K-90 (säiliö)

K-90  on Neuvostoliiton kokeellinen kevyt amfibiosäiliö , joka luotiin 1940-luvun lopulla - 1950-luvun alussa. Sen kehitti Ground Forcesin suunnittelutoimisto vuosina 1949-1950 osana uuden kevyen tiedustelutankin luomisohjelmaa . K-90 perustui M-2- tela-alustaisen tykistötraktorin ja MAZ-200- kuorma -auton yksiköihin ja käytti perinteistä järjestelmää potkureineen vesiväylän käyttövoimana, jota kehitettiin vaihtoehtona PT-76- tankille . epäonnistuminen vesisuihkupropulsion luomisessa jälkimmäiselle. Panssarin kanssa rinnakkain sen pohjalta kehitettiin myös kelluva panssarivaunu K-78 . K-90:stä valmistettiin kaksi prototyyppiä vuonna 1950, ja yksi niistä saman vuoden heinäkuussa läpäisi vertailutestit PT-76 :n kanssa, minkä seurauksena jälkimmäinen otettiin käyttöön, ja jatkotyö K-90:n ja K-78 pysäytettiin.

Historia

Pian toisen maailmansodan päättymisen jälkeen Neuvostoliitossa käynnistettiin ohjelma uuden kevyen panssarivaunun luomiseksi erikois- ja aputehtäviin, joihin keskikokoiset tai raskaat panssarivaunut pienemmillä moottoriresursseillaan olivat epäkäytännöllisiä - tiedustelu , turvallisuus , viestintä . . Lisäksi, vaikka tämä osa vaatimuksista täytti vähemmän yksiselitteisen arvion, kevyttankki piti tehdä kelluvaksi , mikä sen tiedustelukykyjen lisäämisen lisäksi mahdollistaisi ajoneuvon käyttämisen amfibiooperaatioihin - sillanpäiden sieppaamiseen. ja takatilat , suojakuoret , amfibiohyökkäykset maalle ja monet muut. Vuosina 1946-1949 kehitettiin useita kevyiden tankkien hankkeita, mutta armeija ei hyväksynyt niistä yhtään. R-39- tankin epäonnistuneiden testien jälkeen , ainoana niistä metalliin sisältyneelle, Neuvostoliiton ministerineuvoston asetuksella nro 3472-1444 15. elokuuta 1949, kehitystyö kelluvan tankin luomiseksi ja siihen perustuva panssarivaunu uskottiin Tšeljabinskin Kirovin tehtaalle (ChKZ), johon osallistuivat Leningradin VNII-100 :n ja tehtaan nro 112 asiantuntijat [1] .

Säiliöprojektin alustavassa tutkimuksessa tarkasteltiin neljää vesikäyttöistä propulsiotyyppiä: tunneli- tai sisäänvedettävällä potkurilla , vesisuihkupropulsiolla tai telaketjuilla . Esisuunnittelun kehittämisen aikana päävaihtoehdoksi valittiin vesisuihkupropulsio, mutta monet tankinrakentajat ja armeija suhtautuivat skeptisesti ajatukseen asentaa se kelluvaan tankkiin , minkä seurauksena panssaroitujen ja koneistettujen joukkojen komentajan S. Bogdanovin ehdotuksesta elokuussa 1949 ruuvipotkurilla varustettujen koneiden kaksoiskappaleiden kehittäminen asiakkaan voimin ja keinoin [2] [3] .

Tämän seurauksena vesisuihkulla varustetun ChKZ "Object 740" -säiliön lisäksi maavoimien suunnittelukomitean erityinen suunnittelutoimisto A. F. Kravtsevin johdolla kehitti K-90- projektin tunnelipotkurilla. K-90 säilytti R-39- tankin yleisen asettelun ja käytti YaAZ-200- kuorma -auton moottoria ja M-2- tykistötraktorin alavaunua , toisin kuin 740-objekti, jonka suunnittelussa panssarimoottori ja käytettiin erityisesti suunniteltua alustaa. K-90 oli myös samalla aseisuudella ja suunnilleen samalla panssarisuojalla 740-objektin kanssa kolmanneksen kevyempi kuin kilpailija. VRZ No. 2 GBTU valmisti kaksi K-90:n prototyyppiä kesään 1950 mennessä [2] [4] .

Ministerineuvoston määräyksellä 10.7.1950 suoritettiin 5.7.-29.7. välisenä aikana Object 740- ja K-90 -tankkeihin valtion vertailukokeet, joissa jälkimmäiset osoittivat olevansa huonommin voittaneet vesiesteitä, epäonnistumatta voittaa useita esteitä, jotka kilpailija on menestyksekkäästi ohittanut [5] . Lisäksi voimansiirtoyksiköiden ja vesiväylän propulsioyksikön luotettavuutta pidettiin riittämättömänä [4] . Kaiken tämän seurauksena valtion komissio ei suositellut K-90:tä hyväksyttäviksi, mutta sen tekninen dokumentaatio sisällytettiin mobilisaatioreserviin [ 6] .

Muistiinpanot

Alaviitteet

Lähteet

1. ↑ M. V. Pavlov, I. V. Pavlov. Kotimaiset panssaroidut ajoneuvot 1945-1965 // Varusteet ja aseet: eilen, tänään, huomenna. - Moskova: Tekhinform, 2010. - Nro 6 . - S. 46-48 .
2. ↑ 1 2 M. V. Pavlov, I. V. Pavlov. Kotimaiset panssaroidut ajoneuvot 1945-1965 // Varusteet ja aseet: eilen, tänään, huomenna. - Moskova: Tekhinform, 2010. - Nro 6 . - S. 48-49 .
3. ↑ M. B. Baryatinsky. Amfibiosäiliö PT-76. - Moskova: Mallin suunnittelija, 2004. - S. 5-6. – 72 s. - (Armored kokoelman erikoisnumero 1 (5) / 2004). - 2010 kappaletta.
4. ↑ 1 2 M. V. Pavlov, I. V. Pavlov. Kotimaiset panssaroidut ajoneuvot 1945-1965 // Varusteet ja aseet: eilen, tänään, huomenna. - Moskova: Tekhinform, 2010. - Nro 8 . - S. 58-60 .
5. ↑ M. B. Baryatinsky. Amfibiosäiliö PT-76. - Moskova: Mallisuunnittelija, 2004. - S. 10-11. – 72 s. - (Armored kokoelman erikoisnumero 1 (5) / 2004). - 2010 kappaletta.
6. ↑ M. V. Pavlov, I. V. Pavlov. Kotimaiset panssaroidut ajoneuvot 1945-1965 // Varusteet ja aseet: eilen, tänään, huomenna. - Moskova: Tekhinform, 2010. - Nro 6 . - S. 50 .

Kirjallisuus

• M. V. Pavlov, I. V. Pavlov. Kotimaiset panssaroidut ajoneuvot 1945-1965 // Varusteet ja aseet: eilen, tänään, huomenna. - Moskova: Tekhinform, 2010. - Nro 8 . - S. 58-60 .
• M. B. Baryatinsky. Amfibiosäiliö PT-76. - Moskova: Mallisuunnittelija, 2004. - 72 s. - (Armored kokoelman erikoisnumero 1 (5) / 2004). - 2010 kappaletta.
• M. V. Pavlov, I. V. Pavlov. Kotimaiset panssaroidut ajoneuvot 1945-1965 // Varusteet ja aseet: eilen, tänään, huomenna. - Moskova: Tekhinform, 2009. - Nro 9 . - S. 53 .
• K. Yanbekov. Kotimaisten panssaroitujen ajoneuvojen luojat. // Varusteet ja aseet: eilen, tänään, huomenna. - Moskova: Tekhinform, 2013. - Nro 02 . - S. 18-24 .

Linkit

• Sotilaallinen pariteetti: ITSELIIKKEVÄT TYKISKEASEET