta D23:ssa , The Hollywood Reporter  (15. heinäkuuta 2017). Arkistoitu alkuperäisestä 17. heinäkuuta 2017. Haettu 15. heinäkuuta 2017.
  115. ↑ Disney julkaisee trailerin uudesta Leijonakuningasta . Haettu 26. marraskuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 26. marraskuuta 2018.
  116. ↑ Katso Beyoncén A - List näyttelijä hänen elokuvansa Black is King uudessa trailerissa  . Radio Times . Haettu 19. heinäkuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 19. heinäkuuta 2020.
  117. ↑ 1 2 Kreps, Daniel (19.7.2020). "Beyoncé Details 'Black Is King' visuaalisen albumin, jakaa uuden trailerin" . Rolling Stone_ _ ]. Arkistoitu alkuperäisestä 19. heinäkuuta 2020 . Haettu 19.07.2020 . Käytöstä poistettu parametri |url-status=( ohje )
  118. ↑ Mendez, Michele Tässä on kaikki mitä sinun tulee tietää Beyoncén Black Is King -visuaalisesta albumista  . Elite Daily . Haettu 19. heinäkuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 17. heinäkuuta 2020.
  119. ↑ Leijonakuningas . moby-pelejä. Haettu 5. huhtikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 28. kesäkuuta 2008.
  120. ↑ Harris, Craig Disneyn Leijonakuningas: Simba's Mighty Adventure Review . IGN (30. marraskuuta 2000). Haettu 16. huhtikuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 9. elokuuta 2020.
  121. ↑ Burch, Anthony. Pelien aika unohtui: Timon ja Pumba's Jungle Games . Destructoid (6. maaliskuuta 2008). Haettu 5. huhtikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 21. syyskuuta 2015.
  122. ↑ Birlew, Dan. Kingdom Hearts virallinen strategiaopas . - BradyGames , 2003. - ISBN 978-0-7440-0198-3 .
  123. ↑ Hollinger, Elizabeth. Kingdom Hearts: Chain of Memories virallinen strategiaopas. - BradyGames Publishing, 2004. - ISBN 978-0-7440-0473-1 .
  124. ↑ Hollinger, Elizabeth. Kingdom Hearts II:n virallinen strategiaopas. - BradyGames Publishing, 2006. - ISBN 978-0-7440-0526-4 .
  125. ↑ VanOrd, Kevin Disney Universe Review . Pelipaikka (28. lokakuuta 2011). Haettu 13. huhtikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 22. helmikuuta 2014.
  126. ↑ DeVries, Jack Disney Friends Review . IGN (7. maaliskuuta 2008). Haettu 5. huhtikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 3. toukokuuta 2014.
  127. ↑ Schweitzer, Peter ja Rochelle Schweitzer. Disney: The Mouse Betrayed: Ahneus, korruptio ja lapset vaarassa , Regnery, Washington, 1998. Luku 11 "The Lyin' King", s. 167-168.
  128. ↑ Tezukan suositun tarinan uusintaversio muuttuu kieltämiseksi?  (englanniksi) . KimbawLion.com . Craig Andersen. Käyttöpäivä: 30. tammikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 24. elokuuta 2011.
  129. ↑ Trish Ledoux, Doug Ranney. Täydellinen animeopas: Japanin animaatiovideohakemisto ja resurssiopas . - Tiger Mountain, 1996. - S.  16 . — 215 s. — ISBN 0964954230 .
  130. ↑ Buress, Charles. "Uproar Over 'The Lion King", San Francisco Chronicle , 11. heinäkuuta 1994, s. A1, A13.
  131. ↑ "Inspiroiko japanilainen animaattori 'leijonakuningasta'?", The Washington Times , 15. heinäkuuta 1994, s. C15.
  132. ↑ Hong, Peter . Leijonakuningas/Kimba -kiista , Los Angeles Times  (19. toukokuuta 2002), s. L4. Arkistoitu alkuperäisestä 4. kesäkuuta 2011. Haettu 12. elokuuta 2008.
  133. ↑ Keltit, Ronald, Japanamerikka: Kuinka japanilainen popkulttuuri on tunkeutunut Yhdysvaltoihin. Reprint edn (Palgrave Macmillan, 2008). s.45
  134. ↑ Leijonakuninkaan väitetty "SEX"-kehys . Snopes . Haettu 1. heinäkuuta 2006. Arkistoitu alkuperäisestä 23. kesäkuuta 2012.
  135. ↑ Hartmann, Caroline Mistä Disneyssä on kyse . Michigan Daily (1. helmikuuta 2007). Haettu 12. elokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 23. kesäkuuta 2012.
  136. ↑ Puuttuuko videosta kohtauksia? (linkki ei saatavilla) . Haettu 20. syyskuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 26. toukokuuta 2011. 

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Temaattiset sivustot
Sanakirjat ja tietosanakirjat