M-3 ("Renault-220") | |
---|---|
Valmistaja | JSC "Venäjän Renault" |
Vuosia tuotantoa | 1916-1918 |
Tyyppi | 12-sylinterinen, rivissä V-muotoinen, vaihteeton |
Tekniset tiedot | |
Tehoa | 220/225 hv |
Sylinterin halkaisija | 125 mm |
männän isku | 150 mm |
Mitat | |
Kuiva paino | 367 kg |
M-3 ( "Renault-220" ) - lentokoneen mäntä 12-sylinterinen V-moottori. Se oli ranskalainen Renault WC -moottori, jonka teho oli 220 hv, jonka venäläinen Renault Joint Stock Company Petrogradissa kokosi tuontiosista.
Venäläinen Renault Joint Stock Company sai tilauksen 150 Renault WC -moottorista, joiden teho on 220 hv. Heinäkuusta 1916 alkaen moottorit valmistettiin Venäjän Renault-seuran auto- ja miehistöpajoissa Petrogradissa. Syyskuuhun 1917 mennessä valmistettiin 98 kappaletta. Joidenkin lähteiden mukaan moottoreita valmistettiin tammikuuhun 1918 asti, toisten mukaan kokoonpano lopetettiin lokakuussa 1917 ja moottoria ei valmistettu Neuvostoliiton aikana, vaan sitä käytettiin ja korjattiin.
Kun lentokoneiden moottoreille luotiin uusi merkintäjärjestelmä 1920-luvulla, Renault-220-moottori nimettiin M-3:ksi.
M-3 oli 12-sylinterinen V-moottori. Ruuvi ajettiin suoraan moottorin akselilta, vaihteistoa ei ollut. Männät valmistettiin valuraudasta .
Ensimmäisen erän tuotannon jälkeen sen piti hallita paranneltu versio moottorista alumiinimännillä ja moottorin tehon lisäämisellä 280 hv.
M-3-moottorit ("Renault-220") asennettiin joidenkin sarjojen Ilja Murometsin lentokoneisiin sekä D. P. Grigorovichin suunnittelemaan kokeelliseen torpedopommikoneeseen GASN [1] (Special Purpose HydroAirplane) .
Neuvostoliiton ja Neuvostoliiton jälkeisten maiden lentokoneiden moottorit | |||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Mäntä |
| ||||||||||||||
Turbojet |
| ||||||||||||||
Turbotuuletin ( kaksoispiiri) |
| ||||||||||||||
Turboprop, potkuriturbiini ja turboakseli | |||||||||||||||
Apukaasuturbiinimoottorit |