ANT-40
Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 30.10.2021 tarkistetusta
versiosta . tarkastukset vaativat
14 muokkausta .
ANT-40 ( SB ) - nopea etulinjapommikone . Massiivisin sarjalentokone, jonka on kehittänyt A. N. Tupolev Design Bureau. Ensimmäinen lento suoritettiin 7. lokakuuta 1934 koelentäjän K. K. Popovin ohjauksessa. Ensimmäinen sarja SB-lentokone valmistettiin keväällä 1936. Vuosien sarjarakentamisen aikana turvallisuusneuvostoa on modernisoitu useita kertoja. Eri muunneltuja lentokoneita valmistettiin yhteensä 6 616 kappaletta sarjatuotannon päättymiseen saakka vuonna 1941.
Historia
1930-luvun alussa saatiin tuloksia kaksimoottoristen täysmetallisten Mi-3-lentokoneiden luomisesta, ja tehtävästä luoda nopea pommikone, joka ylittäisi käytössä olevat kaksitasohävittäjät, tuli todellinen tehtävä. Puna-armeijan ilmavoimien komento on kehittänyt tälle lentokoneelle taktiset ja tekniset vaatimukset: suurin lentonopeus 5000 m korkeudessa on 350 km / h; laskeutumisnopeus 90 km/h; katto 7000-8000 m; lentosäde 800 km.
Suunnittelutyö aloitettiin toukokuussa 1934 TsAGIssa Arkangelin suunnittelutoimistossa . Ensimmäinen lento tapahtui lokakuun alussa. Ensimmäinen kone syöksyi maahan laskeutuessaan. Helmikuussa 1935 jatkettiin tehdastestejä ensimmäisen koneen varmuuskopiolle. Testien aikana saavutettiin 404 km/h nopeus 5000 m:n korkeudessa. Lentokoneen testaus ja hienosäätö kesti yli vuoden, minkä jälkeen kone siirrettiin sarjatuotantoon [1] .
Rakentaminen
Kaksimoottorinen täysmetallinen keskisiipi, jossa sileä pinta. Siipi koostui keskiosasta ja kahdesta irrotettavasta osasta. Siipien pinta kiinnitettiin runkoon tasaniteillä. Monokokkirunko oli jaettu nokka- ja häntäosaan, jotka kiinnitettiin rungon keskiosaan harvojen ja ihon kautta . Vaakasuora höyhenpeite jäykistetty tyyppi. Hissi ja peräsin toimitettiin servoilla. Laskuteline sisäänvedettävissä lennon aikana ilma-öljyvaimennuksen kanssa. Pyörät varustettiin jarruilla.
Lentokoneen miehistö koostui lentäjästä, navigaattorista ja ampuja-radiooperaattorista. Navigaattori-tykistäjän hytti sijaitsi rungon etuosassa, sitten oli ohjaajan hytti, sitten pommilahti ja peräosassa ampuja-radiooperaattorin hytti.
Aseistus - neljä 7,62 mm kaliiperia konekivääriä ja 500 kg pommeja [2] .
Muutokset
ANT-40-1 tai SB 2RTs
Ensimmäinen prototyyppi , joka on varustettu 730 hv
Wright Cyclone -moottoreilla. Kanssa. (545 kW). Rakennettu lokakuussa 1934. Lentokokeet alkoivat
7. lokakuuta , lennot suoritti lentäjä K. K. Popov. 31. lokakuuta prototyyppi tuhoutui laskeutumisen yhteydessä. Helmikuuhun 1935 mennessä lentokone kunnostettiin ja toinen testisykli suoritettiin 5. helmikuuta 31. heinäkuuta 1935. Jatkossa Wright Cyclone -moottoreilla varustettua SB:tä käytettiin kokeellisena ajoneuvona uusien teknisten ratkaisujen (esimerkiksi suksien alustan) testaamiseen.
AHT-40-2 tai SB 2IS
Prototyyppi 780 hv
Hispano-Suiza (IS) moottoreilla. Kanssa. Rakennettu vuoden 1934 lopussa, ensimmäinen lento suoritettiin 30. joulukuuta 1934 N. S. Zhurovin valvonnassa. Tammikuussa 1935 alkaneissa lentokokeissa kone osoitti 433 km/h nopeutta. Testaus jatkui huhtikuuhun 1936 asti. Prototyypistä tuli sarjatuotannon vertailukohta.
SB 2M-100
Ensimmäinen tuotantomalli. Siiven pinta-ala nostettiin 56,7 m²:iin, normaali lentopaino 5628 kiloon, mikä johti maksiminopeuden laskemiseen 393 km/h:iin. Kone oli varustettu
Klimov M-100 -moottoreilla (lisenssillä valmistettuja Hispano-Suiza 12Y -moottoreita).
DI-8 tai
ANT-46
kaksipaikkainen raskas
hävittäjä Gnome
-Ron "Mistral-Major" 14K-moottoreilla, joiden kapasiteetti on 800 hv. s., aseistettu kahdella 76,2 mm :n APK-4
dynamo -reaktiivisella tykillä , 15 patruunaa per piippu. Lentokone poistettiin tuotantosuunnitelmasta vuonna 1936, koska hävittäjän uudelleen varusteluun liittyvien valtiokokeiden pitkittyneet valmistelut johtuivat dynamoreaktiivisten aseiden työskentelyn lopettamisesta (RS-ohjukset tunnustettiin lupaavimmiksi aseiksi) taistelija).
SB 2M-100A
Uusilla moottoreilla varustettu lentokone, jonka tilavuus on 860 litraa. Kanssa. (642 kW) ja uusilla konepelleillä. Valmistettu vuoden 1936 lopusta lähtien. Touko-kesäkuussa 1937 SB:tä testattiin uusilla puolustustorneilla
MV -2 ja MV-3. Huolimatta suosituksesta ottaa torneja sarjatuotantoon, lentokoneita alettiin varustaa niillä vasta vuodesta 1940 lähtien.
SB 2M-103 tai SB bis
Tuotantoversio uusilla
M-103 moottoreilla 960 hevosvoimalla. kanssa., uusi navigaattorin hytti ja ohjattu takapyörä. Ensimmäinen testisarja suoritettiin syyskuusta 1937 maaliskuuhun 1938, toinen - 27. kesäkuuta 1938 19. syyskuuta 1938. Tästä versiosta lähtien lentokoneessa oli sisään vedettävä suksien laskuteline. 2. syyskuuta 1937, ensimmäisessä Sat-encoressa , M. Yu. Alekseev teki virallisen korkeusennätyksen nostamalla 1000 kg:n kuorman 12 244 metrin korkeuteen. 1. marraskuuta 1936 hän nousi 12 692 metrin korkeuteen .
PS-40
Matkustajaversio ANT-40- lentokoneesta
Aeroflotille , rakennettu vuonna 1938.
USB
Koulutus- ja koulutusversio, rakennettu pienessä sarjassa. Navigaattorin hytin tilalle sijoitettiin ohjaajan hytti rinnakkaisohjauksella ja täysillä instrumenteilla. Lentokonetta testattiin maaliskuussa 1938.
la bis 2
Koneessa oli uudet etujäähdyttimet, sileä siipipinta, panssaroitu lentäjän selkä ja vahvistettu
runkorakenne . Koneessa oli
potkurit VISH-2 , sitten VISH-22. Maksimikuorma on noussut 1600 kiloon ulkoisten pomminpitimien ansiosta; taistelusäde oli 600 km. Lentokoneen suurin nopeus on 419 km/h. Vuodesta 1940 lähtien lentokoneeseen on asennettu uusia puolustavia torneja. Lentokonetta valmistettiin vuoden 1938 toiselta puoliskolta.
la bis 3
Koneessa oli uudet tunnelityyppiset vesipatterit. Sillä oli korkeimmat nopeusominaisuudet: 445 km / h 4500 m korkeudessa, mutta patterien epäluotettavuuden vuoksi sitä ei rakennettu sarjaan. Testattu 1. marraskuuta 1937 - 17 tammikuu 1938.
PS-41
SB bis 2 -koneet siirrettiin
Aeroflotille , muutettu postikoneiksi. Lentokoneessa oli ulkoiset polttoainesäiliöt ja se pystyi kantamaan 2450 kg:n hyötykuorman
[3] .
mmn
Nopea pommikone
M-105- moottoreilla, joiden tilavuus on 1050 litraa. Kanssa. ja pienempi siipialue. Lentokone testattiin vuonna 1939. Lento-ominaisuuksien epäjohdonmukaisuuden vuoksi lentokone ei läpäissyt testiä.
SB-RK tai
Ar-2
Sukelluspommikone, joka on varustettu kahdella
M-105R- moottorilla, joiden teho on 1100 hv. Kanssa. VISh-22E potkurilla. Koneessa oli pienempi siipipinta-ala ja uusi MMN -tyyppinen nokka , se oli myös varustettu ilmajarruilla ja automaattisella sukelluksen palautuksella. Ilmajäähdyttimet oli kaiverrettu siipikonsoliin moottorin konepeltien viereen, kun taas ulostulot sijaitsivat siiven yläpinnalla. Suurin pommin kuorma oli 1600 kg. Lentokonetta valmistettiin pieninä sarjoina. Korvattu tuotannossa
Pe-2- sukelluspommittimella .
SB nokkapyörällä
TsAGI - kokeellinen lentokone , testattu vuosina 1940-1941
Mark Gallain valvonnassa . Luotu yhtenä kappaleena nokkapyöräjärjestelyyn liittyvien etujen ja haittojen tutkimiseksi (verrattuna pyrstöjärjestelyyn, 1930-luvun lentokoneiden standardi). Tätä varten tavanomaisen SB:n keulaan asennettiin sisäänvedettävä laskuteline, ja tässä muodossa lentokone teki sarjan nousuja ja laskuja erilaisissa sääolosuhteissa ja erityyppisille lentokentille.
SBm
Ennen
toista maailmansotaa I. P. Tolstyhin johdolla yksi
M-103A-moottoreilla varustetuista SB-koneista muutettiin lentäväksi laboratorioksi asentamalla siihen kolmipyöräinen alusta, jossa oli nokkatuki. Koska kone oli tarkoitettu tutkimuskäyttöön, alustan suunnittelu mahdollisti sen pohjan muuttamisen. Tällaisen alustan etuja ovat parempi vakaus maassa liikkuessa, hallitsemattoman käännöksen puuttuminen. Tämä parantaa ohjaajan näkyvyyttä eteenpäin ja eliminoi täysin lentokoneen
nokan ylityksen voimakkaan jarrutuksen aikana. Testien aikana tehtiin 73 laskua sekä betoni- että päällystämättömille
kiitoradoille talvella ja kesällä. Erityisesti laskut tehtiin häntä alhaalla liukunopeudella 160 km/h ja laskusiivet ojennettuna ja nopeudella 190 km/h ilman läppäjä. Nopeita laskuja tehtiin sekä nokka- että päälaskutelineelle ja laskuja ilman suuntausta. Talvella uuden alustajärjestelmän ominaisuuksia testattiin sekä rullatetulla nauhalla että suksien puhtaalla lumella. Lisäksi etutukeen he käyttivät
I-16- hävittäjän suksia . Samaan aikaan havaittiin lentokoneen ohjattavuuden merkittävä heikkeneminen
[4] .
Avia B-71
Vuodesta 1937 lähtien SB:n modifikaatio on tuotettu lisenssillä Tšekkoslovakiassa. Vastineeksi hankittiin lupa S-5-vuoristoaseelle. Tšekkoslovakialaiset ajoneuvot varustettiin Avia Hispano Suiza 12 Ydrs - moottoreilla . Maaliskuussa 1937 allekirjoitetussa sopimuksessa määrättiin 160 lentokoneen tuotannosta; Itse asiassa 161 autoa valmistettiin vuosina 1937-1939.
Ar - 2
Lentokoneen modifiointi tehokkaammilla moottoreilla.
Toteutumattomat projektit
ANT-49
ANT-40:een perustuvan tiedustelulentokoneen projekti kehitettiin vuonna 1935, mutta se suljettiin esisuunnitteluvaiheessa. Asiakas arvioi, että sarja-SB:t selviäisivät myös tiedustelutehtävien suorittamisesta. Tämän päätöksen oikeellisuus vahvistettiin myöhemmin sarjaajoneuvojen käytön aikana taisteluolosuhteissa.
[5]
Suorituskykyominaisuudet (SB 2M103)
Tekniset tiedot
Lennon suorituskyky
Aseistus
Tuotanto
SB-tuotanto vuonna 1941 (tehtaiden mukaan)
Valmistaja
|
yksi
|
2
|
3
|
neljä
|
5
|
6
|
7
|
Kaikki yhteensä
|
nro 22 (Moskova)
|
41
|
7
|
6
|
9
|
|
|
6
|
69
|
nro 125 (Irkutsk)
|
|
|
24
|
|
|
|
|
24
|
Kaikki yhteensä
|
41
|
7
|
kolmekymmentä
|
9
|
0
|
0
|
6
|
93
|
Palvelussa
- Neuvostoliitto – Hyväksyttiin vuonna 1934. Aseistettu nopeilla pommikonerykmenteillä.
- Aeroflot sai vuonna 1938 useita matkustaja-PS-40-koneita ja vuonna 1940 myös PS-41-koneita.
- Toinen Espanjan tasavalta - SB-lentokoneita toimitettiin Neuvostoliitosta Espanjan tasavallan ilmavoimille (ne saivat epävirallisen lempinimen "Katyusha"); lisäksi Neuvostoliitto myönsi vuonna 1937 Espanjan tasavallalle luvan valmistaa SB [6] 3 erää 31 SB 2M-100A lentokonetta: 14. lokakuuta 1936, kesä-heinäkuuta 1937 ja 1938, yhteensä 93 lentokonetta [ 7] .
- Francoistinen Espanja - 19 vangittua SB 2M-100A -lentokonetta, kaikki moottorit korvattu Hispano Suiza 12Ybrs -koneilla, jotka poistettiin käytöstä vuonna 1950.
- Tšekkoslovakia - maaliskuussa 1937 tehdyn Neuvostoliiton ja Tšekkoslovakian välisen sopimuksen mukaan Tšekkoslovakiaan toimitettiin 61 lentokonetta; lisenssi myytiin myös 161 lentokoneen tuotantoon (ennen Tšekkoslovakian miehitystä kaikilla ei ollut aikaa valmistaa); Saksan joukkojen miehittämän Tšekkoslovakian maaliskuussa 1939 jälkeen Tšekkoslovakian asevoimat lakkasivat olemasta ja ilmailulaitteet annettiin Kolmannen valtakunnan käyttöön. Luftwaffekäytti SB-koneitalentohinaajana. [kahdeksan]
- Slovakia - Useita Tšekkoslovakian ilmavoimien pommikoneita siirrettiin Slovakiaan vuonna 1938. 18. huhtikuuta 1943 yksi Slovakian ilmavoimien Avia B.71 -pommikone lensi Turkkiin [9]
- Bulgaria - Saksan miehitettyä Tšekkoslovakian maaliskuussa 1939 Saksasta saatiin 32 Avia B.71 -pommittajaa (aiemmin Tšekkoslovakian ilmavoimien palveluksessa): [10] 24 vuonna 1939 ja 8 vuonna 1940 [11] . Tsaarin ilmavoimissa sitä kutsuttiin "Zherav" (nosturi). Yksi lentokone katosi onnettomuuden seurauksena laskeutuessaan lentokentälle, mutta varaosien puutteen vuoksi ilmavoimiin jäi vuoteen 1944 mennessä vain 21 tämän mallin käyttökelpoista lentokonetta. Viimeiset 10 lentokonetta poistettiin käytöstä sodan päätyttyä, vuoden 1945 lopussa [12]
- Kiinan tasavalta - syksyllä 1937 toimitettiin 62 SB SB 2M-100, sitten elokuusta 1938 kesäkuuhun 1941 vielä 3 SB 2M-100 ja SB 2M-105. Kuomintangin ilmailu käytti niitä Japanin joukkoja vastaan.
- Nanjingin hallitus Wang Jingwei -2 -lentokoneesta, jonka paenneet Kuomintangin lentäjät kaappasivat, sisällytettiin yhteistyöhaluisen Kiinan armeijan ilmavoimiin .
- Suomi - vuosien 1939-1940 sodan palkinnot(8 kpl) ja vangittujen lentokoneiden toimitukset Saksasta (16 muuta): yksi niistä on SB 2M-100A, loput SB 2M-103 (häntäkoodi SB). Niitä käytettiin meripartioina ja sukellusveneentorjuntalentueena LeLv 6, 2 muutettuna koulutukseksi. Taistelutappioiden puuttumisesta huolimatta 7 menehtyi onnettomuuksissa. Vuonna 1945 ne siirrettiin varastoon, vuonna 1950 ne poistettiin käytöstä.
- Saksa - valloitti Tšekkoslovakian ja Neuvostoliiton lentokoneet. Niitä käytettiin koulutus- ja kohdehinaajina (B-71B). Maaliskuussa 1944 Luftwaffella oli vielä 51 B-71:tä, mutta ne kirjattiin pois ennen vuoden loppua.
- Puola - 2 koulutus-CSS:ää M-103-moottoreilla siirrettiin vastaperustetuillePuolan ilmavoimillevuonna 1944, missä he palvelivat vuoteen 1948 asti. [13]
Säilyneet kopiot
Muistiinpanot
- ↑ http://www.airwar.ru Arkistokopio , päivätty 26. huhtikuuta 2011 Wayback Machinessa Arkhangelsk SB 2RC (ANT-40 )
- ↑ Shavrov V.B. Lentokoneiden suunnittelun historia Neuvostoliitossa 1938-1950.
- ↑ Tupolev PS-40/41 . "Taivaan kulma" (2011). Haettu 29. huhtikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 1. toukokuuta 2019. (määrätön)
- ↑ Yakubovich, 2013 , s. 48-49.
- ↑ Saukke, 2007 .
- ↑ Meshcheryakov, 1981 , s. 153.
- ↑ Martinez 1987, s. 55.
- ↑ Stepanov A. S. Neuvostoliiton lentokoneiden toimitukset ulkomaille. 1937-1941 // Sotahistorialehti . - 2008. - Nro 10. - P.53-56.
- ↑ B-71 . Käyttöpäivä: 28. syyskuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 8. heinäkuuta 2011. (määrätön)
- ↑ Mollo, 2004 , s. 215.
- ↑ Milanov, Jordania. Ilmailu ja ilmailu Bulgariassa voittivat sodan 1912 - 1945, osa II, Sofia 1997, s. 234., World Air Forces Arkistoitu 27. joulukuuta 2019 Wayback Machinessa , käytetty 29. syyskuuta 2010.
- ↑ Nopea pommikone // Aviation and Time -lehti, nro 6 (162), 2017
- ↑ Haruk, 2012 , s. 185-189.
Kirjallisuus
- Nikolai Jakubovich. Kaikki sotakoneet Tupolev. - M . : "Yauza" , " Eksmo ", 2013. - 272 s. - (Air Force Encyclopedia). - 1500 kappaletta. - ISBN 978-5-699-63082-0 .
- M. T. Meshcheryakov. Espanjan tasavalta ja Kominterni. - M . : "Ajatus" , 1981. - 222 s. - 10 000 kappaletta.
- M. B. Saukke. Lentokone ANT 1922-1937 lyhyt tietosanakirja. - Monikulmiopuristin. - 2007. - 240 s. — ISBN 1-932525-40-8 .
- G. Smirnov Tarinoita aseista. - M.: "Detlit", 1976.
- Andrew Mollo. Toisen maailmansodan asevoimat. Rakenne. Univormu. Arvomerkki. The Complete Illustrated Encyclopedia = The Armed Forces of World War II. Virkapuvut, arvomerkit ja organisaatio / Per. englannista. Sergei Drobyazko. - M . : " Eksmo ", 2004. - 319 s. -5000 kappaletta. — ISBN 5-699-04127-3 .
- Kulikow Wiktor, Michulec Robert, Mongrafie Lotnicze 83, Wyd. AJ Press.
- Olaf Groehler: Geschichte des Luftkriegs 1910 bis 1980. Militärverlag der Deutschen Demokratischen Republik, Berliini 1981.
- Wilfried Kopenhagen: Sowjetische Bombenflugzeuge. Transpress, Berliini 1989, ISBN 3-344-00391-7 .
- Flugzeugtypen der Welt. Malli, Technik, Daten. Bechtermünz, Augsburg 1997, ISBN 3-86047-593-2 , S. 880 (amerikanisches Englisch: The encyclopedia of world aircraft. Übersetzt von Thema Produktmarketing und Werbung mbH, München).
- Lennart Andersson: Neuvostoliiton lentokoneet ja ilmailu 1917–1941. Putnam, Lontoo 1997, ISBN 0-85177-859-3 .
- Kharuk A.I. Toisen maailmansodan hyökkäyskoneet - hyökkäyskoneet, pommittajat, torpedopommittajat. - Moskova: Yauza:: EKSMO, 2012. - 400 s. — ISBN 978-5699595877 .
Linkit
Lentokonesuunnittelutoimisto "Tupolev" |
---|
ANT sarja |
|
---|
Sotilaallinen |
|
---|
Matkustaja |
|
---|
sammakkoeläimet |
|
---|
Miehittämätön |
|
---|
Projektit |
|
---|
Suomen lentokoneet toisen maailmansodan aikana |
---|
Taistelijat |
| |
---|
Pommittajat |
|
---|
torpedopommittajat |
|
---|
Älykkyys |
|
---|
vesilentokoneita |
|
---|
lentäviä veneitä |
|
---|
lähettiläitä |
|
---|
Kuljetus |
|
---|
Koulutuksellinen |
|
---|
Prototyypit |
|
---|