Diodato, Johannes

Johannes Diodato ( latinaksi  Johannes Diodato , syntyperäinen Hovhannes Astvatsatur ( Arm.  Հովհաննես Աստվածատուր ) on armenialainen kauppias, kääntäjä ja partiolainen5 Wienissä ja avasi kahvin18 Euroopan ensimmäisen talon Konstantinopolissa , nykyajan historioitsijoiden mukaan hän. 1] [ 2] [3] [4] [5] [6] [7] [8] [9] [10] [11] [12] [13] [14] [15] [16] [17] [18] [19] [20] .

Elämäkerta

Hovhannes Astvatsatur syntyi vuonna 1640 Konstantinopolissa .

Vuonna 1683 turkkilaiset piirittivät Wienin . Astvatsatur auttoi monien kielitaitonsa ja partiotaitonsa ansiosta varmistamaan, että Pyhän Rooman valtakunnan liittolaiset Pyhässä liigassa pääsivät Wieniin, minkä ansiosta 12. syyskuuta 1683 yhdistynyt kristitty armeijat pystyivät aiheuttamaan murskaavan tappion Ottomaanien valtakunnalle. Kiitokseksi Pyhän Rooman keisari Leopold I myönsi vuonna 1685 Hovhannes Astvatsaturille monopolioikeuden myydä kahvia 20 vuodeksi. Tätä tilaisuutta käyttäen Astvatsatur avasi ensimmäisen kahvilan Wienissä , jossa he alkoivat tarjota ensimmäistä wieniläistä kahvia. Kahvila avattiin itse Astvatsaturin talossa, joka nykyään sijaitsee osoitteessa Rotenturmstrasse, 14 [21] .

Hän kuoli Wienissä vuonna 1725 .

Muisti

• Vuonna 2004 yksi Wienin puistoista Wiedenin alueella nimettiin Hovhannes Astvatsaturin mukaan ja tuli tunnetuksi Johannes-Diodato-puistona [22] .

Katso myös

• Wienin kahvila

Muistiinpanot

1. ↑ Wieniläinen armenialainen kahvi . Haettu 19. heinäkuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 28. heinäkuuta 2014. (määrätön)
2. ↑ Peter Noever, Global Lab , Distributed Art Pub Incorporated, 2009, s. 9

   Itse asiassa armenialainen Johannes Diodato avasi ensimmäisen wieniläisen kahvilan vuonna 1685.

   Alkuperäinen teksti  (saksa)[ näytäpiilottaa] De Fakto wurde das erster Wiener Kaffehaus 1685 von einem Armenier namens Johannes Diodato gegründet
3. ↑ Éva R. Bajkay, Zeit des Aufbruchs: Budapest und Wien zwischen Historismus und Avantgarde: eine Ausstellung des Kunsthistorischen Museums Wien in Zusammenarbeit mit dem Collegium Hungaricum , Kunsthistorisches Museum, p20023, p20023.

   Ensimmäisen wieniläisen kahvilan omistaja oli - Kolchitsky-legendaa huomioimatta - armenialainen Johannes Diodato

   Alkuperäinen teksti  (saksa)[ näytäpiilottaa] Der erster Kaffeinhaber Wiens war - wenn wir von der Kolchitzky-Legende absehen - der Armenier Johannes Diodato
4. ↑ Paul Hofmann, Wieniläiset: Splendor, Twilight ja Exile , Doubleday, 1989, s. 62Alkuperäinen teksti  (englanniksi)[ näytäpiilottaa] Itävaltalaisissa koulukirjoissa edelleen kerrotun kunniallisen tarinan mukaan kahvin ja kahvilan käyttöönoton syynä on taitava ja rohkea puolalainen Georg Frantz Kolschitzky... Se on hyvä lanka, mutta nykyaikainen tiede on kyseenalaistanut sen. Erään Johannes Diodaton, jota kuvaillaan armenialaiseksi, uskotaan nyt avanneen ensimmäisen kaupallisen kahvioperaation Wienissä.
5. ↑ Lillian Schacherl, Wien , Prestel, 1993, s. 20Alkuperäinen teksti  (englanniksi)[ näytäpiilottaa] Nyt tiedetään, että armenialainen Johannes Diodato keitti ensimmäisen kahvikupin Viennessä Haarmarktilla vuonna 1685.
6. ↑ Ina Baghdiantz McCabe, Orientalism in Early Modern France: Eurasian Trade, Exoticism and the Ancien Régime , Berg, 2008, s. 195-196Alkuperäinen teksti  (englanniksi)[ näytäpiilottaa] Legendan mukaan kahvi tuotiin Wieniin pusseissa, jotka hylättiin, kun ottomaanien armeija pakeni kaupungin piirityksen jälkeen vuonna 1683. Tämän tarinan sankari on eräs Georg Franz Kolschitzky (1640-1694). Tämän legendan yleisyydestä huolimatta Wienin arkistossa tutkituista asiakirjoista käy nyt selväksi, että Wienissä oli avattu ainakin kaksi kahvilaa ennen tätä päivämäärää. Luvan oli antanut kaksi armenialaista, Johannes Diodato ja Isaac de Luca, yksi bz-keisari Leopold I ja toinen Wienin kaupungista. heidän uskotaan myyneen ensimmäisinä kahvia pysyvistä luvista. Diodato, jonka isä oli käännynnäinen roomalaiskatolisuuteen, asui Wienin armenialaisen yhteisön keskuudessa ja sai oikeudet myydä turkkilaisia ​​tavaroita kaupungissa. Vuonna 1685 Diodato sai Wienissä ensimmäisen luvan tarjoilla kahvia julkisessa kahvilassa, vaikka hän oli jo aiemmin toiminut kahvinmyyjänä ilman lupaa.
7. ↑ Harold B. Segel, The Vienna Coffeehouse Wits, 1890-1938 , Purdue University Press, 1993, s. 8 Alkuperäinen teksti  (englanniksi)[ näytäpiilottaa] Kattavassa tutkimuksessa kahvin käyttöönotosta Wienissä itävaltalainen tutkija Karl Tepy osoittaa vakuuttavasti, että Wienin ensimmäisten kahviloiden perustamisen ansio ei kuulu lainkaan Koltschitzkylle, vaan kahdelle armenialaiselle, Johannes Diodatolle ja Isaac de Lucalle. heidät tunnettiin.
8. ↑ Johannes Ebert, Knut Görich, Die große Chronik Weltgeschichte: Absolutismus, Aufklärung und Revolution: 1648 - 1793 , Wissenmedia Verlag, 2008, s. 103

   Kiitoksena tiedustelusta Wienin ottomaanien piirityksen aikana armenialainen Johannes Diodato sai keisarillisen etuoikeuden "myydä tätä itämaista juomaa 20 vuoden ajan". Tämä merkitsi wieniläisen kahvilan syntymää.

   Alkuperäinen teksti  (saksa)[ näytäpiilottaa] Als dank für die geleisteten Kundschafterdienste während der Belagerung Wiens durch die Osmanen erhält der Armenier Johannes Diodato das kaiserliche Privileg, "solches orientalisches Getränkh auf 20 jahr allein zu verkauffen". Dies ist die Geburtsurkunde des Wiener Kaffehauses.
9. ↑ Mark Pendergrast, Uncommon Grounds: The History of Coffee and How It Transformed Our World , Basic Books, 2010, s. 10Alkuperäinen teksti  (englanniksi)[ näytäpiilottaa] Jotkut wieniläiset tunsivat kahvin epäilemättä ennen Kolschitzkyn iskuja, sillä turkkilaiset perustivat Wieniin suurlähetystön vuonna 1665. Johannes Diodato sai luvan kahvilan avaamiseen Wienissä vuonna 1685, ilmeisesti ennen Kolschitzkya.
10. ↑ Mădălina Diaconu, Sensorisches Labor Wien: urbane Haptik- und Geruchsforschung , LIT Verlag Münster, 2011, s. 180

    Kulttuurihistorioitsija ja orientalisti Karl Tepi vuonna 1980 osoitti ensimmäistä kertaa teoksessaan Kahvin esittely Wienissä, että "historiallisena tosiasiana esitetty väite, jonka mukaan Kulchitsky väitti tuoneen turkkilaisleireillä vangitun kahvin Wieniin, ei vain löydä vahvistusta lähteistä, mutta hänellä [Kulchitskylla] ei ole mitään tekemistä wieniläisen kahvilan kanssa." Päinvastoin, eräs Johannes Diodato sai keisarillisen hovin ensimmäisen, yksinomaisen etuoikeuden valmistaa ja myydä kahvia Wienissä. Johannes Diodato oli armenialainen ja hänen oikea nimensä oli Hovhannes Astvatsatur.

    Alkuperäinen teksti  (saksa)[ näytäpiilottaa] Erst der Kulturhistoriker und Orientalist Karl Teply hat 1980 in seinem Werk Die Einführung des Kaffees in Wien nachgewiesen, „dass sich nicht nur keine quellenmäßige Fundierung für die allgemein in Rokkobeerffe in Tekräffee immittensch immittenschmittensch den nachtgens nachgewiesen Bebrhaingenitvort genommeer Wien eingebürgert, sondern dass er überhaupt nichts mit dem Wiener Kaffeehaus zu tun” hat (Teply 1980, 56). Viemehr erhielt ein gewisser Johannes Diodato am 17. Jänner 1685 von der Kaiserlichen Hofkammer das erste, ausschließliche Privileg zur Zubereitung und zum Ausschank von Kaffee in Wien. Johannes Diodato sota Armenier und hieß eigentlich Owanes Astouatzatur.
11. ↑ Brigitte Beier, Neue Chronik der Weltgeschichte , Wissenmedia Verlag, 2007, s. 425
12. ↑ Peter Csendes, Ferdinand Opll, Karl Vocelka, Wien: Die frühneuzeitliche Residenz (16. bis 18. Jahrhundert) , Böhlau Verlag Wien, 2003, s. 442
13. ↑ Hans Jürgen Teuteberg, Die Revolution am Esstisch: neue Studien zur Nahrungskultur im 19.-20. Jahrhundert , Franz Steiner Verlag, 2004, s. 180
14. ↑ Ursula M. Becker, Kaffee-Konzentration: zur Entwicklung und Organization des hanseatischen Kaffehandels , Franz Steiner Verlag, 2002, s. 37
15. ↑ Los cafés nacieron en Viena Arkistoitu 13. elokuuta 2014 Wayback Machinessa , Revist de la Universidad Autonoma de Yucatan, no. 247-248, 2008-2009Alkuperäinen teksti  (espanja)[ näytäpiilottaa] Kolschitzky murió en la miseria en 1694, víctima de la tuberculosis, y hoy parece establecido como cierto que no fue él sino un comerciante armenio llamado Johannes Diodato o Deodat quien obtuvo la primera servirran café decompensao asedio turco a Viena.
16. ↑ Prof. DR. Armin Reller, tohtori Jens Soentgen Kaffee – Die Biographie eines weltwirtschaftlichen Stoffes Arkistoitu 13. elokuuta 2014 Wayback Machinessa , Universität Augsburg, 2006Alkuperäinen teksti  (saksa)[ näytäpiilottaa] Jacob beschließt das erste Buch mit der Geschichte um Georg Franz Kolschitzky, der, wie Jacob nacherzählt, das erste Wiener Kaffeehaus gegründet haben soll. Hier sitzt Jacob allerdings einer Legende auf: Das erste Wiener Kaffeehaus wurde 1685 von dem Armenier Johannes Diodato eröffnet.
17. ↑ Andrea Hrušková, Kaffeehauskultur in Wien-im Wandel , Masaryk University, 2006Alkuperäinen teksti  (saksa)[ näytäpiilottaa] Es gibt in Wien auch eine Straβe, die nach ihm benannt ist, die Kolschitzkygasse. Kolschitzky kennte die orientalischen Sitten und Gebräuche von seinen Reisen. Seine erste Versuche mit dem Kaffee hatten aber mäβigen Erfolg, denn das bittere, schwarze Getränk schmeckte den Wienern nicht. Nach Experimenten fand er aber die richtige Mischung: Er seihte den Kaffee ab, zuckerte ihn und gab ein paar Tropfen Milch dazu und so enstand wahrscheindlich die "Wiener Melange". Es existieren aber keine Belege für diese Geschichte. Urkundlich belegt ist, dass die erste kaiserliche Lizenz zum alleinigen Vertrieb des türkischen Getränks der Armenier Johannes Diodato (auch Deodat genannt) im Jahre 1685 für seine Dienste als Spion während der Türkenbelagerung erhielt
18. ↑ Dr. Ramazan Yildiz, Avusturya'daki Ermeni Diasporas Arkistoitu 13. elokuuta 2014 Wayback Machinessa , Ermeni Arastirmalari No. 33-34, 2009Alkuperäinen teksti  (tur.)[ näytäpiilottaa] Tarihi arastirmalar gostermistir ki, XVII. asrin ikinci yarisinda Avusturya tarihinde baska Ermeniler de önemli roller oynamislardir. Birçok Ermeni, kraliyet sarayinin menfaatine Polonya-Macaristan-Avusturya arasinda ulak olarak gidip gelmislerdir. Bunlardan biri casus Johannes Diodato (Owanes Astouatzatur) idi. Johannes, 1648 tarihinde Istanbul'da dogdu. Osmanli sarayi ile yakin münasebetleri olan tüccar ve kuyumcu Elias Diodato'nun ogluydu ve Viyana'ya ilk kez 1654'te, henüz çocuk yasta iken babasiyla beraber geldi. Bu aile Türkiye'den Avusturya'ya ihracat yapmaktaydi. Ihraç ettikleri mallar arasinda kahve ve muhtemelen tütün de vardi. Johannes Diodato 1666'da Viyana'ya yerlesip bir ticarethane açti. Avusturya Krali, kahve, çay ve serbet ticaretini 17.1.1685'te yirmi seneligine Johannes Diodato'nun tekeline verdi. Kim bu imtiyaza ragmen kahve satarsa, bes altin Mark cezaya çarptirildi. Aslinda Viyana'ya kuten kahvehaneyi açan kisi Georg Franz Kolschitzky degil, Johannes Diodato'dur.
19. ↑ Fritz Maritsch, Alfred Uhl Kaffee und Tee Arkistoitu 13. elokuuta 2014 at the Wayback Machine , julkaisussa: Scheerer, Sebeastian; Vogt, Irmgard; Hess, Henner: Drogen und Drogenpolitik. Kampus, Frankfurt/New York, 1989Alkuperäinen teksti  (saksa)[ näytäpiilottaa] Bezüglich der Geschichte um dieses erste Wiener Kaffeehaus muss man zwischen einer sehr populären Legende und der historischen Wirklichkeit unterscheiden. Der Legende nach erhielt der Pole Kolschitzky, als Belohnung für Kurierdienste während der Türkenbelagerung, vom Kaiser die von den abziehenden Belagerern vor Wien zurückgelassenen Kaffeesäcke und das Exklusivprivileg Kaffee auszuschen. Die Legende um Kolschitzky, nach dem in Wien sogar eine Gasse benannt ist, lebt im Bewusstsein der Wiener und in der populären Literatur über das Wiener Kaffeehaus unerschütterlich weiter. Tatsächlich hat jedoch ein anderer Kurier, ein Armenier namens Diodato, von 1685 an das kaiserliche Exklusivprivileg besessen, Tee, Kaffee und Limonade steuerfrei auszuschenken und in der Folge dann auch bis riebeh bet Widato 1697.
20. ↑ Peter Diem Die Symbole Österreichs Arkistoitu 13. elokuuta 2014 Wayback Machinessa , Wienissä, 1995Alkuperäinen teksti  (saksa)[ näytäpiilottaa] Das Wiener Kaffeehaus geht zwar auf die Zeit unmittelbar nach der zweiten Türkenbelagerung zurück, doch wurde es nicht, wie immer wieder hartnäckig behauptet wird, von Franz Georg Kolschitzky (richtig: befürine Kötschitzste) habe, sondern von einem "Kollegen", dem Orientkaufmann und Geheimagenten Johannes Diodato
    . Zum Katholizismus konvertiert, wurde er Ende des 17. Jahrhunderts Bürger von Wien und Mietshausbesitzer.
21. ↑ Armenian ja Itävallan ystävällisten suhteiden historia (pääsemätön linkki) . Haettu 25. helmikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 25. helmikuuta 2015. (määrätön) 
22. ↑ Wien mit Leib und Seele - Johannes Diodato (Versio aus dem dem dem Internet Archive , da Original nicht mehr verfügbar)