OT-54

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 24. heinäkuuta 2016 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 12 muokkausta .
OT-54

"Object 481" (prototyyppi OT-54) testauksen aikana toukokuussa 1952
OT-54
Luokitus Liekinheittimen säiliö
Taistelupaino, t 36.5
asettelukaavio klassista
Miehistö , hlö. neljä
Tarina
Kehittäjä Tehdas nro 112 / SKB-1
Valmistaja
Vuosien kehitystä 1946-1955 _ _ _
Vuosia tuotantoa vuodesta 1948 vuoteen 1959
Toimintavuosia vuodesta 1955 lähtien
Myönnettyjen määrä, kpl. 110
Pääoperaattorit
Mitat
Kotelon pituus , mm 6040
Pituus aseen kanssa eteenpäin, mm 9000
Leveys, mm 3270
Korkeus, mm 2400
Välys , mm 425
Varaus
panssarin tyyppi teräs valssattu ja valettu
Rungon otsa (yläosa), mm/aste. 100/60°
Rungon otsa (pohja), mm/aste. 100/55°
Runkolauta, mm/aste 80/0°
Rungon syöttö (yläosa), mm/ast. 45/60°
Rungon syöttö (keskellä), mm/ast. 45/17°
Rungon syöttö (pohja), mm/ast. 30/70°
Pohja, mm kaksikymmentä
Rungon katto, mm 20-30
Tornin otsa, mm/aste 200 / 0°…
108 / 60°
Tornilevy, mm/ast. 160 / 0°…
86 / 60°
Tornin syöttö, mm/aste 65 / 0°…
48 / 45°
Tornin katto, mm/aste kolmekymmentä
Aseistus
Aseen kaliiperi ja merkki 100 mm D-10T1
aseen tyyppi kiväärin ase
Piipun pituus , kaliiperit 56
Aseen ammukset 19/20 laukausta (460 l) liekinheittimestä
Kulmat VN, aste. −5…+18
nähtävyyksiä TSh2-22
konekiväärit 1 × 12,7 mm DShKM ,
1 × 7,62 mm SGMT
Muut aseet Liekinheitin ATO-1
Moottori
Liikkuvuus
Moottorin teho, l. Kanssa. 520
Maantienopeus, km/h 48
Risteilyalue maantiellä , km 360-400
jousituksen tyyppi yksittäinen vääntötanko
Ominaispaine maahan, kg/cm² 0,82
Kiipeävyys, astetta kolmekymmentä
Kuljetettava seinä, m 0,73
Ylitettävä oja, m 2.7
Crossable ford , m 1.4

OT-54  on Neuvostoliiton liekinheittajatankki . 110 liekinheitinsäiliötä valmistettiin vuosina 1955-1959 [ 1] .

Luontihistoria

Suuren isänmaallisen sodan päätyttyä panssarivaunujen automaattisten jauheliekinheittimien parantamista jatkettiin [2] .

Vuosina 1946-1947 Gorkyssa tehtaan nro 112 suunnittelutoimisto valmisti ensimmäisen T-54- keskisäiliöön perustuvan liekinheittimen säiliön ensimmäisen luonnoksen . Projektin mukaan koaksiaalisen konekiväärin sijaan T-54- torniin oli tarkoitus asentaa sarjaautomaattinen ruutiliekinheitin ATO-42 , jota testattiin Suuren isänmaallisen sodan aikana . Vuoden 1947 ensimmäisellä puoliskolla projektista lähetettiin kaksi versiota Neuvostoliiton liikennetekniikan ministeriölle ja GBTU :lle [2] .

Projektin ensimmäinen versio tarjosi liekinheittimen asennuksen ajoneuvon torniin, toinen - runkoon, samanlainen kuin OT-34-säiliöt . Molempien vaihtoehtojen tarkastelun jälkeen ensimmäinen vaihtoehto hyväksyttiin. Vuoden 1947 lopulla aloitettiin suunnitteludokumentaation kehitysvaihe ja tehtaan nro 112 suunnittelutoimisto alkoi tuottaa piirustuksia. Vuoden 1948 lopussa valmistettiin ensimmäinen prototyyppi [2] .

Neuvostoliiton ministerineuvoston 10. heinäkuuta 1948 päivätyn asetuksen nro 2548-1050ss mukaisesti 200-300 metrin liekinheittoetäisyydellä olevan automaattisen säiliöliekinheittimen kehittäminen aloitettiin Harkovin tehtaalla nro 75 . OT-54 tankille. Erityisesti tätä kehitystä varten SKB-1 muodostettiin tehtaalle nro 75 M. Ozerskyn johdolla . Moskovassa NII -6 : een perustettiin erityinen laboratorio , jossa luotiin uusia liekinheittimien seoksia [2] .

Kun säiliö läpäisi tehdastestit, tammikuussa 1949 ajoneuvo lähetettiin kenttäkokeisiin. Testien aikana paljastui liekinheittolaitteiden epäluotettava toiminta, alhainen tulinopeus ja liekinheittoetäisyys. Lisäksi liekinheittimen sijainti esti sen huollon [2] .

Vuoden 1949 alussa tehdas nro 112 siirrettiin laivanrakennusteollisuuden ministeriölle. Neuvostoliiton ministerineuvoston asetuksella nro 4752-1832ss 15. lokakuuta 1949 ja nro 5560-2153ss 17. joulukuuta 1949 OT-54- liekinheittimen säiliön luominen siirrettiin tehtaan nro SKB-1:lle. 75 [2] .

Syys-marraskuuhun 1950 mennessä tehtaalla nro 75 valmistettiin neljä näytettä parannetusta liekinheittimestä , jotka saivat merkinnän ATO-49 . Samaan aikaan NII-6- laboratoriossa luotiin uusia tuliseoksia tähän liekinheittimeen [2] .

Joulukuuhun 1950 mennessä projekti ATO-49- liekinheittimen asentamisesta T-54 :ään saatiin päätökseen . Kone sai merkinnän "Object 481". Helmikuussa 1951 kaksi prototyyppiä lähetettiin testattavaksi. Testejä ei laskettu epätyydyttävän liekinheittoalueen vuoksi [2] .

Liekinheittimen viimeistelyn aikana Neuvostoliiton ministerineuvoston 19. lokakuuta 1951 antamalla asetuksella TTZ:ää säädettiin ja keskimääräisen kantaman vaatimukset alennettiin 180 metriin, alaraja 170 metriä positiivisena. lämpötiloissa, tyynellä säällä ja suuttimen korkeuskulmalla 8 °. Kuitenkin testit, jotka suoritettiin 26. helmikuuta - 24. huhtikuuta 1952, olivat jälleen epätyydyttäviä. Liekinheitin lähetettiin uudelleen tarkistettavaksi [2] .

Toukokuussa 1952 tehdas nro 75 esitti testattavaksi kaksi prototyyppiä Object 481 -liekinheittimen säiliöstä , joihin asennettiin muunneltu ATO-49- liekinheitin sähköpolttoaineella ja pyroteknisellä sytytysjärjestelmällä. Testejä ei taaskaan läpäissyt epätyydyttävän liekinheittoalueen vuoksi [ 3] .

Valmistuttuaan elokuussa 1952 säiliöt esitettiin uudelleen testattavaksi, mutta kantama oli jälleen TTZ:n alapuolella (169,9 metriä 180:n sijaan). Liikennetekniikan ministeriön pyynnöstä kaksi prototyyppiä hyväksyttiin alustaviin testeihin, jotka suoritettiin 17. lokakuuta - 26. joulukuuta [3] .

Testeissä liekinheittimet näyttivät keskimäärin 166-170 metrin kantaman vaaditun 180 metrin sijasta. Testitulosten mukaan säiliö lähetettiin tarkistettavaksi. Modifioitujen 5 näytteen sotilaalliset testit suunniteltiin vuoden 1953 neljännelle neljännekselle [3] .

Vuoden 1953 lopussa testattavaksi esitettiin viisi liekinheitinsäiliötä ATO -49- liekinheittimellä pyroteknisellä sytytysjärjestelmällä. Kokeet pidettiin 3. tammikuuta - 10. maaliskuuta 1954 kaartin 4. Kantemirovskajan divisioonan harjoituskentällä . Testitulosten mukaan Neuvostoliiton ministerineuvoston 14. toukokuuta 1954 antamalla asetuksella ATO - 49 - liekinheitin otettiin käyttöön nimellä ATO-1 . Ja itse panssarivaunu hyväksyttiin nimellä TO-54 Neuvostoliiton puolustusministeriön määräyksellä [1] .

Prototyypit

Prototyyppi nro 1

Prototyyppi nro 1 ATO-42- liekinheittimen asennuksella . Se erosi T-54- tankista asentamalla ATO-42- liekinheittimen koaksiaalisen SG-43- konekivääriin . Liekinheittimien asennuksen yhteydessä muutettiin rungon sisälaitteiden rakennetta. Liekinheittimen asennuksen vuoksi tornin oikealla puolella olevaa etuosaa laajennettiin hitsaamalla erikoiskiinnitys. Liekinheittimen venttiilin panssarisuojan pohja hitsattiin aseen maskiin [2] .

Miehistö koostui neljästä henkilöstä. Kohdennettua liekinheittoa varten asennettiin teleskooppitähtäin TSh-19. Liekinheittoetäisyys oli 60-110 metriä. Automaattitilassa maksimietäisyys oli 70-80 metriä. Tulinopeus yksittäisillä laukauksilla oli 6-12 laukausta minuutissa, purskeet - 3-4 laukausta. Tankin kapasiteetti riitti 29-30 laukaukseen. Kuollut alue oli 8-10 metriä [2] .

Panssarin ammuskuorma oli tykille 24, SG-43- konekiväärille 2250, DShK - konekiväärille 450 patruunalle ja liekinheittimelle 30 ruutilaukausta [2] .

Prototyyppi nro 2

Prototyyppi, joka on tehty ATO-49- liekinheittimellä , jossa on sähköinen bensiinisytytys. Liekinheitin asennettiin torniin koaksiaalisen SGMT- konekiväärin sijaan . Valvontaosastolle sijoitettiin lisälaitteita. Ammusten pinoamista on muutettu [3] .

Patruunakuorma oli 19 patruunaa tykille, 1500 patruunaa SG-43- konekiväärille , 200 patruunaa DShKM - konekiväärille ja 20 ruutipatruunaa liekinheittimelle [3] .

Prototyyppi nro 3

Prototyyppi, joka on tehty asentamalla ATO-49- liekinheitin pyroteknisellä sytytysjärjestelmällä. Liekinheitin asennettiin torniin koaksiaalisen SGMT- konekiväärin sijaan . Valvontaosastolle sijoitettiin lisälaitteita. Ammusten pinoamista on muutettu [3] .

Patruunakuorma oli 20 laukausta tykille, 1500 patruunaa SG-43- konekiväärille , 200 patruunaa DShKM - konekiväärille , 20 ruutipatruunaa liekinheittimelle ja lisäksi 20 sytytyspatruunaa pyroteknisen sytytysjärjestelmän rummussa. ] .

Sarjatuotanto

Säiliötä valmistettiin massatuotantona Kharkovissa tehtaalla nro 75 vuosina 1955-1959 . ATO-1- liekinheitin valmistettiin Sverdlovskin ja Omskin tehtailla . Yhteensä valmistettiin 110 TO-54 liekinheitinsäiliötä [1] .

Suunnittelun kuvaus

OT-54 perustuu T-54 keskitankkiin . Tykin kanssa koaksiaalisen SGMT - konekiväärin sijaan asennettiin ruutiautomaattinen panssariliekinheitin ATO-1 . Yleisesti ottaen perusajoneuvon perustaisteluominaisuudet säilytettiin [1] .

Aseistus

TO-54 tankin torniin asennetun liekinheittimen ansiosta suunnattu liekinheitto voitiin suorittaa standardinmukaisella tähtäimellä TSh2-22, liekinheittimen tulikulmat olivat samat kuin aseella. Suunnatun liekinheiton kantama oli 160 metriä. Suurin tulinopeus on 20 laukausta minuutissa. Yhdellä laukauksella kului 20 litraa tuliseosta [1] .

Patruunakuorma oli 19 patruunaa tykille, 1500 patruunaa 7,62 mm SGMT - konekiväärille , 200 patruunaa 12,7 mm:n DShKM-ilmatorjuntakonekiväärille , 20 ruutipatruunaa ja 20 sytytyspatruunaa ATO -1 :lle . Säiliön kapasiteetti mahdollisti jopa 20 liekinheittimen laukauksen [1] .

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 3 4 5 6 T-54 säiliö ja siihen perustuvat ajoneuvot Arkistoitu 23. huhtikuuta 2012.
  2. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 T-54 säiliö ja siihen perustuvat ajoneuvot Arkistoitu 20. marraskuuta 2012.
  3. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 T-54 säiliö ja siihen perustuvat ajoneuvot (pääsemätön linkki) . Käyttöpäivä: 8. lokakuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 20. marraskuuta 2012. 

Kirjallisuus

  • A.V. Karpenko. Katsaus kotimaisiin panssaroituihin ajoneuvoihin (1905-1995). - Pietari: "Nevski Bastion", 1996. - 480 s. - 10 000 kappaletta.
  • M. Pavlov, I. Pavlov. Numero 1. MEDIUM T-54 SÄILIÖ JA AJONEUVOT SEN PERULLA // Panssaroitu sarja . Arkistoitu 20. marraskuuta 2012 Wayback Machineen
  • M. V. Pavlov, I. V. Pavlov. Kotimaiset panssaroidut ajoneuvot 1945-1965 // Varusteet ja aseet: eilen, tänään, huomenna. - Moskova: Tekhinform, 2009. - Nro 8 . - S. 56 .

Linkit

 Toinen maailmansota → Neuvostoliiton panssariajoneuvot 1945-1991 → Venäjä , Ukraina , Valko -Venäjä
*  - valmistettu vain vientiin; prototyypit ja näytteet, jotka eivät menneet sarjatuotantoon , on kursivoitu Luettelo Neuvostoliiton ja Venäjän sarjapanssaroiduista ajoneuvoista