Mansin kieli

Mansin kieli
oma nimi Mansi lātyӈ
Maat Venäjä
Alueet Hanti-Mansin autonominen piirikunta , Tjumenin alue , Sverdlovskin alue
Kaiuttimien kokonaismäärä 938 (2010) [1]
Tila vakava uhka
Luokitus
Kategoria Euraasian kielet

Uralin perhe

suomalais-ugrilainen haara Ugrilainen alahaara Ob-ugrilainen ryhmä
Kirjoittaminen Kyrillinen ( mansi-kirjoitus )
Kielikoodit
GOST 7.75-97 mies 435
ISO 639-1 —
ISO 639-2 —
ISO 639-3 mns
WALS mns
Etnologi mns
ELCat 8530 , 8529 ja 8549
IETF mns
Glottolog miehet1258

Mansikieli ( mansi . Mansi lātyӈ , vanhentunut nimi - Vogul - tulee joen nimestä Vagil ( Vogulka ) - Mansi Vool ) - mansikansan kieli kuuluu hantien kanssa ob-ugrilaisten ryhmään kielet osana suomalais-ugrilaisten kielten ugrilaista alahaaraa . Tämän kielen puhujat asuvat erillisinä pieninä ryhminä Siperian luoteisosassa Ob-joen ja sen sivujokien vasemmalla rannalla Hanti-Mansiiskissa sekä osittain Jamalo-Nenetsien autonomisessa piirikunnassa. Mansi-asutusalueet, jotka ovat joko yhteydessä toisiinsa tai eristettyinä toisistaan, ovat hajallaan pienten ja suurten jokien rannoilla. Koska äidinkielenään puhujat asuvat kaukana toisistaan, mansikielellä on useita eri murteita [2] .

Vuonna 1989 mansin kielen äidinkielenään puhuvien osuus (itsearvioinnin mukaan) oli 37,1 %. 62 % manseista piti venäjän kieltä äidinkielenään; alle 1 % manseista kutsui siperia-tatari- , komi- , hanti- ja nenetsien kieliä äidinkielenään. Vuonna 2010 manseista 8 % puhui mansia ja 15 % manseista kutsui sitä äidinkielekseen.

Mansin kieltä opiskellaan ala-asteella. Vuodesta 1989 lähtien on julkaistu sanomalehteä " Lūimā sāripos ". Ennen tätä mansinkielistä materiaalia julkaistiin pääosin hantikielisessä sanomalehdessä " Lenin pant huvat ".

Tutkimusten mukaan kaikista uralilaisista kielistä mansi on lähimpänä unkaria . Samankaltaisuuksia löytyy sanastosta , kielioppista (omistusmuodot) ja fonetiikasta (mansikieli säilytti pitkät vokaalit ).

Tietoja nimestä

Endoetnonyymi (itsenimi) Mansi tarkoittaa "mies" ja juontaa juurensa protougrilaiseen sanaan * mańćɜ "mies, mies". Itsestään puhuessaan mansit yleensä lisäävät oman nimeensä sen alueen nimen, josta he ovat kotoisin [3] [4] .

Etnonyymi "mansi" yleistyi Neuvostoliiton aikana ; sitä ennen neuvosto- ja ulkomaisessa kirjallisuudessa mansia kutsuttiin aina voguleiksi [4] .

Murteet

Mansin kielellä on 4 murreryhmää [5] :

Suuresta alueellisesta jakautumisesta johtuen murteiden väliset erot ovat melko voimakkaita. Foneettiset erot ovat erityisen voimakkaita, kun taas morfologiaerot ovat vähemmän merkittäviä. On myös joitain leksikaalisia eroja - esimerkiksi pohjoisissa murteissa on poronhoitoon liittyvä sanasto , joka on lainattu nenetsien kielestä . Itämansien sanavarastossa on tataarinkielisiä lainauksia . Sosvinsky- ja Kondinsky-mansien välinen keskinäinen ymmärrys on erittäin vaikeaa tai kokonaan poissuljettua. Kirjallisen kielen perusta on sosvan murre [8] .

Kirjoittaminen

Useiden 1800-luvun puolivälissä - 1900-luvun alussa tehtyjen yritysten jälkeen vuonna 1931 luotiin mansin kielen kirjoitus latinalaisen kirjaimen pohjalta , vuonna 1938 se käännettiin kyrillisiksi kirjaimille . Vuonna 1980 tehtiin kirjoitusuudistus - erityisesti otettiin käyttöön makro vokaalien pituuden osoittamiseksi.

Moderni mansi-aakkoset [9] :

A a Ā ā B b sisään G g D d Hänen Hänen Hänen Hänen F
K h Ja ja Ӣ ӣ th K to L l Mm N n Ӈ ӈ voi voi Ō ō
P s R p C kanssa T t sinä u Ӯ ӯ f f x x C c HH W w
sinä u b b s s Ȳ ȳ b b uh uh Ē ē yu yu Yū yū olen I± i±

Kielelliset ominaisuudet

Fonologia

Mansi- fonetiikassa ( Sosvan murre) on 12 vokaalia ja 17 konsonanttia . Erota pitkät ja lyhyet vokaalit .

Äänikonsonantit puuttuvat lähes kokonaan , mikä on arkaainen piirre ( Unkarin kielessä on mahdollista, että soinnillisten ja kuurojen konsonanttien välinen semanttinen ero ilmeni turkkilaisen ja slaavilaisen vaikutuksen alaisena). Mansin kielessä on konsonantteja, jotka puuttuvat venäjästä: taustakieli ӈ , frikatiivi g ja pehmeä frikatiivi s ' .

Pääpaino kohdistuu aina ensimmäiseen tavuun ; lisäksi kaikki seuraavat parittomat tavut on korostettu pienillä painotuksella [10] .

Konsonantit Mansin kielen konsonantit [11]
Labial Alveolaarinen (Alveolaarinen-)

Palatal

Puolistalveolaarinen takaisin kielellinen
Yksinkertainen Labialisoitu
nenän- /m/

m

/n/

n

/nʲ/

ny

/ŋ/

ӈ

/ŋʷ/

ӈv

räjähtävä /p/

P

/t/

t

/tʲ/

olla

/k/

to

/kʷ/

sq

afrikkalaiset /tsʲ/

~ /sʲ/ ss

frikatiivit /s/

Kanssa

/ʃ/

sh

/x/ /ɣ/

x r

/xʷ/ *ɣʷ

hv (v)

Puolivokaalit /j/

th

/w/

ў , sisään

Sivu /l/

l

/lʲ/

eh

rhotic /r/

R

Vokaalit

Ääntä [i] edeltävien konsonanttien kovuus ilmaistaan ​​kirjaimella y , eli kovien konsonanttien jälkeen kirjoitetaan s , mutta se luetaan [i] [12] .

Mansin kielen vokaaliäänet
Tuhoamaton pyöristetty
Huippunousu /i/

ja / s

/u/, /uː/

u / u

Keskinkertainen nosto /eː/

e / e

/o/, /oː/

oi / joo

pohjan nosto /a/, /aː/

a / i

Morfologia

Mansikieli, kuten muutkin suomalais-ugrilaiset kielet , kuuluu suffiksityyppisiin agglutinatiivisiin kieliin , vain verbeillä on etuliitteitä . Substantiivit taivutetaan numeroille ( yksikkö , monikko ja kaksois ), tapauksille (8 tapausta) ja omistukselle (9 muotoa). Mansin kielessä ei ole kieliopillisen sukupuolen luokkaa . Sananmuodostuksessa kehitetään sananmuodostusta . _

Esineen kuuluminen yhdelle tai toiselle henkilölle ilmaistaan ​​henkilökohtaisten omistusliitteiden avulla: hap ("vene") - hap mind ("minun vene"); sagrap ("kirves") - sagrap yn ("kirvesesi").

Substantiivit voivat toimia suhteellisina adjektiiveina : tui pawl ("kesäjurta"; tui  "kesä"); nē masnut ("naisten vaatteet"; nē  "nainen") [13] . Mansin kielen adjektiivit eivät muutu numeroiden tai tapausten mukaan. Mansi- partisippien ja gerundien toiminnot eroavat venäläisistä.

Substantiivi Numero

Mansin kielessä on kolme substantiivinumeroa: yksikkö, kaksois ja monikko [14] .

Kaksoisluku muodostetaan lisäämällä loppuliitteet -g (jos sana päättyy vokaaliin -a , -e ja -e ), - yg (jos sana päättyy kovaan konsonanttiin) ja -ig (jos sana päättyy -i , -s tai pehmeä konsonantti): ekva "nainen" - ekva g "kaksi naista", p̄wyl "kylä" - p̄vl yg "kaksi kylää". Jos sana päättyy -y , niin tämä puolivokaali sulautuu -i :n kanssa: kasa th "veitsi" - kasa ig "veitset". Kaksoisluvun muotoja käytetään yksikön merkityksessä, kun tarkoitetaan, että ne liittyvät toisiinsa sukulaissiteillä tai yhteisellä asemalla: Ēkva g ōyka g olsyg ”Elivät nainen ja mies (vanha nainen ja vanha). mies)” [15] .

Monikko muodostetaan käyttämällä jälkiliitteitä -t (jos sana päättyy vokaaliin), -yt , -it : nē "nainen" - nē t "naiset", ӯs "kaupunki" - ӯs yt " kaupunki", ̄kan "nukke" " - ̄kan um "nuket" [16] .

Numerot

Mansin- ja unkarinkieliset numerot 1-10

  • 1. - aqua ( akv ) / egy
  • 2. - kityg ( valas ) / kettő ( kaksi )
  • 3. - khurum / kolme
  • 4. - nila / negy
  • 5. - klo / öt
  • 6. - hōt / hattu
  • 7. - сāт / hét (tässä sanassa mansi [s] vastaa unkarin kieltä [h])
  • 8. - kahdeksan / kahdeksan
  • 9. - ontolov / kilenc
  • 10. - kalastus / kymmenen

Syntaksi

Kielen sanajärjestys on SOV .

Sanasto

Mansin kielen sanasto erottuu melko suuresta määrästä muotoja, jotka kuvaavat metsästykseen, poronhoitoon , kalastukseen ( mansilaisten tärkeimmät perinteiset toiminnot ) liittyvät käsitteet, jotka kuvaavat altaita ja luonnonalueita. Joten noin seitsemää käsitettä käytetään osoittamaan erityyppisiä soita. Samaan aikaan kielestä puuttuu lähes oma sosiopoliittinen sanavarasto. Tällaisten mansien elämään 1900-luvulla ilmestyneiden käsitteiden osoittamiseksi luotiin uusia sanoja mansi-sanaston perusteella: pusmaltan kol ("sairaala"), pusmaltan khum ("lääkäri") jne.

Myös venäjän kielestä lainattiin laaja valikoima sanoja : "valta, organisaatio, perustuslaki, koulu, päiväkirja, muistikirja" jne. [17]

Venäjän sana " mammutti " tulee erään version mukaan mansin sanasta " mang ont " - "maansarvi" [18] [K 1] . Venäjän kautta tämä sana pääsi useimpiin maailman kieliin ( englanti  mammutti , hindi मैमथ , arabia ماموت ‎, kiina 猛犸).

Opiskeluhistoria

Mansin kielen systemaattinen tutkimus alkoi 1800-luvun puolivälissä. Ensimmäinen kielitieteilijä , joka vieraili mansien luona vuosina 1843-1844, oli unkarilainen tiedemies A. Reguli , joka keräsi ainutlaatuista kansanperinneaineistoa ja tutki lozvan, pelymin ja pohjoisen murteita. Hieman myöhemmin, vuosina 1858-1859 ja 1877, suomalainen tiedemies A. Alqvist vieraili mansilla , joka myös keräsi arvokasta materiaalia.

Vuosina 1888-1889. unkarilainen tutkija B. Munkácsy teki matkan mansien luo , joka keräsi aineistoa kaikista murteista ja salasi joukon A. Regulin tekstejä. Tekstit käännettiin unkariksi ja julkaistiin neljänä osana; lisäksi Munkácsy julkaisi kielioppimateriaalia kaikista murteista.

Vuosina 1901-1906. mansien joukossa asui suomalainen tiedemies A. Kannisto, joka julkaisi useita teoksia fonetiikasta , kielioppista ja sanastosta. Kanniston julkaisemattomat teokset julkaisi myöhemmin suomalainen tutkija M. Liimola, joka lisäksi julkaisi useita artikkeleita mansin kielen etymologiasta ja kielioppista.

Unkarilainen tutkija D. Lako julkaisi 1950-luvulla esseen pohjoismansimurteen kielioppista, joka sisälsi yksityiskohtaisen kuvauksen fonetiikasta. 1900-luvun alkupuoliskolla useat saksalaiset tiedemiehet tutkivat myös mansin kieltä.

Kirjallisuus

Kielioppi:

  • Emelyanov A.I. Mansi-kieliopin kysymyksistä // "Neuvostoliiton pohjoinen", 1939, nro 4.
  • Rombandeeva, E. I. Mansin kieli. - Leningrad: Enlightenment, 1989. - 240 s. - 1000 kappaletta.
  • Rombandeeva E. I. Mansin kielen syntaksi. M., 1979
  • Kalman, Bela. Manysi nyelvkonyv. Budapest: Tankönyvkiado, 1955.
  • Liimola M. Zur Historischen Formenlehre des Wogulischen. I. Flexion der nomina, Helsinki, 1963.
  • Murphy, Lawrence Walter. 1968. Sosva Vogul Grammar. Indianan yliopisto. [julkaisematon Ph.D. Väitöskirja]
  • Pirotti G. Grammatica vogula (Con una scelta di poesi vogule). Parma, 1972
  • Rombandeeva, E.I. Wogulische Syntaksi. (aus dem Russischen ubertragen von Katharina Oestreich-Gelb). [Rombandeeva E. I. Mansi-kielen (vogulin) syntaksi. 1975] München: L. und E. Schiefer, 1984.
  • Rombandeeva E. I. Nykyaikaisen mansikielen syntaksi. Hanti-Mansiysk: UIP YUGU, 2013. 253 s.
  • Rombandeeva E. I. Nykyaikainen mansikieli: sanasto, fonetiikka, grafiikka, oikeinkirjoitus, morfologia, sananmuodostus. Hanti-Mansiysk: UIP YUGU, 2013. 352 s.
  • Sainakhova A.I. Mansin kielen dialektologia. Hanti-Mansiysk: LLC "Dominus", 2012. 104 s.
  • Sainakhova A. I. Nykyaikainen mansikieli (fonetiikka, ortoepia, grafiikka, oikeinkirjoitus, leksikologia, fraseologia, leksikografia). Hanti-Mansiysk: UIP YuGU, 2012.119 s.
  • Honti, Laszlo. Uralin kielet. – Lontoo – New York: Daniel Abondolo, 1998.

Sanakirjat:

  • Balandin A.N., Vakhrusheva M.P. Mansi-venäläinen sanakirja, jossa on kieliopillisia rinnastuksia etelämansin (Konda) murrelle. L., 1958.
  • Rombandeeva E. I. Venäjän-mansi-sanakirja. L., 1954.
  • Tšernetsov V.N., Chernetsova I.Ya. Lyhyt mansi-venäläinen sanakirja. M.-L., 1936.
  • Ahlqvist A. Wogulisches Wörterverzeichnis. Helsinki, 1891.
  • Veenker W. Rückläufiges Wörterbuch der wogulischen Schriftsprache. Wiesbaden, 1971.
  • Rombandeeva E.I., Kuzakova E.A. Sanakirja mansi-venäjä ja venäjä-mansi. L .: Koulutus, 1982. 360 s.
  • Rombandeeva E. I. Venäjän-mansi-sanakirja: 5-9 luokkien opiskelijoille. Pietari: OOO Mirall, 2005. 360 s.
  • Mansi-venäläinen sanakirja (mansin kielen Kondinsky-murre) / Comp. E. A. Kuzakova. Shadrinsk: Iset, 2001. 99 s.

Kommentit

  1. ↑ On etymologioita muista siperialaisista kielistä. Mammutti  // Venäjän kielen etymologinen sanakirja  = Russisches etymologisches Wörterbuch  : 4 osassa  / toim. M. Vasmer  ; per. hänen kanssaan. ja ylimääräistä Vastaava jäsen Neuvostoliiton tiedeakatemia O. N. Trubatšov , toim. ja esipuheen kanssa. prof. B. A. Larina [vol. minä]. - Toim. 2nd, sr. - M  .: Edistys , 1986-1987.

Muistiinpanot

  1. ↑ Väestönlaskenta 2010 . Haettu 24. joulukuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 6. lokakuuta 2021.
  2. ↑ Rombandeeva, 1989 , s. 3.
  3. ↑ Redei, Karoly. Uralisches etymologisches Wörterbuch . - Budapest: Akademiai Kiado, 1988. - S. 866-867.
  4. ↑ 1 2 Rombandeeva, 1989 , s. neljä.
  5. ↑ Rombandeeva, 1989 , s. 3-4.
  6. ↑ Rombandeeva, 1989 , s. 4-5.
  7. ↑ A. N. Balandin "Mansin kielen itseopiskeluopas", 1960, s. 5
  8. ↑ Rombandeeva, 1989 , s. 3-5.
  9. ↑ Mansi-kirjoitus . Ob-ugrilainen soveltavan tutkimuksen instituutti. Haettu 12. joulukuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 3. lokakuuta 2019.
  10. ↑ A. N. Balandin "Mansin kielen itseopiskeluopas", 1960, s. 6 - 8
  11. ↑ Honti, 1998 , s. 335.
  12. ↑ Rombandeeva, 1989 , s. kymmenen.
  13. ↑ A. N. Balandin "Mansin kielen itseopiskeluopas", 1960, s. 9 - 10
  14. ↑ Rombandeeva, 1989 , s. 54.
  15. ↑ Rombandeeva, 1989 , s. 53.
  16. ↑ Rombandeeva, 1989 , s. 54-55.
  17. ↑ A. N. Balandin "Mansin kielen itseopiskeluopas", 1960, s. 13 - 14
  18. ↑ Mammutti // Venäjän kielen kouluetymologinen sanakirja. Sanojen alkuperä / N. M. Shansky , T. A. Bobrova - M .: Bustard, 2004.

Linkit

 Valtion ja viralliset kielet Venäjän federaation aiheissa
Venäjän valtion kieliVenäjän kieli

Liiton aiheiden valtionkielet
Kielet, joilla on virallinen asema
Venäjän kielet Wikipedia Venäjän kansojen kielillä Venäjän kansojen kirjallisuus Venäjän kansojen lauluja Sanakirjoja venäjän kielellä Media Venäjän kielillä
  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat
Bibliografisissa luetteloissa