Rutul kieli

Rutul- kieli ( rut. myhaӀd chael ) on yksi lezgi- ryhmän Dagestanin kielistä [4] , yleinen rutulien keskuudessa . Rutul-puhujien määrä Venäjällä on 30 360 henkilöä (2010). Levitetty Dagestanin Rutulin alueella, Shekin kaupungissa, myös joissakin kylissä ( Kainar (Gainar) , Khirsa , Ak-bulakh , Dashyuz , Shin , Shorsu [5] [6] ja muut. [7] [8] [9] [ 10] [11] [12] ) Shekin ja Qakhin alueet [13][14] Azerbaidžan . Kirjallinen kieli on muodostumassa. Kyrillisyyteen perustuva kirjoitus vuodesta 1990 [15] [16] .

Yhteiskuntapoliittinen sanomalehti MyhaӀbishdy tsӀindy Khabarbyr julkaistaan ​​rutul-kielellä, 30 minuutin radiolähetys lähetetään päivittäin Makhatshkalasta, kerran kuukaudessa rutul-kielinen ohjelma Dagestanin televisiossa. Rutul-kieltä opiskellaan yleiskouluissa ja sen asiantuntijoita koulutetaan toisen asteen erikois- ja korkeakouluissa (DSU, DGPU). Rutul-kirjallisuus on vähitellen muodostumassa, vastaavasti, ja rutul-kirjallisuuskieli. Rutul-kieli on yksi Dagestanin valtionkielistä [17] .

Otsikko

Venäjänkielisessä akateemisessa perinteessä rutul-kieltä kutsuttiin mukhadiksi, nimellä Mukhad, jolla rutulit itse käyttivät nimeämään Rutulin kylää ja samannimistä vapaata yhteiskuntaa [18] .

Historia

Rutul- kieli kuuluu Nakh -Dagestanin kieliperheen Lezgi-haaraun . Tsakhur on lähinnä sitä , Kryz- ja Budukh- kielet ovat myös lähellä [19] . Kielitieteilijä Garun Ibragimov ehdotti, että näillä kielillä oli yhteinen esi-isä Pohjois- Azerbaidžanissa ja Lounais - Dagestanissa [20] . Myöhemmällä ajanjaksolla, Kaukasian Albanian aikakaudella , noin 700-luvulle asti, Ibragimovin mukaan oli rutul-tsakhur-kieliyhteisö [21] . 700-luvulta lähtien Kaukasuksen kansoja koskevissa lähteissä on tietoa Lezghin-kansoista, mukaan lukien Khenokit, jotka tutkijat yhdistävät rutuleihin [22] .

10. vuosisadalle mennessä arabikalifaatti valloitti Etelä-Dagestanin alueen, mikä oletettavasti johti albanialaisen kirjoitusten katoamiseen ja arabian leviämiseen [22] . Ikhrekin kylästä löydettiin useita arabialaisilla kirjaimilla kirjoitettuja rutulialaisen epigrafian muistomerkkejä; varhaisin niistä on peräisin 10. vuosisadalta [23] . Arabikalifaatin valloituksen ja sitä seuranneen islamisaation ansiosta arabiasta tuli kirjallinen kieli ja uskonnollisen elämän kieli. Rutul, kuten muut Dagestanin kielet, lainasi tänä aikana arabiasta suuren kerroksen uskontoon, tieteeseen ja lakiin liittyvää sanastoa. Arabian vaikutus keskeytyi Tamerlanen valloittaessa Dagestanin [24] .

1000-1300-luvulta lähtien modernin Azerbaidžanin alueelle ilmestyi paimentolaisturkkilaisia ​​heimoja , minkä vuoksi rutul, kuten muut Lezgi-kielet, on turkkilaisten kielten vaikutuksen alainen [25] .

Murteet

Perinteisesti tutkijat jakavat rutul-kielen alueen neljään murteeseen: Ikhrek, Mukhad, Mukhrek ja Borch-Khnov sekä useisiin sekamurteisiin [18] . Tätä luokittelua ehdotti ensimmäisen kerran 1960-luvulla kielitieteilijä E. Jeyranishvili, joka kuitenkin huomautti, että se vastaa paremmin yksittäisten isoglossien jakautumista kuin täysimittaisia ​​homogeenisia murteita [18] .

Mukhadin murre on laajalle levinnyt Rutulin , Kichen , Kufan ​​ja Khnyuhin kylissä . Mukhrekin murre on laajalle levinnyt Mukhrekin , Tsudikin ja Dzhilikhurin kylissä [26] . Ikhrekin murre rajoittuu Ikhrekin kylään . Se on enemmän kuin muut murteet lähellä tsakhurin kieltä , koska kylä sijaitsee Tsakhurin alueen rajalla [23] . Tsakhurin Gelmetsin kylän murre puolestaan ​​on lähellä rutul-kieltä [ 27] . Borch-Hnovsky murretta puhutaan Borchin ( nyt sukupuuttoon kuollut) ja Khnovin kylissä Dagestanissa sekä Shinin kylässä Azerbaidžanissa. 1900-luvulle asti Borch-Khnovin murre oli suurin sekä levinneisyysalueen että puhujien lukumäärän suhteen [23] .

Rutul-kielen murteellinen vaihtelevuus on historiallisesti liitetty erillisten vapaiden yhteiskuntien olemassaoloon : Ikhrek, Mukhad, Mukhrek, Shinaz Samurin laaksossa sekä Borchinsky ja Khnovsky Akhtychay -laaksossa . Nämä vapaat yhteiskunnat viettivät suljettua sosiaalista ja taloudellista elämää; kommunikaatio heidän välillä oli suhteellisen heikkoa. Samaan aikaan Borchin ja Khnovin kylät, jotka sijaitsevat kaukana muista, olivat tiiviisti yhteydessä toisiinsa [28] .

Sosiolingvistinen tilanne

Rutulit asuvat alun perin Samur- , Kara-Samur- jokien varrella ja Akhtychay -joen yläjuoksulla , Dagestanin tasavallan ja Azerbaidžanin alueella . 17 Rutul-kylää sijaitsee Rutul-alueella Dagestanissa, yksi (Hnov) - Akhtynissa, viisi muuta - Pohjois-Azerbaidžanissa [29] . Rutulien asutuksen alkuperäinen alue rajoittuu idässä lezgin kielen , pohjoisessa agulin ja lakin , lännessä Tsakhurin ja etelässä azerbaidžanin levinneisyysalueisiin [30] .

Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan rutulialaisten määrä Neuvostoliitossa oli 20 700 ihmistä [29] . Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan rutul-puhujia Venäjällä on 30 360 .

Kirjoittaminen

Ennen vallankumousta rutulilaiset käyttivät arabialaista kirjoitusta . Arabialaisella kirjaimella ( adam ) kirjoitettuna lähteenä tunnetaan laulun teksti 1700-luvun Kur Rajabin ashugin rutul-kielellä ikhrek-murteella [31] . Nykyaikainen kyrillisiin aakkosiin perustuva Rutul-aakkoset otettiin käyttöön vuonna 1990. [17] [32] . Rutul-kirjoituksen perustajat ja kyrillisiin aakkosiin perustuvan rutul-aakkoston kääntäjät ovat S. M. Makhmudova [33] [34] , K. E. Jamalov [35] , G. Kh. Ibragimov [36] . Vuonna 1992 prof. Makhmudova S. M. ja Jamalov K. E. julkaisivat rutul-kielellä alukkeen luokan 1 opiskelijoille - "Alifba: 1-classad kitab" [33] [37] . Tässä painoksessa otettiin käyttöön aiemmin käytetyn aakkoston lisäksi digraafi Dz dz [38] . Sen jälkeen julkaistiin vielä kolme rutulin kielen kouluoppikirjaa: "MyhaId chIel" (2. ja 4. luokka) ja S. M. Makhmudovan Reseptit ja E. Ismailovan "Rutul chIel". Vuosina 2012-2013 julkaistiin rutul-kielen oppikirja yliopistoille: Rutul-kielen kielioppi, osat 1-2, kirjoittanut S. M. Makhmudova. Vuonna 2006 Jamalov K. E. ja Semedov S. A. julkaisivat rutul-venäjän sanakirjan (Ikhrekin murre) [35] . Tässä painoksessa kirjain b b jätettiin aakkosten ulkopuolelle, mutta Ab a sisällytettiin [38] . Vuonna 2019 julkaistiin A. S. Alisultanovin ja T. A. Suleymanovan rutul-venäläinen sanakirja.

Rutulilaisilla on rikas kirjallisuus 1000-luvulta alkaen albanialaisen runoilijan Zeinab Hinavin nimellä. Rutulin, Lezghinin ja Azerbaidžanin runouden klassikko on 1700-luvun ashug Kur-Rajab. XX-XXI vuosisatojen aikana Rutul-kirjallisuutta kehittivät ja kehittivät Jameseb Salarov, Nurakhmed Ramazanov, Magomed Ulileev, Musa Makhmudov, Ezerchi, Yusif Medzhidov, Sakit Kurbanov, Shafi Ibragimov, Veysal Cherkezov ja muut. Vuonna 2008 ensimmäinen yleistävä teos " Rutul-kirjallisuus" julkaistiin. , joka tarjoaa tietoa Rutul-kirjoittajista, runoilijoista ja ashugeista.

Moderni rutul-aakkoset:

Vuonna 2013 Azerbaidžanin rutulilaisille kehitettiin latinalaiseen graafiseen pohjaan perustuva aakkoset. Kyrillisten ja latinalaisten aakkosten vastaavuus näkyy taulukossa [39] :

Kielelliset ominaisuudet

Opiskeluhistoria

Ensimmäiset tiedot rutulin kielestä Euroopassa julkaisivat Rodrigue Erkert ja Adolf Dyrr 1800-luvun lopulla. Heidän tutkimuksensa antoi tutkijoille alustavan käsityksen rutul-kielen rakenteesta, mutta sisälsi monia virheitä [40] . Professori E. Jeyranishvili syventyi tutkimuksessaan Rutulin fonetiikkaan ja morfologiaan. Vertaamalla rutul- ja tsakhur-kielten tietoja hän erotti ne ensin erilliseksi alaryhmäksi Lezgin haaran sisällä [41] . Rutul-fonetiikkaa tutki N. Isaev; joitakin kielen rakenteen näkökohtia tutkittiin K. Jamalovin ja Sh. Gaprindashvilin teoksissa. 1970-luvulla Rutulin kenttätutkimuksia Luchekin kylässä suorittivat Moskovan valtionyliopiston filologisen tiedekunnan tutkimusmatkat Aleksanteri Kibrikin johdolla [42] .

Muistiinpanot

1. ↑ Tiedotusmateriaalia vuoden 2010 koko Venäjän väestönlaskennan lopputuloksista . Haettu 31. tammikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 6. lokakuuta 2021. (määrätön)
2. ↑ Maailman kielet: Kaukasian kielet. /Toim. M. E. Alekseev , G. A. Klimov , S. A. Starostin , Ya. G. Testelets . Moskova: Academia, 1999; 2001. - S. 373.
3. ↑ Unescon punainen kielten kirja
4. ↑ M. M. Ichilov. Lezgin-ryhmän kansat: etnografinen tutkimus lezginien, tabasaraanien, rutulien, tsakhurien, agulien menneisyydestä ja nykyisyydestä / Neuvostoliiton tiedeakatemian Dagestanin haara - Mkh. , 1967. - 370 s.
5. ↑ Shorsu, Azerbaidžan . mindat.org . (määrätön)
6. ↑ Shorsu . mapcarta . (määrätön)
7. ↑ Uusi kirjoitus albaniaksi. Makhmudova S. M. . Haettu 21. huhtikuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 8. joulukuuta 2015. (määrätön)
8. ↑ Kazuto Matsumura. Venäjän alkuperäiskansojen vähemmistökielet. Bibliografinen opas . - Tokio, Japani: ELPR, 2002. - S. 232. Arkistoitu kopio (linkki ei saatavilla) . Käyttöpäivä: 1. joulukuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 5. maaliskuuta 2016. (määrätön)  Alkuperäinen teksti  (venäjäksi)[ näytäpiilottaa] Rutulit asuvat Daghestanin tasavallan Rutulin ja Achtynin alueilla Ylä-Samur-joen ja joidenkin sen sivujokien, nimittäin Kara-Samurin, laaksossa. Daghestanin Rutul-alueella on 18 aulia: Rutul - tai Mukhad, Kiche, Khnyukh, Kala, Kina, Amsar, Shinaz, Luchek, Pilek, Khynykh, Dzilikhur, Vyrysh, Fartma, Natsma, Mukhrek, Ikhrek, Khinau, Borch, ja yksi aul Achtynin alueella Daghestanissa - Khnov. Rutulin alueella, jonka hallinnollinen keskus on aul Rutul, rutulit asuvat rinnakkain sukulaisetnisten ryhmien - lezgien ja tsakhurien - kanssa. Lisäksi Rutulit asuvat 4 aulissa (Shin, Shor-Su, Dai-Juz, Khyrsa) Azerbaidžanissa.
9. ↑ Rutulilaiset
10. ↑ Ajattele Azerbaidžanin rutulilaisia: kuuluisan rutulilaisen kirjailijan ja tiedemiehen F. Dashlayn haastattelu . Haettu 21. huhtikuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 21. huhtikuuta 2017. (määrätön)
11. ↑ Rutulians (pääsemätön linkki) . Haettu 21. huhtikuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 22. huhtikuuta 2017. (määrätön) 
12. ↑ Sheki Rutuliansin ongelmista - Tšernovik-sanomalehti (pääsemätön linkki) . Haettu 21. huhtikuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 29. lokakuuta 2020. (määrätön) 
13. ↑ Mihail Alekseev, Kazenin K.I., Mamed Suleymanov. Azerbaidžanin Dagestanin kansat: politiikka, historia, kulttuurit . - M .: Eurooppa, 2006. - S. 88. - ISBN 5-9739-0070-3 .Alkuperäinen teksti  (venäjäksi)[ näytäpiilottaa] RUTUL LANGUAGE Azerbaidžanin alueella on edustettuna Kakhin alueella Khirsan kylässä sekä kolmessa Shekin alueen kylässä: Shin, Shor-su ja Dash-yuz
14. ↑ Rutulilaiset . Haettu 18. maaliskuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 16. lokakuuta 2017. (määrätön)
15. ↑ Maailman kirjoitetut kielet: Venäjän federaation kielet. - M.: Academia, 2003. - T. 2. - 848 s. - 1000 kappaletta. — ISBN 5-87444-191-3 .
16. ↑ Venäjän federaation ja naapurivaltioiden kansojen kielet. Tietosanakirja 3 osassa. T.2. - M., 2001
17. ↑ 1 2 Shinazin kylän verkkosivusto - rutul-kieli
18. ↑ 1 2 3 Ibragimov, 2004 , s. 24.
19. ↑ Ibragimov, 2004 , s. 17, 21.
20. ↑ Ibragimov, 2004 , s. kaksikymmentä.
21. ↑ Ibragimov, 2004 , s. 252.
22. ↑ 1 2 Ibragimov, 2004 , s. 254.
23. ↑ 1 2 3 Ibragimov, 2004 , s. 162.
24. ↑ Ibragimov, 2004 , s. 257-258.
25. ↑ Ibragimov, 2004 , s. 259.
26. ↑ Ibragimov, 2004 , s. 141.
27. ↑ Ibragimov, 2004 , s. 255-256.
28. ↑ Ibragimov, 2004 , s. 23-24.
29. ↑ 1 2 Ibragimov, 2004 , s. 17.
30. ↑ Ibragimov, 2004 , s. kahdeksantoista.
31. ↑ Ibragimov G. Kh. Rutul kieli // Venäjän federaation ja naapurivaltioiden kielet. Tietosanakirja 3 osassa. - M .: Nauka , 2001. - V. 2. - S. 493. - ISBN 5-02-011267-4 , 5-02-011268-2 (V.2).
32. ↑ Jamalov K. E., Maamydova S. M. Alifba: 1. luokan kitab. Magyajk'ala, 1992
33. ↑ 1 2 Rutul ja Agul kirjallisuus
34. ↑ Kielitieteen instituutti RAS - Rutul kieli . Haettu 1. joulukuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 8. joulukuuta 2015. (määrätön)
35. ↑ 1 2 rutulilaista . Haettu 1. joulukuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 8. joulukuuta 2015. (määrätön)
36. ↑ http://www.riadagestan.ru/news/society/v_makhachkale_sostoitsya_meropriyatie_posvyashchennoe_90_letiyu_izvestnogo_rossiyskogo_filologa_garuna_ibragimova/ Arkistoitu 8. joulukuuta 2015 venäläinen Gargimun -juhlapäivä 2015 isännöi kuuluisan venäläisen Gargimun-juhlapäivän 9 Makkal-tapahtuman Waybackissa.
37. ↑ Kazuto Matsumura. Venäjän alkuperäiskansojen vähemmistökielet. Bibliografinen opas . - Tokio, Japani: ELPR, 2002. - S. 232. Arkistoitu kopio (linkki ei saatavilla) . Käyttöpäivä: 1. joulukuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 5. maaliskuuta 2016. (määrätön) 
38. ↑ 1 2 A. S. Alisultanov. Kysymykseen lisäysten tekemisestä rutul-kielen aakkosiin . - Venäjän alkuperäiskansojen kielet: suullinen vs. kirjoitettu. - Pietari. , 2017. - S. 7-9. – 68 s.
39. ↑ J. Clarkson, E. Iurkova. Tärkeitä tekijöitä ortografian kehittämisessä: Shin-Shorsu Rutul – tapaustutkimus . - Dallas: SIL International, 2015. - S. 18. - 30 s.
40. ↑ Ibragimov, 2004 , s. 20-21.
41. ↑ Ibragimov, 2004 , s. 21-22.
42. ↑ Ibragimov, 2004 , s. 22-23.

Kirjallisuus

• Alisultanov A.S., Suleimanova T.A. Rutul-venäläinen sanakirja. Makhachkala: Alif, 2019.
• Huseynova F.I.  Rutul-kielen sanasto. Abstrakti dis. … cand. philol. Tieteet. Tbilisi, 1988.
• Jeyranishvili E.F.  Tsakh ja Mukhad kielet. I. Fonetiikka; II. Morfologia. Tbilisi, 1983.
• Ibragimov G. Kh. Rutul kieli / Klimov G. A. . - M .: Nauka, 1978.
• Ibragimov G. Kh. Rutul kieli: Synkronia ja diakronia / Klimov G. A. . - Makhachkala: Kustantaja "People of Dagestan", 2004. - 308 s.
• Ibragimova M.O. Tapausluokka ja deklinaatiomorfologia rutulin kielessä: murrekerrostuminen. - Makhachkala: IYALI DSC RAS, ALEF, 2019.
• Isaev N. G. Rutul-kielen fonetiikka. Abstrakti dis. … cand. philol. Tieteet. M., 1973.
• Makhmudova S. M.  Tapoja ilmaista subjekti-objektisuhteet rutul-kielellä. Abstrakti diss. … cand. philol. Tieteet. Makhachkala, 1993.
• Makhmudova S. M. Kielioppiluokat  ja kielioppiluokat rutulin kielellä. Abstrakti diss. ... Filologian tohtorit. Tieteet. M., 2001.
• Makhmudova S. M. Rutul  -kielen morfologia. M., 2001.
• Makhmudova S. M. Rutul kirjallisuus. Makhatshkala, 2008.
• Makhmudova S. M. Parlons Routoul. Ranska, Pariisi: Harmattan, 2012.
• Makhmudova S. M., Kurbanov S. M. Kur-Rajab on rutulin, lezgin ja azerbaidžanilaisen runouden klassikko. Makhatshkala, 2012.
• Makhmudova S. M. Rutulin helmet ajatteli. Rutul-ihmisten sananlaskuja, sanontoja ja arvoituksia. Makhachkala: Aikakausi, 2014.
• Makhmudova S. M. Rutultsy, Historia, perinteet, kulttuuri. Makhachkala: Aikakausi, 2015.
• Makhmudova S. M. Rutul  -kielen fraseologia. Makhatshkala, 2016.
• Makhmudova S.M. Rutul kansantarinoita (MykhaIbishdy khalkdid mahvbyr). Makhachkala: Dagknigoizdat, 2021.
• Rashidov A. A. Rutul  -kielen verbi: Väitöskirjan tiivistelmä. dis. … cand. philol. Tieteet. Makhachkala, 1993.
• Alekseev ME Rutul  (englanti)  // Kaukasuksen alkuperäiskansojen kielet / R. Smeets (toim.). - Delmar; NY: Caravan books, 1994. Voi. 4, ei. 2 . - s. 213-258.

Sanakirjat ja tietosanakirjat	Iso venäläinen Britannica (verkossa)
Bibliografisissa luetteloissa	GND : 1033394092