Altain (Etelä-Altain) kieli | |
---|---|
oma nimi | Altai (Altaidyҥ) til |
Maat | Venäjä , Kiina |
Alueet | Altain tasavalta , Altain piiri |
virallinen asema | Altain tasavalta |
Kaiuttimien kokonaismäärä | 55 720 [1] |
Tila | on olemassa uhka sukupuuttoon [4] |
Luokitus | |
Kategoria | Euraasian kielet |
Altailaiset kielet (hypoteettinen) turkkilainen haara/perhe Gorno-Altai (Keski-itä) tai Kypchak-ryhmä Kirgisia-Kypchak ryhmä [2] [3] |
|
Kirjoittaminen | Kyrillinen ( altailainen aakkoset ) |
Kielikoodit | |
GOST 7.75-97 | alt alt 035 |
ISO 639-1 | — |
ISO 639-2 | alt |
ISO 639-3 | alt |
WALS | aso |
Maailman kielten atlas vaarassa | 462 |
Etnologi | alt |
ELCat | 3044 |
IETF | alt |
Glottolog | sout2694 |
![]() |
Altai/Etelä-Altain kieli ( alt. Altai til ) on yksi vuoristoaltain kielistä , altailaisten äidinkieli , kansallinen ja kirjallinen kieli . Altain tasavallan valtionkieli . Vuoteen 1948 asti sen nimi oli Oirotsky .
Perinteisesti altaicia ja pohjoisaltaitalaista pidettiin yhtenä kielenä, altailaisena. Nykyaikaisten turkkilaisten kielten luokittelujen mukaan ne ovat kuitenkin erilaisia. Tilannetta vaikeuttaa se, että jotkut etelän ja pohjoisen murteista tunnustetaan virallisesti Siperian alkuperäiskansojen erillisiksi kieliksi (kumandin, teleut, tubelar ja chelkan).
Altailaisen kielen liittäminen Khakassin turkkilaisten kielten ryhmään on kyseenalainen johtuen intervokaalista "-j-" "-z-" sijasta, luultavasti tämä on yksi kirgisian-kyptšakin kielistä [2] [ 3] .
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 55 720 ihmistä Venäjällä väitti osaavansa altailaista kieltä [5] . Arvioiden mukaan noin 10 tuhatta heistä puhuu Pohjois-Altain murteita, loput Altaissa ja suurin osa Altai-Kizhin murretta. Yleensä joidenkin tietojen mukaan vain 2 % altailaisista puhuu sujuvasti altailaista kieltä [6] .
Altain kielen osana erotetaan 4 murretta, joita pidetään joissakin tapauksissa itsenäisinä kielinä:
Kunkin murteen puhujien tarkkaa määrää ei tiedetä. Erittäin karkeiden arvioiden mukaan jokaista kolmesta viimeisestä puhuu noin 3 tuhatta ihmistä. Loput puhuvat oikeaa altaita.
Altailaista lähestyvää murretta löytyy myös Kiinasta Kanas -järven (kiinalainen Altai) alueelta, jonka kaiuttimet ovat mahdollisimman lähellä telengittejä ja Xinjiangin kirgisejä.
1800-luvun kirjalliset monumentit: käännökset raamatullisista teksteistä, pyhien elämästä, rukouskirjoista ja palveluskirjoista, tehty altailaisten-oirottien kristinuskon aikana. Vuonna 1869 Kazanissa julkaistiin yksityiskohtainen altailaisen kielen kielioppi ; vuonna 1884 - sanakirja [6] . Kirjailija-kasvattaja M. V. Chevalkovin [7] työllä oli rooli kirjallisen kielen kehityksessä .
Kirjallinen kieli perustuu altailaisen murreen. Ennen vuoden 1917 vallankumousta kirjallinen kieli perustui nykyäänkin alueellisena kirjakielenä toimivan Teleut-murteen erityispiirteisiin.
Tasavaltainen sanomalehti " Altaidy Cholmony " julkaistaan altain kielellä ja piirin sanomalehdet - " Chuyskiye Zori ", "Ajan ääni / Oydin Uni", "Azhuda", "Ulagan News / Ulagannyn Solundary".
On havaittu tapauksia, joissa tieteellisessä kirjallisuudessa käytetään altailaisen kielen yhteydessä termejä, jotka poikkeavat yleisesti hyväksytyistä.
L. P. Potapovin artikkelissa 1952 "Kysymystä altailaisten kansallisesta lujittamisesta" käytetään termiä "etelä-altai kieli" yhdessä " pohjoisen Altai " kanssa (tällä hetkellä tiedeyhteisössä ei ole yhtä lähestymistapaa tämän kielten ja/tai murteiden ryhmän luokittelemiseksi) [8] [9] :
… turkkilaisten kielten kieliluokituksissa pohjoisaltailaiset ja eteläaltailaiset kielet paikallisineen kuuluvat eri ryhmiin. Pohjois-Altain kieli jaettiin murteisiin: Kumandin, Tubalar ja Chelkan (ja oli hyvin lähellä shorien kieltä) ja Etelä-Altain murteet: Telengit, Altai varsinainen ja Teleut ... Jos Etelä-Altain murteet kieli onnistui nopeasti jauhamaan yhdeksi Etelä-Altain kieleksi, niin pohjois-altaitalaisista murteista ei voi sanoa... Yhden kansallisen kirjallisen Etelä-Altai-kielen olemassaolo on kiistaton, mutta sen kehittyminen kansalliskielenä liittyy vakavien vaikeuksien voittamiseksi.
Nykyaikaisissa julkaisuissa on kirjattu yksittäisiä tapauksia termin "etelä-altai kieli" [10] [11] käytöstä .
Samaan aikaan entistä (vuoteen 1948 asti) nimeä "Oirot-kieli" käytetään pääasiassa altailaisen kielen historiaa koskevissa julkaisuissa.
Kirjoitus perustuu venäjän kyrillisiin aakkosiin , lisättynä ylimääräisillä kirjaimilla Ҥ , Ј , Ӧ , Ӱ , І. Kyrillispohjaista kirjoitusta on kehitetty 1840 -luvulta lähtien . Vuodesta 1928 vuoteen 1938 käytettiin latinalaisia aakkosia , sitten taas kyrillisiä.
Gorno-Altain valtionyliopisto kouluttaa asiantuntijoita ohjelmissa 050302.00 - "Äidinkieli ja kirjallisuus (Altain kieli ja kirjallisuus)" (asiantuntijan pätevyys: "Altain kielen, kirjallisuuden ja venäjän kielen, kirjallisuuden opettaja"), 050302 - "Native" kieli ja kirjallisuus" lisäerikoistuksella "Esiopetus" (asiantuntijan pätevyys: "Altain kielen ja kirjallisuuden opettaja") [12] .
Valtion ja viralliset kielet Venäjän federaation aiheissa | |
---|---|
Venäjän valtion kieli | Venäjän kieli |
Liiton aiheiden valtionkielet |
|
Kielet, joilla on virallinen asema | |
Venäjän kielet Wikipedia Venäjän kansojen kielillä Venäjän kansojen kirjallisuus Venäjän kansojen lauluja Sanakirjoja venäjän kielellä Media Venäjän kielillä |