Ylälusatsialainen

Ylälusatsialainen
oma nimi Hornjoserbscina
Maat Saksa
Alueet Saksi
Sääntelyorganisaatio Upper Lusatian Language Commission
Kaiuttimien kokonaismäärä noin 20 000
Tila katoava ( ehdottomasti uhanalainen ) [1] ; toimintahäiriö ( uhannut ) [2]
Luokitus
Kategoria Euraasian kielet

indoeurooppalainen perhe

Slaavilainen ryhmä Länsi-slaavilainen haara Lusatian alaryhmä
Kirjoittaminen latina ( ylälusatian muunnelma )
Kielikoodit
ISO 639-1 —
ISO 639-2 hsb
ISO 639-3 hsb
WALS sou
Etnologi hsb
ELCat 4280
IETF hsb
Glottolog uppe1395
Wikipedia tällä kielellä

Ylä -Lausitsia ( hornjoserbska rěč , hornjoserbšćina ) on yksi kahdesta lausatialaisesta kielestä, joita puhutaan Ylä -Lusatian historiallisella alueella Itä- Saksassa . Se muodostettiin ylälusatian murteiden pohjalta ja kuuluu länsislaavilaisten kielten lusatian alaryhmään [3] . Puhujia on noin 20 000 [4] [5] .

Ylälusatian kieli eroaa sitä lähinnä olevasta alalusatialaisesta (jonka kanssa se muodostaa lusatian alaryhmän) kaikilla kielijärjestelmän tasoilla : fonetiikassa , morfologiassa , sanastossa . Samaan aikaan näillä kahdella kielellä on useita yhteisiä piirteitä, jotka erottavat ne muista länsislaavilaisista kielistä: erityisesti kaksoisluvun säilyttäminen , verbien menneen ajan yksinkertaisten muotojen säilyttäminen, erityisesti suuri saksan kielen leksikaalisten lainausten määrä . Useat kielelliset piirteet yhdistävät ylälusatian ja lechittiläiset kielet [6] , useissa kielellisissä piirteissä ylälusatia on samanlainen kuin tšekki-slovakialainen alaryhmä .

Tällä hetkellä ylälusatiaa käytetään arkielämän (murteella tai puhekielellä) lisäksi kirjallisena kielenä koulutuksessa, tiedotusvälineissä, tieteessä jne. Alalusatiaan verrattuna sen määrä on suurempi. puhujista, on ominaista tiukempi kirjallinen normi ja suurempi tyylillinen erottelu [5] [6] . Ylälusatian puhujien määrä kuitenkin laskee jatkuvasti, kielen pääpuhujat ovat pääsääntöisesti lusatian serbien vanhemman sukupolven edustajia, kun taas heidän pääasiallinen viestintäkeinonsa ei ole peruskieli, vaan murteet (paras) . säilynyt Ylä-Lusatian alueilla, joilla on katolinen väestö) [7] .

Latinalaisiin aakkosiin perustuva kirjoitus , ensimmäiset ylälusatiankieliset kirjalliset monumentit tunnetaan 1500-luvulta [5] [6] .

Luokitus

Ylälusatian ja alalusatian paikasta slaavilaisten kielten luokituksessa esitettiin kolme näkökulmaa [8] :

Nykyaikaisessa kielitieteessä lusatian kieliä pidetään useimmiten länsislaavilaisen kielen haaran itsenäisenä alaryhmänä [3] .

Kysymys ylä- ja alalusatian idiomien välisestä suhteesta on kiistanalainen : edustavatko ne kahta eri kieltä vai yhden serbalusatian kielen kahta muunnelmaa? [11] Ensimmäistä näkemystä puolustaa G. Schuster-Shevts [10] , muut tutkijat ( G. Faska ja tällä hetkellä useimmat lusatsialaiset lingvistit [12] ) pitävät serballusatsia yhtenä kielenä, joka jakautuu kahteen ryhmään. murteista, joiden pohjalta kehittyi kaksi erilaista kirjallisuuden normia: ylä- ja alalusatsia [13] .

Näin ollen kysymys on kiistanalainen, oliko protolusatian kieli olemassa. Siihen on kaksi vastausta [14] :

Linguogeography

Laji ja runsaus

Ylälusatian puhujia on yhteensä noin 20 000 [4] . Serbski-instituutin ( Serbski institut, Budyšin ) ja sorbikoulujen liiton ( Serbske šulske towarstwo ) mukaan äidinkielenään puhuvien määrä on 23 000 40 000:sta Sachsenissa asuvasta lusatian serbistä ( 2009 ) [ 16 ] ; kielioppaan Ethnologue mukaan  - 18 240 45 000 etnisestä Lusatian serbistä ( 1995 ) [5] . Muiden tietojen mukaan 20 000 ihmistä puhuu molempia lusatian kieliä, joista noin kaksi kolmasosaa käyttää ylälusatsia ( 1993 ) [17] .

Ylä-Lusatian kielen levinneisyysalue on Ylä-Lusatian historiallinen ja maantieteellinen alue ( Hornja Łužica , Oberlausitz ), joka on osa Saksin liittovaltiota ja sijaitsee sen itäosassa [18] . Tämä on pääasiassa alue Budishinin alueen keski- ja itäosissa sekä Görlitzin alueen äärimmäisen länsiosassa Budischinin (Bautzen) , Kamenzin , Löbaun ( Lubij , saksaksi  Löbau ), Niskin ja Hoyerswerdan kaupunkien läheisyydessä. (Woyerets) ( Wojerecy , saksalainen  Hoyerswerda ) ja Weisswasser (Bela Voda) ( Běła Woda , saksalainen  Weißwasser ). Tähän mennessä ylälusatian kielen alue on kaventunut merkittävästi, syrjäisillä alueilla se on korvattu aktiivisesti saksan kielellä useiden vuosisatojen ajan [19] . Pieni osa ylälusatian puhujista Saksan ulkopuolella asuu Yhdysvalloissa [5] .

Ylä-Lausitsian kulttuurin keskus on Budyshynin kaupunki [20] , jonne ovat keskittyneet kaikki Ylä-Lusatian tieteelliset, kulttuuriset ja hallinnolliset laitokset.

Sosiolingvistinen tieto

Nykyaikaisen Ylä-Lausitian kielelliselle tilanteelle on ominaista täydellinen saksalais-serbialainen lusatian kaksikielisyys , jolla on taipumus siirtyä kohti saksalaista yksikielisyyttä. Ylälusatian kielen käyttöalue, toisin kuin saksa, on suurelta osin rajallinen. Saksan kieli on yleinen viestintäväline melkein kaikille lusatialaisserbeille, kun taas ylälusatiaa (murteella ja puhekielellä) käytetään pääasiassa jokapäiväisessä viestinnässä - perheessä, ystävien ja tuttavien kanssa; kirjallisen yläsorbin kielen käyttö julkisessa elämässä tapahtuu sorbilaisissa järjestöissä ja kirkossa [12] . Yläsorbin toiminta-alueeseen kuuluvat myös sorbisorbi- tai kaksikieliset päiväkodin ryhmät, useiden aineiden opetus Saksin liittovaltion lakien mukaisissa erityisopetusta tarjoavissa kouluissa, aikakauslehdet ja kustantaminen, käyttö joillakin alueilla taiteen, kulttuurin ja tieteen, tukena Sorbian Lusatian Nation Foundation , jota rahoittavat Saksan liittohallitus sekä Saksin ja Brandenburgin osavaltioiden viranomaiset . Samanaikaisesti serbilaisserilaisia ​​kouluja uhkaa sulkeminen vähäisen oppilasmäärän vuoksi, kielen kehitystä haittaa lusatian serbien asuinalueiden hallinnollinen pirstoutuminen ja massiivinen nuorten poisvirtaus. alkoi 1990- luvulla Länsi-Saksan alueelle , alueen teolliseen kehitykseen, ruskohiilen louhinnan laajentamiseen , mikä johti Lusatian serbien uudelleensijoittamiseen muille alueille ja häiritsi heidän asutusalueensa tiiviyttä [21 ] . Serbilausatian alhainen arvostus , serbi-lusatian ja saksan seka-avioliittojen esiintyminen, saksan kielen hallitseva asema kaikilla elämän aloilla Ylä-Lausitissa vaikuttavat ylä-laustian puhujien määrän jatkuvaan vähenemiseen [12] .

Ylälusatian kieli on olemassa useissa muodoissa: ylialueellisessa muodossa, joka sisältää kirjalliset kirjalliset ja suulliset sekä puhutut muodot (puhutusta kielestä on myös kirjallinen muoto); Ylälusatian murteet toimivat alueellisena muotona. Yläsorbin eri muotojen välisen suhteen piirre on suhteellisen suuri ero yläsorbin kirjallisen kielen ja kehittyvän koinen murteen välillä , joka vaikuttaa yläsorbin puhemuotoon.

Ylälusatian kielen käyttö ylälaustian eri alueilla on tällä hetkellä epätasaista. Erot liittyvät ensisijaisesti ylälusatian kielialueen katolisiin ja evankelisiin ( luterilaisiin ) alueisiin.

Ylä-Lusatian kielialueen äärimmäisen lännen katolilaisten keskuudessa kielen luonnollinen siirtyminen (alun perin murretasolla) vanhemmilta ja keskimmäisiltä sukupolvilta nuoremmille säilyy. Budishin-Hoyerswerda-Kamenzin kolmiossa sijaitsevissa katolisissa yhteisöissä jopa 60-65 % väestöstä omistaa ylälusatsia, paikoin jopa 80-90 % [19] . Nuoremman sukupolven edustajille on ominaista yhtä hyvä ylälusatian ja saksan kielen taito; Saksan väestö täällä voi puhua sorbian kieltä passiivisesti tai jopa aktiivisesti. Katolisessa kirkossa jumalanpalvelukset pidetään ylälusatian kielellä, joissain kouluissa sitä opetetaan, toisissa opetetaan oppiaineena. Näille alueille on ominaista kirjallisen kielen (kirjallisen ja suullisen) aktiivisempi käyttö, joka johtuu serbi-lusatian tieteellisten ja kulttuuristen organisaatioiden keskittymisestä tänne. Tämän murrealueen edustajien kommunikaatiossa käytetään usein kielen puhemuotoa, joka vaihtelee vahvasta murteen läheisyydestä murteenväriseen puolikirjalliseen puheeseen. Katolisten yhteisöjen kielellinen tilanne on jossain määrin samanlainen kuin Lusatian serbien kulttuurikeskuksen Budishin [12] [22] tilanne .

Suurimmalle osalle muista ylälusatian puhujista kielen luonnollinen siirtyminen vanhemmalta sukupolvelta katkesi, keskimmäisen ja nuoremman lusatian sukupolven edustajat opiskelivat äidinkieltään kirjallisessa muodossa vain koulussa. Lusatian serbit ovat täällä vähemmistönä suhteessa Saksan väestöön, saksan kieli on tärkein viestintäväline, saksalaiset eivät yleensä puhu serbialaista lusatsia. Ylälusatsin käyttö julkisessa elämässä on rajallista, kouluissa lusatsin kieltä opiskellaan erikoisaineena valinnaisesti. Kirjallisen kielen rooli murteisiin verrattuna on hyvin pieni. Kielellinen tilanne Lusatian serbien keskuudessa Ylä-Lusatian evankelisilla alueilla on monessa suhteessa samanlainen kuin Ala-Lusatiassa [12] [22] .

Seuraavat luvut todistavat ylälusatian kielen leviämisestä esiopetuksessa ja kouluopetuksessa: Vuodesta 2009 lähtien Sachsenissa oli 12 serbolusatian lastentarhaa, joista 3 Witaj -ohjelman alla, lisäksi perustettiin Witaj - ohjelman ryhmiä. 11 päiväkodissa [23] . Lusatsialaiset koululaiset kävivät 6 lusatilaista ja 3 kaksikielistä alakoulua, 4 lusatsia ja 1 kaksikielistä lukiota, lukuvuonna 2009/2010 lusatsialaisia ​​oli 2232. Lisäksi Budyshynissa toimii serbialainen lusatian lukio , kahdessa muussa lukiossa ylälausilaista opetetaan oppiaineena [24] .
Ylälusatsia opiskelee Leipzigin yliopiston Sorabistic Institutessa [25] .

Seuraavat aikakauslehdet ilmestyvät ylälussiaksi: sanomalehti Serbske Nowiny , kulttuurikuukausilehti Rozhlad (myös alalaustialaisella materiaalilla), lastenlehti Płomjo , uskonnolliset julkaisut - katolinen Katolski Posoł ja luterilainen Pomhaj Bóh . Lähetyksiä lähettää asema Mitteldeutschen Rundfunks (MDR) [26] . Vuodesta 2017 lähtien MDR tuottaa 21,5 tuntia radio-ohjelmaa viikossa. MDR - kanava kuvasi myös puolen tunnin tv-ohjelman Ylä-Lusatian Wuhladkossa [27] . On olemassa verkkojulkaisuja , kuten esimerkiksi Runjewonline.info (joista on versiot molemmilla sorbikielillä).

Serbalien kielen ja kulttuurin säilyttämisestä ja kehittämisestä huolehtii Domovina , joka on lusatian serbien tieteellisten, kulttuuristen, uskonnollisten, opiskelija- ja muiden järjestöjen yhdistys [28] . Domovinan alaisuudessa toimii kustantamo, joka julkaisee kirjoja Lusatian serbien kielillä. Kirjallisen kielen säätelijä on tällä hetkellä Ylä-Lusatian Language Commission (Hornjoserbska rěčna komisija, HRK) [29] .

Murteet

Murteet ovat pääasiallinen viestintäväline suurimmalle osalle lusatian puhujia, jotka ovat enimmäkseen maaseudun asukkaita . Kirjallisia kieliä, mukaan lukien ylälussia, puhuu suhteellisen pieni osa lusatian serbiväestöstä, pääasiassa maaseudun ja kaupunkien älymystö [7] . Serbalusatian kielialueen reuna-alueilla murteet häviävät suhteellisen nopeasti (lukuun ottamatta Ylä-Lusatian katolisia alueita), keskialueilla murteet säilyvät paremmin. Yleisesti ottaen saksan kieli vaikutti murteisiin voimakkaammin kuin kirjallinen ylälusatian kieli [12] .

Ylä-Lusatian alueella on laajalle levinnyt ylä-laustialainen murreryhmä, jonka useiden murteiden pohjalta muodostui nykyaikainen ylälaustialainen kirjallinen kieli. Tämän murreryhmän alue sijaitsee lusatian kielten levinneisyysalueen eteläosassa ja on vastakohtana pohjoisessa olevalle alalusatian murrealueelle [6] . Ylälusatian murteet erotetaan alalusatian murteista siirtymä- (raja)murteiden miehittämän alueen kautta, jota pitkin leveänä kaistaleena kulkee isoglosseja tärkeimmistä Serbian lusatian kielellisistä ilmiöistä [31] .

Suhteellisen pienen alueen Ylä-Lusatian alueelle on ominaista merkittävä murreiden pirstoutuminen. Seuraavat päämurteet erotellaan [13] [30] :

Budyshinskyn murre, joka toimi kirjallisen kielen perustana, on laajalle levinnyt Budyshynin kaupungin läheisyydessä. Katolinen murre on laajalle levinnyt katolisissa seurakunnissa Budyshynin länsipuolella Kamenetsin kaupunkiin asti. Lähes katolista Kulovin murretta puhuvat lusatian serbit Kulovin (Wittichenaun) läheisyydessä ( Kulow , saksaksi  Wittichenau ). Budishinin murteista pohjoiseen ja koilliseen ovat Golanin ja Itä-Golanin murteiden alueet [13] .

Kirjoittaminen

Lusatian serbit käyttävät latinalaisia ​​aakkosia, joita on täydennetty diakriittisillä kirjaimilla ˇ ( hóčka ) ja ´ ( smužka ) [34] .

Oikeinkirjoitusuudistuksen jälkeen 1. joulukuuta 1948 ylälusatian aakkosissa on 34 kirjainta [35] . Kirjaimia Qq , Vv , Xx käytetään vain vieraissa erisnimissä [35] [36] . Ortografian periaate on etymologis-foneettinen [37] .

kirje otsikko pääallofoni
( MFA ) 		muut
allofonit
A a a [a]
Bb bej [b] [p]
c c cej [ts] [dz]
Č č cej [tʃ] [dʒ]
Ć ć [~ 1] Cet [tʃ] [dʒ]
D d päivä [d] [t]
Dź dź dźej [dʒ] [tʃ]
e e ej [ɛ]
Ě ě Et [e] [ɛ] , [ej]
F f ef [f]
G g gej [g] [k]
HH ha [ɦ]
Chch cha [x] [k] , [kʰ]
minä i i [ɪ]
Jj jot [j]
Kk ka [k] [g]
Ł Ł el [w]
kirje otsikko pääallofoni
( MFA ) 		muut
allofonit
l l el [l]
M m em [m]
N n fi [n] [ŋ] [~2]
Ń ń ejn [nʲ]
O o o [ɔ]
o o alkaen [o]
Pp pej [p] [b]
R r er [r] [ʁ]
Ř ř er [ʃ]
S s es [s] [z]
Š š es [ʃ] [ʒ]
T t tej [t] [d]
U u u [ʊ]
W w wej [w]
V v ypsilon [ɨ]
Zz zet [z] [s]
Ž Ž Zet [ʒ] [ʃ]

Kielen historia

1. vuosituhannen puoliväli - 1400-luku (esilukutaidon aika)

Nykyaikaiset ylälusatialaiset murteet ja vastaavasti niiden pohjalta muodostunut kirjallinen kieli ovat peräisin länsislaavilaisen Milchan -heimon murteesta , joka asettui Ylä-Lusatian alueille 1. vuosituhannen toisella puoliskolla (maininnut ensimmäisen kerran Baijerin maantieteilijä 900 - luvulta ). Alalusatian ryhmän murteiden esi-isä oli lusatilaisheimon murre, muiden serbialaisheimojen  - dalemiinien , serbien , nisaanien ja muiden - murteiden puhujat saksalaistettiin eri aikoina, heidän kielensä ei ole saanut tietoa. saapui meille. 800- luvulle mennessä milchanien, lusatialaisten ja muiden slaavilaisten heimojen keskuudessa Sala (Saale) ja Odra (Oder) välissä serbien heimoliiton omistuksen laajentuessa levisi etnonyymi "serbit", joka on säilynyt tähän päivään asti [41] . ] . Joidenkin serbilaisten kielten tutkijoiden mukaan ylälusatsialaiset murteet eivät koskaan muodostaneet yhtenäisyyttä alalusatilaisten murteiden kanssa - ne ovat peräisin protoslaavilaisen kielen erilaisista, vaikkakin läheisistä murteista, toisten mukaan ylälusatilainen murre muodostui perustana osa kerran yhtenäisen proto-lussialaisen kielen murteita [14] [15] . Alun perin Milchanien asuttamaa Budyshynin alueen aluetta kutsuttiin Budyshinsky-maaksi, myöhemmin se sai nimen Ylä-Lužytsia, joka levisi 1400-luvulle pohjoisesta Luzhytsy-heimon (aiemmin nimi) asuttamalta alueelta. Luzhytsia koski vain Ala-Luzhytsiaa ) [42] [43] .

Lusatian serbit eivät ole koko historiansa aikana kyenneet muodostamaan itsenäistä valtiota, jo 10. vuosisadalla frankit valloittivat heidät (Milchan-heimo valloitti lopulta vuonna 990 ). Jatkossa Lusatia siirtyi eri aikoina saksalaisten vallasta puolalaisille, sitten tšekkiläisille feodaaliherroille [44] . Ajoittain vuoteen 1635 saakka Ylä-Lausitsia oli osa Tšekin tasavaltaa ( Pyhän Rooman valtakunnan sisällä ), minkä seurauksena puolalaisen tiedemiehen E. Nalepan mukaan tšekin kieli vaikutti vakavasti ylälusatiaan [45] . Samanaikaisesti G. Schuster-Shevtsin mukaan siirtymävaiheen tšekki-ylälusatialaisten murteiden puuttuminen on ristiriidassa tšekkiläis-ylälusatialaisten kontaktien hypoteesin kanssa [46] . Kuitenkin tärkein rooli sekä ylä- että alalusatian kielten historiassa 1000-luvun lopusta ja lähes tuhannen vuoden ajan nykypäivään oli niiden vuorovaikutus saksan kielen kanssa. Lusatian serbit osoittautuivat läheisesti sidoksissa Saksan kansan ja Saksan valtion historiaan. Lusatian kielten puhujien täytyi olla jatkuvan vastustuskyvyn olosuhteissa sekä luonnollista että väkivaltaista saksantumista vastaan , joka toteutettiin vaihtelevalla intensiteetillä lusatian kielen eri kehityskausien aikana ja Lusatian eri alueilla. Saksan muilta alueilta peräisin olevan saksankielisen talonpoikaisväestön massasiirtomaa Lusatiassa ( 1100-luvun puolivälissä ) alkoi serbalien lusatian kielialueen jatkuva asteittainen väheneminen [47] .

Varhaisesta kehityskaudesta aina 1500-luvulle asti ylälusatian kielellä ei luotu yhtään kirjallista monumenttia, kieli oli olemassa vain suullisessa muodossa. Vain muutama serbialainen lausatsialainen erisnimi, nimi ja erillinen lause latinan- ja saksankielisissä muistomerkeissä on säilynyt [48] [49] (erityisesti sellaiset toponyymit , joilla on vanha lusatian juuret, kuten Zossen  - sanasta *sosna , Gera  - sanasta *gora , Belgern  - sanasta *bela gora jne.). Samaan aikaan, vaikka ylälusatialainen serbitalonpoika käytti ylälusatiaa vain jokapäiväisen kommunikoinnin kielenä, jo ennen kirjoituksen ilmaantumista, siitä hetkestä lähtien, kun serbialaiset omaksuivat kristinuskon, oli lusatian serbikirkkoterminologia jo alkanut muodostua. [50] .

XVI-XXI vuosisadat (kirjoitettu aika)

1500-1800-luvut

1500-luvulta lähtien, uskonpuhdistuksen aikana , Serbian lusatian kieliä alettiin käyttää liturgisina kielinä - vuonna 1550 niiden käyttö luterilaisuuden levittämiseksi edelleen sallittiin (koska monet lusatilaiset eivät ymmärtäneet saksaa) [51] ] . Ylä-Lusatian kielen ensimmäinen monumentti on ns. " budishin vala " [~ 3] ( 1532 ), ensimmäinen painettu kirja on " Pieni katekismus " ( 1595 ), joka heijastaa budisiinien murteen piirteitä, käännettynä ja painanut Wjacław Warichius [ 48 ] [52] [53] [54] [55] . Aluksi kirkon luterilaiset tekstit käännettiin papit ja niitä käytettiin pääasiassa vain seurakunnissaan. Tällaisilla käännöksillä oli erilainen murrepohja, minkä vuoksi serboluzhichanien kirjoituskieli erosi huomattavasti Ylä-Lusatian alueen eri alueilla [50] .

Ensimmäisen kielen kieliopin nimeltä "Rudimenta grammaticae Sorabo-Vandalicae idiomatis Budissinatis delineata" kirjoitti 1600-luvun puolivälissä luterilainen pastori Juri Ludovici [56] . Vuonna 1679 jesuiitta Jakub Xaver julkaisi Principia Linguae Wendicae, Quam aliqui Wandalicam vocant .

Myöhemmin, vastareformaation alun aikana , tuli tarpeelliseksi perehdyttää uskolliset serbialaiset luzhanit kristilliseen opetuksiin heidän äidinkielellään ja katolisen papiston edustajien keskuudessa. Seurauksena oli, että jonkin aikaa ensimmäisten ylä-lusatian evankelisten kirkkotekstien ilmestymisen jälkeen katolisten keskuudessa alettiin luoda kirkkokirjallisuutta [57] .

1600-1800-luvun vaihteessa eri murteiden kirkon kirjallisuuden pohjalta alkoi vähitellen muodostua kaksi ylälusatian kirjallisen kielen muunnelmaa - "protestanttinen" ("evankelinen", "keskus") murreiden pohjalta. Budishin murre ja "katolinen" ("syrjäinen") Kulovin perusteella (vuonna 1700-luvun puolivälissä Kroschansky-murteista tuli katolisen kielen murrepohja, mikä myötävaikutti kahden kirjallisuuden normin lähentymiseen tulevaisuus) [58] [59] . Protestanttisen kielen perustana oli papin Uuden testamentin käännös Budestets M. Frenzelistä ( 1706 ) ja katolisen kielen Raamatun käännös papin Radvor J. Kh. Svetlikistä ( 1688-1707 ) [ 60 ] . Näiden kahden kirjallisuuden normin väliset erot koskivat ensisijaisesti oikeinkirjoitusta [61] . Mutta eroja oli myös kielioppi- ja sanavarastossa, mikä johtui kielten erilaisesta murrepohjasta (esim. Evang. wjećenje  - katolinen. racha ( venäläinen kosto ), Evang. šlachta  - katolinen. splaw ( venäjä ) suku ), Evang. składnosc  - katolinen přiležnosć ( venäläinen tapaus ) jne .). Vuoden 1862 oikeinkirjoitusuudistuksen jälkeen niiden väliset erot tasoittuivat [62] [63] .

Ylä-Lusatian kirjallisuuden normien varhaiselle kehityskaudelle on ominaista suorat lainaukset ja kalkit saksan kielestä, jotka liittyvät ensisijaisesti abstrakteihin käsitteisiin (esimerkiksi lainaukset: lazować ( venäläinen luku ), hnada ( venäläinen armo ), frejota ( Venäjän vapaus ) , ja calques: radna khejža ( venäläinen raatihuone , saksasta  Rathaus ), znać wuknyć ( venäjäksi /by/ tutva , saksasta  kennenlernen ) jne.). Samaan aikaan, huolimatta saksan kielen merkittävästä vaikutuksesta, ylälusatsia säilytti alkuperäisen slaavilaisen yhteisen sanaston kerroksen, jota edustavat ulkomaailmaan ja ihmiselämään liittyvät sanat (esim: dešć ( venäläinen sade ), słónco ( venäläinen aurinko ) ), liška ( venäläinen ) jne.)häätvenäläiset(kwas),kettu Protoslaavilaista sanastoa edustavat myös kirkkoelämään liittyvät sanat (esimerkiksi wěra ( venäläinen usko ), hrěch ( venäläinen synti ) jne.) [64] . Tärkeä rooli kirjallisten kielten kehittämisessä ja standardoinnissa oli Ylä-Lusatian kielen kielioppien ja sanakirjojen julkaisemisella. Ensimmäinen Ylä-Lusatian kielioppi oli J. K. Ticinin Principia Linguae Wendicae ("Wendin kielen perusteet") ( 1670 ), kirjoitettu latinaksi, sitä käytettiin Ylä-Lusatian katolisilla alueilla. G. Mattein "Serbolusatian kielioppi" kuvasi ylälusatian kielen evankelista muunnelmaa. Tuolloin tunnetuin ylälusatian sanakirja oli Yu. Kh. Svetlikin ( 1721 ) laatima Vocabularium Latino-Serbicum ("Latinalais-serbolussilainen sanakirja") .

Toisin kuin alalussian kielen asema Brandenburgissa 1600-1700-luvuilla, jolloin otettiin käyttöön suorat kielikiellot, ylälusatian kielen asema Saksissa ei ollut niin vaikea. Lusatian serbien kieli ja kulttuuri kehittyivät suhteellisen vapaasti, vuosina 1668-1728 julkaistiin 31 kirjaa lusatian kielellä, vuonna 1690 viranomaiset perustivat lusatian serbien teosten julkaisutoimikunnan, joka antoi luvan kirjojen julkaisemiseen [65] . Siitä huolimatta Ylä-Lausitiassa 1700-luvulle mennessä kielellinen tilanne oli kehittynyt sellaiseksi, että saksasta tuli kaupunkiväestön kieli ja ylälussiasta maaseutuväestön kieli (samaan aikaan käytettiin ylälussiaa). kylissä pääkielinä ja saksa toisena). Pääasiassa jokapäiväisen viestinnän kieleksi jäänyt ylälusatsia toimi rajoitetussa määrin myös jumalanpalvelus- ja oikeudenkäyntikielenä.

1800-luku

1800-luvulle serbalien lusatian kielen ja etnoksen historiassa on luonteenomaista slaaviväestön jatkuva väheneminen suhteessa saksalaisiin (1800-luvun alussa vain kolmannes molempien lusatian väestöstä oli slaavia [66] ] ), Ylä-Lusatian jako tunnustuksellisten rajojen lisäksi myös hallinnollisilla rajoilla sen jälkeen, kun osa Preussin ylä-laustialaisista maista siirrettiin vuodesta 1815 [67] [68] . Samaan aikaan 1800-lukua Lusatian serbeille leimasi kansallisen elpymisen aika, joka osui ajallisesti samankaltaisten prosessien kanssa muiden slaavilaisten kansojen keskuudessa. K. K. Trofimovitšin mukaan Ylä-Lusatiassa kansallinen herätys alkoi vuosina 1830-1840 ja päättyi 1870 -luvulla [ 69] . M. I. Ermakova uskoo, että tämän prosessin huipentuma tapahtui 1840-luvulla [70] . Lusaattien kansallisessa herätyksessä, heidän kansallisen identiteettinsä ja kulttuurinsa säilyttämisessä ja kehittämisessä serbalien lusatian kielellä oli yksi päärooleista. Ylä-Lausitsia saksilaisessa osassa, ylä-lausialaisella kielellä, joka oli aiemmin kirkkokirjojen kieli, ilmestyy maallista kirjallisuutta, alkaa julkaista kirjoja ja lehtiä, kieltä käytetään osittain tieteessä. Lusatiassa ja sen ulkopuolella ilmestyy lusatian serbinuorten yhdistyksiä, jotka asettavat tavoitteekseen oman kielensä ja kulttuurinsa kehittämisen, avataan serbilaiskustantamo ja kirjakauppa. Äidinkielen muodostuminen ja kehittäminen sekä näiden kahden kirjallisen muunnelman välisten erojen poistaminen on omistettu sellaisille lusatian tieteen ja kulttuurin edustajille kuin G. Zeiler , Ya. P. Jordan , Ya. A. Smoler , M. Gornik ja muut [71] . Vuonna 1847 perustettiin Serbian Lusatian kansallinen kulttuuri- ja koulutusseura " Matica Serbian " ( Maćica Serbska ) [20] . Vuosina 1848-1851 Sachsenissa he saivat opettaa lusatian kieliä koulussa [68] [72] .

Noin 1875 muodostui nuori serbiliike, johon kuuluivat runoilija J. Bart-Chishinsky , tiedemies A. Muka ja muut, jotka antoivat merkittävän panoksen serboluskielen säilyttämiseen ja kehittämiseen [73] .

1800-luvulla ylälusatian kielen sanasto rikastui merkittävästi. Sanat ilmestyivät, usein lainattuja tšekkiläisistä ja muista slaavilaisista kielistä ja jotka merkitsivät uusia todellisuutta serboli-luzhilaisten elämässä, jotka liittyvät pääasiassa politiikkaan, taiteeseen, tieteeseen ja teknologiaan (esimerkiksi sellaiset neologismit kuin wustawa ( Venäjän perustuslaki ), runoprawny ( venäläiset yhtäläiset oikeudet ), wukraj ( venäläinen ulkomailla ), zdźěłanosć ( venäläinen koulutus ), narodopis ( venäläinen etnografia ), železnica ( venäläinen rautatie ) jne., internationalismit , muun muassa republika ( Venäjän tasavalta ), psykologia ( venäläinen psykologia ), technika ( venäläinen tekniikka ) jne .) [74] . Ylälusatian mallia seuraten neologismeja syntyi usein alalusatian kielessä, mutta myös päinvastaisia ​​tapauksia tunnettiin, kun ylälusatian kielen uusia sanoja ilmestyi alalusatian vaikutuksen alaisena (esim. wosypic y ( venäläinen tuhkarokko ) N. Lusatian wóspice , sćekły ( venäläinen hullu ) N.-pools sćakły ja muut). Samaan aikaan koulutettujen serboluzhichanien keskuudessa voimistui puristiset taipumukset , joiden tarkoituksena oli puhdistaa kieli lainauksista, pääasiassa germanismeista . Etsiessään "puhdasta" mallia he kääntyivät kansanrunouteen sekä tšekin ja puolan kieliin. Joten esimerkiksi lazowaćin ( venäläinen lukea ), kumšt ( venäläinen taide ), cwyflować/cwoblować ( venäläinen epäillä ) sijasta ilmaantui slaavijuurisia synonyymejä: čitać , wumělstwo , dwělować . Kirjallisen ylälusatian kielen "puhdistus" johti sen ja kansanmurteiden välisen kuilun kasvuun [75] [76] . 1800-luvun viimeisellä neljänneksellä ns. "mataattinen" ylälusatian versio muodostui "Matitsa-serbialaisen" ympäristössä, yhdistäen kaksi tunnustuksellista kirjallisen kielen muunnelmaa, ja se heijastui kirjallisen kielen työhön. K. Pfuel vuonna 1867 Laut- und Formenlehre der oberlauzitzisch-wendischen Sprache [77] .

Yhdessä yhden kirjallisen normin muodostumisen, arvostuksen kasvun ja ylälusatian kielen sovellusalueiden laajentumisen myötä saksalaispolitiikan seurauksena yleismaailmallinen saksan kielen tietämys levisi vähitellen saksalaisten keskuudessa. Lusatian serbit, jopa kylissä, syrjäyttäen aiemmin olemassa olleet supramurteiset muodostelmat erilaisten lusatian murteiden puhujien viestintävälineenä [78] . Seurauksena oli siirtyminen 1900-luvun alkuun mennessä täydelliseen serbo-Lussia-saksan kaksikielisyyteen ja ylälusatian kielen puhujien määrän jatkuva väheneminen. Saksan kielen leviämiseen Lusatian serbien keskuudessa vaikutti talonpoikien uudelleensijoittaminen, jotka etsivät työtä kaupungeissa, mukaan lukien Lusatian ulkopuolella [80], ja massiivinen työntekijöiden palkkaaminen lusatialaisyrityksille Saksan muilta alueilta[79] lätäkkö syntyi Yhdysvaltoihin , Australiaan ja muihin maihin tapahtuneen muuton seurauksena , jonka ensimmäinen aalto juontaa juurensa 1840-luvulle [~ 4] [81] .

1880-luvulta lähtien Ylä-Lusatian saksilaisen osan alueella virallisissa tilanteissa kirjallisesti ja suullisesti käytetty ylä-laustialainen kirjallinen kieli muotoutui ylialueellisena kielellisen viestinnän muotona, pääasiassa lusatian älymystön keskuudessa. Samaan aikaan tapahtui muutos viranomaisten politiikassa lusatian kielen suhteen. Vuonna 1873 hyväksyttiin Saksin kansankoululaki, jonka ansiosta saksasta tuli opetuskieli kaikissa kouluissa, myös niissä, joissa saksalaisia ​​lapsia oli alle 5 % kaikista oppilaista ja lusatsialaiset lapset eivät osanneet saksaa [12] , ja evankelinen kirkko yritti lähettää serbi-Lusatian seurakuntiin vain saksalaisia ​​pappeja.

XX-XXI vuosisatoja

1900-luvulla sekä ylälusassin kielen kokonaisuutena että sen kirjallisen muodon kehitystä rajoitti vielä se, että ylälusatian käyttömahdollisuudet yhteiskunnassa olivat rajalliset. Ylä-Lausisia ei ole koskaan ollut valtionkieli, vaan saksa on aina hoitanut Ylä-Lausitsia virallisen kielen tehtäviä. Kuten monille muille kansallisten vähemmistöjen kielille, ylälusatian kielelle on edelleen ominaista pienempi sanavarasto, jota tietyt kirjoitustyypit edustavat vähemmän [82] .

1800- ja 1900-luvun vaihteessa serbolusatian kielen vastaisten sortotoimien seurauksena perustettiin suuri joukko ammattiliittoja ja yhdistyksiä, joiden jäsenet oppivat lukemaan ja kirjoittamaan äidinkielellään. Vuoteen 1913 mennessä Ylä-Lusatian saksiosassa oli 58 kulttuuriyhdistystä, joissa oli 8 800 jäsentä [73] . Vuonna 1904 "Serbialainen talo" avattiin, ja 13. lokakuuta 1912 Vojeretsyn (Hoyerswerda) kaupunkiin perustettiin organisaatio " Domowina " ( Domowina ) , jonka tarkoituksena oli tulla Lusatian serbien tärkeimmäksi kansalliseksi organisaatioksi.

1900-luvulla olisi voitu luoda edellytykset serbalien lusatian kielen täydelliselle kehittymiselle. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Pariisin rauhankonferenssissa Serbolusatian kansalliskomitean edustaja pyysi Lusatian serbeille joko autonomian myöntämistä Saksan sisällä tai itsenäisen Lusatian valtion luomista tai Lusatian liittämistä Tšekkoslovakiaan [83] . . Toisen maailmansodan jälkeen Lusatian serbit alkoivat taas puhua Tšekkoslovakiaan liittymisestä tai itsenäisyydestä. Mutta kaikki nämä ideat jäivät toteutumatta. Päinvastoin, Weimarin tasavallassa , varsinkin kun kansallissosialistinen puolue tuli valtaan Saksassa , toteutettiin toimenpiteitä, jotka johtivat serboluzhichanien saksalaistumisen lisääntymiseen [84] [85] [86] .

Kuitenkin toisen maailmansodan jälkeen ylälusatian kielen käyttöalue laajeni. Lusatian kielet saivat yhtäläiset oikeudet saksan kielen kanssa. Natsien sulkema Domovina-järjestö aloitti toimintansa uudelleen [87] . Ylälusatiankielisiä aikakauslehtiä alettiin julkaista uudelleen, painatus aloitettiin uudelleen. Vuonna 1948 Saksi hyväksyi lain serbalusatian kielen ja kulttuurin tukemisesta, sallii koulujen perustamisen lusatian kielillä opetuskielenä sekä lusatian kielten käytön hallintolaitoksissa [ 88] . Ne säilyttivät nämä oikeudet yhdistyneessä Saksassa syyskuussa 1990 allekirjoitetun DDR :n ja FRG :n välisen sopimuksen mukaisesti [89] . Sodan jälkeisenä aikana Budyshynin Lusatian Higher School ( Serbska wyša šula Budyšin ) [90]  - pedagoginen instituutti perustettiin, Serbolusatian etnologian instituutti perustettiin osaksi DDR:n tiedeakatemiaa (nykyään itsenäinen). rekisteröity yhdistys Serbolusatsky Institute ), radiolähetykset alkoivat ilmestyä ylä-lusatian kielellä, Serbolusatskylle avattiin kansanteatteri, perustettiin kansanmusiikkiyhtye, alettiin järjestää kansankulttuurin festivaaleja. Vuoden 1969 väestönlaskennan mukaan Saksassa yhdeksässä koulussa opetettiin lusatian kieliä ja kahdeksankymmentäviisi opiskeli lusatian kieliä [91] .

Samaan aikaan Lusatian serbit eivät onnistuneet luomaan hallinnollista yksikköä, jossa olisi kompakti slaaviväestö. Osa saksalaisväestöstä (noin 180 000 ihmistä) uudelleensijoittumisesta Sudeiteista ja Sleesiasta Lusatian alueelle vuonna 1946 häiritsi saksalaisten ja slaavilaisten välistä suhdetta Lusatiassa - yksinomaan lusatilaisten asuttamat kylät katosivat lähes kokonaan [92] . 1950 -luvun lopusta lähtien politiikka lusatian serbejä kohtaan on jälleen muuttunut, viranomaisilla on rajoitettu tuki serbalien kielen ja kulttuurin kehittämiselle [93] . Kokonaisia ​​kyliä asetettiin uudelleen ruskohiiliesiintymien kehittämiseksi, ja suuri määrä saksalaisia ​​työläisiä muutti Lusatiaan työskentelemään hiilikaivos- ja jalostusyrityksissä sekä rakentamaan voimalaitoksia [94] [95] [96] . Kaikki tämä vaikutti kielteisesti ylälusatian kielen asemaan.

Saksan yhdistymisen jälkeen lokakuussa 1990 Maćica Serbska [97] -organisaatio palautettiin . Vuonna 1992 hyväksytyissä Brandenburgin ja Saksin liittovaltioiden perustuslaissa määrätään serbalusatian kielen ja kulttuurin tukemisesta. Vuonna 1991 Saksin osavaltiossa hyväksyttiin koululaki, jossa määrättiin oikeus opettaa lusatian serbejä heidän äidinkielellään. Vuoden 1993 lait mahdollistivat lusatian serbejen tai kaksikielisten ryhmien perustamisen päiväkodeihin [21] . 1. maaliskuuta 1998 Witaj - ohjelma alkoi Ala -Lausitsia (jonka malli oli Breton DIWAN- ohjelma ), joka sitten kattoi Ylä-Lausitian alueet. Ohjelma sisältää opettajan viestinnän päiväkodin lasten kanssa yksinomaan lusatian kielellä [98] .

1900-luvun jälkipuoliskolla - 2000-luvun alussa tapahtuneet muutokset, joiden tavoitteena oli lusatian kielten vahvistaminen ja kehittäminen, antoivat heille mahdollisuuden laajentaa niiden käyttöä yhteiskunnassa, mikä vaikutti heidän sanavarastonsa ja tyylimahdollisuuksiensa kehittymiseen. Verrattuna normaaliin saksan kieleen yläsorbin toiminnot ovat kuitenkin edelleen rajalliset ja äidinkielenään puhuvien määrä vähenee edelleen.

1900-luvulla ja 2000-luvun alussa kirjallisen ylälusatian kielen kehityksen pääsuuntaukset, jotka ovat peritty edelliseltä ajalta, jatkuivat. Lainausten ja uusien muodostelmien syntymisen suhteen ylälusatsialainen luottaa perinteisiin yhteyksiin saksalaisiin ja naapurimaiden länsislaavilaisiin kieliin, kuten kaikissa moderneissa kirjallisissa kielissä kansainvälisyys tunkeutuu siihen aktiivisesti. Kun ylälusatian kieleen muodostettiin uusia sanoja 1900-luvulla, yleisin oli rampaten käyttö saksasta (esim. datowa banka ( venäläinen tietokanta , saksasta  Datenbank ), pomnikoškit ( venäläinen muistomerkki , saksan kielestä  Denkmalschutz ) jne. .), koska uudet käsitteet hankitaan pääasiassa saksan kielen avulla. Saksan kieli on myös ylä-lusatian kansainvälistymisen pääjohtaja. Samaan aikaan suorat leksikaaliset lainaukset saksasta eivät juuri koskaan tunkeudu ylälusatiaan. Toisen maailmansodan jälkeen uusien sanojen lainausmäärä tšekin ja puolan kielistä lisääntyi, mukaan lukien rajojen muodostuminen (esim. wulkowiki ( venäläinen (iso) messu , tšekin kielestä veletrh ), wučbnica ( venäläinen oppikirja , tšekin kielestä učebnice ), spěšnosmykanje ( venäläinen pikaluistelu , tšekin kielestä rychlobruslení ), telewizija ( venäläinen televisio , tšekin televisiosta , puolalainen telewizja ), prosta ( venäjä simppeli , puolasta prosta [linia ) jne.) . Toisen maailmansodan jälkeen huomattiin myös venäjän kielen vaikutus ylälusatiaan , lähinnä sosialismin aikoina syntynyt terminologia (esim. aktiw rus. asset , kolektiw rus. kollektiivinen , kombajn rus. kombinaat , kombinat rus. yhdistää jne.) [ 99] .

Historiallinen fonetiikka

Ylälusatian ns. sileä metateesi suoritettiin ilman vokaalien pidentämistä keskiviivayhdistelmissä *TorT , *TolT , *TerT *TelT > TroT , TloT , TreT , TleT ( ympärysintonaatiossa ) ja TróT , TlóT , TrěT , (akuutissa intonaatiossa tai esipainotetussa tavussa), alkuryhmät *orT , *olT akuutin intonaatiossa muuttuivat raT , laT , ja ympäryskummi ja uusi akuutti intonaatio roT , loT (jossa T  on mikä tahansa konsonantti ) [100] [ 101] .

Aivan kuten puolan ja tšekin kielessä, molemmat protoslaavilaiset pelkistetyt äänet ovat läpäisseet vahvan aseman lusatian kielissä e [102] . Täysmuodostelman vokaalit, jotka olivat tavussa ennen redusoitua heikossa asennossa, pelkistettyjen putoamisen jälkeen, pidennettiin [103] . Pitkät *ē ja *ō painotetussa asennossa siirtyivät keskikorkeisiin vokaaliin, joita nykyaikaisessa ylälusatialaisessa kirjallisessa kielessä merkitään ě ja ó . Protoslaavi *ē osui yhteen *ě :n kanssa [104] . Myöhemmin, ennen takakieli- ja labiaaliääniä, ó muuttui o : ksi: mloko  - w mlóce ("maito" - "maidossa") (tämä muutos tapahtui jo 1800-luvulla) [105] . Ajan myötä vokaalien oppositio pituusaste-lyhyydessä katosi ja painotus kiinnitettiin ensimmäiseen tavuun ( protoslaavilaisessa kielessä painotus oli vapaa) [106] .

Tavu ṛ antoi ylälusatian kielellä tai : *kъrmiti > *kṛmiti > kormić ("syöttää"), ṛ' ennen kovaa hammaskonsonanttia muuttui samalla tavalla: pьrstъ > pṛ'stъ > porst ("sormi"), in muut asennot se vaihtui er :ksi aikaisemmalla pehmeydellä: *pürsten > * *pṛ'sten > pjeršćeń ("rengas"). Tavu ḷ muuttui muotoon oł : *dъlgъ > *dḷgъ > dołh ("velka"). Sama yhdistelmä antoi ḷ' ennen kovia hampaita: *pülnъ > *pḷ'nъ > połny ("täysi"), muissa asennoissa se muuttui eliksi edeltävällä pehmeydellä: *vülkъ > *vḷ'kъ > wjelk ("susi" ) [107] .

Lusatian kielen nenävokaalit katosivat 1100-luvun jälkipuoliskolla E. Nalepan mukaan tšekkiläisen vaikutuksen alaisena [108] [109] .

Vokaali a kahden pehmeän konsonantin välissä siirtyi ylälusatian kielessä e :ään : jejo ("muna"), žel ("anteeksi"). Kirjallisten monumenttien mukaan tämä muutos juontaa juurensa 1600-1700-luvuille; sitä ei tapahtunut Golanin ja Itä-Golanin murteissa [110] .

Aivan kuten tšekin, slovakin ja ukrainan kielessä, ylälusatian kielessä stop g muuttui frikatiiviksi h . Ääni g yläsorbissa esiintyy vain suhteellisen myöhäisissä lainauksissa tai ilmaisuissa [111] [112] . E. Nalepa ajoittaa g > h -siirtymän alun 1200-luvun loppuun [113] kirjallisten muistomerkkien tietojen perusteella . J. Stone viittaa tämän foneettisen muutoksen alkamiseen XII vuosisadalle ja uskoo sen siirtyneen etelästä pohjoiseen [114] . G. Shaarshmidt uskoo kirjoitusaineiston ja toponyymien pohjalta, että siirtymä tapahtui γ -vaiheen kautta (kuten valkovenäläisessä kielessä ), ja että ääni γ oli olemassa ylälusatiassa jo 1100-luvulla ja v. 1300-luvulla se siirtyi h [115] . Myöhemmin h ylälusatian kielestä hävisi melkein kaikissa asennoissa (paitsi asemassa ennen vokaalia eikä konsonantin jälkeen). Murteissa ja puhekielessä ylälusatsian kielessä h on myös kadonnut vokaalinvälisestä asemasta. Ensimmäiset kirjalliset todisteet tästä menetyksestä ovat peräisin 1600-luvun alusta [116] .

Aivan kuten puolassa ja alun perin kašubissa , lusatian kielissä pehmeä hammas ť ja ď muuttuivat affrikaatiksi ć ja dź , vastaavasti: *tělo > ćěło ("vartalo"), *devętь > dźewjeć ("yhdeksän") [ 117] . Tämän siirtymän tulosten fonologisointi tapahtui jo 1200-luvulla [118] . Myöhemmin ylälusatian kielessä ć osui yhteen č :n kanssa ja dź č  - dž :n allofonin kanssa , mikä aiheutti sen fonologisoitumisen [119] . Protoslaavilaiset yhdistelmät *šč ja *ždž yksinkertaistettiin ensin * šť :ksi ja *žď :ksi , ja sitten ť :n ja ď :n affrikatoitumisen vuoksi šćiksi ja ždźiksi [120] . Pehmeät c' , z' ja s' kovettuivat, kun taas i ja ě niiden jälkeen siirtyivät y :ksi: praslav. *cělъ > cyły , protoslaavi . *sila > syła , protoslaavi . *zima > zyma [121] .

Affrikaatti ʒ , kuten useimmissa muissakin slaavilaisissa kielissä, on yksinkertaistettu muotoon z : mjeza ( puolaksi miedza ) ("välillä") [122] .

Konsonanttien p , t , k jälkeisessä asemassa lusatian kielessä äänet r ja r' muuttuivat ř :ksi ja ř' [123] , ylälusatiassa tämä ääni muuttui sittemmin šiksi [124] . Vielä myöhemminkin yhdistelmä tš yksinkertaistettiin muotoon c' .

Ylälusatian kielen spirantista x morfeemin alussa tuli aspiroitu k ( kʰ ) ennen vokaalia ja ei -aspiroitu k  ennen sujuvaa sanaa. Tämä muutos on todistettu kirjoitetuissa teksteissä jo 1500-luvulla, mutta se ei heijastu nykyaikaisessa ylälusatialaisessa ortografiassa [125] .

Kuten puolan kielessä, ylälusatian kielessä kova ł muuttui labiaaliseksi ääneksi w (ensimmäiset kirjalliset todisteet ovat peräisin 1600-luvulta), pois lukien Koillis-Golanin murteet, ja pehmeä l' , joka ei ole ennen etuvokaalia, hankittiin "eurooppalainen" alveolaarinen artikulaatio (kuten saksaksi) [126] .

Ääni w lusatian kielissä putosi alkuryhmistä gw- ja xw- ( protoslaavi *gvozdъ > hózdź ( "naula"), protoslaavi *xvorstъ > chróst ( "harjapuu")). sanan alku ennen konsonanttia ja myös konsonantin jälkeen ennen u . Oletettavasti tämä prosessi alkoi ennen XIII vuosisadaa ja päättyi XVI [127] . Pehmeä w' sanan keskellä vokaaliasennossa ja ennen konsonanttia sekä sanan lopussa muuttui j : ksi: prajić ("puhua") ( Pol. prawić ), mužej ("miehelle" ) ( Pol. mężowi ), krej ("veri") ( puolalainen krew ) [128] .

Ennen pehmeitä konsonantteja sanan lopussa tai ennen toista konsonanttia (ja ennen alkuperäisesti pehmeitä hampaiden affrikaatteja ja spirantteja muissa asemissa), epenteettinen j esiintyi ylälusatian kielessä . Jos j esiintyisi e :n tai ě :n jälkeen, niin tätä vokaalia edeltävä konsonantti kovettuu. Myös toista konsonanttia edeltävä konsonantti ń kovetti. Tämä muutos ei näkynyt käsikirjoituksessa: dźeń [ˈd͡ʒejn] ("päivä"), ležeć [ˈlejʒet͡ʃ] ("valehtelee"), tež [tejʃ] ("liian"), chěža [ˈkʰejʒa] ("talo"). Oletettavasti epenteettinen j ilmestyi ylälusatian kieleen 1500-luvun lopulla [129] .

Hammaslääketieteen r :n korvaaminen uvulaarilla useissa ylälusatian murteissa selittyy saksalaisilla vaikutuksilla [130] .

Historiallinen morfologia

Morfologian alalla ylälusatian kielelle on ominaista historialliset prosessit, jotka ovat yhteisiä kaikille länsislaavilaisille kielille ja erityisesti serbialle, mukaan lukien ne, jotka tunnetaan vain ylälusatian kielelle tai sen yksittäisille murteille.
Jotkut Ylä-Lusatian kielen historiassa tapahtuneista tärkeimmistä kielellisistä prosesseista [131] :

  • Useimpien slaavilaisten kielten menettämän kaksoisluvun luokan säilyttäminen kehittämällä "läpi" -loppuilmaisimen -j moniin sanamuotoihin eri puheen osissa kaksoisnumerossa: Na brjoze staj dwaj mokraj rybakaj ( venäjä: Kaksi märkää kalastajaa istui rannalla ) / Na brjoze stej dwaj mokrej rybačkaj sedźałoj ( venäjäksi: Kaksi märkää kuningaskalastajaa istui rannalla ) jne.
  • Maskuliinisten substantiivien ja persoonallisuusluokan sanojen monikko- ja kaksoiskehitys, jotka ovat samaa mieltä: monikon nominatiivissa Widźach, zo su třo mokri rybacy na brjoze sedźeli ( venäjänä näin, että kolme märkää kalastajaa istui rannalla ) ja akkusatiivi monikko Widźach třoch mokrych rybakow na brjoze sedźeć ( venäjä . Näin kolme märkää kalastajaa istumassa rannalla ) , mutta Widźach, zo su tři mokre rybački na brjoze sedźeli ( venäjä . Näin kolme märkää kuningasta shoreachin päällä ) mokre rybački na brjoze sedźeć ( Venäjä. Näin kolme märkää kuningaskalastajaa istumassa rannalla ).
  • Selkämuotojen menetys verbijärjestelmässä, joka on säilynyt alalusatian kielessä.
  • Verbin yksinkertaisten menneisyyden muotojen säilyttäminen ylälusatialaisessa kirjakielessä ja eteläisissä murteissa, kun ne katosivat pohjoisessa ylälusatialaisessa - samoin kuin alalusatialaisessa - murteissa (ne otettiin keinotekoisesti käyttöön kirjallinen alalusatian kieli analogisesti ylälusatian kanssa).

Kirjoittamisen historia

1800 -luvulle asti lusatiankieliset kirjat painettiin murtolukumuodossa saksalaisessa ortografiassa [89] . Vuodesta 1827 lähtien G. Seiler alkoi käyttää "tšekki-slaavilaista kirjoitusasua", joka poikkesi hieman perinteisestä [132] . J. A. Smolerin ponnisteluilla luotiin "analoginen kirjoitusasu" (eli rakennettu analogisesti muiden slaavilaisten ortografioiden, pääasiassa tšekin, kanssa). Ensimmäistä kertaa painetussa versiossa J. A. Smoler käytti tätä järjestelmää vuonna 1841 kirjassaan Mały Serb abo Serbske a Njemske Rozmołwjenja . Tälle oikeinkirjoitukselle on ominaista:

  • antiikkien käyttö ;
  • yläindeksien ˇ ( tšekki háček ) ja ´ ( tšekki čárka ) käyttö;
  • konsonanttien pehmeyden osoittaminen ennen vokaalia (paitsi i ) kirjaimella j ja ennen konsonantteja ja sanan lopussa käyttämällä ´ [133] .

Vuonna 1843 J. A. Smoler teki muutoksia järjestelmäänsä: hän korvasi je :n ě :llä , dž : n dź :llä , kš :n , pš :n ja ts :n vastaavasti kř :llä , př :lla ja tř :llä, hän lakkasi merkitsemästä pehmeyttä j :llä palatalin tai entisen palatalin jälkeen. J. Jordan käytti samanlaista kirjoitusasua kuin J. A. Smoler kielioppissaan Grammatik der wendisch-sorbischen Sprache (1841) [134] .

Kielelliset ominaisuudet

Fonetiikka ja fonologia

Vokaalit

Ylälusatian kielellä on 7 vokaalifoneemia [135] [136] [137] :

Ylälusatian vokaalijärjestelmä

Keskikorkeat vokaalit o ja e , jotka on kirjoitettu muodossa ó ja ě , pyrkivät diftongisoitumaan . Vokaali i , joka lausutaan pehmeiden konsonanttien jälkeen, samoin kuin l , ch , h , k , g , ja kovien konsonanttien jälkeen lausuttava vokaali ɨ ovat saman foneemin i muunnelmia [138] .

Konsonantit

Ylälusatsialaiset konsonantit (foneemien paikka- ja valinnaiset muunnelmat otetaan suluissa) [137] [139] :

Artikulaatiomenetelmä ↓ labiaalinen labiodentaalinen Alv. Postalv. Chambers. takakieli Uvular. Glott.
räjähtävä p b
pʲ bʲ 		t d
( tʲ ) ( dʲ ) 		k g
( kʲ ) ( gʲ )
Imetyt
räjähdysaineet 		( kʰ )
( kʲʰ )
nenän- m
mʲ 		n
nʲ 		( ŋ )
( ŋʲ )
Vapina r
rʲ 		( ʀ )
( ʀʲ )
afrikkalaiset t͡s t͡sʲ
( d͡z ) 		t͡ʃ
d͡ʒ
frikatiivit f ( fʲ )
v ( vʲ ) 		s z
zʲ 		ʃ ʒ x
( xʲ ) 		ɦ
( ɦʲ )
Liikkuvat
approksantit 		u̯
u̯ʲ 		j
Sivu l
( lʲ )

Foneemi f esiintyi suhteellisen äskettäin ylälusatian kielen fonologisessa järjestelmässä; se mainitaan lainauksissa ja yhdessä äidinkielen sanassa - łhać ([fat͡ʃ]) [140] . V :n foneeminen asema on kiistanalainen , se esiintyy vain lainauksissa ja kahdessa alkuperäisessä buddhalaisessa murteessa - zełharny ([zevarnɨ]) "petollinen" ja zełharnosć ([zevarnost͡ʃ]) "petollisuus" [141] .

Prosodia

Ylälusatian kielen painoarvo on uloshengitys ja sijoittuu pääasiassa ensimmäiseen tavuun. Nelitavuisissa ja pidemmissä sanoissa ylimääräinen painotus kohdistuu toiseksi viimeiseen tavuun (ˈdźiwaˌdźelnik "näyttelijä"). Yhdisteissä lisäpaino asetetaan toisen termin ensimmäiseen tavuun (ˈzapadoˌslowjanski "länsislaavi"), adjektiivien superlatiivimuodoissa pääpaino kohdistuu naj- etuliitteelle ja lisäpaino ensimmäiseen juuren tavu (mutta myös käänteinen korostus on mahdollista). Prepositio + substantiiviyhdistelmissä prepositio ottaa painon yksitavuisista ja kaksitavuisista substantiiviista ja pronomineista (ˈke mni ”minulle”, ˈdo města ”kaupungille”), mutta jos looginen painopiste osuu substantiiviin, niin siihen kohdistuu myös foneettista stressiä. Ylälusatian kielessä on myös enklitiikkaa, eli sanoja, jotka eivät voi kantaa stressiä. Lainaussanoissa paino osuu samalle tavulle kuin lähdekielessä (literaˈtura "kirjallisuus", šoˈfer "kuljettaja") [142] [143] .

Morfologia

Ylälusatialaisessa kielioppissa erotetaan seuraavat puheen osat : substantiivi, adjektiivi, numero, pronomini, adverbi, verbi, konjunktio, prepositio, partikkeli ja interjektio.

Ylälusatian kielen nimille ja pronomineille on ominaista sukupuolen , numeron , kirjain , animaation ja persoonallisuuden kieliopillisten kategorioiden esiintyminen. Kuten muutkin slaavilaiset kielet, yläsorbi tekee eron maskuliinisen, feminiinisen ja neutraalin välillä. Animaatioluokka on ominaista maskuliinisille substantiiviille ja sanoille, jotka ovat yhtäpitäviä niiden kanssa yksikkömuodossa. Persoonallisuuden luokka ilmaistaan ​​maskuliinisilla substantiivilla ja niiden kanssa yhdenmukaisilla sanoilla kaksois- ja monikkomuodossa. Numerokategoriassa on säilynyt arkaainen kaksoisnumero , joka löytyy myös nykyslaavilaisista kielistä alalusatian ja sloveenin kielistä (samaan aikaan, jos protoslaavilaisessa kielessä paikallisen tapauksen muoto kaksoisluku osui yhteen genitiivin muodon kanssa, sitten ylälusatian kielessä se alkoi olla sama kuin datiivi-luovan muodon kanssa [144] ). Nimillä ja pronomineilla on kuusi tapausta: nominatiivi , genitiivi , datiivi , akusatiivi , instrumentaali ja paikallinen , sekä erityinen vokatiivimuoto [145] (henkilöä ilmaiseville maskuliinisille substantiiviille, paitsi substantiiville -a , ja feminiiniselle substantiiville mać  - "äiti") [146] .

Substantiivi

Yksittäinen numero .
Yksikkömuodossa erotetaan toisaalta maskuliinisten ja neutraalien substantiivien ( wěcownik , substantiw ) ja toisaalta feminiinin deklinaatio. [146] . Ennen -e -päätettä naiselliset substantiivit datiivissa ja kaikki sukupuolet paikallistapauksessa vuorottelevat kovaa konsonanttirunkoa ja pehmeää, samoin kuin vuorottelut d - dź , t - ć , ł - l , h - z , ch - š , k - c , g - z . Lokaatiivin maskuliiniset ja neutraalit substantiivit, joissa on pehmeä ja kovettunut konsonantti, ja useimmissa tapauksissa g , h , ch , k , ł ja joissakin muissa lokatiivin konsonanteissa päätyvät -u :n sijaan -e . Substantiivien h , ch , k kohdalla ennen harvinaista päätettä -e esiintyy vuorotteluja h - z , ch - š , k - c . Naispuoliset substantiivit, joiden varret ovat z , c , s , päätyvät datiivissa ja lokatiivissa kirjaimeen -y . Naispuoliset substantiivit, joiden varret ovat k , g , ch , h , genitiivissä päättyvät -i [147] .

  • Maskuliininen . Esimerkkejä maskuliinisten substantiivien deklinaatiosta: nan ("isä"), jěž ("siili"), dub ("tammi") ja ćerń ("piikikäs") [146] :
tapaus animoitu Eloton
Perusta kovalle konsonantille Perusta pehmeälle konsonantille Perusta kovalle konsonantille Perusta pehmeälle konsonantille
Nominatiivi nan jěz dub Ceren
Genetiivi nana jěža duba Cernja
Datiivi Nanej jěžej dubej Cernjej
Akkusatiivi nana jěža dub Ceren
Instrumentaalinen nanom jezom dubom Chernjom
Paikallinen nanje jezu dubje Cernju
Joillakin yksitavuisilla elottomilla substantiivien genetiivimuodossa voi olla -a -päätteen lisäksi myös pääte -u : hroda / hrodu ("linnoitus", "linna"), doma / domu ("koti"), loda / lodu ( "jää"), mjeda / mjedu ("hunaja") jne. Joidenkin substantiivien datiivitapauksessa pääte -u esiintyy yhdessä -ej :n kanssa : ludu ("ihmisille"), měru ("maailmalle" ), wozu ("vaunu") jne. p., bóh ("jumala") päättyy datiiviin vain -u . Akusatiivisessa tapauksessa elävien substantiivien päätteet osuvat yhteen genitiivin tapauksen päätteiden kanssa, elottomien substantiivien päätteet - nominatiivin tapauksen päätteiden kanssa [147] . -a- ja -o - persoonanimien erityisparadigmat [148] : predsyda ("puheenjohtaja"), predsydy , predsydźe , predsydu , predsydu , predsydźe ; ćěsla ("puuseppä"), ćěsle , ćěsli , ćěslu , ćěslu , ćěsli ; Beno , Bena , Benej , Bena , Benom , Benje .
  • Feminiininen ja neutraali . Esimerkkejä neutraalien substantiivien käännöksistä ovat słowo ("sana"), morjo ("meri"), ranje ("aamu") ja feminiininen: žona ("nainen", "vaimo"), kólnja ("lato") ja hródź ( "nauta") [146] :
tapaus Neutraali sukupuoli Naisellinen
Perusta kovalle konsonantille Perusta pehmeälle konsonantille Perusta kovalle konsonantille Perusta pehmeälle konsonantille
Nominatiivi slowo morjo , ranje vyöhyke kólnja , hródź
Genetiivi slowa morja alueellinen kólnje , hródźe
Datiivi slowu morju zonje kólni , hródźi
Akkusatiivi slowo morjo , ranje zonu kólnju , hródź
Instrumentaalinen hidasta morjom zonu kólnju , hródźu
Paikallinen slowje morju zonje kólni , hródźi
Nominatiivissa ja akusatiivissa substantiivi knjeni ("rouva") päättyy -i :ään , muissa tapauksissa se hylätään kuten sana kólnja ("lato", "vaja"). Substantiivit, kuten kuchnja ("keittiö"), bróžnja ("riga", "vaja") sisältävät rinnakkaisia ​​muotoja kucheń , bróžeń . Substantiivit, kuten spěwanje ("laulu"), drěnje ("nykiminen"), ranje ("aamu") päättyvät -e :ään , muissa tapauksissa ne hylätään kuten sana morjo ("meri"). Genitiivissä substantiivi muodostaa škla ("kulho", "astia") ja woš ("täi"): šklě ja wši . Datiivi- ja lokatiivisissa tapauksissa substantiivit stwa ("huone") ja hra ("peli") päättyvät -ě [147] .

Kaksoisnumero .
Maskuliinisten substantiivien päätteet kaksoisluvun nominatiivissa ja akkusatiivissa eroavat feminiinisten ja neutraalien substantiivien päätteistä. Riippuen siitä, tarkoittavatko maskuliiniset substantiivit akkusatiivissa henkilöä vai eivät, niillä on eri päätteet. Parillisia objekteja merkitseville substantiiville voidaan käyttää monikkomuotoja kaksoismuotojen sijasta: nohi sijaan noze ("jalat"), ruki sijaan ruce ("kädet") [146] . Ennen -e -päätettä nominatiivissa ja akkusatiivissa naiselliset ja neutraalit substantiivit vuorottelevat kovaa konsonanttirunkoa ja pehmeää, samoin kuin vuorottelut d - dź , t - ć , ł - l , h - z , ch - š , k - c , g-z . Pehmeiden konsonanttien jälkeen nominatiivissa ja akusatiivissa on vuorottelu a  - e . Keski- ja feminiinisukupuolen substantiivit, joiden kanta on z , c , s nominatiivissa ja akusatiivissa, on pääte -y [147] .

Esimerkkejä maskuliinisesta substantiivista: nanaj ("kaksi isää"), mužej ("kaksi miestä", "kaksi miestä"), psykaj ("kaksi koiraa") ja ježej ("kaksi siiliä"), feminiininen: žonje ("kaksi vaimoa" ", "kaksi naista") ja neutraali sukupuoli: mori ("kaksi merta") [146] :

tapaus maskuliini- Ei maskuliininen
Merkitsee kasvoja Ei osoita kasvoja
Perusta kovalle konsonantille Perusta pehmeälle konsonantille Perusta kovalle konsonantille Perusta pehmeälle konsonantille Perusta kovalle konsonantille Perusta pehmeälle konsonantille
Nominatiivi nanaj mužej psykaj Jezej zonje mori
Genetiivi Uusi mužow psykow juu vyöhyke morjow
Datiivi nanomaj muzomaj psykomaj jezomaj Zonomaj morjomaj
Akkusatiivi Uusi mužow psykaj Jezej zonje mori
Instrumentaalinen nanomaj muzomaj psykomaj jezomaj Zonomaj morjomaj
Paikallinen nanomaj muzomaj psykomaj jezomaj Zonomaj morjomaj
Nominatiivissa ja akusatiivissa substantiivit stwa ja hra päättyvät -ě . Substantiivien wucho ("korva") ja woko ("silmä") nominatiiviset ja akusatiiviset muodot: wuši ja woči . Erikoisparadigmat -a substantiivit [148] : predsydaj ("molemmat puheenjohtajat"), predsydow , predsydomaj , predsydow , predsydomaj , predsydomaj ; ćěslej ("molemmat puusepät"), ćěslow , ćěslomaj , ćěslow , ćěslomaj , ćěslomaj .

monikko .
Nominatiivin ja akkusatiivin monikkotapauksissa esiintyvistä päätteistä riippuen kaikki substantiivit jaetaan kolmeen ryhmään: maskuliiniset substantiivit, jotka osoittavat henkilöitä (persoonallinen-maskuliini), muut maskuliiniset substantiivit ja feminiiniset substantiivit (ei-persoonallinen-maskuliini) ja neutraalit substantiivit [146] ] .

Esimerkkejä maskuliinisten henkilösubstantiivien käännöstä: nanojo ("isät"), mužojo ("aviomiehet", "ihmiset"), ei-persoonalliset maskuliiniset substantiivit: duby ("tammet") ja feminiininen: kólnje ("vajat", "katokset") "), sekä keskisukupuoli: słowa ("sanat") ja morja ("meret") [146] :

tapaus Maskuliininen ja feminiininen Neutraali sukupuoli
Henkilö- ja maskuliiniset substantiivit Ei-persoonalliset maskuliiniset substantiivit
Perusta kovalle konsonantille Perusta pehmeälle konsonantille Perusta kovalle konsonantille Perusta pehmeälle konsonantille Perusta kovalle konsonantille Perusta pehmeälle konsonantille
Nominatiivi nanojo muzojo duby Kolnje slowa morja
Genetiivi Uusi mužow dubow Kolnjow hidastaa morjow
Datiivi nanam muzam dubam Kolnjam slowam morjam
Akkusatiivi Uusi mužow duby Kolnje slowa morja
Instrumentaalinen nanami mužemi dubami Kolnjemi slowami morjemi
Paikallinen nanach muzach dubach Kolnjach slowach morjach
Ei-persoonalliset maskuliini- ja feminiiniset substantiivit nominatiivi- ja akkusatiivisissa tapauksissa, joiden varret ovat k , g , ch , h , pääte -i . Instrumentaalitapauksessa pehmeiden konsonanttien jälkeen on vuorottelu a  - e [147] . Nimitystapauksessa maskuliiniset substantiivit päätyvät enimmäkseen -ojo . Substantiivit, joiden pääte on -ar- , -er- , -el- , -ol- , -an- , on pääte -jo (jota ennen pääte -an- vaihtuu a  - e ). Substantiivit, jotka alkavat -c :llä ja -k :llä , päättyvät -y :ään (vaihtuvat k  - c ennen tätä päätettä). Joillakin substantiivien päätteillä on -i ja -a , joita ennen on vuorotellen kova konsonanttirunko pehmeän kanssa, samoin kuin vuorottelut t  - ć , d  - dź , ł  - l , ch  - š ja muut: bratřa ( "veljet"), kmótřa ("kummivanhemmat"), susodźa ("naapurit"), husići / husića ("husiitit"), studenći / studenća ("oppilaat" jne.) Substantiivien škla ja woš muodot nominatiivissa ja akkusatiivissa tapaukset: šklě ja wši . Genitiivissä substantiivit, joilla on pehmeä varsi tai varrella -ł, sisältävät päätteen -ow kanssa myös pääte -i (substantiivien dźěći ("lapset") ja ludźi ("ihmiset") kanssa, vain pääte -i ), substantiivien husy (" hanhet") ja kury ("kanat") pääte -y merkitään yhdessä -ow :n kanssa . Joillakin substantiiviilla ei ole genitiivipäätettä: pjenjez ("raha"), Drježdźan ("Dresden") ja muut. Datiivitapauksessa useilla eläviä olentoja merkitsevillä substantiivien päätteellä -am -pääte on -om : wołam / wołom ("härkä"), kruwam / kruwom ("lehmät"), husam / husom ("hanhet" ) . _ _ _ _ _ _ _ _ pääte -imi ( -ymi ) esiintyy : konjemi / konimi ("hevoset"), kruwami / kruwymi ("lehmät") jne., joillakin substantiiviilla on vain pääte -imi ( -ymi ): dźěćimi ("lapset"), ludźimi ("ihmiset") jne. Paikallisessa tapauksessa pääte -ach kanssa esiintyy -och : konjach / konjoch ("hevoset"), kruwach / kruwoch ("lehmät"), swinjach / swinjoch (" siat”) jne., joissakin substantiivissa on vain pääte -och : dźěćoch ("lapset"), ludźoch ("ihmiset") jne. Erikoisparadigmat -a substantiivit [148] : predsydojo ("puheenjohtajat"), predsydow , predsydam , predsydow , predsydami , 'predsydach ; ćěslojo ("puusepät"), ćěslow , ćěslam , ćěslow , ćěslemi , ćěslach .

Joidenkin substantiivien käänteen piirteet .
Nuoria olentoja merkitsevien substantiivien yksikössä ja kaksoismuodossa runkoon lisätään jälkiliite -eć- (lukuun ottamatta nimi- ja akkusatiivisia tapauksia), monikossa - pääte -at- : ćelo ("vasikka"), ćeleća (yksikkö), ćeleći (kaksoismuoto), ćelata (monikko).
Varrellisen substantiivin osalle pehmeässä konsonantissa on ominaista liitteen -en- lisääminen varteen (lukuun ottamatta nimi- ja akkusatiivisia tapauksia): znamjo ("merkki"), znamjenja (yksikkö), znamjeni (kaksoismuoto ) ), znamjenja (monikko). Suffiksi -er-
lisätään substantiivin mać kantaan kaikissa muodoissa paitsi nominatiivissa ja akusatiivissa (sekä mać että maćer ovat mahdollisia akusatiivissa ). Substantiiviin dźěćo ("lapsi") yksikössä ja kaksoismuodossa varteen (lukuun ottamatta nominatiivia ja akkusatiivia): dźěćo , dźěsća (yksikkö), dźěsći ( kaksoiskieli ). Monikon paradigma: dźěći , dźěći , dźěćom , dźěći , dźěćimi , dźěćoch [148] .

Nimen adjektiivi

Adjektiivit ( adjektiwy , kajkostniki ) jaetaan kolmeen luokkaan [149] :

  • laadullinen ( kajkostne , kwalitatiwne ): stary "vanha", młody "nuori", wuski "kapea", šěroki "leveä", wysoki "pitkä", niski "matala", němy "mykkä", uninen "sokea", žiwy "elossa" "", mortwy "kuollut";
  • suhteellinen ( poćahowe , relaciske ), joka ilmaisee esineen laadun toisen esineen kautta: hórski "vuoristomainen", dobroćiwy "hyväntahtoinen", wěriwy "uskova", "luottava";
  • omistussanat ( přiswojace , posesiwne ), jotka ilmaisevat kuulumista: nanowy "isät", "isä", maćerny "äiti", "äiti".

Adjektiiveilla on kahdenlaisia ​​deklinaatioita - pehmeä (se sisältää adjektiiveja, joiden kanta päättyy č , š , ž tai pehmeä n ja w ) ja kova (kaikki loput kuuluvat siihen) [150] . Useita adjektiiveja ei hylätä: ryzy ("punainen"), bosy ("paljain jaloin"), nabruń ("ruskehtava"), načorń ("mustanruskea"), nazeleń ("vihreä"), sćicha ("hiljainen", " rauhallinen"), zhorda ("ylpeä"), zwulka ("ylimielinen", "ylimielinen") ja muut [151] [152] .

Kiinteän tyypin adjektiivien käänne esimerkissä mały "pieni" [152] :

tapaus Yksittäinen Kaksinkertainen monikko
maskuliini- Neutraali sukupuoli Naisellinen
Nominatiivi maly Uros mala małej , małaj [~ 5] male , mali [~ 5]
Genetiivi maleho maleho maleje maleju malych
Datiivi malemu malemu malej malymaj malym
Akkusatiivi mały , małeho [~ 6] Uros malu małej , małeju [~ 5] małe , małych [~ 5]
Instrumentaalinen malym malym malej malymaj malymi
Paikallinen malym malym malej malymaj malych

Pehmeiden adjektiivien käänne sanan "halpa" esimerkissä [153] :

tapaus Yksittäinen Kaksinkertainen monikko
maskuliini- Neutraali sukupuoli Naisellinen
Nominatiivi tuni tunje tunja tunjej tunje , tuni [~5]
Genetiivi tunjeho tunjeho tunjeje tunjeju virittää
Datiivi tunjemu tunjemu tunjej tunimaj tunim
Akkusatiivi tuni , tunjeho [~6] tunje tunju tunjej , tunjeju [~5] tunje , tunich [~5]
Instrumentaalinen tunim tunim tunjej tunimaj tunimi
Paikallinen tunim tunim tunjej tunimaj virittää

Maskuliinissa yksikön akusatiivi on sama kuin genititiivi, jos adjektiivi on samaa mieltä elävän substantiivin kanssa. Duaali- ja monikkomuodossa akusatiivimuoto on sama kuin genitiivimuoto, jos adjektiivi on sama kuin maskuliininen substantiivi. Nominatiivin monikon persoonallis-maskuliinisissa muodoissa on konsonanttien ch  - š , t  - ć , d  - dź , l  - ł vuorotteluja ennen päätettä -i , samanlaisilla vaihteistoilla k  - c , h  - z tämä pääte itse on korvattu -y : wulki ("iso") - wulcy ("suuri"), nahi ("alaston") - nazy ("alaston") jne. Yläsorbissa ei ole lyhyitä adjektiivimuotoja [152] [154 ] .

Komparatiiviset ( komparatiw ) ja superlatiivimuodot ( superlatiw ) muodostuvat vain suhteellisen kvalitatiivisista adjektiiveista. Vertailumuoto muodostetaan käyttämällä jälkiliitteitä -ši ja -iši / -yši ( -yši esiintyy konsonanttien c , z , s jälkeen ). Jotkut vertailevan tutkinnon muodot on muodostettu suppeasti: wulki "iso" - wjetši , mały "pieni" - mjeńši , dobry "hyvä" - lěpši , zły "huono" - hórši , dołhi "pitkä" - dlěši . Superlatiivimuoto muodostetaan lisäämällä vertailevaan muotoon etuliite naj- . Synteettisen vertailuasteiden muodostusmenetelmän lisäksi on olemassa myös analyyttinen menetelmä, jossa komparatiivisen asteen muoto muodostetaan lisäämällä bóle positiiviseen adverbiin ja najbóle superlatiiviin [155] [156] .

Numerot

Ylälusatian numerot ( ličbniki , numerale ) on jaettu seuraaviin luokkiin [157] :

  • määrällinen ( kardinalne , zakładne );
  • ordinaalne ( ordinalne , rjadowe );
  • kollektiivi ( kolektiwne ) - toimi substantiivien pluralia tantum kanssa : jedne , dwoje , troje , štwore , pjećore , šesćore ;
  • spesifinen ( diferinciske ) - osoittavat laadullista erilaistumista: jenaki , dwojaki , trojaki , štworaki , pjećoraki ;
  • kertova ( mulplikatiwne ): dwójny "kaksois", trójny "kolminkertainen";
  • adverbiaali ( numerale wobstejenja ): jónu "kerran", dwójce "kahdesti", trójce "kolme kertaa".

Numerot yhdestä kahteenkymmeneenyhteen:

määrällinen Tavallinen kollektiivinen
Ei-persoonalliset-maskuliiniset muodot Henkilökohtaiset-mies-muodot
yksi jedyn (m.), jedna (naaras), jedne (s.) prěni
2 dwaj (m.), dwě (naaras, s.) druhi dwoje
3 tri tro treći troje
neljä styri styrjo Stworthy Stwore
5 pjec pjeco pjaty pjecere
6 šěsć šěsćo Sesty sěsćory
7 sydom sydmjo sydmy sydmore
kahdeksan wosom wosmjo wosmy wosmory
9 dźewjeć dźewjećo dźewjaty dźewjećore
kymmenen dźesać dźesaćo dźesaty dźesaćore
yksitoista jEdnace jEdnaćo jEdnaty jEdnaćore
12 dwanace dwanacco dwanaty dwanacore
13 trinace trinacco kolminaisuus
neljätoista Styrnace styrnaco Styrnaty
viisitoista pjatnice pjatnaco pjatnaty
16 šěsnaće šěsnaćo šěsnaty
17 sydomnace sydomnaco sydomnaty
kahdeksantoista wosomnache wosomnaco ihanaa
19 dźewjatnaće dźewjatnaćo dźewjatnaty
kaksikymmentä dwaceci dwaceco dwacety dwacecore
21 jedynadwaceci jedynadwacećo jedynadwacety

Numerot kolmestakymmenestä miljardiin:

määrällinen Tavallinen kollektiivinen
Ei-persoonalliset-maskuliiniset muodot Henkilökohtaiset-mies-muodot
kolmekymmentä triceci tricececo tricety
40 styrceci styrceco styrcety
viisikymmentä pjećdźesat pjećdźesaćo pjećdźesaty
60 šěsćdźesat šěsćdźesaćo šěsćdźesaty
70 sydomdźesat sydomdźesaćo sydomdźesaty
80 wosomdźesat wosomdźesaćo wosomdźesaty
90 dźewjećdźesat dźewjećdźesaćo dźewjećdźesaty
100 sto tukkoinen tarina
101 sto a jedyn sto a prěni
200 dwě sćě dwustoty
300 tri sta tristoty
400 Styri sta styristoty
500 pjeć stow pjećstoty
600 šěsć stow šěsćstoty
700 sydom seisoo sydomstoty
800 wosom stow wosomstoty
900 dźewjeć stow dźewjećstoty
1000 tysac ysacty tysacore
1 000 000 miljoonaa miljoonaa
2 000 000 dwaj miljonaj kaksi miljoonaa
1 000 000 000 miliarda miliardny

Numeron "yksi" käänne [158] :

tapaus Yksittäinen monikko
maskuliini- Neutraali sukupuoli Naisellinen Henkilökohtaiset-mies-muodot Ei-persoonalliset-maskuliiniset muodot
Nominatiivi jedyn jedne jedna jedni jedne
Genetiivi jednoho jedneje jednych
Datiivi jednomu jedney jednym
Akkusatiivi eloton jedyn jedne jednu jednych jedne
suihku jednoho
Instrumentaalinen jednym jedney jednymi
Paikallinen jednym jedney jednych

Saksan vaikutuksesta puhekielessä ylälusatiassa numeroa jedyn käytetään usein epämääräisen artikkelin funktiona [158] .

Numeroiden "kaksi", "kolme", ​​"neljä", "viisi" käännös [159] [160] :

tapaus Kaksi Kolme Neljä Viisi
Henkilökohtaiset-mies-muodot Ei-persoonalliset-maskuliiniset muodot Keskimmäinen ja naisellinen Henkilökohtaiset-mies-muodot Ei-persoonalliset-maskuliiniset muodot Henkilökohtaiset-mies-muodot Ei-persoonalliset-maskuliiniset muodot Henkilökohtaiset-mies-muodot Ei-persoonalliset-maskuliiniset muodot
Nominatiivi dwajo dwaj dwe tro tri styrjo styri pjeco pjec
Genetiivi dwejoch dweju troch styrjoch pjecoch
Datiivi dwejom dwEmaj trom styrjom pjecom
Akkusatiivi dweju (dwejoch) dweju dwe troch tri styrjoch styri pjecoch pjec
Instrumentaalinen dwejomi dwEmaj tromi styrjomi pjecomi
Paikallinen dwejoch dwEmaj troch styrjoch pjecoch

Numeron "kaksi" persoonallis-maskuliiniset muodot akusatiivia dweju lukuun ottamatta ovat puhekielessä [159] . Numerot 6-99 hylätään "viiden". "Tuhat", "miljoona" ja "miljardi" taivutetaan substantiivina. Viidestä alkavat numerot hylätään vain, jos niitä käytetään itsenäisesti, jos niitä käytetään lauseessa, niitä ei hylätä [161] .

Pronomini

Ylälusatian kielen pronominit ( naměstniki , pronomeni ) on jaettu seuraaviin luokkiin [162] [163] :

  • henkilökohtainen ( woosobowe , personalne )
    • perus ( zakładne ): ja , mój , my , ty , wój , wy , wón , wona , wono ;
    • omistusmerkit ( přiswojowace , posesiwne ): mój , naju , naš , twój , waju , waš , jeho , jeje ;
  • demonstratiivit ( pokazawace , demonstratiwne ): tón , tutón , wony , tamny , tamón ;
  • palautettavat tuotteet ( wróćace , refleksiwne )
    • pääasiallinen: sebje / so ;
    • omistuskieli : swój ;
  • kysely ( prašace , interrogatiwne ): štó , što , čeji , kotry , kajki , hdy , kak , hdźe , kelko ;
  • sukulainen ( poćahowe , relatiwne ): kiž , kotryž , čejiž ;
  • negatiivinen ( zaprěwace , negatiwne ). Muodostuu etuliitteellä ni- kyselykysymyksistä : nichtó "ei kukaan", ničo "ei mikään", ničeji "ei kukaan", nikajki "ei kukaan", nihdy "ei koskaan", nihdźe "ei missään" [164] ;
  • epämääräinen ( bjezmězne , indefinitne ). Muodostuu etuliitteellä ně- kyselykysymyksistä : něchtó "joku", něšto "jokin", něčeji "joku", někajki "joku", něhdy "kerran", něhdźe "jossakin" [164] [165] ;
  • yleistykset ( spowšitkowujiwace ): wšón , wšitkón , kóždy ;
  • erittävä ( limitawne ): sam , samy , samón ;
  • definitiivit ( hódnoćace ): samsny , jenaki .

Ensimmäisen ja toisen persoonan persoonapronominien käänne [166] [167] :

tapaus Ensimmäinen henkilö toinen henkilö
minä Me Me kaksi Sinä Sinä te kaksi
Nominatiivi ja minun moj ty wy woj
Genetiivi mje, mnje meille naju tebje, ce oli waju
Datiivi mi, mni nam namaj tebi, ci wam wamaj
Akkusatiivi mje, mnje meille naju tebje, ce oli waju
Instrumentaalinen mnu nami namaj tobu wami wamaj
Paikallinen mni meille namaj tebi oli wamaj

Kolmannen persoonallisen pronominien käänne [167] [168] :

tapaus Yksittäinen Kaksinkertainen monikko
maskuliini- Neutraali sukupuoli Naisellinen Henkilökohtaiset-mies-muodot Ei-persoonalliset-maskuliiniset muodot Henkilökohtaiset-mies-muodot Ei-persoonalliset-maskuliiniset muodot
Nominatiivi voitti voi, voi voitti wonaj wineyj woni tapa
Genetiivi jeho, njeho jee, njeje jeju, njeju jich, nich
Datiivi jemu, njemu jej, njej jimaj, nimaj Jim, nim
Akkusatiivi eloton joni, njon je, jo, nje, njo ju, nju jeju, njeju jej, njej jich, nich joo, ei
suihku jeho, njeho
Instrumentaalinen nim njej nimaj nimi
Paikallinen nim njej nimaj ei mitään

Prepositioiden jälkeen käytetään n- alkavia kolmannen persoonan pronominimuotoja: bjez njeho "ilman häntä" [169] .

Adverbi

Adverbit ( adwerby , přisłowjesniki ) ylälusatian kielessä jaetaan attributiivisiin ( determinatiwne ) ja adverbiaalisiin ( adwerby wobstejenja ). Ensimmäiset puolestaan ​​jaetaan kvalitatiivisiin ( kwalitatiwne ), jotka määrittelevät toiminnan tai tilan laadun ( krasnje , derje , ćicho ) ja kvantitatiivisiin ( kwantitatiwne ) [170] .

Adverbit muodostetaan adjektiiveista käyttämällä jälkiliitteitä -e , -o ja -i . Tuottavin näistä on -e -liite : słabje ("heikosti"), hrubje ("karkeasti"), wědomje ("tahallisesti"), měrliwje ("rauhanomainen"), nahle ("äkkiä", "terävästi"), mailia ("söpö", "helppo"), twjerdźe ("kova", "kova"), rjenje ("kaunis", "hyvä"), čisće ("puhdas", "kevyt") jne. Pääte -o vallitsee takapalataalisten konsonanttien jälkeen: ćicho ("hiljainen"), sucho ("kuiva"), rědko ("nestemäinen", "harvoin"), droho ("kallis"), lochko ("helppo"), šěroko (" leveä" ) jne., harvemmin takamaun jälkeen on jälkiliite -e : hłuboce (yhdessä hłuboko ) ("syvä"), wusce (yhdessä wusko ) ("kapea", "väkijoukko"), słódce (yhdessä słódko ) ("makea") jne. Toisin kuin -e - muodoilla, -o -muodoilla voi olla predikatiivinen funktio [171] .

Attributiiviset adverbit voivat muodostaa vertailuasteita - komparatiivista ( komparatiw ) ja superlatiivista ( superlatiw ). Vertaileva aste muodostetaan yleensä lisäämällä varteen pääte -(i)šo / -(y)šo : słabje  - słabšo , sylnje  - sylnišo . -ko- ja -sko -päätteisistä adverbeista muodostetaan komparatiivisia muotoja jälkiliitteillä -e ja -šo : blisko  - bliže / blišo , hłuboko  - hłubje / hłubšo . -e - muodoilla on arkaainen konnotaatio. Useista adverbeistä vertaileva aste muodostuu suppeasti: derje  - lěpje , zlě  - hórje , dołho  - dlěje , mało  - mjenje , wjele / mnoho  - wjace . Superlatiivit muodostetaan lisäämällä etuliite naj- komparatiiviseen asteeseen : słabšo  - najsłabšo , sylnišo  - najsylnišo [172] .

Verbi

Yläsorbille on ominaista verbikategoriat ( werb , słowjeso ), kuten jännitys ( tempus , čas ), mieliala , aspekti ( aspekt , wid ), ääni , henkilö ( wosoba ), numero ja sukupuoli . Ajan kategoriassa on nykyhetken ja tulevaisuuden muotojen lisäksi useiden menneiden aikamuotojen muotoja : täydellinen , synteettinen preteriitti , pluperfekt [~ 7] ja iteratiivinen preteriitti. Preteriitti on tarinassa käytetty historiallinen menneisyys. Pluperfect tarkoittaa toimintaa, joka tapahtui ennen jotain menneisyyttä. Iteratiivinen preteriitti tarkoittaa menneisyyden toimien toistamista. Ylälusatian kielessä on omituisesti toteutettu muoto ( täydellinen tai epätäydellinen ), ja myös, kuten monissa slaavilaisissa kielissä, aktiivisia ja passiivisia ääniä , kolme mielialaa ( indikatiivinen , pakottava ja subjunktiivi ), yksikön 1., 2. ja 3. persoonan muotoja, kaksois- tai monikko; kieliopillinen sukupuoli toteutuu vain joissakin verbaalisissa muodoissa [173] [174] .

Yläsorbian verbit jaetaan kolmeen konjugaatioluokkaan riippuen nykyajan varren vokaalista ( -e- , -i- ja -a- ) . Verbimuodot muodostetaan infinitiivin tai nykyajan varsista, lukuun ottamatta pientä määrää preteriittimuotoja ja nimellismuotoja, joissa on erikoisrunko [175] . Henkilökohtaisissa verbimuodoissa vastaavat persoonalliset pronominit jätetään yleensä pois (niitä käytetään vain, kun henkilö ja numero on alleviivattu). Kun viitataan "sinun" yhdelle henkilölle, verbin persoonallista muotoa analyyttisten muotojen koostumuksessa käytetään monikkomuodossa ja nimikomponentteja - yksikössä [176] .

Present aika Nykyajan
muodot (presence) ylälusatian kielessä muodostetaan synteettisesti . Perfektiivisissä verbeissä ne voivat ilmaista jatkuvasti tai nykyhetkellä suoritettua toimintaa, toisinaan jatkuvasti toistuvaa ja joka kerta suoritettua toimintaa ja toimintaa tulevaisuudessa, jos tämä merkitys ilmaistaan ​​lisäksi leksikaalisin keinoin, tai menneisyydessä (myös imperfektiiviset verbit - niin sanottu "historiallinen nykyisyys") [177] .
Esimerkkejä verbien konjugaatiosta njesć ("kantaa") - e-konjugaatio , warić ("keittää", "keittää") - i-konjugaatio , dźěłać ("työ") - a-konjugaatio [178] [179] :

Kasvot Yksittäinen Kaksinkertainen monikko
-e- -minä- -a- -e- -minä- -a- -e- -minä- -a-
1 njesu warju dźělam njesemoj warimoj dźěłamoj njesemy komea dźělamy
2 njeses waris dźěłas njesetaj/-tej [~ 8] waritaj/-tej [~ 8] dźěłataj/-tej [~ 8] njesece varovainen dźělaće
3 njese Wari dźěla njesetaj/-tej [~ 8] waritaj/-tej [~ 8] dźěłataj/-tej [~ 8] njesu/njeseja warja dźělaja

Kolmen taivutusluokan verbien lisäksi on myös erikoiskonjugoituja ns. epäsäännöllisiä verbejä, kuten być ("olla") - ja sym ; tysy ; wón, wone (wono), wona je ; moj smój ; wój staj/stej ; wonaj/wonej staj/stej ; minun smy ; wy sće ; woni/wone su ; měć ("saa"), chcyć ("halua"), dać ("anna"), hić ("mennä"), jěć ("mennä"), jěsć ("syödä"), směć ( "uskaltaa"), spać ("nukkua"), wědźeć ("tietää") [178] .

Tulevaisuus
Ei sisällä synteettisesti muodostettuja muotoja verbien tulevaisuudesta być  - budu , budźeš ..., měć ("olla") - změju , změješ ..., suunnatun liikkeen verbit ( hić ("mennä") - póńdu , póńdźeš ..., njesć ("kantaa") - ponjesu , ponjeseš ..., lězć ("kiipeä"), wjezć ("kantaa"), běžeć ("juoksu"), ćahnyć ("vetää" ")) jne., kaikki tulevaisuuden aikaverbien muodot muodostetaan analyyttisesti persoonallisten muotojen yhdistelmällä apuverbi być tulevaisuuden aikamuodossa ( budu , budźeš , budźe jne.) ja semanttisen verbin infinitiivi. Kirjallisessa kielessä analyyttisiä muotoja muodostetaan vain imperfektiivisistä verbeistä - budu warić ("Minä teen ruokaa"), puhekielessä analyyttisiä muotoja voidaan muodostaa myös perfektiiveistä - budu zwarić [177] [180] [181] .
Esimerkkejä verbin pić ("juomaan") konjugaatiosta tulevassa aikamuodossa:

Kasvot Yksittäinen Kaksinkertainen monikko
1 budu kuva budźemoj pic budźemy kuva
2 budźes kuva budźetaj/budźetej picć budjetti kuva
3 budźe kuva budźetaj/budźetej picć budu/budź(ej)a pć

Perfect Perfect
-muodot muodostetaan nykyajan verbin być persoonallisten muotojen ja semanttisen verbin -l- :n partisiippien avulla. Täydellinen tarkoittaa toimintaa menneisyydessä, joka ei ole vielä menettänyt yhteyttään nykyisyyteen [182] . Täydellistä käytetään välttämättä tapauksissa, joissa toiminnan aika tapahtuu ennen kuvattua tilannetta, muissa tapauksissa täydellistä käytetään synteettisen preteriitin kanssa. Täydellinen voi myös ilmaista toimintaa, joka valmistuu jossain vaiheessa tulevaisuudessa [181] [183] . Esimerkkejä verbin dźěłać ("työskentely")
täydellisten muotojen konjugaatiosta :

Kasvot Yksittäinen Kaksinkertainen monikko
1 sym dźěłał/-ła/-ło smoj dźělałoj smy dźěłali/-łe [~ 9]
2 sy dźěłał/-ła/-ło staj/stej dźěłaloj sće dźěłali/-łe [~ 9]
3 je dźěłał/-ła/-ło staj/stej dźěłaloj su dźěłali/-łe [~ 9]

Useat partisiipit perustuvat -d- , -t- , -s- , -st- , -k- ja -h- : jědł sanasta jěsć ("syöminen"), mjetł sanasta mjesć ("lakaise") , pasł sanasta pasć ("laidunta"), rostł sanasta rosć ("kasvaa"), pjekł sanasta pjec ("uuni"), móhł sanasta móс ("kykee") jne. Verbistä hić ("mennä") ), partisiipit muodostetaan erikoisvarresta: šoł , šła , šłoj , šli , šłe [181] .

Synteettinen preteriitti Synteettisen preteriitin
muodot ilmaisevat menneisyyden toiminnan suorittamista, jonka yhteyttä nykyhetkeen ei tunneta. Yksikön 2. ja 3. persoonassa perfektiiviset verbit ottavat vanhan aoristin päätteet , imperfektiverbit ottavat imperfektin päätteet . Nämä muodot voidaan muodostaa eri varsista - infinitiivistä, nykyajan varresta ja erikoisrungosta formantilla -(j)a . Puhekielessä sen sijaan käytetään usein täydellisiä muotoja [184] .
Esimerkkejä verbien wuknyć ("tutkimaan") ja nawuknyć ("tutkimaan") muotojen konjugaatiosta synteettisessä preteriitissä [179] :

Kasvot Yksittäinen Kaksinkertainen monikko
1 wuknjech , nawuknych wuknjechmoj , nawuknychmoj wuknjechmy , nawuknychmy
2 wuknješe , nawukny wuknještaj/-štej , nawuknyštaj/-štej wuknješe , nawuknyše
3 wuknješe , nawukny wuknještaj/-štej , nawuknyštaj/-štej wuknjechu , nawuknychu

Pluperfect
Pluperfect (pitkä mennyt aika) muodostetaan analyyttisesti käyttämällä verbiä być preteriittimuodossa ja partisiippia -l- semanttisessa verbissä, mikä merkitsee jotakin menneisyyden tilannetta edeltäneen suoritetun toiminnan [185] [186] . Esimerkkejä verbin dźěłać ("työskentely")
pluperfect-muotojen konjugaatiosta :

Kasvot Yksittäinen Kaksinkertainen monikko
1 běch dźěłał/-ła/-ło běchmoj dźělałoj běchmy dźěłali/-łe [~ 9]
2 bě(še) dźěłał/-ła/-ło běštaj/štej dźěłałoj běšće dźěłali/-łe [~ 9]
3 bě(še) dźěłał/-ła/-ło běštaj/štej dźěłałoj běchu dźěłali/-łe [~ 9]

Iteratiivisen preteriitin
muodot, jotka merkitsevät menneisyyden tapahtumien toistumista, ovat samat kuin subjunktiivin [185] [187] muodot .

Subjunktiivinen mieliala Subjunktiivisen tunnelman
verbin muodot muodostetaan käyttämällä apuverbin być aoristimuotoja ja semanttisen verbin partisiippia -l- . Puhekielessä ylälusatian subjunktiivitilassa oleva verbi być menettää persoonalliset päätteet, sen muoto on kaikille henkilöille sama. Modaaliset verbit voivat muodostaa subjunktiivisia muotoja ilman być -verbin persoonallisia muotoja [188] [189] . [185] [190] . Esimerkkejä verbin dźěłać
("työskentely") muotojen konjugaatiosta subjunktiivissa:

Kasvot Yksittäinen Kaksinkertainen monikko
1 bych dźěłał/-ła/-ło bychmoj dźělałoj bychmy dźěłali/-łe [~ 9]
2 kirjoittanut dźěłał/-ła/-ło bystaj/stej dźěłałoj byšće dźěłali/-łe [~ 9]
3 kirjoittanut dźěłał/-ła/-ło bystaj/stej dźěłałoj bychu dźěłali/-łe [~ 9]

Aikaisemmin käytettiin myös menneitä subjunktiivimuotoja, jotka on muodostettu verbillä być imperfektissä varresta bud- : budźech , budźeše , budźechmoj , budźeštaj , budźeštej , budźechmy , budźešće , budźechu [118] źechu [118 ] źechu .

Imperatiivinen mieliala
Verbin muodot käskyssä (imperatiiv) muodostetaan nykyajan pohjalta.
Esimerkkejä verbin wzać ("ottaa") konjugaatiosta pakottavassa tuulessa: wozmi ("ottaa") päätteellä -i konsonanttiryhmien jälkeen, myös nollapääte on mahdollinen - kupuj ("osta") (2. persoona yksikkö); wozmimoj , wozmitaj/-tej (kaksoisluvun 1. ja 2. henkilö, 2. persoonassa on persoonallisia maskuliinisia muotoja - useimmiten päätteellä -taj  - ja kaikki muut - päätteellä -tej ); wozmimy , wozmiće (monikon 1. ja 2. persoona) [179] [192] .
Muodostettaessa imperatiivisten verbien muotoja varren konsonantit muuttuvat: -d- , -t- , -k- muuttuvat -dź- , -ć- , -č- ; -n- muuttuu -ń- ; -s- ja -z- muuttuvat -š- ja -ž- . Jotkut verbit muodostavat pakottavan tunnelman epäsäännöllisesti: jěs ("syö"), daj ("anna") ja toiset. Indikatiivisen mielialan muodot partikkelilla njech korvaavat yksikön 1. persoonan ja kaikkien numeroiden 3. persoonan imperatiivisen mielialan olemattomat muodot [192] .

Passiivinen ääni Passiivisen äänen
muotoja ovat suora ja epäsuora passiivinen. Suorat passiiviset muodot ovat olemassa vain menneessä aikamuodossa; ne muodostetaan analyyttisesti käyttämällä erikoisvarren bu (päätteineen, kuten subjunktiivisen mielialan muodostuksessa) verbin być aoristisia muotoja ja -n- / -t- partisiippia [190] [193] . Esimerkkejä verbin přeprosyć ("kutsu") konjugaatiosta subjunktiivissa:

Kasvot Yksittäinen Kaksinkertainen monikko
1 buch preprošeny/-a/-e buchmoj preprošenaj buchmy přeprošene/-ni
2 bu preprošeny/-a/-e bustaj/stej přeprošenaj/-ej busće přeprošene/-ni
3 bu preprošeny/-a/-e bustaj/stej přeprošenaj/-ej buchu preprošene/-ni

Toisaalta samojen partisiippien rakenteet -n- / -t- kilpailevat suoran passiivin muotojen kanssa verbin być muotojen kanssa missä tahansa aikamuodossa (mukaan lukien menneisyydessä - varren bě- muotojen kanssa : běch přeprošeny ("Minua kutsuttiin"), mutta myös sym přeprošeny ("Minua kutsutaan"), budu přeprošeny ("Minua kutsutaan"), joilla on tilan merkitys, ja toisaalta tilan muotoja voimassa oleva pantti (omaisuus), jossa on refleksiivinen partikkeli , joten esimerkiksi: z uniwersity Lwow na Ukrainje přeprosy so delegacija na ekskursiju do Łužicy ("delegaatio kutsuttiin Lvivin yliopistosta Ukrainasta retkelle Lusatiaan"). Tällaisten muotojen passiivinen tai aktiivinen merkitys määräytyy kontekstin mukaan [193] .
Epäsuoran passiivin muodot muodostetaan käyttämällä persoonallisia muotoja verbistä dóstać ("vastaanottaa"), dóstawać ("saada") ja semanttisen verbin partisiippia -n- / -t- [193] .
Puhekielessä passiivinen ääni ilmaistaan ​​rakenteilla, jotka on lainattu saksan verbistä wordować ("tule" [190]) .

Verbityypit
Aspektipareihin muodostavien imperfektiivisten ja perfektiivisten verbien lisäksi ylälusatialaisessa kielessä on verbejä, joilla ei ole aspektuaalista paria (yksi aspekti) ja verbejä, joiden merkitys on imperfekti ja täydellinen aspekti, jotka ilmaistaan ​​yhdellä lekseemillä (kahdella). näkökohta). Lajiparit muodostetaan pääasiassa etu- ja päätemenetelmillä.
Ei-etuliiteisistä verbeistä useimmat viittaavat imperfektiivisiin verbeihin: dźěłać ("työskentely"), warić ("keittää", "keittää"), słyšeć ("kuulla" jne.), vain pieni osa niistä kuuluu perfektiiviin. verbit. Täydelliset verbit muodostetaan prefiksittomista imperfektiverbeistä pääasiassa etuliitteen avulla: rězać ("leikkaa") - zarězać ("pistosta", "pistoa"), stajeć ("panemaan") - zestajeć ("säveltää", "taittaa" ) ja jne. Prefiksiivisten perfektiivisten verbien päätteiden -owa- / -uj , -wa- tai -a- ( -ě- ) avulla muodostetaan parillisia imperfektiiviverbejä: zapisać ("kirjoita", "kirjoita sisään" ”) - zapisować ("kirjoita", "kirjoita"), wubrać ("valitse", "valitse" - wuběrać ("valitse") jne. Toissijainen etuliite on myös mahdollinen: zabić ("pisteyttää") - dozabić ("tappaa" [194] .

Puhekielessä ylälusatiassa saksan vaikutuksen alaisena perfektiivisten verbien nykyaikaisia ​​muotoja voidaan käyttää todellisen nykyhetken merkityksessä, mikä ei ole hyväksyttävää kirjallisessa kielessä [195] .

Partiisiipit ja gerundit
_ _

  • Aktiivinen partisiisi nykymuodossa. Se muodostetaan nykyajan lyhyestä varresta käyttämällä päätettä -ac(y ) tai infinitiivin varresta käyttämällä päätettä -c(y ) (harvemmin -uc(y )): pisacy ("kirjoittaminen") , słyšacy ("kuulo") jne. . P.
  • Partisiipin preesens. Se muodostuu imperfektiivisten verbien nykyajan lyhyestä tai laajennetusta varresta käyttämällä päätettä -o , toisinaan - (i) cy , -ucy : njeso ("johtava"), kopajo / kopajcy ("kaivaminen") jne.
  • Passiivinen ehtoollinen. Se muodostetaan infinitiivin varresta tai preesensen täysrungosta jälkiliitteiden -n (y) tai -t (y) avulla : wuknjeny ("tutkittu"), nawuknjeny ("tutkittu"), wupity (" humalassa" jne.
  • Mennyt partisiippi. Se muodostuu perfektiivisten verbien infinitiivin varresta -wši -päätteellä tai nykyisen ajan varresta loppupäätteellä -ši : rozkopawši ("kaivaa esiin"), zdźěławši ("kehittää"), zamjetši ("lakaiseminen" "), jne.

Puhekielessä ylälusatiassa ja murteissa nykyistä partisiippia käytetään hyvin harvoin tai ne puuttuvat kokonaan, menneisyyttä ei käytetä ollenkaan.

Infinitiivi
Ylälusatian kielen infinitiivi muodostetaan päätteellä -ć , lukuun ottamatta verbejä, joiden varret ovat -k , -h : pjec ("uuni"), rjec ("sanoa"), móс (" kykee") ) [197] [198] . Kuten useimmissa muissa slaavilaisissa kielissä, supin (säilötty alasorbiksi) korvattiin yläsorbissa infinitiivillä [199] .

Verbaaliset substantiivit Verbaalisten substantiivien
muodostaminen suoritetaan suffiksin -(j)e avulla partisiipin varresta -n- / -t- : wuknjenje ("opetus"), słyšenje ("kuulo") [ 198] .

Prepositiot

Yläsorbin prepositiot ( prepozicije , předłóžki ) jaetaan primaari- ja toissijaisiin:

  • Ensisijaiset prepositiot ( prěnjotne , primarne ), jotka toimivat yksinomaan prepositioina: bjez ("ilman"), dla ("siksi", "siksi"), do ("in", "ennen", "for", "to" ”, "ennen" jne.), k ("to", "for"), mjez ("välillä", "joukossa"), na ("on", "about", "for", "in ", "to" jne.), nad ("yläpuolella", "ylhäällä", "ylhäällä"), po ("pitkän", "edellessä", "jälkeen"), pod ("alla", "lähellä", "at" ”, “alla”), podłu (”mukaan”), pola (”lähellä”), porno (”vierellä”, “vierellä”, “verrattuna”), pře (”vastaan”, “ koska ”), před ("ennen", "ennen", "alkaen"), při ("at"), spod ("alhaalta"), w ("sisään", "sisään"), wo ("noin", "about", "molemmat"), wob ("läpi", "aikana"), wot ("from"), z ("from", "from", "to", "from", "on" jne. .), za ("for", "sen sijaan", "for", "to", "in" jne.), zeza ("koska");
  • Toissijaiset prepositiot ( druhotne , sekundarne ), jotka ovat syntyneet täysimerkityistä sanoista ja jotka eivät ole vielä menettäneet yhteyttä näihin sanoihin: blisko ("lähellä", "vierellä"), dale ("alla"), nimo ("paitsi", " ohi"), niže ("alla"), njedaloko ("lähellä", "lähellä"), spody ("alla"), srjedź ("joukossa", "keskellä"), wyše ("ylhäällä", "ylhäällä" ) ", "ylhäältä" ), zady ("takana"), zboka ("sivulle", "sivulle"), zespody ("alhaalta", "alhaalta") [200] .

Ensisijaiset konsonanttipääteiset prepositiot ( w , z , k , bjez , přez , wot , nad , pod , mjez , před ) voidaan vokalisoida - lisää vokaalia -e lopussa (ja prepositio mjez  on vokaali -y ) , jos niiden jälkeen, sana alkaa konsonanttiryhmällä ( ze wšeho ("kaikkialta"), wote dnja ("päivästä")) tai konsonantilla samasta muodostumispaikasta kuin sanan loppukonsonantti. prepositio ( we wodźe ("vedessä"), ke choremu ("sairaalle")) [198] [201] .

Ammattiliitot

Konjunktiot ( wjazawki , konkunkcije ) jaetaan funktion mukaan koordinoiviin ( přirjadowace , koordinowace ), jotka yhdistävät samanarvoisia sanoja, lauseita tai lauseita, ja alisteisiin ( podrjadowace , subordinowace ), jotka yhdistävät eriarvoisia sanoja, lauseita tai lauseita [202] . Kirjoittajia ovat mm.

  • yhdistävät konjunktiot: a ("ja", "kyllä", "a", "mutta"), ani ... ani ("ei ... eikä", "ei ... eikä");
  • adversatiiviset konjunktiot: ale ("a", "mutta", "kuitenkin"), pak ("a", "sama"), drje ... ale ("vaikka ... mutta");
  • erottavat konjunktiot: "abo" ("tai", "joko", "tai muuten", "muuten"), "pak ... pak" ("että ... tuo", "tai ... tai").

Alisteiset konjunktiot ovat zo ("mitä", "niin että", "koska"), hdyž tola ("jos (koska)"), doniž ("ennen", "ennen", "kunnes", "kunnes", "kunnes" ”), hač ("kuin", "enemmin kuin", "kunnes", "kunnes", "jopa", "niin"), prjedy hač ("ennen", "aiemmin"), mjeztym zo ("sillä välin" ), jako ("miten", "milloin"), dokelž ("koska", "koska", "koska"), přetož ("koska", "koska", "koska"), jeli ("jos"), jelizo ("jos"), chibazo ("ellei", "ellei"), hačrunje(ž) ("vaikka", "ainakin"), hačkuli(ž) ("vaikka", "vaikkakin"), runjež ("vaikka", "vaikkakin"), byrnjež ("vaikka (ja)", "jos, sitten" jne. [203]

Alkuperän mukaan konjunktiot jaetaan primaarisiin ( woprawdźite , primarne ), jotka eivät toimi lauseen jäseninä, ja toissijaisiin ( njewoprawdźite , sekunadrne ) tai liitasanoihin [204] .

Hiukkaset

Aivan kuten prepositiot tai konjunktiot, partikkelit ( časćicy , partikle ) voidaan ylälusatian kielessä jakaa primaari- ja toissijaisiin [205] .

Funktionaalisesti partikkelit jaetaan sananmuodostajiin, formatiivisiin ja modaalisiin [206] .

F. Michalk jakaa ylälusatian kielen partikkelit vahvistaviin ( ha ("sama"), da ("sama", "hyvin", "a"), pak ("a", "sama"), ei ( "hyvin", "täällä", "sama" jne.), semantiikan muuttaminen ( wjace ("enemmän"), hišće ("vielä"), hižo ("jo"), hakle ("tuskin", "vain" ”), jenož ("vain"), hač ("ennen", "onko"), da ("hyvin", "hyvin", "a"), wšak ("kuitenkin", "lopulta, loppujen lopuksi" ”, "kaikki sama"), nic ("ei", "ei", "ei kumpikaan" jne.), kielioppi (muodostaa refleksiivisiä verbejä niin ("-sya"), negatiivinen -nje ("ei") ja kysely -li ("jos", "miten", "onko")) ja kieltämissanat - ně ("ei") - ja vahvistus - haj ("kyllä") [203] .

Välihuomautukset

Interjektiot ( interjekcije , wukřičniki ) ylälusatian kielessä jaetaan ilmeikkäisiin ( začućowe ), jotka ilmaisevat tunteita: a ("a"), aha , ach ("ah", "oh"), aj ("ah", "oh" ), aw ("ah", "oh"), fuj , hehe , jej ("ah", "oh-oh"); vokatiivit ( wolowe , apelowe ), jotka ilmaisevat tahtoa tai halua ja palvelevat kuuntelijaa: hop , pst , hej ("hei", "homo"); ja onomatopoeettinen ( zwukinapodobnjowace , onomatopetiske ), joka jäljittelee luonnon ääniä: bac , buc , bim , bom , buch , gigagak , kikeriki [203] [207] .

Syntaksi

Ylä-Lusatian on tunnusomaista seuraavat syntaksiominaisuudet [208] [209] [210] :

  • Ylälusatian kielen tyypillinen piirre, joka erottaa sen useimmista muista slaavilaisista kielistä, on yksinkertaisen lauseen pääkomponenttien järjestys : "subjekti" - "objekti" - "predikaatti" ( S  - O  - V ): Naš dźěd drjewo kała ("Isoisämme pilkkoo polttopuita"); Ludźo so wjelkow boja ("Ihmiset pelkäävät susia"). Jos predikaatti on yhdistelmä, apuverbi sijoitetaan subjektin perään ja nominaaliosa lauseen loppuun: Dobru chwilu bě hišće jich hołk a dźiwi spěw słyšeć , missä bě  on apuverbi ja słyšeć  on nominaali osa ("Heidän villi laulunsa ja melunsa kuuluivat pitkään). Tällaista syntaktista rakennetta kutsutaan kehykseksi.
  • Verbin kopulan esiintyminen lauseissa, joissa on nimipredikaatti: Nan je doma ("talon isä"); Ja sym strowy ("Olen terve").
  • Toisella sijalla (ensimmäisen aksentoidun sanan tai lauseen jälkeen) lauseessa ovat usein refleksiivisten ja persoonallisten pronominien lyhyet muodot: mje , mi , će , ći , jón , je , ju , so , sej sekä jotkut konjunktiot ja hiukkaset: drje ("on"), pak ("sama"), wšak ("koska") ja muut: Hač drje waša mać bórze přińdźe? ("Onko äitisi tulossa pian?"). Toisella sijalla lauseessa voi olla myös refleksiivinen partikkeli so ("-sya"), kun taas semanttinen verbi sijoitetaan lauseen loppuun: Ja so přez tón dar wjeselu ("Olen iloinen tästä lahjasta" ). Myös reflektiivinen partikkeli voi sijaita heti semanttisen verbin jälkeen: Ja wjeselu so přez tón dar ("Olen iloinen tästä lahjasta").
  • Kun muutetaan määritelmää, joka koostuu substantiivista genetiivissä yksikkömuodossa ja sen kanssa samaa adjektiivia tai possessiivipronominia, joka sijaitsee määritettävän substantiivin jälkeen ( Dźěći mojeho bratra  - "Veljeni lapset"; Drasta stareje žony  - "Vanhan naisen puku "), määritelmään , ennen substantiivin määrittelyä, genitiivimuodossa olevasta substantiivista tulee possessiivinen adjektiivi, jossa on päätteet -owy- / -iny- ( Mojeho bratrowe dźěći  - kirjaimellisesti "veljeni lapset"; Stareje žonina drasta  - kirjaimellisesti "Vanhan naisen puku"). Possessiiviset adjektiivit, joissa on päätteet -owy- / -iny- G. Faskin nykyaikaisessa ylälusatian kielioppissa erottuvat puheen erityisosasta - omistussuu .
  • Yhdistepredikaatin nimellisosa, joka ilmaistaan ​​substantiivilla instrumentaalitapauksessa, on hyvin harvinainen; adjektiivilla ilmaistuna ei ole koskaan instrumentaalimuodossa: Wowka so wróći strowa ("Isoäiti palasi terveenä").
  • Konstruktio jatke substantiivilla ja infinitiivillä: Wutrobu čuješe spěšnje kłapać ("Hän tunsi sydämensä hakkaavan"). Verbit stać ("seisoa"), ležeć ("makaamaan"), sedźeć ("istua"), spać ("nukkua"), tčeć ("olla", "leikkua" eivät ole esiintyä tällaisissa rakenteissa (akkusatiivinen tapaus infinitiivillä) , näistä verbeistä infinitiivin sijasta esiintyy nykyajan gerundi.
  • Genitiivinegaation muotoja käytetään hyvin harvoin, puhekielessä yläsorbin kielessä enimmäkseen ani -partikkelin jälkeen : Ani slowa wón njepraji ("Hän ei sanonut sanaa"). Linkittävän verbin kieltämisessä käytetään nominatiivisia muotoja: Wón tu njeje ("Hän ei ole täällä", kirjaimellisesti "Hän ei ole täällä").
  • Substantiivia käytetään nimitystapauksen muodossa, jos sillä on kaksi tai useampia adjektiiveja määritelmänä: Serbski a ruski lud ("Serboluzhitsky ja Venäjän kansat").
  • Sukunimet kuuluvuuden sukunimimuodossa sijoitetaan ennen määritettävää sanaa: Markec swójba ("Markov-perhe").
  • Kun määritelmä määriteltävän sanan jälkeen ( Wuměnjenja, přijomne za nas  - "Meille miellyttävät olosuhteet") muutetaan määritelmään, joka on ennen määritettävää sanaa, sanajärjestys määritelmäryhmän sisällä muuttuu ( Za nas přijomne wuměnjenja  - "Meille miellyttävät olosuhteet").
  • Suhteellinen pronomini kotryž , kotrež , kotraž ( joka , mikä , mikä ) tulee genitiivissä ennen määritettävää substantiivia: To je ta stwa, kotrejež wokna do zahrodki hladaja ("Tämä on huone, jonka ikkunoista on näkymä puutarhaan").

Sanasto

Pitkän (yli 1000 vuoden) kontaktin seurauksena saksan kielen kanssa ylälusatsia lainasi suuren määrän leksikaalisia germanismeja, ja murrepuheessa niiden määrä on suurempi kuin kirjallisessa kielessä. Samaan aikaan ylälusatian kielen pääasiallinen leksikaalinen kokoonpano on edelleen slaavilainen (H. Bielfeldt laskee yleisimpiin lainauksiin enintään 2 000 saksalaista sanaa). Kirjallisessa kielessä on suorien lainausten lisäksi myös jälkipapereita saksalaisista sanoista - ćah ("juna") < saksa.  Zug , stawizny ("historia") < saksa.  Geschichte , wócny kraj ("kotimaa") < saksa.  Vaterland ; _ _ _ _ _ _ Saksan kieli zweifeln , joka muuttui diftongaation jälkeen i . Lainoja on myös muista slaavilaisista kielistä, pääasiassa tšekin kielestä ( strój ("kone") < tšekki. stroj , basnik ("runoilija") < tšekki. básník , dźiwadło ("teatteri") < tšekki. divadlo , hudźba ("musiikki" ") < Tšekin hudba jne.), mutta ne rajoittuvat yleensä kirjalliseen kieleen [211] [212] .

Esimerkkejä puhekielen ja kirjallisen kielen leksikaalisista eroista [213] :

Puhekielen Kirjallinen kieli Saksan kieli
lasit bryla , brle nawoci Brille
tuhat tawzynt tysac Tausend
tulla wordowac stać niin werden
katsella zejger Casnik Seiger
nojatuoli zesl kreslo Sessel
raha fenki pjenjezy Pfennige

Opiskeluhistoria

Ensimmäiset ylälusatian kieliopit ilmestyivät 1600-luvulla . Vanhin niistä on Rudimenta grammaticae Sorabo-Vandalicae idiomatis Budiddinatis , kirjoitettu ennen vuotta 1673 ( Georgius Ludovici ). Vuonna 1679 Prahassa julkaistiin Kulovin murteen puhujan J. K. Ticinin kielioppi Principia linguae wendicae quam aliqui wandalicam vocant [ 48] [214] [215] . Vuonna 1689 painettiin Birlingin kirja Didascalia seu Orthographia Vandalica , joka ehdotti ortografialuonnosta buddhalaiselle murteelle. Vuonna 1721 julkaistiin ensimmäinen ylälusatian kielen sanakirja - Vocabularium Latino-Serbicum, kirjoittaja J. Svetlik ( Jurij Hawštyn Swětlik ) [216] [217] . Yksi ensimmäisistä ylälusatian kielen tutkijoista oli K. G. Anton ( Karl Gottlob Anton ), joka julkaisi vuonna 1783 kirjan Erste Linie eines Versuches über die alten Slaven Ursprung, Sitten, Gebräuche, Meinungen, und Kenntnisse [218] . K. G. Anton oli aloitteentekijänä vuonna 1779 Zgoreletsissa "Ylä-Lusatian Scientific Society", jonka jäseniä olivat saksalaisia ​​ja lusatsialaisia ​​tiedemiehiä sekä muiden kansallisuuksien edustajia. Yksi hänen toiminta-alueistaan ​​oli kielikysymykset [219] .

Vuonna 1830 julkaistiin G. Seilerin kielioppi ja vuonna 1841  J. P. Jordan [220] . Vuonna 1853 julkaistiin F. Schneiderin katolisen murteen kielioppi ( Grammatik der wendischen Sprache katolischen Dialekts ) [77] [89] .

J. A. Smoleria kutsutaan lusatian kielitieteen perustajaksi [221] . Hänen lisäksi J. P. Jordan, K. B. Pful, M. Gornik ja muut tiedemiehet antoivat merkittävän panoksen Ylä-Lusatian tutkimukseen 1800-luvulla [12] .

Suurista venäläisistä kielitieteilijöistä kiinnostui ensimmäisenä lusatian kieliä kohtaan I. I. Sreznevsky , joka viipyi Lusatiassa puolitoista kuukautta vuonna 1840 ja alkoi jopa J. A. Smolerin ohjauksessa laatia ylälusatian kielen etymologista sanakirjaa. . Myöhemmin I. I. Sreznevsky keskittyi kuitenkin vanhan venäjän kielen tutkimiseen ja jätti opintonsa sorabistisiin tutkimuksiin [222] . E. P. Novikov puolusti O. M. Bodyanskyn johdolla pro gradu -tutkielmansa aiheesta "Lusatian murteiden tärkeimmistä piirteistä" (julkaistu vuonna 1849 ) [223] . Myös kaksi muuta O. M. Bodyanskyn opiskelijaa, A. F. Gilferding ja A. A. Kochubinsky , olivat kiinnostuneita lusatian kielistä, jotka eivät kuitenkaan jättäneet merkittävää tutkimusta tähän aiheeseen. Myös venäläinen tiedemies I. I. Preis [224] suoritti tänä aikana ylälusatian kielen tutkimuksen .

1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla ylälusatian kieltä koskevat teokset julkaisivat sellaiset venäläiset ja neuvostoliittolaiset tiedemiehet, kuten G. A. Iljinski ja A. M. Selishchev [225] , Neuvostoliitossa 1900-luvun jälkipuoliskolla tunnetut ylälusatian tutkijat. 1900-luvulla ovat ennen kaikkea K. K. Trofimovich (Ylä-Lusatian-Russian Dictionary -sanakirjan laatija, 1974), M. I. Ermakova, A. E. Suprun ja muut. F. Michalk ja muut ovat 1900-luvun toisen puoliskon suurimpia serbolusatsialaisia ​​kielitieteilijöitä, 1900-2000-luvun vaihteessa G. Schuster-Shevets, G. Faska ja muut ovat tunnettuja tutkijoita. Ylä-Lusatian [226] .

Vuosina 1978 - 1989 julkaistiin G. Schuster-Shevetsin Historisch-etymologisches Wörterbuch der ober- und niedersorbischen Sprachen sanakirja 24 osana. ON Trubatšov arvosti sanakirjaa suuresti [227] .

Sorabistic on erikoisala Leipzigin yliopistossa [228] ja Kaarlen yliopistossa Prahassa [229] .

Esimerkkiteksti

J. Bart-Chishinsky "Serbskej zemi"

Alkuperäinen Käännös

Voi zemja serbska! twoju nož chcu chwalić rolu,
chcu chroble sławić twoje městna starodawne
a wožiwjować twojich synow mjena sławne,
njech wutroba tež rozkoći so z dźiwjej bolu.

Voi zemja serbska! z kuzlom swojim moju wolu
broń, zo bych wotkrył starych časow slědy krwawne
a słyšał, miten niin z njebjes woła myto sprawne
na cuzu złósć přez twoje hory, hona, holu.

Voi zemja serbska! chwalić twoje płódne hona
chcu, hory mode, spěwow cunjozrudne hrona
a sławić ćichu nadobnosć chcu twojoh' ludu.

Voi zemja serbska! nihdy tebje njezabudu!
Twój wobraz widźu w myslenju a wosrjedź sona
mi twoje mjeno klinci kaž zwuk jasnoh' zwona.

Oi Serbian maa! Sinun haluat vain laulaa kentät
Haluan rohkeasti kehua ikivanhoja paikkojanne
ja herätä pojillesi loistokkaat nimet,
vaikka sydän särkyisi hurjasta kivusta.

Oi Serbian maa! Vahvista tahtoani noituudellasi,
jotta avaan verisiä jälkiä menneistä ajoista
ja kuuli oikean palkinnon kutsuvan taivaasta
jonkun toisen pahuudesta vuorillasi, pelloillasi, metsässäsi.

Oi Serbian maa! Ylistä hedelmällisiä peltojasi
Haluan, vuoret ovat sinisiä, laulut ovat surullisia lyöntejä
ja ylistä rauhallista jaloisuuttasi.

Oi Serbian maa! en ikinä tule unohtamaan sinua
Näen kuvasi ajatuksissani ja unessani,
nimesi on minulle kuin puhtaan kellon ääni.

Muistiinpanot

Kommentit
  1. ↑ Uudessa versiossa ć on č :n jälkeen . Vuoteen 2005 asti ć voidaan nähdä t :n jälkeen aakkosissa .
  2. ↑ Lausutaan [ŋ] ennen g :tä ja k :ta .
  3. ↑ Toisin kuin suurin osa ensimmäisistä ylä-lusatian kielellä olevista kirjallisista muistiinpanoista, jotka liittyvät suoraan luterilaiseen jumalanpalvelukseen, Budyshynin valan tekstillä on maallinen sisältö - se on uskollisuusvala Tšekin kuninkaalle Ferdinand Habsburgille , jonka on kirjoittanut Budyshynin kaupunkilaiset.
  4. ↑ Lusatian siirtolaisuus saavutti huippunsa 1800-luvun puolivälissä ja otti sellaiset mittasuhteet, että se mahdollisti joissain tapauksissa lusatian serbien asettua tiiviisti, erillään paikallisesta väestöstä tai muista siirtolaisista. Joten 600 Lusatian serbiä perusti Serbinin siirtokunnan Texasin osavaltioon . Heidän jälkeläisensä (vanhemman sukupolven edustajat) voivat säilyttää lusatian kielen nykypäivään asti. Samaan aikaan suurimmalle osalle Lusatian siirtolaisista oli ominaista asettuminen yhteen saksalaisten emigranttien kanssa, mikä johti serbalien lusatian kielen menettämiseen jo toisessa sukupolvessa.
  5. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 Adjektiivin persoonallinen-maskuliinimuoto.
  6. ↑ 1 2 Adjektiivin muoto, joka on yhtäpitävä elävän substantiivin kanssa.
  7. ↑ Yhteisartikkelissa "Serboluzhitsky-kieli" (kirjoittajat - G. Ench, A. Yu. Nedoluzhko, S. S. Skorvid) käytetään termiä pluperfect termin pluperfect sijaan.
  8. ↑ 1 2 3 4 5 6 Kaksoisnumerossa 2. ja 3. persoonan verbien muodot jaetaan persoonallis-maskuliinisiin (useimmiten päätteellä -taj ) ja kaikkiin muihin ( päätteellä -tej ).
  9. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Verbien muodot, joiden pääte on -li ,  ovat persoonallisia maskuliinisia.
Lähteet
  1. ↑ UNESCO  (englanniksi) . — Unescon maailman kielten atlas vaarassa. Arkistoitu alkuperäisestä 5. elokuuta 2012.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  2. ↑ Helsinki.fi  _ _ – Tapani Salmisen Unescon punainen kirja uhanalaisista kielistä. Arkistoitu alkuperäisestä 23. lokakuuta 2012.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  3. ↑ 1 2 Skorvid S. S. Länsi-slaavilaiset kielet // Linguistic Encyclopedic Dictionary / Toim. V. N. Jartseva . - 2. painos - M .: Russian Encyclopedia , 2002. - S. 663-664. — ISBN 5-85270-239-0 .
  4. ↑ 1 2 Janich N., Greule A. Sprachkulturen in Europa: Ein Internationales Handbuch . - Tübingen: Narr, 2002. - S. 290. - ISBN 3-8233-5873-1 .
  5. ↑ 1 2 3 4 5 Etnologiraportti kielikoodille : hsb  . Lewis, M. Paul (toim.), 2009. Ethnologue: Languages ​​of the World, kuudestoista painos . Arkistoitu alkuperäisestä 25. kesäkuuta 2012.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  6. ↑ 1 2 3 4 Trofimovich K. K. Luzhitsky-kieli // Kielellinen tietosanakirja / Päätoimittaja V. N. Jartseva . - M .: Neuvostoliiton tietosanakirja , 1990. - 685 s. — ISBN 5-85270-031-2 .
  7. ↑ 1 2 Ermakova M. I. Saksalais-serbolisten lusatian häiriöiden erityispiirteet Lusatian yksittäisissä murteissa // Slavic Dialectology -tutkimukset. 13: Slaavilaiset murteet kielikontaktitilanteessa (entinen ja nykyinen) / Kalnyn L. E. - M . : Venäjän tiedeakatemian slaavilaisten tutkimuksen instituutti , 2008. - S. 180. - ISBN 978-5-7576-0217- 2 .
  8. ↑ Taszycki W. Stanowisko języka łużyckiego // Symbolae grammaticae in honorem J. Rozwadowski. - 1928. - T. II . - S. 127 .
  9. ↑ Taszycki W. Stanowisko języka łużyckiego // Symbolae grammaticae in honorem J. Rozwadowski. - 1928. - T. II . - S. 128-135 .
  10. ↑ 1 2 Shuster - Shevts G. Lusatian serbien kieli ja sen paikka slaavilaisten kielten perheessä // Kielitieteen kysymyksiä, nro 6. - M. : Nauka , 1976. - S. 70.  : 22. syyskuuta 2012)
  11. ↑ Sussex R., Cubberley P. Slaavilaiset kielet. - Cambridge University Press. - Cambridge, 2006. - P. 95-96.
  12. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 Ermakova M. I. Serbolusan kielen toiminta // Kieli. Ethnos. Kulttuuri. - M. , 1994. - S. 151-165.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  13. ↑ 1 2 3 Ench G., Nedoluzhko A. Yu., Skorvid S. S. Serboluzhitsky kieli . - S. 1.  (Saapumispäivä: 22. syyskuuta 2012)
  14. ↑ 1 2 Popowska-Taborska H. Wczesne dzieje języków łużyckich w świetle leksyki // Z językowych dziejów Słowiańszczyzny. - 2004. - S. 168-169 .
  15. ↑ 1 2 Trubatšov O. N. Serbo-Lusatian kielten protoslaavilaisista leksikaalisista dialektismeista // Serbalusatian kielellinen kokoelma. - 1963. - S. 172 .
  16. ↑ Budarjowa L. Aktualna analyza serbskeho šulstwa . — Budyšin/Bautzen: Serbske šulske towarstwo zt, Serbski institut Budyšin. — S. 2.  (Käyttö: 22. syyskuuta 2012)
  17. ↑ Helsinki.fi  _ _ – Tapani Salmisen Unescon punainen kirja uhanalaisista kielistä. Yläsorbi. Arkistoitu alkuperäisestä 23. lokakuuta 2012.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  18. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - S.  18 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  19. ↑ 1 2 Dartmouth Collegen kielellinen löytö  . - Idiosynkraattiset tekijät kielen vaarantamisessa: yläsorbien tapaus. Arkistoitu alkuperäisestä 23. lokakuuta 2012.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  20. ↑ 1 2 Sussex R., Cubberley P. Slaavilaiset kielet. - Cambridge University Press. - Cambridge, 2006. - s. 94.
  21. ↑ 1 2 Lapteva L.P., Kuntze P. Serbolussian kansan historia . - S. 29-30.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  22. ↑ 1 2 Skorvid S. S. Serboluzhitsky (Serboluzhitsky) ja ruteenilaiset (rusinalaiset) kielet: niiden vertailevan historiallisen ja synkronisen yhteisyyden ongelmaan // Slaavilaisten kielten tutkimus vertailevan historiallisen ja vertailevan kielitieteen perinteiden mukaisesti. Kansainvälisen konferenssin tiedotusmateriaalit ja tiivistelmät. - M. , 2001. - S. 109-114.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  23. ↑ Budarjowa L. Aktualna analyza serbskeho šulstwa . — Budyšin/Bautzen: Serbske šulske towarstwo zt, Serbski institut Budyšin. — s. 5.  (Käyttö: 22. syyskuuta 2012)
  24. ↑ Budarjowa L. Aktualna analyza serbskeho šulstwa . — Budyšin/Bautzen: Serbske šulske towarstwo zt, Serbski institut Budyšin. - s. 9-14.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  25. ↑ Budarjowa L. Aktualna analyza serbskeho šulstwa . — Budyšin/Bautzen: Serbske šulske towarstwo zt, Serbski institut Budyšin. — s. 42.  (Käyttö: 22. syyskuuta 2012)
  26. ↑ Nykyiset lähetystallenteet . Haettu 18. toukokuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 21. lokakuuta 2020.
  27. ↑ Das sorbische Hörfunkprogramm Arkistoitu 22. lokakuuta 2017 Wayback Machinessa  (saksa)
  28. ↑ Domowina.sorben.com . - Kotitalous. Lusatian serbien liitto. Arkistoitu alkuperäisestä 23. lokakuuta 2012.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  29. ↑ Hornjoserbska rěčna komisija (HRK) Arkistoitu 27. joulukuuta 2014 Wayback Machinessa
  30. ↑ 1 2 Schuster-Šewc H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Ludowe nakładnistwo Domowina, 1968. - T. 1. - S. 248-250.
  31. ↑ Michalk S. Serbo-Lusatian dialektologian tutkimustyötä // Kielitieteen kysymyksiä. — M .: Nauka , 1968. — S. 22.  (Käyttö: 22. syyskuuta 2012)
  32. ↑ Sorbischer Sprachatlas. 1-14. Kartta nro 1. - Bautzen: Deutsche Akademie der Wissenschaften zu Berlin. Institute fur sorbische Volksforschung, 1965-1993.
  33. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - S.  13 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  34. ↑ Michalk F. Lyhyt essee nykyaikaisen ylälusatian kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 472 .
  35. ↑ 1 2 Stone G. Sorbian // Slaavilaiset kielet / Comrie B., Corbett G. - Lontoo, New York: Routledge, 1993. - s. 601.
  36. ↑ Michalk F. Lyhyt essee nykyaikaisen ylälusatian kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 473 .
  37. ↑ Selishchev A. M. Slaavilainen kielitiede. länsislaavilaiset kielet. - RSFSR:n koulutuksen kansankomissariaatin valtion koulutus- ja pedagoginen kustanta. - M. , 1941. - S. 227.
  38. ↑ Suuri Neuvostoliiton tietosanakirja . - Kartta artikkelista "Polabian Slavs" TSB:ssä. Polabian slaavit 8-10-luvuilla. Arkistoitu alkuperäisestä 2. kesäkuuta 2012.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  39. ↑ Artikkeli Polabian slaavit // Suuri Neuvostoliiton tietosanakirja / Ch. toim. A. M. Prokhorov . - 3. painos - M . : "Pöllöt. tietosanakirja" , 1969-1978. - V. 20.  (Hoitopäivä: 22. syyskuuta 2012)
  40. ↑ commons.wikimedia.org . - Heiliges Römisches Reich 1000. Arkistoitu alkuperäisestä 27. syyskuuta 2012.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  41. ↑ Sedov V.V. Slaavit varhaiskeskiajalla . - M . : Fund of Archaeology, 1995. - S.  143 . — ISBN 5-87059-021-3 .
  42. ↑ Luzhits- artikkeli // Suuri Neuvostoliiton tietosanakirja / Ch. toim. A. M. Prokhorov . - 3. painos - M . : "Pöllöt. tietosanakirja" , 1969-1978. - V. 20.  (Hoitopäivä: 22. syyskuuta 2012)
  43. ↑ Selishchev A. M. Slaavilainen kielitiede. länsislaavilaiset kielet. - RSFSR:n koulutuksen kansankomissariaatin valtion koulutus- ja pedagoginen kustanta. - M. , 1941. - S. 221.
  44. ↑ Lapteva L.P., Kuntze P. Serbolussian kansan historia . — S. 2.  (Käyttö: 22. syyskuuta 2012)
  45. ↑ Nalepa J. Słowiańszczyzna północno-zachodnia. — Państwowe Wydawnictwo Naukowe. - Poznań, 1968. - S. 258-260.
  46. ↑ Shuster-Shevts G. Lusatian serbien kieli ja sen paikka slaavilaisten kielten perheessä // Kielitieteen kysymyksiä nro 6. — M .: Nauka , 1976. — S. 73.  (Käyttö: 22. syyskuuta 2012)
  47. ↑ Lapteva L.P., Kuntze P. Serbolussian kansan historia . — P. 3.  (Käyttö: 22. syyskuuta 2012)
  48. ↑ 1 2 3 Stone G. Sorbian // Slaavilaiset kielet/ Comrie B., Corbett G. - Lontoo, New York: Routledge, 1993. - s. 596.
  49. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - S.  22 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  50. ↑ 1 2 Ench G., Nedoluzhko A. Yu., Skorvid S. S. Serboluzhitsky kieli . - P. 6.  (Saapumispäivä: 22. syyskuuta 2012)
  51. ↑ Lapteva L.P., Kuntze P. Serbolussian kansan historia . - s. 4-5.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  52. ↑ Fasske H. Sorbien kirjallisten kielten muodostumisen ja kehityksen historialliset, taloudelliset ja poliittiset perusteet // Slaavilaisten kirjallisten kielten muodostuminen. - 1983. - s. 64.
  53. ↑ Greville Corbett, Bernard Comrie, Slavonic Languages  Arkistoitu 8. marraskuuta 2018 Wayback Machinessa , sivu 596
  54. ↑ Sächsische Biografie . Haettu 26. toukokuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 7. elokuuta 2020.
  55. ↑ Hinc Šewc, Před 400 lětami wuda so prěnja hornjoserbska kniha, Rozhlad . Budyšin, 45, 1995, 12. - s. 426-429
  56. ↑ Spisowarjo serbskich rukopisow bjez hornjołužickimi evangelskimi Serbami hač do lěta 1800 Arkistoitu 4. maaliskuuta 2016 Wayback Machinessa , Časopis Maćicy Serbskeje , 1875, s. 85 84
  57. ↑ Ench G., Nedoluzhko A. Yu., Skorvid S. S. Serboluzhitsky kieli . — s. 7.  (Käyttö: 22. syyskuuta 2012)
  58. ↑ Trofimovich K. K. Ylä-Lusatian kirjallisen kielen kehitys 1800-luvun puolivälissä // Slaavilaisten kirjallisten kielten kansallinen herätys ja muodostuminen. - 1978. - S. 160 .
  59. ↑ Dulichenko A. D. Typologiset rinnastukset lusatian serbolin kirjallisten kielten muodostumisen ja kehityksen historiaan // Lusatian serbolin kirjallisten kielten ja murteiden muodostuminen ja toiminta. - 1989. - S. 26 .
  60. ↑ Lapteva L.P., Kuntze P. Serbolussian kansan historia . - s. 6-7.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  61. ↑ Fasske H. Sorbien kirjallisten kielten muodostumisen ja kehityksen historialliset, taloudelliset ja poliittiset perusteet // Slaavilaisten kirjallisten kielten muodostuminen. - 1983. - s. 61.
  62. ↑ Ermakova M. I. Serboluzhitsky-kirjallisten kielten rooli serboluzhichanien kulttuurin muodostumisessa kansallisen herätyksen aikana // Kirjalliset kielet slaavien kulttuurin yhteydessä. - 2008. - S. 117 .
  63. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - S.  17 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  64. ↑ Ench G., Nedoluzhko A. Yu., Skorvid S. S. Serboluzhitsky kieli . - s. 8-9.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  65. ↑ Lapteva L.P., Kuntze P. Serbolussian kansan historia . - s. 6-8.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  66. ↑ Teplý J. Lužičtí Srbové - co o nich vime?  // Česko-lužický věstník. - 1997. - T. VII , nro 6-7 .
  67. ↑ Trofimovich K. K. Ylä-Lusatian kirjallisen kielen kehitys 1800-luvun puolivälissä // Slaavilaisten kirjallisten kielten kansallinen herätys ja muodostuminen. - 1978. - S. 162 .
  68. ↑ 1 2 Teplý J. Lužičtí Srbové - co o nich víme?  // Česko-lužický věstník. - 1997. - T. VII , nro 9 .
  69. ↑ Trofimovich K. K. Ylä-Lusatian kirjallisen kielen kehitys 1800-luvun puolivälissä // Slaavilaisten kirjallisten kielten kansallinen herätys ja muodostuminen. - 1978. - S. 158-159 .
  70. ↑ Ermakova M. I. Serboluzhitsky-kirjallisten kielten rooli serboluzhichanien kulttuurin muodostumisessa kansallisen herätyksen aikana // Kirjalliset kielet slaavien kulttuurin yhteydessä. - 2008. - S. 121 .
  71. ↑ Lapteva L.P., Kuntze P. Serbolussian kansan historia . - S. 11-15.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  72. ↑ Trofimovich K. K. Ylä-Lusatian kirjallisen kielen kehitys 1800-luvun puolivälissä // Slaavilaisten kirjallisten kielten kansallinen herätys ja muodostuminen. - 1978. - S. 167 .
  73. ↑ 1 2 Lapteva L.P., Kuntze P. Serbolussian kansan historia . - S. 17-19.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  74. ↑ Ench G., Nedoluzhko A. Yu., Skorvid S. S. Serboluzhitsky kieli . - S. 9-10.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  75. ↑ Ermakova M. I. Serboluzhitsky-kirjallisten kielten rooli serboluzhichanien kulttuurin muodostumisessa kansallisen herätyksen aikana // Kirjalliset kielet slaavien kulttuurin yhteydessä. - 2008. - S. 132-133, 141 .
  76. ↑ Schuster-Shevts G. Nykyaikaisen ylälusatian kielen syntyminen 1800-luvulla ja tšekkiläisen mallin vaikutusongelma // Serbollusatian kirjallisten kielten ja murteiden muodostuminen ja toiminta. - 1989. - S. 14-16 .
  77. ↑ 1 2 Dulichenko A. D. Typologiset rinnastukset serbollusatian kirjallisten kielten muodostumisen ja kehityksen historiaan// Serbollusatian kirjallisten kielten ja murteiden muodostuminen ja toiminta. - 1989. - S. 33 .
  78. ↑ Trofimovich K. K. Ylä-Lusatian kirjallisen kielen kehitys 1800-luvun puolivälissä // Slaavilaisten kirjallisten kielten kansallinen herätys ja muodostuminen. - 1978. - S. 161 .
  79. ↑ Lapteva L.P., Kuntze P. Serbolussian kansan historia . - S. 10-11.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  80. ↑ Lapteva L.P., Kuntze P. Serbolussian kansan historia . — s. 16.  (Käyttö: 22. syyskuuta 2012)
  81. ↑ Lapteva L.P., Kuntze P. Serbolussian kansan historia . — s. 15.  (Käyttö: 22. syyskuuta 2012)
  82. ↑ Ench G., Nedoluzhko A. Yu., Skorvid S. S. Serboluzhitsky kieli . - S. 10-11.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  83. ↑ Ralston LP The Lusatian Question Pariisin rauhankonferenssissa // American Slavic and East European Review. - 1960. - T. 19 , nro 2 . - s. 248-258.
  84. ↑ Teplý J. Lužičtí Srbové - co o nich vime?  // Česko-lužický věstník. - 1997. - T. VII , nro 11 .
  85. ↑ Dippmann KJ Lusatian sorbien oikeudellinen asema toisen maailmansodan jälkeen // The Slavonic and East European Review. - 1975. - T. 53 , nro 130 . - s. 63.
  86. ↑ Ševčenko KV Lužická otázka a Československo v letech 1945-1947  // Česko-lužický věstník. - 2008. - T. XVIII , nro 3 . - S. 19 .
  87. ↑ Ševčenko KV Lužická otázka a Československo v letech 1945-1947  // Česko-lužický věstník. - 2008. - T. XVIII , nro 2 . - S. 10 .
  88. ↑ Teplý J. Lužičtí Srbové - co o nich vime?  // Česko-lužický věstník. - 1998. - T. VIII , nro 3 .
  89. ↑ 1 2 3 Stone G. Sorbian // Slaavilaiset kielet/ Comrie B., Corbett G. - Lontoo, New York: Routledge, 1993. - s. 597.
  90. ↑ Dippmann KJ Lusatian sorbien oikeudellinen asema toisen maailmansodan jälkeen // The Slavonic and East European Review. - 1975. - T. 53 , nro 130 . - s. 66.
  91. ↑ Dippmann KJ Lusatian sorbien oikeudellinen asema toisen maailmansodan jälkeen // The Slavonic and East European Review. - 1975. - T. 53 , nro 130 . - s. 74.
  92. ↑ Ševčenko KV Lužická otázka a Československo v letech 1945-1947  // Česko-lužický věstník. - 2008. - T. XVIII , nro 4 . - S. 28-29 .
  93. ↑ Lapteva L.P., Kuntze P. Serbolussian kansan historia . - S. 28-29.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  94. ↑ Malec M. Těžba hnědého uhlí v Dolní  Lužici - S. 47-51 .
  95. ↑ Petr J. Nastin politických a kulturních dějin Lužických Srbů. - Praha: Státní pedagogické nakladatelství, 1972. - s. 307.
  96. ↑ Azembski M. Z wočomaj Polaka. - Budyšin: Ludowe nakładnistwo Domowina, 1973. - S. 108.
  97. ↑ Teplý J. Lužičtí Srbové - co o nich vime?  // Česko-lužický věstník. - 1998. - T. VIII , nro 4 .
  98. ↑ Oletko mukana WITAJ-projektissa?  (Tšekki) . Käyttöpäivä: 13. syyskuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 27. huhtikuuta 2012.
  99. ↑ Ench G., Nedoluzhko A. Yu., Skorvid S. S. Serboluzhitsky kieli . - S. 11-12.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  100. ↑ Stone G. Sorbian // Slaavilaiset kielet / Comrie B., Corbett G. - Lontoo, New York: Routledge, 1993. - P. 609-610.
  101. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - S.  45 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  102. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - S.  59 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  103. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - S.  57 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  104. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - S.  89 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  105. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - S.  141 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  106. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - P.  87-88 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  107. ↑ Stone G. Sorbian // Slaavilaiset kielet / Comrie B., Corbett G. - Lontoo, New York: Routledge, 1993. - P. 608-609.
  108. ↑ Nalepa J. Słowiańszczyzna północno-zachodnia. — Państwowe Wydawnictwo Naukowe. - Poznań, 1968. - S. 48.
  109. ↑ Nalepa J. Słowiańszczyzna północno-zachodnia. — Państwowe Wydawnictwo Naukowe. - Poznań, 1968. - S. 257.
  110. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - P.  138-139 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  111. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 236.
  112. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - S.  95 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  113. ↑ Nalepa J. Słowiańszczyzna północno-zachodnia. — Państwowe Wydawnictwo Naukowe. - Poznań, 1968. - S. 230-232.
  114. ↑ Stone GC Foneemit f ja g sorbin kielellä // The Slavonic and East European Review. - 1968. - T. 46 , nro 107 . - s. 321-322.
  115. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - P.  96-97 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  116. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - P.  131-132 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  117. ↑ Nalepa J. Słowiańszczyzna północno-zachodnia. — Państwowe Wydawnictwo Naukowe. - Poznań, 1968. - S. 229-230.
  118. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - S.  98 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  119. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - S.  118 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  120. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - P.  80 -81. — ISBN 3-8253-0417-5 .
  121. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - P.  112-113 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  122. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - P.  79-80 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  123. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - P.  105 -109. — ISBN 3-8253-0417-5 .
  124. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - S.  116 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  125. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - P.  122-124 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  126. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - P.  124-126 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  127. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - P.  129-131 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  128. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - S.  133 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  129. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - P.  90-92 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  130. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - S.  156 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  131. ↑ Ench G., Nedoluzhko A. Yu., Skorvid S. S. Serboluzhitsky kieli . - s. 5-6.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  132. ↑ Trofimovich K. K. Ylä-Lusatian kirjallisen kielen kehitys 1800-luvun puolivälissä // Slaavilaisten kirjallisten kielten kansallinen herätys ja muodostuminen. - 1978. - S. 173-174 .
  133. ↑ Schuster-Shevts G. Nykyaikaisen ylälusatian kielen syntyminen 1800-luvulla ja tšekkiläisen mallin vaikutusongelma // Serbollusatian kirjallisten kielten ja murteiden muodostuminen ja toiminta. - 1989. - S. 8-9 .
  134. ↑ Schuster-Shevts G. Nykyaikaisen ylälusatian kielen syntyminen 1800-luvulla ja tšekkiläisen mallin vaikutusongelma // Serbollusatian kirjallisten kielten ja murteiden muodostuminen ja toiminta. - 1989. - S. 9 .
  135. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 20.
  136. ↑ Michalk F. Lyhyt essee nykyaikaisen ylälusatian kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 474 .
  137. ↑ 1 2 Stone G. Sorbian // Slaavilaiset kielet / Comrie B., Corbett G. - Lontoo, New York: Routledge, 1993. - s. 600.
  138. ↑ Michalk F. Lyhyt essee nykyaikaisen ylälusatian kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 472-473 .
  139. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 46.
  140. ↑ Stone GC Foneemit f ja g sorbin kielellä // The Slavonic and East European Review. - 1968. - T. 46 , nro 107 . - s. 315-319.
  141. ↑ Stone G. Sorbian // Slaavilaiset kielet / Comrie B., Corbett G. - Lontoo, New York: Routledge, 1993. - P. 603-604.
  142. ↑ Michalk F. Lyhyt essee nykyaikaisen ylälusatian kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 473-474 .
  143. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 27-28.
  144. ↑ Selishchev A. M. Slaavilainen kielitiede. länsislaavilaiset kielet. - RSFSR:n koulutuksen kansankomissariaatin valtion koulutus- ja pedagoginen kustanta. - M. , 1941. - S. 244.
  145. ↑ Ench G., Nedoluzhko A. Yu., Skorvid S. S. Serboluzhitsky kieli . - S. 16-17.  (Käytetty: 2. heinäkuuta 2012)
  146. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 Mikhalk F. Lyhyt hahmotelma nykyaikaisen ylälaustialaisen kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 479-480 .
  147. ↑ 1 2 3 4 5 Mikhalk F. Lyhyt hahmotelma nykyaikaisen ylälusatilaisen kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 481-483 .
  148. ↑ 1 2 3 4 Mikhalk F. Lyhyt hahmotelma nykyaikaisen ylälaustialaisen kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 483-484 .
  149. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 100-105.
  150. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 106-108.
  151. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 109.
  152. ↑ 1 2 3 Mikhalk F. Lyhyt hahmotelma nykyaikaisen ylälaustian kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 485 .
  153. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 108.
  154. ↑ Ench G., Nedoluzhko A. Yu., Skorvid S. S. Serboluzhitsky kieli . — s. 19.  (Käyttö: 2. heinäkuuta 2012)
  155. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 110-113.
  156. ↑ Stone G. Sorbian // Slaavilaiset kielet/ Comrie B., Corbett G. - Lontoo, New York: Routledge, 1993. - s. 629.
  157. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 132-139.
  158. ↑ 1 2 Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 133.
  159. ↑ 1 2 Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 134.
  160. ↑ Michalk F. Lyhyt essee nykyaikaisen ylälusatian kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 489-490 .
  161. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 135-136.
  162. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 115-116.
  163. ↑ Michalk F. Lyhyt essee nykyaikaisen ylälusatian kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 490 .
  164. ↑ 1 2 Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - P. 128.
  165. ↑ Stone G. Sorbian // Slaavilaiset kielet / Comrie B., Corbett G. - Lontoo, New York: Routledge, 1993. - s. 627.
  166. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 118-119.
  167. ↑ 1 2 Stone G. Sorbian // Slaavilaiset kielet / Comrie B., Corbett G. - Lontoo, New York: Routledge, 1993. - s. 622.
  168. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 120-121.
  169. ↑ Stone G. Sorbian // Slaavilaiset kielet / Comrie B., Corbett G. - Lontoo, New York: Routledge, 1993. - P. 620-623.
  170. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 210-216.
  171. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 211-212.
  172. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 212-213.
  173. ↑ Michalk F. Lyhyt essee nykyaikaisen ylälusatian kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 492 .
  174. ↑ Ench G., Nedoluzhko A. Yu., Skorvid S. S. Serboluzhitsky kieli . — s. 22.  (Käyttö: 20. elokuuta 2012)
  175. ↑ Michalk F. Lyhyt essee nykyaikaisen ylälusatian kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 493 .
  176. ↑ Ench G., Nedoluzhko A. Yu., Skorvid S. S. Serboluzhitsky kieli . - S. 22-23.  (Käytetty: 20. elokuuta 2012)
  177. ↑ 1 2 Ench G., Nedoluzhko A. Yu., Skorvid S. S. Serboluzhitsky kieli . — s. 23.  (Käyttö: 20. elokuuta 2012)
  178. ↑ 1 2 Mikhalk F. Lyhyt hahmotelma nykyaikaisen ylälaustialaisen kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 494-495 .
  179. ↑ 1 2 3 Ench G., Nedoluzhko A. Yu., Skorvid S. S. Serboluzhitsky kieli . — s. 25.  (Käyttö: 20. elokuuta 2012)
  180. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 169.
  181. ↑ 1 2 3 Mikhalk F. Lyhyt hahmotelma nykyaikaisen ylälaustian kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 496 .
  182. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 170.
  183. ↑ Ench G., Nedoluzhko A. Yu., Skorvid S. S. Serboluzhitsky kieli . - S. 23-24.  (Käytetty: 22. elokuuta 2012)
  184. ↑ Michalk F. Lyhyt essee nykyaikaisen ylälusatian kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 497-498 .
  185. ↑ 1 2 3 Mikhalk F. Lyhyt hahmotelma nykyaikaisen ylälaustian kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 498 .
  186. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 171-172.
  187. ↑ Ench G., Nedoluzhko A. Yu., Skorvid S. S. Serboluzhitsky kieli . — s. 24.  (Käyttö: 23. elokuuta 2012)
  188. ↑ 1 2 Selishchev A. M. Slaavilainen kielitiede. länsislaavilaiset kielet. - RSFSR:n koulutuksen kansankomissariaatin valtion koulutus- ja pedagoginen kustanta. - M. , 1941. - S. 255.
  189. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 202-203.
  190. ↑ 1 2 3 4 Ench G., Nedoluzhko A. Yu., Skorvid S. S. Serboluzhitsky kieli . — s. 26.  (Käyttö: 23. elokuuta 2012)
  191. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 203.
  192. ↑ 1 2 Mikhalk F. Lyhyt hahmotelma nykyaikaisen ylälaustialaisen kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 498-499 .
  193. ↑ 1 2 3 Mikhalk F. Lyhyt hahmotelma nykyaikaisen ylälaustian kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 499-500 .
  194. ↑ Michalk F. Lyhyt essee nykyaikaisen ylälusatian kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 500-501 .
  195. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 173.
  196. ↑ Michalk F. Lyhyt essee nykyaikaisen ylälusatian kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 501-502 .
  197. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 204.
  198. ↑ 1 2 3 Mikhalk F. Lyhyt hahmotelma nykyaikaisen ylälaustian kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 502 .
  199. ↑ Selishchev A. M. Slaavilainen kielitiede. länsislaavilaiset kielet. - RSFSR:n koulutuksen kansankomissariaatin valtion koulutus- ja pedagoginen kustanta. - M. , 1941. - S. 258.
  200. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 218-227.
  201. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 228.
  202. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 229-232.
  203. ↑ 1 2 3 Mikhalk F. Lyhyt hahmotelma nykyaikaisen ylälaustian kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 503 .
  204. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 229.
  205. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 234-235.
  206. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 234.
  207. ↑ Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - T. 1. - S. 236-238.
  208. ↑ Ench G., Nedoluzhko A. Yu., Skorvid S. S. Serboluzhitsky kieli . - S. 27-28.  (Käytetty: 10. syyskuuta 2012)
  209. ↑ Michalk F. Lyhyt essee nykyaikaisen ylälusatian kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 509-511 .
  210. ↑ Stone G. Sorbian // Slaavilaiset kielet/ Comrie B., Corbett G. - Lontoo, New York: Routledge, 1993. - P. 652-674.
  211. ↑ Stone G. Sorbian // Slaavilaiset kielet/ Comrie B., Corbett G. - Lontoo, New York: Routledge, 1993. - s. 674.
  212. ↑ Schuster-Shevts G. Nykyaikaisen ylälusatian kielen syntyminen 1800-luvulla ja tšekkiläisen mallin vaikutusongelma // Serbollusatian kirjallisten kielten ja murteiden muodostuminen ja toiminta. - 1989. - S. 13 .
  213. ↑ Brijnen HB Kirjoitettu sorbi ja puhuttu sorbi: kodifioinnin roolin uudelleen harkitseminen // Slaavilaisen ja yleisen kielitieteen tutkimukset. - 1991. - T. 16 . - s. 35-36.
  214. ↑ Fasske H. Sorbien kirjallisten kielten muodostumisen ja kehityksen historialliset, taloudelliset ja poliittiset perusteet // Slaavilaisten kirjallisten kielten muodostuminen. - 1983. - s. 67.
  215. ↑ Suprun A. E., Kalyuta A. M. Johdatus slaavilaiseen filologiaan. - Minsk: Higher School, 1981. - S. 83.
  216. ↑ Schaarschmidt G. Ylä- ja alasorbian kielten historiallinen fonologia . - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - S.  24 . — ISBN 3-8253-0417-5 .
  217. ↑ Ench G., Nedoluzhko A. Yu., Skorvid S. S. Serboluzhitsky kieli . — s. 9.  (Käyttö: 22. syyskuuta 2012)
  218. ↑ Bernshtein S. B. Venäjän slaavilaisia ​​tutkimuksia serbo-lusatian kielistä // Serbalusatian kielikokoelma. - 1963. - S. 6 .
  219. ↑ Lapteva L.P., Kuntze P. Serbolussian kansan historia . — s. 8.  (Käyttö: 22. syyskuuta 2012)
  220. ↑ Trofimovich K. K. Ylä-Lusatian kirjallisen kielen kehitys 1800-luvun puolivälissä // Slaavilaisten kirjallisten kielten kansallinen herätys ja muodostuminen. - 1978. - S. 166 .
  221. ↑ Ermakova M. I. Uusi vaihe Ylä-Lusatian kirjallisen kielen tutkimuksessa // Serbollusatian kirjallisten kielten ja murteiden muodostuminen ja toiminta. - 1989. - S. 196 .
  222. ↑ Bernshtein S. B. Venäjän slaavilaisia ​​tutkimuksia serbo-lusatian kielistä // Serbalusatian kielikokoelma. - 1963. - S. 7-8 .
  223. ↑ Bernshtein S. B. Venäjän slaavilaisia ​​tutkimuksia serbo-lusatian kielistä // Serbalusatian kielikokoelma. - 1963. - S. 8-12 .
  224. ↑ Bernshtein S. B. Venäjän slaavilaisia ​​tutkimuksia serbo-lusatian kielistä // Serbalusatian kielikokoelma. - 1963. - S. 12-13 .
  225. ↑ Bernshtein S. B. Venäjän slaavilaisia ​​tutkimuksia serbo-lusatian kielistä // Serbalusatian kielikokoelma. - 1963. - S. 21-22 .
  226. ↑ Suprun A.E. Serboluzhitsky kielet // Johdatus slaavilaisen filologian . - Minsk, 1989. - S. 76-81.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  227. ↑ Trubatšov O. N. Rets. julkaisussa: Schuster-Šewc H. Historisch-etymologisches Wörterbuch der ober- und niedersorbischen Sprache . 1: A-bohot. Bautzen, 1978, S. XXXI + 48 // Etymology 1978. - 1980. - S. 184-185 .
  228. ↑ Lipšćanska uniwersita, Filologiska fakulta, Institut za sorabistiku  (yläniity) . Arkistoitu alkuperäisestä 23. lokakuuta 2012.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)
  229. ↑ Ústav slavistických a východoevropských studií FF UK  (Tšekki) . Arkistoitu alkuperäisestä 23. lokakuuta 2012.  (Käytetty: 22. syyskuuta 2012)

Kirjallisuus

  • Fasske H. Sorbien kirjallisten kielten muodostumisen ja kehityksen historialliset, taloudelliset ja poliittiset perusteet// Slaavilaisten kirjallisten kielten muodostuminen, 1983. — S. 64-69.
  • Schaarschmidt G. Ylempien ja alempien sorbien kielten historiallinen fonologia. - Heidelberg: Universitätsverlag C. Winter, 1997. - 175 s.
  • Stone G. Sorbian // Slaavilaiset kielet. - Lontoo, New York: Routledge, 1993. - P. 593-685.
  • Šewc-Schuster H. Gramatika hornjoserbskeje rěče. - Budyšin: Domowina, 1984. - 1. zwjazk. - 264S.
  • Taszycki W. Stanowisko języka łużyckiego // Symbolae grammaticae in honorem J. Rozwadowski, II, 1928. - S. 127-138.
  • Ermakova M. I. Lusatian sorbien kirjallisten kielten rooli serbiluzhic-kansan kulttuurin muodostumisessa kansallisen herätyksen aikana. // Kirjalliset kielet slaavien kulttuurin yhteydessä, 2008. - S. 113-152.
  • Michalk F. Lyhyt essee nykyaikaisen ylälusatian kirjallisen kielen kielioppista // Upper Lusatian-Russian Dictionary. - 1974. - S. 472-511.
  • Selishchev A. M. Slaavilainen kielitiede. länsislaavilaiset kielet. - M .: RSFSR:n koulutuksen kansankomissariaatin valtion koulutus- ja pedagoginen kustanta, 1941. - S. 221-268.
  • Suprun A. E., Kalyuta A. M. Johdatus slaavilaisen filologian.  - Minsk: Higher School, 1989. - S. 81-86.
  • Trofimovich K. K. Ylälusatian kirjallisen kielen kehitys 1800-luvun puolivälissä. // Slaavilaisten kirjallisten kielten kansallinen herätys ja muodostuminen, 1978.
  • Shuster-Shevts G. Lusatian serbien kieli ja sen paikka slaavilaisten kielten perheessä // Kielitieteen kysymyksiä nro 6 . - M .: Nauka , 1976. - S. 70-86.  (Käytetty: 9. kesäkuuta 2021)

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat
Bibliografisissa luetteloissa