Esikristillinen kirjoitus slaavien keskuudessa

Slaavien esikristillinen kirjoitus (esikyrillinen kirjoitus ) - kirjoittaminen (vaihtoehto - " riimu "), nykyaikaisten ideoiden mukaan, joilla ei ole tieteellistä näyttöä, oli olemassa muinaisten slaavien keskuudessa ennen heidän kristinuskoaan ja ennen glagoliitin ja kyrillisen tekstin luomista . Tämän kirjoituksen kirjallisia monumentteja ei ole löydetty [1] . Siitä tunnetaan vain maininta erilaisista kirjallisista lähteistä , joiden tulkinta on epäselvä, samoin kuin useita arkeologisia löytöjä , joissa on salaamattomia kirjoituksia .suhteellisen myöhäinen ajanjakso, jota ei voida luotettavasti tunnistaa todisteeksi täysimittaisesta kirjoittamisesta

Tämä aihe on perusta erilaisten väärennösten luomiselle ja on suosittu amatöörikielitieteen ja kansanhistorian kannattajien keskuudessa .

Ongelmat

Moderni tiede jäljittää slaavilaista kirjoitusta Kyrillosta ja Metodiuksesta ja viittaa sen ensimmäisiin säilyneisiin monumentteihin 10.-11. vuosisatojen [2] . Sinänsä esikristillisen slaavilaisen kirjoittamisen olemassaolo ei ole pohjimmiltaan mahdotonta. Koska tyyliltään "riimujärjestelmän" kaltaisia ​​kirjoitusjärjestelmiä havaittiin useissa slaavien asutusalueen viereisissä kulttuureissa ( bulgarialaiset riimut , unkarin riimut , khazar-riimut), ja kaupan ja kulttuurin ilmeinen läsnäolo. niiden välinen vuorovaikutus, a priori jonkinlaisen esikristillisen kirjoituksen olemassaolon mahdollisuuden kieltäminen slaavien keskuudessa on virheellinen. Tällä hetkellä yleisesti hyväksytyt esimerkit tällaisesta kirjoituksesta ovat kuitenkin tuntemattomia kielitieteelle ja historialle , tai ne ovat kiistanalaisia.

Kuten arkeologi A. A. Medyntseva huomauttaa :

Tuon ajan epigrafisen materiaalin täydellisen puuttumisen tai hajanaisuuden vuoksi nämä yleiset (ja oikeat) säännökset luovat edellytykset romanttisten, mutta täysin kestämättömien hypoteesien syntymiselle "alkuperäisestä" kirjoituksesta Venäjällä esikristillisellä kaudella. Tällaiseksi kirjaimeksi ehdotettiin myös alkuperäisiä "piirteitä ja leikkauksia" - merkkejä arkeologisissa esineissä, Mustanmeren merkkejä, erityinen "esikyrillinen" kirjain ja sellaiset suorat väärennökset kuin "Veles"-kirja . Tällaisten hypoteesien epäjohdonmukaisuus ja varhaisuudet heikentävät luottamusta alkuperäisen kirjoittamisen olemassaoloon, mutta myös yleisesti mahdollisuuteen käyttää kirjoitusta Venäjällä esikristillisellä aikakaudella [3] .

Kirjalliset todisteet

Slaaveihin liittyvät kirjalliset todisteet

Ennen [k. 1] slaaveilla ei ollut kirjaimia [k. 2] , mutta he lukivat piirteiden ja leikkausten perusteella, he myös arvasivat olevansa saastaisia. Kasteen saatuaan he yrittivät kirjoittaa slaavilaista puhetta roomalaisilla ja kreikkalaisilla kirjaimilla ilman vapautusta [k. 3] .

Alkuperäinen teksti  (vanha slaavi.)[ näytäpiilottaa] Aiemmin ei ole kirjoja. ei paholaisten ja leikkausten kanssa, ja gataah, roskaa on enemmän. rapeampi ѧ:n kanssa. roomalaiset ja kreikkalaiset kirjaimet. yllättäen slovenialainen puhe ilman vapautusta ...

B. N. Floryn mukaan :

"Ominaisuudet" ja "leikkaukset" ovat luultavasti jonkinlaista kuvakirjallisuutta - tamgaa ja laskevaa kirjoitusta, jotka tunnetaan myös muiden kansojen keskuudessa niiden kehitysvaiheessa. Ehkä "piirteiden" ja "leikkausten" heijastus tulisi nähdä erilaisissa merkeissä, joita löytyy keramiikasta ja rakennusrakenteista ensimmäisen Bulgarian kuningaskunnan alueella . Tietoja heistä, katso: Georgiev E. Raztsvet ... S. 14-15 [5] .

Sitten Jumala paljasti filosofille slaavilaiset kirjat, ja heti järjestettyään kirjeet ja keskustelun hän meni Määriin.

Tämä muistomerkki tunnetaan kuitenkin vain suhteellisen myöhäisistä luetteloista .

Redariin alueella on tietty kaupunki, nimeltään Ridegost, kolmion muotoinen ja siinä on kolme porttia... Kaupungissa ei ole muuta kuin taitavasti puusta rakennettu pyhäkkö, jonka perustana ovat erilaisten eläinten sarvet. Ulkopuolella, kuten voidaan nähdä, seinät on koristeltu taidokkaasti veistetyillä kuvilla eri jumalista ja jumalattareista. Sisällä on käsintehtyjä epäjumalia, joista jokaisella on veistetty nimi ja jotka on puettu kypäriin ja haarniskaan, mikä antaa niille kauhean ilmeen.

Alkuperäinen teksti  (lat.)[ näytäpiilottaa] Est vrbs quædam in pago Redariorum Riedegast nomine, tricornis, ac tres in se continens portas, ... In eadem nil nisi fanum est de ligne artificiose compositum, quod pro basibus diuersarum sustentatur cornibus bestiarum. Huius parietes variæ deorum dearumque kuvittelee mirifice insculptæ, vt cernentibus videtur, exterius ornant. Interius autem Dij stant manufacti, singulis nominibus insculptis galeis atque loricis terribiliter vestiti, ... [10]

Kirjalliset todisteet Venäjän kansasta

"Russialaiset kirjoitukset"

Keskiajalla varhaiskirkon asiakirjojen pohjalta kirjoitettu " Methodiuksen ja Konstantinuksen elämä Kyrilloksen luostarissa " kertoo Konstantinuksen matkasta 860-luvulla Chersonesen ( Krimiin ), jossa slaavilaisen kielen tuleva luoja. aakkoset valmistautuivat kirkkokeskusteluun Khazar Khaganatessa , ja kirjat, jotka hän löysi:

Khersonissa Konstantin onnistui löytämään "venäläisillä kirjaimilla kirjoitetun evankeliumin ja psalterin" sekä henkilön, joka puhui tätä kieltä. Hänen kanssaan puhuessaan Konstantin oppi tämän puheen ja jakoi keskustelujen perusteella kirjaimet vokaaliin ja konsonanteihin, ja pian hän alkoi Jumalan avulla lukea ja selittää löytämiään kirjoja.

Alkuperäinen teksti  (vanha slaavi.)[ näytäpiilottaa] Hanki evankeliumi ja psalteri, se on kirjoitettu venäjän kirjaimin, ja etsi ihminen, joka puhuu sitä keskustelulla ja keskustelulla hänen kanssaan, ja ota puheen voima, käytä erilaisia ​​äänen ja äänen kirjaimia Jumalalle ja Jumalalle ja lausu rukous kunniaksi mnozi divlakha, ylistä Jumalaa

Sekä se tosiasia, että tässä yhteydessä "venäläinen" tarkoittaa "slaavia", että tämän lukeman omaperäisyys "Elämän" tekstissä kyseenalaistettiin. Ennen 1000-lukua bysanttilaiset kirjailijat erottivat Bysanttiin hyökänneet Rossit (Venäjä) ja slaavit, joten on mahdollista, että niin kutsutuilla "venäläisillä kirjaimilla" oli eri alkuperä. Ottaen huomioon, että Thessalonikista kotoisin oleva Cyril osasi eteläslaavilaisen kielen hyvin lapsuudesta lähtien (kuten samassa Elämässä mainittiin), hänen ei tarvinnut opetella puhumaan slaavia.

Lisäksi sama "Elämä" viittaa suoraan slaavien kirjoittamisen puutteeseen. Kun Konstantinus kysyi Bysantin keisarilta Mikael III:lta slaavilaisista kirjaimista, keisari vastasi, että hänen isoisänsä, isänsä ja monet muut olivat etsineet niitä, mutta eivät löytäneet niitä.

Toinen hypoteesi (sen mainitsee, vaikka Viktor Istrin ei ole ilmaissut sen tueksi ; sen on kehittänyt erityisesti Andre Vaillant ) on, että tekstissä oli kirjoitusvirhe tai suuntautunut vääristymä uudelleenkirjoitettaessa - alun perin ne eivät tarkoittanut " venäjä" ja "hapan" (syyrialaiset) kirjaimet. Vokaalien ja konsonanttien erotteluongelma oli tyypillinen kaikille seemiläisille kirjoituksille, myös syyrialaiselle kirjoitukselle , mutta se on täysin epätyypillistä millekään eurooppalaiselle kirjaimille.

On myös mahdollista, että evankeliumi ja psalteri tuli Konstantinukselle goottilaisella (tai krimigoottilaisella ) kielellä, joka on melko lähellä skandinaavia ("venäläinen"), koska Krimin gootit asuivat tuolloin vielä Krimillä, ei kaukana Chersonesesta.

Ibn Fadlanin todistus

Ibn Fadlan , arabien suurlähettiläs Volgan Bulgariassa vuonna 922 , puhui Bulgariaan kauppaan saapuneiden venäläisten tavoista ja tavoista. Kuolleen heimomiehen rituaalisen polttamisen jälkeen venäläiset jättivät hautaan kirjoituksen [7] [11] :

Sitten he rakensivat tämän laivan tilalle jotain pyöreän kukkulan kaltaista, jonka he vetivät ulos joesta ja nostivat sen keskelle suuren puupalan hadangia (valkoista poppelia tai koivua) ja kirjoittivat siihen nimen [kuollut] aviomies ja Venäjän kuninkaan nimi ja lähti.

Ibn Fadlan ei jättänyt tarkempia muistiinpanoja " Väjän " etnografisesta kuulumisesta.

Ibn al-Nadimin todistus

Arabikirjailija Ibn an-Nadim " Maalausuutisten kirjassa tiedemiehistä ja heidän kirjoittamiensa kirjojen nimistä" ( Kitab al-fihrist , 987-988) raportoi [7] :

Venäjän kirjaimet. Minulle kertoi eräs, jonka totuuteen luotan, että yksi Kabk-vuoren [Kaukasuksen] kuninkaista lähetti hänet Venäjän kuninkaan luo; hän väitti, että heillä oli puuhun veistetty kirjoitus. Hän näytti minulle myös valkoisen puupalan, jossa oli kuvia, en tiedä olivatko ne sanoja vai sellaisia ​​yksittäisiä kirjaimia.

Ibn al-Nadimin kirjoitus esiteltiin Pietarissa arabisti Christian Danilovich Frenin tieteellisessä raportissa vuonna 1835. Graafisesti kirjoitus on tyylitelty arabiankieliseksi kirjaimeksi, eikä sitä ole vielä pystytty tulkitsemaan. Valkoisen kirjoituspuun oletetaan olleen valmistettu koivun tuohesta .

Fakhr-i Mudabbirin todistus

persialainen [k. 4] 1200-luvun historioitsija Fakhr-i Mudabbir [k. 5] (kääntäjä V. V. Bartold ) [12] :

Khazareilla on myös kirje , joka tulee venäläisten (kirjeestä), joka on heidän lähellään oleva romanialaisten haara, ja käyttää tätä kirjainta , ja he ( kasaarit ?) kutsuvat rumialaisia ​​"Rusiksi". Khazarit kirjoittavat vasemmalta oikealle eivätkä kirjaimet liity toisiinsa. Niissä on 21 kirjainta: B, J, D, h, V, Z, X, th, Y, K, L, M, N, C, G, F, Q, R, W, T, S [alkuperäisessä kirjoitetut arabialaiset kirjaimet]. Tämä khazarien haara, joka käyttää tätä kirjainta, tunnustaa juutalaisuuden.

S. A. Vysotskyn ja A. A. Zaliznyakin mukaan Marvarrudin todistus viittaa kyrillisiin aakkosiin , jotka liittyvät kreikkalaiseen ("rumialaiseen") kirjoitustapaan.

Al-Masudin todistus

Arabihistorioitsija Al-Masudi , joka kuoli vuonna 956, kertoi teoksessaan "Kultakaivokset ja jalokivien sijoittajat", että hän oli löytänyt yhdestä "venäläisistä temppeleistä" kiveen kaiverretun ennustuksen [7] [13] :

Slaavilaisilla alueilla oli rakennuksia, joita he kunnioittivat. Muiden välillä heillä oli yksi rakennus vuorella, josta filosofit kirjoittivat, että se oli yksi maailman korkeimmista vuorista. Tästä rakennuksesta on tarinaa sen rakentamisen laadusta, sen heterogeenisten kivien sijainnista ja niiden eri väreistä, sen yläosaan tehdyistä rei'istä, siitä, mitä näihin reikiin rakennettiin katsomaan auringonnousua, arvokkaasta sinne sijoitetut kivet ja kyltit. , jotka osoittavat tulevia tapahtumia ja varoittavat tapahtumista ennen niiden toteutumista , sen yläosassa kuultavista äänistä ja siitä, mitä ne ymmärtävät kuultuaan näitä ääniä.

Venäjän ja Bysantin sopimukset

Venäjän ja Bysantin vuoden 911 sopimuksessa mainitaan Konstantinopolissa [15] asuneiden Venäjän kansan [14] edustajien kirjalliset testamentit :

Venäläisistä, jotka palvelevat Kreikan maassa Kreikan tsaarin kanssa. Jos joku kuolee luovuttamatta omaisuuttaan, eikä hänellä ole omaa <Kreikassa>, niin hänen omaisuutensa palautetaan Venäjän lähimmille nuoremmille sukulaisille. Jos hän tekee testamentin, niin se, jolle hän kirjallisesti testamentaa omaisuutensa perinnön, ottaa sen, mikä hänelle testattiin, ja antaa hänen periä sen.

Alkuperäinen teksti  (vanha slaavi.)[ näytäpiilottaa] Niistä, jotka työskentelevät Kreikan Venäjällä kristillisen keisarin kanssa. Jos joku kuolee järjestämättä nimeään, älä pidä qi:tä ja omaa, vaan palauta omaisuus pienille naapureille venäläisille. Onko mahdollista luoda tällainen mekko, hän ottaa sen puettuna, jolle hän kirjoittaa periäkseen nimensä, kyllä

Samaan aikaan vuoden 911 sopimuksessa on viittaus siihen, että Venäjä ja Bysantti ratkaisivat aikaisemmilla aikoina kiistakysymyksiä "ei vain suullisesti, vaan myös kirjallisesti" [7] . Ja vuoden 944 sopimuksessa kerrotaan Venäjän ruhtinaiden kreikkalaisille lähetetyistä lähettikirjeistä, jotka annettiin Konstantinopoliin menneille suurlähettiläille ja vieraille. Sopimusteksti ei kuitenkaan selitä, mitä testamentit ja kirjaimet olivat, millä kielellä ne on kirjoitettu ja mitä aakkosia kirjoittajat käyttivät [14] . Aikaisemmin uskottiin (esimerkiksi S. P. Obnorsky ), että kreikkalaisten kanssa tehdyt sopimukset käännettiin slaaviksi samanaikaisesti itse sopimusten kanssa, mutta nykyaikaiset tutkimukset (esim. Yana Malingudi [16] ) osoittavat, että käännös sisälsi " Tarina menneistä vuosista " tehtiin 1000-luvun kreikkalaisesta kopiokirjasta, eli sen jälkeen, kun Venäjä oli hyväksynyt kristinuskon.

Kiovan kirje

Kiovan kirje  on suosituskirje, jonka Kiovan juutalainen yhteisö on antanut Jacob Ben Hanukkahille esitettäväksi muissa juutalaisyhteisöissä. Vanhin aito asiakirja, joka tuli Kiovan Venäjän alueelta . Todennäköisesti päivätty 10. vuosisadalle. Kirje on kirjoitettu hepreaksi ja allekirjoitettu turkkilaisella riimukirjoituksella , jota ei ole vielä selvitetty yksiselitteisesti.

Arkeologiset löydöt

  • Vanhimpana itäslaavilaisena tekstinä pidetään Gnezdovskaya-kirjoitusta [17] savikannussa ( korchag ), joka löydettiin vuonna 1949 Smolenskin lähellä sijaitsevan Gnezdovskin arkeologisen kompleksin hautakumpun kaivauksissa . Sinapin säilytysastiaa tai omistajan nimeä ilmaiseva kirjoitussana GOROUKHSHCHA [18] on kirjoitettu kyrillisillä kirjaimilla ja on peräisin hautaesinesarjasta (luukakat , miekka, soikean pohjeluun palaset) toinen neljännes - 10. vuosisadan puoliväli [19] .
  • Vuonna 1912 Kiovan kymmenyskirkon arkeologisten kaivausten aikana löydettiin lyijysinetti, jonka molemmille puolille asetettiin kuvia ruhtinaskunnasta yksinkertaisen hampaiden muodossa, jota ympäröi osittain säilynyt kreikkalainen tai kyrillinen kirja. kirjoitus. Tutkijat tulivat siihen tulokseen, että sinetissä oleva kirjoitus tarkoittaa nimeä Svjatoslav (Kiovan prinssi, joka hallitsi vuosina 945-972). Molemmissa tapauksissa tämä on esimerkki siitä, että pakanaslaavit käyttivät kirjoitusta, joka oli jo olemassa kristillisten slaavien (erityisesti bulgarialaisten ) keskuudessa.
  • Kiovan alueelta löytyneeseen venäläiseen miekkaan , joka on peräisin 1000-luvun puolivälistä, on säilynyt kirjoituksia. Terän toisella puolella on kyrillinen kirjoitus "Slav", joka ei ole täysin säilynyt rikkinäisen miekan vuoksi. Se edusti sepän valmistajan nimeä, kuten Lyudosha (Lyudota) miekassa Foshchevatan kylästä ). Toisaalta on olemassa salaamattomia merkkejä [20] .
  • Novgorodin kaivauksissa löydetyissä puisissa "sylinterilukoissa" (sinetissä) on miekkamiehen - veronkantajan - kirjoittamia kyrillisiä kirjoituksia. Yhdessä puisessa sinetissä, joka on alunperin päivätty 1000-luvun lopulle ( 970-980-luvut :Arkangelin alueennykyisenTikhmanga-), on teksti, jossa mainitaan " [21] . Myöhemmin, kun tiivistyssylintereistä löydettiin uusia löytöjä, tämän sylinterin päivämäärä muutettiin epävarmemmaksi - 10. vuosisadan loppu - 11. vuosisadan alku.
  • Vuonna 1897 Alekanovon kylästä (nykyinen Ryazanin alue ) arkeologi V. A. Gorodtsov löysi merkinnän nimeltä Alekanovskaya . Kyltit on kiinnitetty pieneen saviruukuun, joka oli slaavilaisessa hautauksessa [22] . Kirjoituksella ei ole yleisesti hyväksyttyä luettavaa. Kaksi merkkiä muistuttavat skandinaavisia riimuja [23] . Gorodtsov ajoitti kirjoituksen 10.-11. vuosisatoille. Viisi samanlaista symbolia ruukkujen paloista löydettiin Alekanovista vuonna 1898 [24] . Gorodtsovin mukaan nämä voisivat olla "slaavilaisia ​​riimuja" [23] .
  • Vuonna 1956 Nerevskin kaivauspaikalta Novgorodissa löydettiin lehmän kylkiluun fragmentti, jossa oli 32 merkkiä, joista vain hieman yli 10 voidaan tunnistaa 1000-luvun "tanskalaisen" futharkin riimuista [ 25 ] .
  • Vuonna 1958 Nerevskin kaivauspaikalta Novgorodissa 1000-luvun ensimmäisen puoliskon kerroksesta löydettiin sian luusta epätäydellisesti säilynyt 16-merkkinen futhark [25] .
  • Pitkiä salaamattomia kirjoituksia tunnetaan slaavilaisista kaksoiskartiopyöristä 1000-1300-luvuilta, esimerkiksi Beloozerosta [26] tai Volkovyskista [27] . Myöskään entisen Tverin museon arkeologisen osaston aluksen kirjoitusta, jonka A. V. Zhiznevsky julkaisi vuonna 1888, ei ole selvitetty [28] .
  • Western Bugista löytyneistä lyijysinetistä löytyi kyrillisiä kirjaimia ja toiselta puolelta käsittämättömiä merkkejä, jotka kuitenkin osuivat yhteen Manuel typographiquen toisessa osassa julkaistujen tuntemattomien slaavilaisten ("servien") aakkosten kirjainten kanssa. de Fornier.
  • Tunnetaan myös avaamattomia merkkejä Mikorzhinsky-kivissä ( Poznan , Puola ; ne ovat luultavasti väärennöksiä) ja Sitovskaya-kirjoitus ( Sitovo , Bulgaria , löydetty vuonna 1928), jotka viittaavat slaavien riimukirjoihin [29] . Sith-kirjoituksen dekoodauksesta on olemassa versio fryygiaksi [30] .
  • Tšekin tasavallassa vuonna 2017 tehdyssä tutkimuksessa varhaisen slaavilaisen asutuksen alueella - Lanan muinaisessa asutuksessa lähellä Breclav -kaupunkia, Masarykin yliopiston arkeologit löysivät kirjoituksen, joka oli kaiverrettu kesytetyn matkan kylkiluuhun. , joka radiohiilianalyysin mukaan eli noin 600 jKr. e. Työhön osallistui myös tutkijoita Itävallasta, Sveitsistä ja Australiasta. Germaanisten kielten asiantuntijan Robert Nedoman ( saksa:  Robert Nedoma ) mukaan kylkiluusta löytyneet merkit ovat vanhemman Futharkin symboleja  – Keski-Euroopan germaaninkielisten kansojen 2.–7. vuosisatoja jKr. e. Fragmentista löytyneet riimun reunat eivät muodosta tiettyä sanaa - nämä ovat aakkosten seitsemän viimeistä kirjainta. Nämä tutkimukset suorittaneiden tutkijoiden mukaan löytö on tällä hetkellä vanhin todiste kirjoitusten olemassaolosta slaavien keskuudessa, mikä vahvistaa slaavien kulttuurin havainnointiprosessit ulkopuolelta kuudennen päivän lopussa - 7. päivän alussa. vuosisadalla [31] [32] [33] .

  • Kyltit Drohichyn-lyijysinetistä: kyrilliset kirjaimet ja tuntemattomat kyltit vastakkaisella puolella

  • Glagoliittinen , Pyhän Hieromuksen (ylhäällä) ja tuntemattoman slaavilaisen aakkosen (alhaalla) ansioksi kokoelmasta Manuel typographique de Fornier , osa II

Väärennökset

  • Klüverin teos [34] kertoo tarinan viitaten saksalaisen historioitsija Konrad Schurzfleischin väitöskirjaan vuodelta 1670 , jossa todistettiin, että germaanisilla slaaveilla oli omat koulunsa, joissa lapsille opetettiin riimuja. Saman ajatuksen Kluver toisti koskien saksalaisia ​​wedejä (slaaveja) [35] :

On totta, että wendien koulut olivat huonossa kunnossa, mutta heidän papistonsa opettajat käyttivät omien kirjeensä ohella seuraavan näköisiä riimukirjoituksia.

Todisteena mainittiin näyte aakkosista, joka oli samanlainen kuin tanskalaiset 1200-1500-luvun riimut, mutta jolla on useita piirteitä (jotka löytyvät myöhemmistä julkaisuista tunnetuista Prilvitsan esineistä) [36] [37] .
  • Prilvitzin epäjumalat , pronssiset hahmot, jotka löydettiin Prilvitzin kylän maalta 1600-luvun lopulla ja joita kuvaili A. G. Mash. Ne välitettiin kuvina lyutich -jumalista , peitettynä slaavilaisilla "riimukirjoilla" ja rituaaliesineillä Retrin-temppelistä [38] . Ne tunnistettiin väärennöksiksi [39] .
  • Yksi tunnetuimmista esikyrillisiksi väittävistä teksteistä on 1900-luvulla luotu " Velesin kirja ", jonka kirjoitus on Devanagari -mallin mukaan muotoiltu kyrillinen . Yksi tärkeimmistä perusteluista Velesin kirjan valheellisuudesta on sen kieli [50] . Velesin kirja on kirjoitettu sekoitus moderneja slaavilaisia ​​kieliä (venäjä, kirkkoslaavi, ukraina, puola, tšekki jne.). Kirjoittaja vääristeli sanoja mielivaltaisesti, korvasi niissä kirjaimia, lisäsi ylimääräisiä tavuja, katkaisi päät jne. Näihin sanoihin lisättiin päätteet -shche, -sha, -ste, -hom jne. mielivaltaisessa järjestyksessä. Fonetiikka, Tämän teoksen morfologia ja syntaksi on kaoottinen, niissä on mahdotonta erottaa mitään säännönmukaisuutta. Tekstin kieliopillisen epäjärjestelmättömyyden ja mielivaltaisuuden aste on sellainen, ettei tälle löydy analogia millään maailman kielellä. Velesin kirjan kieli ei voi olla minkään aikakauden luonnollinen kieli. Tämä on seurausta sellaisen väärentäjän keinotekoisesta toiminnasta, jolla ei ollut aavistustakaan slaavilaisten kielten historiasta [51] [52] .

Pseudotieteelliset ideat

Teema "muinainen slaavilainen kirjoitus", mukaan lukien "slaavilaiset riimut", on suosittu pseudohistoriallisissa ( kansanhistorian ) ja pseudokielisissä kirjoituksissa [53] [54] . Suuri määrä kirjoituksia, joita sekä perinteisesti pidettiin slaavilaisten esikyrillisten kirjoitusten sarjassa, että muista kulttuureista ( etruskien tekstit tai Phaistos-levy ) "purkattiin" toistuvasti amatöörimaisesti venäläisiksi ja slaavilaisiksi luottamatta tieteellisiin tietoihin. Tällaisia ​​lukemia tarjosivat G. S. Grinevich [55] , V. A. Chudinov ja muut.

Venäjän keisarinna Katariina II oli kiinnostunut antiikin slaavilaisten historiasta ja piti Espanjan, Ranskan, Skotlannin, Intian ja Amerikan toponyymia "slaavilaisena". Hänen mielestään Ranskan ja Espanjan varhaiset kuninkaat olivat alkuperältään slaaveja, ja etruski- ja riimumuistomerkit yhdistetään "muinaiseen slaaviseen kirjoittamiseen". Sitten hän keksi ajatuksen, että slaavit valloittivat Euroopan kolme kertaa Donista Ruotsiin ja Englantiin.

Ajatusta slaavien yhteyksistä etruskeihin tukivat Sebastiano Ciampi , Tadeusz Volansky ja A. D. Chertkov . Venäläinen opettaja E. I. Klassen (1795-1862) näki slaaveja monilla alueilla ja monilla aikakausilla, antiikista lähtien ja etruskit mukaan lukien, ja tunnisti sanskritin slaavilaiseen kieleen. Hän väitti, että jo 4 tuhatta vuotta sitten wendit olivat lukutaitoisia ja kaikki riimukirjoitukset ovat slaavilaisia.

Ajatus muinaisesta slaavilaisesta kirjoittamisesta sen pseudohistoriallisessa tulkinnassa liittyy myös arjalaiseen myyttiin . Guido von List , armanismin perustaja , väitti, että germaanisilla kansoilla eli " arjalaisilla " oli kirjoitettu kieli kauan ennen kristinuskoa. Hänen mielestään riimut sisältävät salatun salaisen merkityksen, joka paljastettiin vain vihityille. Natsiteoreetikko Hermann Wirth , joka vertasi esihistoriallisia piirustuksia ja koristeita, näki niissä jälkiä primitiivisestä kirjoituksesta. Tämä osoitti hänen mielestään muinaisen "atlanttipohjoismaisen kulttuurin" olemassaolon, jonka "Atlanto-pohjoinen rotu" loi ja joka levisi aaltoina arktiselta alueelta. 1920-luvulla okkulttiset ideat yleistyivät Saksassa. Rudolf Johan Gorsleben, joka edisti "arjalaista" mystiikkaa ja ajatusta "arjalaisten" paremmuudesta muihin rotuihin nähden, oli riimujen taikuuden kannattaja ja piti niitä "hienoenergian johtajina". Yksi hänen avustajistaan ​​oli tuleva natsirotuteoreetikko Hans Günther .

Arjalainen myytti levisi myös slaavilaisessa uuspakanismissa (rodnovery) , jonka moniin suuntiin slaaveja pidetään "arjalaisten" ("arjalaisten") lähimpinä jälkeläisinä tai ne tunnistetaan. Nämä "slaavi-arjalaiset" uuspakanoiden mukaan olivat vanhimpien tai vanhimpien sivilisaatioiden luojia, jotka siirsivät tietonsa ja saavutuksensa, mukaan lukien kirjoittaminen, muille kansoille. Tällainen kirjoitus voidaan ymmärtää väitetysti olemassa oleviksi "slaavilaisiksi riimuiksi" tai "kirjainkirjeeksi" (historiallisesti sanalla "kirjainkirjain" on erilainen merkitys - alkukirjaimen synonyymi). Ajatus on laajalle levinnyt, että kyrillisiä aakkosia ei luotu kreikkalaisten aakkosten pohjalta, vaan se on peräisin jostain slaavilaisesta aakkosesta. Esikristillisen kirjallisuuden käytännöllinen puuttuminen selittyy sillä, että juutalaiset tai kristityt tuhosivat kaiken tämän omaisuuden.

Venäläisten siirtolaisten keskuudessa levisi ajatus, että vanhimmat "arjalaiset" ovat "venäläiset". Maahanmuuttaja Yu. P. Mirolyubov kirjoitti venäläisten olemassaolosta paleoliittisella kaudella , kun he kärsivät suuresti neandertalilaisten hyökkäyksestä. 1950-luvulla hän julkaisi Velesin kirjan , jonka väitettiin kirjoitetun esikristillisillä aakkosilla. Mirolyubov väitti, että slaavilainen kirjoitus muodosti latinan ja kreikan sekä skandinaavisten riimujen perustan. Yksi modernin venäläisen uuspakanuuden perustajista , V.N.

Neuvostoaikana suosittu, Valentin Ivanovin vuonna 1985 kuvattu romaani Alkuperäinen Venäjä (1961) sisältää maininnan "tableteista ja syntymäkirjoista", toisin sanoen osoituksena slaavien esikristillisestä kirjoituksesta [56] .

1970-luvun lopulla esoteerisen opetuksen luoja A.F. Shubin-Abramov, vuonna 1992 itse julistautuneen "Venäjän tiede-, taide- ja kulttuuriakatemian" "akateemikko" kirjoitti muinaisista slaavilaisista aakkosista ja hänen mukaansa [ 55] , "yleisen muistin kantaja" ja "vihoitettujen salaisen tiedon säilyttäjä" [53] , "todellisen venäläisen lukutaidon" ylläpitäjien tyyppi. Tämä "muinainen venäläinen All-Light Letter" koostuu 147 merkistä ja on 7500 vuotta vanha [55] . Kirjoittajan mukaan klassikoiden ja muinaisten tekstien teosten kirjaimet eivät ole "litteitä", vaan tilallisesti määriteltyjä. Aiemmin ihmiskunnan väitettiin osaavan lukea tilakirjoitusta, mutta sitten ihmiset huononivat [53] . "All Light Letter" sisälsi valtavaa "vedalaista tietoa", ja Luoja tai "opettajat" antoi sen ihmisille. Shubin-Abramov ja hänen seuraajansa pitävät tämän kirjeen jokaista yksittäistä kirjainta valtavana "ideologisena merkityksenä" ("moniulotteinen materialisoituva esine"), mikä tahansa venäläinen sana - lyhenteenä, monimutkaisen salatun tiedon kantajana, jonka "paljastaminen" antaa lauseita, joilla on "syvin merkitys". Shubin-Abramov antoi sanalle "Rus" kattavan merkityksen, se on "yhdistävä ja perusteleva alku kaikentyyppisille aineille, jotka nousevat kosmosiin, joista tulee maailmankaikkeuksia". Tällaisessa näkökulmassa Maata pidetään "pilkkuna All-Light-Venäjää", sen luomista "Kiievan Rus" - "planeetan nimi alkuperäisen pääkaupungin mukaan". "Ihmisen elämänjärjestelmä" Shubin-Abramov kutsui "ARIAANiksi". Hän väitti, että kun he ilmestyivät maan päälle, ihmisillä oli käsittämätöntä tietoa ja kykyjä, mutta ajan myötä he menettivät ne, mukaan lukien suurin osa kirjeen kirjaimista. Tämä huononeminen - "ympärileikkaus" - tapahtui "pahojen voimien" - "miehittäjien-heprealaisten" - käskystä. Hän uskoi, että "isänmaan herättämiseksi" on välttämätöntä palata alkuperäiseen aakkostoon ja kapinoida "heprealaisia" vastaan ​​[55] . Uuspakanallinen käsite "kaikkien valotaitoista" on suosittu useiden kirjailijoiden kirjoituksissa [53] . Jotkut venäläiset uuspakanat käyttävät Shubin-Abramovin laatimaa kalenteria, jossa monet termit selitetään All-Light Literacyn periaatteiden perusteella ja annetaan käsitys itse opista [55] .

Moskovan geologi G. S. Grinevich väitti 1980-luvun alussa lukeneensa erilaisia ​​Venäjän alueelta löydettyjä kirjoituksia [55] , joilla ei ole yleisesti hyväksyttyä luettavaa tai joita ei aina pidetä varsinaisina kirjoituksina. Grinevich hyväksyi työhypoteesiksi oletuksen hypoteettisen esikristillisen slaavilaisen kirjoituksen ("paholaisten ja leikkausten kirjoittaminen") tavuluonteesta. Sitten hän yritti samoilla menetelmillä tulkita kirjoituksia, jotka kuuluvat myös muihin kirjoitusjärjestelmiin. Tämä johti hänet ajatukseen "slaavien kirjoitetun kielen olemassaolosta, jota he käyttivät kauan ennen slaavilaisten aakkosten luomista Cyril ja Methodius" [53] . Hän katsoi vanhimman kreetalaisen kirjoitustavan (" Lineaarinen A ") protoslaavien ansioksi. Sitten hän väitti pystyneen lukemaan kirjoituksen Phaistos-levyltä 1700-luvulla eaa. e., löydetty Kreetalta. Siellä hänen mielestään kirjattiin valituksia "venäläisen heimon" pakolaisista, jotka pakotettiin jättämään syntyperänsä "Rusiuniya" ja muuttamaan Kreetalle. Indologi N. R. Gusevan tuella Grinevich julkaisi "löytönsä" Sovetskaya Rossiya -sanomalehdessä . Grinevichin mukaan slaaveilla oli kirjoitettu kieli 5. vuosituhannella eKr. e. (Kirjoittaja viittaa 4. vuosituhannen eKr. terterianisiin tauluihin , joissa on Romaniasta löytyneet kuvamerkit). Slaavilaisesta kulttuurista tuli väitetysti monien muiden muinaisten kulttuurien perusta, ja slaavilaiskirjoituksesta tuli kaikkien muiden kirjoitusjärjestelmien perusta. Grinevichillä on joukko seuraajia, jotka "lukevat" erilaisia ​​tekstejä muinaisina slaavilaisina. Grinevitšin ideat otti käyttöön krasnodarilainen kirjailija A. V. Trekhlebov (Vedagor) , joka oli lähellä Ynglismiä . Hän kutsui Grinevichiä "kielitieteilijäksi" ja "salauksen purkajaksi" ja väitti, että "vanhimman slaavilaisen kirjoitusten" "löytö" sai väitetysti tukea tieteessä, ja tutkijat kutsuivat tätä kirjoitusta "slaavilaiseksi riimuksi" [55] .

Entinen geologi ja merimies A. S. Ivanchenko kirjoitti 1980-luvun lopulla, että slaavit eli "venäläiset" keksivät foneettisen kirjoittamisen. Kulttuuriltaan "venäläiset" ylittivät muinaisen "Mesopotamian". Kaikki muut kansat saivat heiltä aakkoset etruskeista ja troijalaisista alkaen. Ivanchenkon mukaan venäjän kielen sanat ovat lyhenteitä ja niillä on syvin merkitys.

1990-luvulla Omskin esoteerikko Aleksanteri Khinevitš loi Ynglismin , uuspakanallisen opin, joka yhdistää esoteerismin, natsismin ideologian ja radikaalin Rodnoverien [57] [55] . Ynglistit väittävät, että eri ihmisrodut, mukaan lukien "valkoinen rotu", ovat peräisin eri tähdistöistä [55] . Ynglistit loivat useita aakkosia, joita heidän mukaansa "slaavit ja arjalaiset" käyttivät tuhansia vuosia. Jokaisella merkillä ei ole vain foneettinen, vaan myös semanttinen merkitys (kuva). Monet venäjän kielen sanat tulkitaan lyhenteiksi: esimerkiksi post (post) ymmärretään "luojan oman kehon täydelliseksi puhdistamiseksi" [53] . Ynglistien opetukset esitetään kirjoissa " Slaavilais-arjalaiset vedat ", väärennös, joka esitetään käännöksenä muinaisesta "slaavilais-arjalaisesta" kirjoituksesta, jonka vanhin osa väitetysti luotiin 40 tuhatta vuotta sitten [57] . ] . "Slaavilais-arjalaiset vedat" kirjoitti Khinevitš itse [58] [59] .

Kanadan ukrainalaisista kotoisin oleva V. Pike osoitti ukrainalaisten ehdottoman omaperäisyyden, heidän laajalle levinneensä Vähä-Aasiaan ja Eurooppaan muinaisina aikoina, ukrainan kielen, kirjoittamisen ja uskonnon ensisijaisuuden muihin indoeurooppalaisiin ja moniin ei-indoeurooppalaisiin nähden. perinteitä.

Yksi ensimmäisistä, joka esitteli ajatuksen muinaisista pakanallisista kirjoituksista, joita "skismaattiset vanhauskoiset" väitetään säilyttäneen, otettiin fiktioon kirjailijat Sergei Alekseev ja Yu . Slaavit ovat Aleksejevin mukaan Hyperboreasta tulleiden "arjalaisten" perillisiä . Aleksevin mukaan kristityt papit tuhosivat slaavilaiset käsikirjoitukset. Kirjailija Juri Nikitin töissään edusti " venäläisiä " perustana, jolle kaikki muut kansat muodostuivat. Hän piti foinikialaisia ​​"puhtaimpana venäläisenä", joka loi maailman vanhimman kirjoitetun kielen. Kirjailija Vladimir Shcherbakov julkaisi Prosveshchenie-kustantamossa lukiolaisille kirjan , jossa hän kehitti ajatuksia venäläisten suhteesta etruskeihin ja traakialaisiin, venedialaisiin slaaveihin, jotka aikoinaan asuivat Intiasta Länsi-Eurooppaan ja antoivat paikallisille kansoille kirjoittaa ja kirjoittaa. valtiollisuus.

Ukrainalainen kirjallisuuskriitikko B.I. Yatsenko jakoi ajatuksen muinaisten "ukrainalaisten aakkosten" olemassaolosta ja alkuperäisestä luonteesta, ensisijaisesti verrattuna länsiseemiläisiin (kanaanilaisiin) aakkosiin Levantin, Kreikan ja Latinalaisen kirjoituksen perusteella. Hänen mielestään varhaisella rautakaudella , ellei aikaisemmin, "yksi slaavilainen kansa - ukrainalaiset" asui Keski-Euroopassa.

Vuosina 1997-2001 kansanhistorian genren teosten kirjoittaja V. N. Demin järjesti amatöörimatkan "Hyperborea" Kuolan niemimaalla . Retkikunnan jäsenet kertoivat löytäneensä jälkiä muinaisesta "arjalaisesta" sivilisaatiosta, mukaan lukien "muinaisia ​​merkkejä, jotka muistuttavat druidien kirjainta", eli "riimuja", vanhimmasta "Ogham-kirjoituksesta". Demin ja hänen seuraajansa eivät kuitenkaan julkaisseet dokumentaarisia todisteita näistä löydöistä. Yksittäiset valokuvat retkikunnan jäsenistä osoittavat erilaisia ​​luonnongeologisia muodostumia. Kivien "lovet", jotka tulkittiin vanhimman paleoliittisen kirjoituksen "aakkosmerkkeiksi", osoittautuivat geologien jättämiksi leikkauksiksi.

Uuspakanallinen kirjailija Aleksanteri Asov , Velesin kirjan popularisoija, pitää sitä muistivarastona, joka kattaa viimeisen 20 tuhannen vuoden tapahtumat. Hän loi oman versionsa slaavien alkuperästä ja esikristillisestä historiasta. Hän tunnistaa heidät " valkoiseen rotuun " ja "arjalaisiin" ("arjalaiset"), jotka ovat Hyperboreasta tulleet siirtolaiset [55] . Monissa Veles-kirjan painoksissa Asov täydensi sen tekstiä useilla muilla teoksilla, kuten slaavilais-venäläisillä vedoilla - Asovin "rekonstruoiduilla" Gamayun-linnun lauluilla ja "Kolyadan kirjalla", jotka väärentäjä julkaisi. A. I. Sulakadzev XIX-luvun alussa pseudokanallisia tekstejä, esimerkiksi "Yarilinin kirja", "Trizna Boyanova" [60] . Vastoin Sulakadzevin ajoista lähtien vakiintuneita tiedemiesten mielipiteitä Asov ei pidä niitä väärennöksinä, vaan aitoina sävellyksiä, tarjoaa omaa luettavaa ja sanoihin murtumista. "Gamayunin linnun laulut" on "eräänlainen kirjailijan tyylitelmä, joka perustuu pseudorekonstruktioon hypoteettisesta" solmukirjoituksesta "muinaisista slaaveista, jotka kokoelman ["Venäjän vedat"] kokoajat ovat tunnistaneet legendaariset "ominaisuudet ja leikkaukset" [61] .

1990-luvulta lähtien ajatusta hänen väitetysti löytämiensä "vanhojen slaavilaisten alkukirjainten" yliluonnollisuudesta on kehittänyt filosofi V. A. Chudinov , yksi Gennadi Grinevitšin [53] seuraajista , joka johti instituuttia vuonna 2005. vanhan slaavilaisen kirjallisuuden ja vanhan euraasian sivilisaation julkisessa organisaatiossa Venäjän luonnontieteiden akatemia "(RANS) [62] . Chudinov "löysi" tavukirjoitusjärjestelmän, jota hän kutsui "runitsaksi" tai "Makosh-riimuiksi " . "Vanhojen venäläisten kirjoitusten" lisäksi, joita Chudinov luki suuren määrän, hän löysi "kirjoituksia" monista muista esineistä, mukaan lukien paleoliittiset monumentit, joten Chudinov yhdistää "runitsan" esiintymisen keskipaleoliittisen alkuun . Toista kirjoitustyyppiä, jonka Chudinov mainitsi, hän kutsuu " sauvariimuiksi ". Tämä on aakkosellinen kirjoitus, jonka väitetään tulevan "runitsasta" keskipaleoliittisen kauden keskeltä ja joka on hyvin lähellä nykyaikaista venäläistä aakkostoa. Chudinov lukee " Rod Runes" ja "Makosh Runes" joukosta kuvia, valokuvista paleoliittisista luolista nykyaikaisiin piirustuksiin [53] , valokuviin Auringon pinnasta ja muista avaruusobjekteista [63] . Melkein kaikki nämä "kirjoitukset" ovat Chudinovin terminologian mukaan "implisiittisiä". Chudinovin käyttämiin "implisiittisten kirjoitusten" tunnistamiseen ja lukemiseen käytettyihin "menetelmiin" ei kuulu itse esineiden tutkiminen, vaan niiden valokuvien tai kirjoista tehtyjen luonnosten tutkiminen samalla kun kuvan kokoa suurennetaan, sen kontrastia tehostetaan, värien käänteisyyttä - löytääkseen pienissä piirtää ja varjostaa "kirjaimien" samankaltaisuutta [53] [64] . Tämän menetelmän hänen omasta mielestään vain hän omistaa. Chudinov selittää Maan pinnasta ja muista taivaankappaleista otettujen valokuvien kirjoitusten lukemisen suurten keinotekoisten muodostelmien, niin sanottujen geoglyfien (sekä "selenoglyfien", "areoglyfien" ja "helioglyfien" läsnäololla). Kirjoittaja selittää valokuvien taustalla olevat kirjoitukset " hienomaailman " ilmentymäksi [53] . Chudinov väittää, että ensimmäinen sivilisaatio historiassa oli "slaavilainen vedalainen sivilisaatio", ja monet kansat, mukaan lukien etruskit [65] , olivat itse asiassa venäläisiä [66] .

Ajatuksen slaavien alkuperästä "arjalaisista" ("muinaisista arjalaisista") suosi satiiri Mihail Zadornov . Hän jakoi ajatuksia etruskien kirjoitusten slaavilaisesta kielestä ja " kreetalaisesta levystä ". Erottelematta etruskien kirjoituksia ja Velesin kirjaa, Zadornov väitti, että etruskit kirjoittivat "tauluille". Vierailtuaan Trypillian siirtokuntien kaivauksissa Ukrainassa hän yhdisti Trypillia-kulttuurin slaaveihin. Hänen mukaansa hän löysi sieltä " piirteitä ja leikkauksia ", mikä osoittaa, että "meillä oli kirjoitus" 6 tuhatta vuotta sitten. Hän väitti myös slaavilaisten "riimumerkkien" olemassaolon mesoliittisen aikakauden lähellä Murmanskia [55] .

Yleinen rakennettu "slaavilainen" aakkosto on "kirjainkirjain", jonka väitetään olevan venäjän kielen taustalla ja joka edustaa 49 kirjaimen aakkosta taulukon muodossa 7 * 7 (7 on pyhä numero). Väitetään, että jokainen tämän aakkoston kirjain ja kahden kirjaimen tavut sisältävät tietyn kuvan, piilotetun merkityksen. Näistä venäjänkielisistä kuvista-kirjaimista luotiin kaikki sanat, ja kun tiedät kuvat, voit paljastaa minkä tahansa sanan todellisen merkityksen. Näiden kuvien merkitykset ovat mahdollisimman hämäriä, minkä seurauksena niiden alle voidaan tiivistää mikä tahansa sana. "Kirjainkirjain" on muokattu kyrillinen aakkosto, johon on lisätty useita merkkejä muista aakkosista ja mielivaltaisia ​​nimiä ja kirjainten tulkintoja. Sen kannattajat eivät tarjoa todisteita tämän aakkoston aitoudesta. Ajatus pudotuskorkista, kuten muutkin vastaavat aakkoset, viittaa siihen, että ihmisten piti keksiä "kirjainten kieli", ennen kuin he tekivät niistä sanoja, toisin sanoen luoda käsikirjoitus kuviin, jotka eivät vielä pysty puhumaan. . Kirje on kuvattu Surgutin yliopiston edustalla olevassa Kyrilloksen ja Metodiuksen muistomerkissä: muistomerkki kuvaa pyhimyksiä osoittamassa kirjakääröä [67] .

Useissa Igor Prokopenkon ja Oleg Shishkinin "dokumentti"-ohjelmissa Venäjän liittovaltion televisiokanavalla " REN TV " (2013, 2014, 2016, 2017 jne.) popularisoidaan pseudohistoriallisia uuspakanallisia ideoita, mukaan lukien niiden alkuperä. Slaavit "arjalaisista" ("arjalaiset"), muinaiset esikristilliset slaavilaiset "riimukirjat" (" Velesin kirja ", " Boyanov-laulu ", " Kolyadan kirja ") ja kaiken tämän salailu " virallisella tieteellä " [68] .

Katso myös

Muistiinpanot

Kommentit
  1. ↑ Kommentti Arkistokopio , päivätty 26. syyskuuta 2015 Wayback Machinessa , B. N. Florya : Alkuperäisessä käytettiin sanaa "ubo" - lopullinen liitto, jota käytetään yleensä, kun oli tarpeen yleistää aiemmin sanottu, K. M. Kuev ehdotti, että meillä on ote jostakin laajemmasta monumentista (Kuev K. M. Chernorizets Khrabar, s. 45). On kuitenkin mahdollista, että tässä tapauksessa Rohkea vain matki käyttämiensä kreikkalaisten kielioppikirjojen esitysmuotoa. Joten esimerkiksi Traakialaisen Dionysioksen kieliopin oppikirjassa tarina kreikkalaisten aakkosten keksimisestä alkaa samanlaisella käänteellä. Katso: Dostal A. Les origines de l'Apologie slave par Chrabr. - Byzantinoslavica, 1963. N 2, s. 44.
  2. ↑ Kommentti arkistoitu 26. syyskuuta 2015 paikassa Wayback Machine , B. N. Florya : Tässä vaiheessa muistomerkin kahden luetteloryhmän välillä on ristiriita. Jos Moskovan ja Chudovskin luetteloissa luetaan "pismen", niin Lavrentevsky-, Savinsky-, Hilendarsky-luetteloissa - "kirjat". Vaikuttaa siltä, ​​että ensimmäisen ryhmän tulkinta on oikeampi, koska se vastaa tutkielman otsikkoa.
  3. ↑ Kommentti Arkistokopio 26. syyskuuta 2015 Wayback Machinessa , B. N. Florya : Alkuperäisessä: "ilman vapautusta." Rohkea tarkoittaa, että näitä kirjaimia käytettiin mukauttamatta niitä slaavilaisen kielen erityispiirteisiin. "Roomalaiset kirjaimet" - latinalaiset aakkoset. Braven viesti slaavien yrityksistä kristinuskon hyväksymisen jälkeen käyttää latinalaisia ​​kirjaimia slaavilaisen kielen tekstien tallentamiseen vahvistetaan niin sanottujen "Freisingen-kohtien" teksti- ja filologisella analyysillä - vuoden toisen puoliskon käsikirjoituksella. 10. vuosisadalla, joka sisältää latinalaisin kirjaimin tehtyjä slaavilaiskielisiä rukouksia. Kielellisen tiedon analyysi ja alkuperäisten, joista slaavilainen teksti on käännetty, tunnistaminen osoittaa, että I ja III näistä kohdista heijastavat tekstejä, jotka on kirjoitettu ilmeisesti Määrissä 800-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Kopio samoista muinaisista teksteistä on 1400-luvun puolivälin Klagenfurt (Celovets) -käsikirjoitus, joka sisältää latinalaisin kirjaimin kirjoitettuja slaavilaisia ​​rukoustekstejä - Isämme, minä uskon ja Ave Maria, jotka ovat käännöksiä vastaavista saksalaisista teksteistä. VIII-luvun lopulla - IX vuosisadan alussa, ilmeisesti Horutaniassa, slaavilaisruhtinaskunnassa, joka sijaitsi nykyisen Kärntenin alueella (katso: Isacenko AV Jazyk a povod Frizinskych pamiatok. Bratislava, 1943; Idem. Zaciatky vzdelanosti vo Vel' Komoravskej risi. Turciansky Sv. Martin, 1948). Pelkästään kreikkalaisilla kirjaimilla tehtyjä slaavilaisten tekstien tallenteita ei tällä hetkellä tunneta. Tämä Rohkeiden raportti näyttää kuitenkin varsin uskottavalta, koska ainakin 800-luvun alusta. kreikkalaisen kirjoituksen käyttö on laajalti levinnyt ensimmäisen Bulgarian kuningaskunnan alueella (katso kymmeniä kreikkalaisia ​​kirjoituksia, jotka tehtiin 9. vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla khaanien ja muiden bulgarialaisen yhteiskunnan hallitsevan eliitin edustajien määräyksestä: Georgiev E Raztsvet ... s. 16 - 19). Vielä merkittävämpää on, että löydettiin myös erillisiä kirjoituksia, joissa kreikkalaisia ​​kirjaimia käytettiin kirjaamaan protobulgarialaisen (turkin) kielen tekstejä (ks. Besevliev V. Die protobulgarische Inschriften. Berlin, 1963. N 52-53). Näissä olosuhteissa näyttää täysin mahdolliselta käyttää kreikkalaisia ​​kirjaimia slaavilaisten tekstien tallentamiseen "ilman vapautusta".
  4. ↑ B. N. Zakhoder kutsuu häntä intialaiseksi historioitsijaksi ( Arkistoitu 14. heinäkuuta 2014 Wayback Machinessa )
  5. ↑ Aikaisempien vuosien historiallisessa kirjallisuudessa hänen nimensä on usein annettu nimellä Fakhr al-Din Mubarak Shah Marvarrudi. Englantilainen orientalisti E. D. Ross , joka julkaisi vuonna 1927 osan käsikirjoituksesta "Tarikh-i Fakhr ud-din Mubarak-shah", katsoi sen kirjoittajan virheellisesti Fakhr ud-din Mubarak-shah Marvarudille (Faḵr-al-Dīn Abū Saʿīd). Mobārakšāh b. Ḥosayn Marverūdī), Ghurid-hovirunoilija , joka kuoli vuonna 1205. Kuten intialainen tutkija Agha Abdus-Sattar Khan myöhemmin totesi, itse asiassa käsikirjoituksen kirjoitti historioitsija Fakhr-i Mudabbiru, lempinimeltään Mubarakshah.
Lähteet
  1. ↑ Frolov N. K. , Belyakova S. M., Novikova L. A. Johdatus slaavilliseen filologiaan. Tjumen, 2002, s. 124.
  2. ↑ Gippius A. A. Venäläiset kirjeet Arkistokopio 30. huhtikuuta 2016 Wayback Machinessa .
  3. ↑ Medyntseva A. A. Kirjoittamisen alku Venäjällä arkeologisten tietojen mukaan  // Slaavikansojen historia, kulttuuri, etnografia ja kansanperinne. IX kansainvälinen slavistien kongressi. Kiova, syyskuu 1983 Neuvostoliiton valtuuskunnan raportit. - M . : Nauka, 1983. - S. [86] - sivun loppu . Arkistoitu alkuperäisestä 4. heinäkuuta 2015.
  4. ↑ Chernorizets rohkea. Tietoja kirjeestä Arkistoitu 4. maaliskuuta 2016 Wayback Machine Translationissa , kirjoittanut V. Ya. Deryagin
  5. ↑ B. N. Florya , kommentti arkistoitu 26. syyskuuta 2015 Wayback Machinessa .
  6. ↑ Istrin V.A. Kirjoittamisen kehitys. - M .: Neuvostoliiton tiedeakatemian kustantamo , 1961. - S. 273.
  7. ↑ 1 2 3 4 5 Istrin, 1965 .
  8. ↑ Thietmar Merseburgista. Kronikka. 6.23 Arkistokopio päivätty 10. toukokuuta 2012 Wayback Machinessa / käännetty lat. I. V. Djakonov
  9. ↑ Thietmar von Merseburg. Chronik // Ausgewaehlte Quellen zur deutschen Gechichte des Mittelalters. bd. 9 Berliini. 1966
  10. ↑ Chronici Ditmari Episcopi Mersepurgii libri VII. Arkistoitu 19. tammikuuta 2019 Wayback Machine Wechelusissa, 1580. s. 65.
  11. ↑ Ibn Fadlan. "Huomautus" matkasta Volgan arkistokopioon , joka on päivätty 19. kesäkuuta 2012 Wayback Machinessa
  12. ↑ Bartold V.V. Teoksia historiallisesta maantiedosta: 4 osassa Kirjoittamisesta kasaarien keskuudessa. Arkistokopio päivätty 28. syyskuuta 2020 Wayback Machinessa  - M .: Eastern Literature , 2002-2003. sivu 466
  13. ↑ Al-Masudina tunnetun Abul-Hasan Ali ibn-Husseinin kirjoituksista (kirjoitettu 20. tai 30.–50-luvulla 10. vuosisadalla jKr.) 3. lokakuuta 2015 päivätty arkistokopio Wayback Machinella // Garkavi A. Ya Muslimikirjoittajien tarinoita slaaveista ja venäläisistä . (7. vuosisadan puolivälistä 10. vuosisadan loppuun jKr.). SPb. 1870
  14. ↑ 1 2 Kovalevskaya E. G. Suosikit. 1963-1999 Arkistoitu 4. maaliskuuta 2016 Wayback Machinessa / Ed. tohtori Philol. Tieteet prof. K. E. Stein . - Pietari. - Stavropol: SGU Publishing House , 2012. - S. 42-43. — 687 s.
  15. ↑ Tarina menneistä vuosista // Muinaisen Venäjän kirjallisuuden kirjasto. Vol. 1 Arkistoitu 16. maaliskuuta 2015.
  16. ↑ Malingudi Ya. Venäjän ja Bysantin väliset sopimukset 1000-luvulla. in the Light of Diplomacy Arkistoitu 14. elokuuta 2020 Wayback Machinessa / Per. hänen kanssaan. D. A. Korobeynikova // Bysantin aikakirja. M., 1997. T. 57 (82). s. 58-87
  17. ↑ Gnezdovskajan kirjoitus - artikkeli Suuresta Neuvostoliiton tietosanakirjasta . 
  18. ↑ Lvov A.S.  Jälleen kerran vanhimmasta venäläisestä kirjoituksesta Gnezdovon arkistokopiosta , joka on päivätty 24. syyskuuta 2015 Wayback Machinessa // Neuvostoliiton tiedeakatemian Izvestia . Kirjallisuuden ja kielen laitos. - T. XXX. Ongelma. 1. - M., 1971. - S. 47-52, Piirustus. Arkistoitu 4. maaliskuuta 2016 Wayback Machinessa
  19. ↑ Nefyodov V.S. Gnezdovosta peräisin olevan "vanhimman venäläisen kirjoituksen" arkeologinen konteksti // Gnezdovo. 125 vuotta monumenttitutkimusta. GIM:n julkaisut. Ongelma. 124. M. 2001. S. 65.
  20. ↑ Kirpichnikov A. N. Miekkojen tuotannon alusta Venäjällä Arkistokopio päivätty 18. huhtikuuta 2009 Wayback Machinessa // Proceedings of the VI International Congress of Slavic Archaeology. T. 4. M., 1998. S. 246-251.
  21. ↑ Yanin V. L. Esseitä keskiaikaisen Novgorodin historiasta Arkistokopio 16. elokuuta 2018 Wayback Machinessa . - M .: Slaavilaisten kulttuurien kielet , 2008. - 400 s.
  22. ↑ Gorodtsov V. A. Viesti saviastiaan, jossa on salaperäisiä merkkejä // Arkeologisia uutisia ja muistiinpanoja. M., 1897. T. V. nro 12.
  23. ↑ 1 2 Gromov D.V., Bychkov A.A. Slaavilainen riimukirjoitus: tosiasiat ja olettamukset . - M. : Sofia, 2005. - S. 208. - 384 s. — ISBN 5-9550-0407-6 .
  24. ↑ Gorodtsov V. A. Huomautus salaperäisistä merkeistä keramiikkapalasissa // Arkeologiset uutiset ja muistiinpanot. 11-12. M., 1898. S. 370. s.
  25. ↑ 1 2 Lebedev G. S. The Viking Age in Northern Europe Arkistoitu 8. joulukuuta 2014 Wayback Machinessa . - Pietari. : Eurasia, 2005. - 640 s. ISBN 5-8071-0179-0
  26. ↑ Golubeva L. A. Graffitit ja kierrekyltit Beloozerosta. alkaen la. Keskiaikaisen Venäjän kulttuuri. L.: 1974. S. 21, kuva. 4-7.
  27. ↑ Zverugo Ya. G. Muinainen Volkovysk X-XIV vuosisatoja. Mn., 1975. S. 124, kuva. 38-39.
  28. ↑ Zhiznevsky A. K. Kuvaus Tverin museosta. Arkeologinen osasto. M.: 1888. S. 16, välilehti. 12.
  29. ↑ Kaia A. Runes. - M .: "Lokid", 1998.
  30. ↑ Bayun L. S., Oryol V. E.  Sitovskaja-kirjoituksen kieli- ja kulttuurihistoriallinen tulkinta // Bulletin of Ancient History 1993. Nro 1. S. 126-135.
  31. ↑ Masarykin yliopiston arkeologit osoittivat löytäneensä slaavien vanhimman kirjoituksen . Haettu 25. lokakuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 25. lokakuuta 2021.
  32. ↑ Runes Lányista (Tšekin tasavalta) - Slaavien vanhin kirjoitus. Uusi standardi riimuluiden monitieteiseen analyysiin . Haettu 25. lokakuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 14. helmikuuta 2021.
  33. ↑ Slaavien ensimmäinen kirjoituskieli ei ole glagoliittinen, vaan germaaniset riimut. Tšekkiläisten arkeologien löytämät todisteet. Radio Praha . Haettu 25. lokakuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 25. lokakuuta 2021.
  34. ↑ Hans Heinrich Klüver. "Beschreibung des Herzogthums Mecklenburg". 1728
  35. ↑ Klüver, 1728, 1.75
  36. ↑ Gromov D.V., Bychkov A.A. Slaavilainen riimukirjoitus: tosiasiat ja olettamukset. M.: Sofia, 2005.
  37. ↑ Vendian aakkoset G. Klüverin kirjasta Arkistoitu 10. maaliskuuta 2018 Wayback Machinessa .
  38. ↑ Mash A.G. Treasures of Retra Arkistoitu 24. huhtikuuta 2008 Wayback Machinessa . M., 2006. Per. saksalaiselta A. A. Bychkov. - M .: ITs "SLAVA!", 2006. § 12.
  39. ↑ Sreznevski I. I. Muinaiset slaavilaiset kirjoitukset // Kansalliskasvatusministeriön lehti , Pietari, 1848. Ch. LIX, osa. 2. S. 22.
  40. ↑ Lotman, 1962 , s. 397.
  41. ↑ 1 2 3 4 5 Lotman, 1962 , s. 396-404.
  42. ↑ 1 2 3 Kozlov, 1996 , s. 155-169.
  43. ↑ 1 2 3 4 Alekseev, 2004 , s. 128-147.
  44. ↑ 1 2 3 4 5 Beskov, 2017 , s. yksitoista.
  45. ↑ Lotman, 1962 , s. 403-404.
  46. ↑ Lotman, 1962 , s. 402-403.
  47. ↑ Lotman, 1962 , s. 397-398.
  48. ↑ Mikozhinsky-kivet . Museum Archeologiczne Krakowiessa. Haettu: 28.9.2019.
  49. ↑ rahka. Mikä on "Vlesova-kirja"?, 2004 , s. 47-85.
  50. ↑ Danilevsky I.N., 2005 , s. 128-129.
  51. ↑ O. V. Curds “Vlesova-kirja” // Vanhan venäläisen kirjallisuuden laitoksen julkaisut . T. 43. L., 1990.
  52. ↑ Zaliznyak A. A. Velesin kirjasta // Kielitiede kaikille. M., 2009.
  53. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Polinichenko, 2012 .
  54. ↑ Beskov, 2019 , s. 225-253.
  55. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Shnirelman, 2015 .
  56. ↑ Beskov, 2016 .
  57. ↑ 12 Aitamurto , 2007 .
  58. ↑ Shnirelman, 2015 , " Ensimmäistä kertaa Khinevich esitti näkemyksensä yksityiskohtaisesti kirjassa" Ynglism. Lyhyt kurssi" (Omsk 1992), ja sitten 1990- ja 2000-luvun vaihteessa julkaistussa kirjasarjassa yleisnimellä "Slaavilais-arjalaiset vedat". <...> Kuitenkin jo heinäkuussa Khinevich elvytti yhteisönsä ja piti verkkosivustonsa Internetissä. Vuoden 2006 lopussa hän julkaisi uudelleen kirjan "Slaavilais-arjalaiset vedat", jonka tuomioistuin on aiemmin tunnustanut äärimmäisiksi ", s. 301-302.
  59. ↑ Gaidukov, Skachkova, 2019 , " Vastaajien tunnustusta vastaavien erityisten merkkien käyttöä koskeva kysymyslohko mahdollisti heidän eniten käytettyjen nimensä tunnistamisen nykyaikaisten Rodnoversien joukossa: "alatyr", "kolovrat" ("pyörivä") , auringon merkki, aurinkomerkit, "risti Maria", "saniaiskukka", "Velesin merkki". Suurimman osan näistä kuvista, niiden nimistä ja merkityksistä siinä mielessä, missä niitä nyt käytetään, ensisijainen lähde ovat A. Yu. Khinevichin kirjat "Slaavilais-arjalaiset vedat" (vuonna 2016 tunnustettu ääriaineiksi) ".
  60. ↑ Minne kansanhistorian mestarit menevät? Osa 5 Arkistoitu 14. syyskuuta 2011 Wayback Machinessa // Habitat.
  61. ↑ Sobolev, 2002 , s. 88.
  62. ↑ Tietoja projektista Arkistoitu 8. helmikuuta 2021 Wayback Machinessa . Vanhan slaavilaisen kirjallisuuden ja muinaisen euraasian sivilisaation instituutti.
  63. ↑ Jakovlev, 2011 .
  64. ↑ Erlichman, 2008 .
  65. ↑ Chudinov V. A. Palautetaan Venäjän etruskit. M.: Generation, 2006.
  66. ↑ Frost, 2005 , s. 215.
  67. ↑ Gurianova, 2020 .
  68. ↑ Beskov, 2017 .

Kirjallisuus

Epätieteellinen
  • Lebedeva Yu. V., Shevchenko N. Yu., Neumoina N. G., Korbakova T. V. Vanhan slaavilaisen kielen perusteet // Nykyaikaisen luonnontieteen menestys. - 2014. - Nro 11-1. - S. 98-103.

Linkit