| TE4 (TE2-001) | |
|---|---|
| Tuotanto | |
| Rakennusmaa | Neuvostoliitto |
| Tehdas | Kharkov tehdas liikenteen suunnittelu niitä. Malysheva |
| Rakennusvuosia | 1952 |
| Yhteensä rakennettu | yksi |
| Tekniset yksityiskohdat | |
| Palvelun tyyppi | Rahti |
| Aksiaalinen kaava | 20-20 + 2-2 + 20-20 _ _ _ |
| Täysi huoltopaino | 250 t |
| Veturin pituus | 36370 mm |
| Radan leveys | 1520 mm |
| Moottorin tyyppi | diesel D55 |
| Vaihteiston tyyppi | Sähkö |
| Suunnittelunopeus | 125 km/h |
| hyväksikäyttö | |
| Maa | Neuvostoliitto |
| Käyttöaika | 1952-1960 |
Dieselveturi TE4 on kokeellinen kolmiosainen päärahtidieselveturi sähköllä. Sen rakensi vuonna 1952 nimetty Kharkovin liikennetekniikkatehdas. Malysheva , yhtenä kappaleena, massatuotannon päädieselveturin TE2 perusteella, tutkiakseen generaattorikaasun käyttöä vetureiden polttoaineena. Toisin kuin sen prototyyppi, TE2 suunniteltiin kolmiosaiseksi, jonka keskiosassa oli kaasugeneraattori .
TE4 poikkesi hieman edeltäjästään TE2:sta, kaasugeneraattorilla varustetun keskiosan käytön lisäksi se varustettiin D50 -D55 dieselmoottorin hieman muokatulla versiolla, tärkeimmät erot perusmallista liittyivät toimintaan generaattorin kaasu.
Aluksi veturia testattiin eteläisellä rautatiellä , Harkov-Osnova-osuudella, minkä jälkeen se lähetettiin vuonna 1953 testattavaksi VNIIZhT-kokeilurenkaaseen Shcherbinkassa . Kokeilurenkaalla testatun veturi aloitti koekäytön Volgan rautatien Verkhniy Baskunchak -varikolla . Veturia ajettiin jonkin aikaa myös Azerbaidžanin rautateiden Balajarin varikolla , minkä jälkeen se palasi jälleen toimintaan Ylä-Baskunchakin varikolla.
Vuoden 1960 tienoilla dieselveturi muutettiin, keskiosa irrotettiin, dieselit korvattiin D50-perusmalleilla. Dieselveturi sai tunnuksen TE2-001, toisin kuin TE2-dieselveturit, joiden nimi on TE2-20-001.