Saksan kieli

Saksan kieli

Saksa virallisena kielenä
oma nimi Deutsch
Maat Saksa , Itävalta , Sveitsi , Liechtenstein , Belgia , Italia , Luxemburg , Venäjä ja 36 muuta maata
virallinen asema

Saksa Itävalta Liechtenstein Sveitsi Luxemburg Belgia :




Alueellinen tai paikallinen virallinen kieli:

Venäjä :

Brasilia [1] [2] :

Vatikaani :

Tanska ( Etelä-Tanska ) [4] Italia :

Namibia [6] [7] Paraguay [8] Puola [9] :

Slovakia :

Ranska [10] [11] :

Sääntelyorganisaatio

Saksan kielen instituutin
saksan oikeinkirjoitusorganisaatioiden neuvosto
:

Kaiuttimien kokonaismäärä
Tila turvallinen [14]
Luokitus
Kategoria Euraasian kielet

indoeurooppalainen perhe

germaaninen haara Länsi-Saksan ryhmä yläsaksalainen Saksan kieli
Kirjoittaminen latina
( saksan aakkoset )
Kielikoodit
GOST 7.75-97 Saksalainen 481
ISO 639-1 de
ISO 639-2 deu ja ger
ISO 639-3 deu
WALS ger , gbl , gha , gma , gth ja gti
Etnologi deu
ABS ASCL 1301
IETF de
Glottolog stan1295
Wikipedia tällä kielellä

Saksa (saksa Deutsch  ( inf. ) , lausutaan: [ˈdɔʏ̯tʃ] ; deutsche Sprache , äännetään: [ˈdɔʏ̯tʃə ˈʃpʁaːχə] ) on saksalaisten , saksalaisten , saksalaisten , itävaltalaisten ja liechtensteinien kansalliskieli . Saksan , Itävallan , Liechtensteinin virallinen kieli , yksi Sveitsin , Luxemburgin ja Belgian virallisista kielistä [15] . Se on yksi maailman puhutuimmista kielistä kiinan , arabian , hindin , englannin , espanjan , bengalin , portugalin , ranskan , venäjän ja japanin jälkeen . Saksan kieli on seitsemänneksi (englannin, venäjän, espanjan, turkin, persian ja ranskan jälkeen) Internetin käytön suhteen [16] . Se on Länsi-Euroopan laajimmin puhuttu kieli (yli 90 miljoonaa puhujaa). Saksa on myös yksi Euroopan unionin ja useiden muiden kansainvälisten järjestöjen virallisista ja työkielistä .

Se kuuluu indoeurooppalaisen perheen germaanisten kielten läntiseen ryhmään . Kirjoitus perustuu latinalaisiin aakkosiin , täydennettynä kolmella grafeemilla, jotka edustavat umlautteja ( ä , ö, ü ) ja eskettiligatuuria ( ß ). Vanhimmat kirjalliset muistomerkit ovat 700- luvulta [17] .

Saksa polveutuu protogermaanista , joka puolestaan ​​on proto-indoeurooppalaisen jälkeläinen . Kielen foneettisten ja morfologisten järjestelmien muutos konsonanttien toisen liikkeen seurauksena johti sen eristämiseen sukulaisgermaanisista kielistä . Keskiajalla fonetiikan ja morfologian , leksikaalisen rakenteen ja syntaksin muodostuminen tapahtuu keskiyläsaksan ja sen jälkeen varhaisen uuden yläsaksan kielen kielessä . Modernia saksan kieltä, jonka historia alkaa noin 1600-luvun jälkipuoliskolla , kutsutaan muuten uudeksi yläsaksaksi . Tärkeä rooli sen muodostumisessa oli Martin Lutherin raamatunkäännöksillä , Johann Wolfgang von Goethen , Friedrich Gottlieb Klopstockin ja Johann Christoph Gottschedin teoksilla, Johann Christoph Adelungin , veljien Grimmin ja Konrad Dudenin kielellisillä teoksilla [15] . ] .

Nykyaikainen kirjallinen saksan kieli kehittyi yläsaksan murteista . Sitä vastoin yksittäiset saksalaiset murteet (esim. alasaksa tai alemaani ), jotka eivät täysin osallistuneet yläsaksan liikkeeseen tai osallistuneet muihin foneettisiin siirtymiin, säilyttävät omaperäisyytensä. Itävallassa ja Sveitsissä saksan kielestä muodostui omia muunnelmiaan, jotka muodostuivat heidän omalle murrepohjalleen ja joilla oli erityisiä foneettisen ja kieliopillisen rakenteen piirteitä [15] [17] .

Linguogeography

Laji ja runsaus

Saksaa puhutaan laajalti kaikkialla maailmassa äidinkielenään ja toisena kielenä [18] [19] . Länsi-Euroopan kolmen suurimman saksankielisen maan , mukaan lukien Saksan , Sveitsin ja Itävallan , lisäksi saksan kieltä käytetään muissa osavaltioissa, jotka kuuluvat paikallisten vähemmistökielten luokkaan [20] [21] . Saksa on siis Keski- ja Itä-Euroopan maissa saksalaista alkuperää olevien ihmisten äidinkieli tai kommunikaatiokieli [22] , yli kahdelle miljoonalle ihmiselle Yhdysvalloissa , Kanadassa ja Brasiliassa , sitä käytetään laajalti Australiassa ja joissakin maissa. siirtomaavallan jälkeiset Afrikan maat [23] . Samaan aikaan saksa on yksi Euroopan unionin [12] ja monien muiden kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen virallisista kielistä .

Jokaisessa osavaltiossa saksan kielellä on omat käyttötarkoituksensa (katso osio Kielen lajikkeet ). Alla olevassa taulukossa näkyy vain osa osavaltioista, joissa saksa on virallinen kieli tai yksi virallisista kielistä, puhutaan laajalti vähemmistökielenä tai joilla on merkittäviä historiallisen kehityksen piirteitä. Tiedot saksankielisten lukumäärästä on annettu Ethnologue 2014 :n mukaan ottamatta huomioon useita murteita.

Osavaltio
Saksaa puhuvien ihmisten määrä		 Huomautuksia
Australia 79 tuhatta ihmistä [24] 79 tuhannelle australialaiselle saksa on kotikieli, vaikka saksalaisia ​​on Australiassa huomattavasti enemmän. Katso saksaa Australiassa .
Itävalta 7,83 miljoonaa ihmistä [25] Saksan kieli Itävallassa on kirjattu perustuslakiin ja tunnustetaan viralliseksi vähemmistökielten ohella. Enimmäkseen Itävallassa he puhuvat omaa versiotaan saksan kielestä , joka syntyi Baijerin murteiden vaikutuksesta . Katso saksa Itävallassa .
Argentiina 400 tuhatta ihmistä [26] Buenos Airesissa asuvat Argentiinan saksalaiset käyttävät Belgranodeutschia , saksan ja espanjan sekakieltä .
Belgia 41,2 tuhatta ihmistä [27] Jaettu Itä-Belgiassa ( Liegen maakunta ), on yksi kolmesta virallisesta kielestä ranskan ja hollannin ohella . Katso Belgian saksankielinen yhteisö .
Brasilia 1,5 miljoonaa ihmistä [28] Jaettu Santa Catarinan ja Rio Grande do Sulin osavaltioissa . 1900-luvun jälkipuoliskolla siihen vaikutti portugalin kieli . Katso saksaa Brasiliassa .
Venezuela 1,5 tuhatta ihmistä [29] Venezuelassa saksaa ( Aleman Coloniero ) puhutaan Colonia Tovarin kaupungissa . Etnisiä saksalaisia ​​on noin 6 tuhatta, joista vain neljäsosa puhuu saksaa.
Saksa 69,8 miljoonaa ihmistä [kolmekymmentä] Saksan kieli on Saksassa laissa vahvistettu virallinen kieli. Saksassa saksan kielellä on suurin vaihtelu . Katso saksan kieli Saksassa .
Tanska 25,9 tuhatta ihmistä [31] Jaettu entisessä Etelä-Jyllannissa (nykyinen Etelä-Tanska ). Katso saksaa Tanskassa .
Italia noin 225 tuhatta ihmistä [32] Saksaa käytetään Etelä-Tirolin alueen tasolla yhdessä italian ja ladinin kanssa . Saksan kirjallisen kielen ohella baijerilainen murre on laajalle levinnyt Italiassa .
Kazakstan noin 181 tuhatta ihmistä [33] Kazakstanin saksalaiset asuvat pääasiassa maan pohjoisosassa ja Astanan alueella . Saksalaisten määrä vähenee nopeasti: vuoden 1989 väestönlaskennan ja Ethnologuen mukaan heitä oli 958 000. [34] ; vuoden 2009 väestönlaskennan tulosten mukaan saksalaisia ​​oli jo 178 tuhatta [35] . Vuonna 2013 niitä oli 3 tuhatta. lisää. Katso Kazakstanin saksalaiset .
Kanada 430 tuhatta ihmistä [36] Kanadan saksankielinen väestö polveutuu pääasiassa 1800- ja 1900-luvun maahanmuuttajista , Ontariossa olevista mennoniiteista .
Liechtenstein noin 36 tuhatta ihmistä [37] Liechtensteinissa saksa on ainoa virallinen kieli. Yleisin murre on Liechtenstein , joka on sukua Sveitsille ja Vorarlbergille .
Luxemburg 10,2 tuhatta ihmistä [38] Saksaa käytetään yhtenä virallisista kielistä luxemburgin ja ranskan ohella. Saksa on erittäin suosittu toisena kielenä.
Namibia 22,5 tuhatta ihmistä [39] Saksa on yksi Namibian kansalliskielistä afrikaansin , hereron , oshiwambon ja englannin ohella. Katso saksaa Namibiassa .
Paraguay 166 tuhatta ihmistä [40] Paraguayssa saksaa puhuvat vuonna 1927 muuttaneiden mennoniittien jälkeläiset sekä 1950- ja 80 -luvuilla saapuneet Brasilian saksalaiset . Katso saksan kieli Paraguayssa .
Puola 500 tuhatta ihmistä [41] Puolassa saksa on tunnustettu vähemmistökieleksi. Sitä puhuvat pääasiassa Puolassa karkotuksesta paenneiden Sleesian saksalaisten jälkeläiset. Saksankielisten määrä vähenee vuosi vuodelta.
Venäjä noin 2,07 miljoonaa ihmistä [42] Etniset saksalaiset asuvat Venäjän Euroopan osassa , Siperiassa ja Volga-saksalaisten entisen ASSR:n alueella [43] . Vuoden 2010 väestönlaskennan [44] mukaan vain 394 000 ihmistä pitää itseään saksalaisina. Katso Venäjän saksalaiset , Germano-Platsky murre .
Romania 45,1 tuhatta ihmistä [45] Jaettu Sibiun , Sighisoaran , Timisoaran ja Satu Maren kaupungeissa . Suurin osa puhujista on Transilvanian sakseja [46] ja Tonavan švaabeja . Katso saksaa Romaniassa .
Slovakia 5,4 tuhatta ihmistä [47] Yleinen Slovakian saksalaisten keskuudessa . 1930 - luvulla se vallitsi Kragulen kylässä Banskobystritsan alueella .
USA 1,3 miljoonaa ihmistä [48] Saksa on Yhdysvalloissa vähemmistökieli, mutta sitä puhutaan laajalti ja opiskellaan aktiivisesti oppilaitoksissa [49] . Katso saksaa USA:ssa .
Ukraina 33,3 tuhatta ihmistä [viisikymmentä] 1700-luvun saksalaisten uudisasukkaiden jälkeläisiä asuu Dnepropetrovskin , Odessan , Zakarpattian ja Zaporozhyen alueilla. Katso saksalaiset Ukrainassa .
Ranska noin miljoona ihmistä Ei ole tarkkaa tietoa liikenteenharjoittajien määrästä. Saksaa käytetään Alsacessa (vuodesta 2012 noin 790 tuhatta ihmistä [51] ) ja Lorraine'n pohjoisosassa , Moselin departementissa (eri lähteiden mukaan 48-300 tuhatta ihmistä) [52] . Ranskalaiset syrjäyttävät aktiivisesti. Katso saksaa Ranskassa .
Tšekki 40,8 tuhatta ihmistä [53] Tšekin vuoden 2001 tilastojen mukaan saksalaisia ​​oli vain noin 39 tuhatta [54] . Sudeettisaksalaiset kuuluvat Tšekin tasavallan saksankieliseen vähemmistöön ja onnistuivat välttämään karkottamisen sodan jälkeen . Katso saksa Tšekin tasavallassa .
Sveitsi 4,6 miljoonaa ihmistä [55] Käytetään yhtenä virallisista kielistä ranskan, italian ja romaanin ohella ; noin 67 % sveitsiläisistä puhuu omaa versiotaan saksan kielestä , joka syntyi alemaanien murteiden pohjalta . Katso saksaa Sveitsissä .
Etelä-Afrikka 12 tuhatta ihmistä [56] Etelä-Afrikassa käytetään muunnelmaa saksan kielestä nimeltä Nataler-Deutsch , jota käytetään Etelä-Afrikan KwaZulu-Natalin maakunnassa .

Kielilajikkeet

Saksan kieli on monikeskinen , heterogeeninen. Tämä heterogeenisuus ilmenee eroina, jotka ovat ominaisia ​​tietyille äidinkielenään puhuville ryhmille. 1700-1800 - luvun kielitieteilijöiden tutkimukset loivat perustan saksalaisen dialektologian kehitykselle, mikä mahdollisti 1900-luvun alkuun mennessä kokonaiskuvan muodostamisen länsigermaanisen jatkumon murteista [57] . Supradialektaaliset muodot ovat kansallisia muunnelmia, joita saksankieliset käyttävät Saksassa (itse asiassa kirjallinen saksa), Itävallassa ( itävalta ) ja Sveitsissä ( sveitsissä ) [58] . Samalla syntyivät ja kehittyivät ensimmäiset saksalaispohjaiset kontaktikielet , joiden tutkimukset tehtiin paljon myöhemmin. Ulkomaisten lainojen tunkeutumisen seurauksena muodostuneet lajikkeet syntyvät ja kehittyvät 1900-luvun loppuun - 2000- luvun alkuun (esimerkiksi Belgranodeutch ), kun taas jotkut katoavat kokonaan paikallisten kielten vaikutuksesta tai seurauksena tarkoituksellisesta täydellisestä assimilaatiosta ( Barossadeutsch Australiassa ) .

Murteet

Kaikki saksalaiset murteet kuuluvat länsigermaaniseen murrejatkkoon , johon kuuluu myös hollanti . Nykyaikaisen Saksan, Itävallan, Sveitsin, Luxemburgin , Liechtensteinin , Italian ja Alankomaiden alueella erotetaan kolme suurta murreryhmää: alasaksa (Niederdeutsch), keskisaksa ( Mitteldeutsch) ja eteläsaksa (Oberdeutsch) ja kaksi viimeistä. ryhmiä pidetään yleensä osana yläsaksan murteita (Hochdeutsch) [17] . Ala- ja yläsaksan murteiden välistä rajaa kutsutaan Benrath-linjaksi [59] . Kuhunkin ryhmään kuuluvilla erillisillä murteilla ja kansallisilla muunnelmilla on maantieteellisten lisäksi myös selkeitä kielellisiä eroja, jotka kehittyvät ajan myötä kulttuuristen , maantieteellisten ja historiallisten tekijöiden vaikutuksesta [60] . Joten itävaltalaisilla ja sveitsiläisillä muunnelmilla on omat fonetiikassa ja sanastossaan omat erityispiirteensä, joille on ominaista alkujen p-, t-, k- erilainen artikulaatio, vieraiden sanojen käyttö, austrismit ja helvetismit puheessa ja muut ominaisuudet . jotka ovat epätyypillisiä saksan kirjalliselle kielelle . Koska ne ovat ylimurteisia muotoja, niitä ei kuitenkaan voida tarkastella erillään murteista - baijerilaista ja alemaanista .

Alasaksan murteet

Alasaksan murreryhmä (Niederdeutsch, Plattdeutsch) on yleinen Pohjois- Saksassa ja Alankomaiden itäosassa . Alafrankkien murteet Alankomaissa erotetaan yleensä hollannin kielen murteista [61] , mutta niiden historiallinen yhteys saksan kieleen ei salli niiden tarkastelua erillään toisistaan ​​[62] . Luettelo sisältää kaikki tämän ryhmän tärkeimmät murteet erottelematta niiden levinneisyysalueita. Alasaksan, jota kutsutaan myös länsi-alasaksaksi, ja itäalasaksan murteet yhdistetään alasaksan käsitteen alle . Tämän kielen läntiset murteet eroavat itäisistä ensisijaisesti historiallisesti vakiintuneiden foneettisten normien ja sanaston suhteen, koska Koillis-Saksan murteet keskiajalla vaikuttivat slaavilaisten kielten vaikutuksiin . Jotkut itäalasaksan murteet menevät päällekkäin idän keskisaksan murteiden kanssa [63]

  • alasaksi (Westniederdeutsch / Niedersächsisch)
Keski-Saksan murteet

Keski-Saksan murreryhmä (Mitteldeutsch) on levinnyt Saksan keskiosaan, ja sen levinneisyysalue on kapea kaistale, joka erottaa alasaksan murteet eteläsaksan murteista. Keskisaksan murteet, kuten pohjoinen ryhmä, on jaettu kahteen osaan - läntiseen ja itäiseen. Länsi sisältää enimmäkseen frankkilaisia ​​murteita , jatkuen Etelä-Saksan avaruuteen, siirtyen yläfrankkien murteisiin . Itäosaa hallitsevat Thüringenin ja Ylä-Saksin murteet , jotka hallitsevat suuria alueita lusatian murreryhmän länsipuolella.

  • Länsi- keskisaksa (Westmitteldeutsch)
  • Itä- keskisaksa (Ostmitteldeutsch)
eteläsaksan murteet

Eteläsaksalainen murreryhmä (Oberdeutsch) on yleinen Etelä-Saksassa, Sveitsissä ja Itävallassa . Etelä-Saksan alueen pohjoisosan miehittää itä- ja eteläfrankkien murteet, jotka kuuluvat suureen joukkoon frankkilaisia ​​murteita, jotka myöhemmin joutuivat toisen osan [64] prosessiin , joka jatkuu luoteessa Alankomaihin ja Belgiaan . Länsi- ja itäosat ovat siis kaksi suurinta avaruusryhmää - alemannin [65] ja Baijerin [66] murretta .

  • Alemann (Westoberdeutsch / Alemannisch im weiteren Sinne )
  • baijeri (Ostoberdeutsch / Bairisch)
Kansalliset muunnelmat

Supramurteiset muodot, itävaltalainen ja sveitsisaksa,  liittyvät läheisesti murteisiin , joissa niitä käytetään. Joten itävaltalaista versiota kutsutaan itävaltalais-baijerilaisiksi murteiksi ja sveitsiläiseksi sveitsiläiseksi murteeksi [67] . Mutta toista tai toista ei voida siirtää yksinomaan murteisiin, koska molemmat vaihtoehdot normalisoidaan ja niitä käytetään kirjallisesti [68] [69] .

Itävallassa ja sveitsiläisissä muunnelmissa on omat eronsa tavallisesta saksan kielestä, jotka vastaavat epäsuorasti näiden alueiden murteita ja ilmenevät ensisijaisesti kommunikaatiossa kirjallisen kielen äidinkielenään puhuvien kanssa [17] . Yleensä saksalaiset ymmärtävät vapaasti sveitsiläisiä ja itävaltalaisia , mutta joissakin tapauksissa näiden vaihtoehtojen foneettiset ja leksikaaliset ominaisuudet eivät vastaa kirjallisia normeja, mikä luo esteitä etnisten ryhmien väliselle kommunikaatiolle. Esimerkiksi kuukausien Jänner ja Feber itävaltalaiset nimet eroavat saksalaisista nimistä Januar ja Februar , ja joillakin tämän muunnelman kieliopillisilla rakenteilla (esimerkiksi preteriittiaika ja sideaine aina ) on täysin erilainen semanttinen väritys [ 70] . Sveitsin versiossa ja itävaltalaisessa versiossa on myös lukuisia leksikaalisia epäjohdonmukaisuuksia, joita saksan äidinkielenään puhuvien on vaikea havaita. Usein käytetään esimerkiksi ranskan alkuperää olevia sanoja ( Billett Fahrkarten sijaan , Velo Fahrradin sijaan , Poulet Hühnerfleischin sijaan ) . Lisäksi puheessa on eroja, jotka vaikeuttavat kielen ymmärtämistä: erot plosiivien /p/, /t/, /k/ (itävaltalainen versio) ja spirant /ç/ ääntämisessä, sanan lopetuksen puuttuminen. (sveitsiläisessä versiossa) [71 ] [72] .

Sekä itävaltalaisia ​​että sveitsiläisiä versioita käytetään laajalti käyttömaissaan. Huolimatta siitä, että kirjallinen saksa on valtionkieli, näiden muunnelmien asema on paljon vahvempi, koska itävaltalaisuus ja helvetismi ovat laajalti käytössä tiedotusvälineissä ja puhekielessä [17] [73] [74] [75] .

Historia

Saksan kielen historiallisen kehityksen erityispiirteiden perusteella erotetaan neljä sen olemassaolon pääjaksoa (vaihetta) (ottamatta huomioon protogermaanista kieltä ) [76] . Jokaiselle vaiheelle on ominaista likimääräiset aikakehykset ja tietyt foneettisten , kieliopillisten ja leksikaalisten rakenteiden muodostumisen piirteet, mikä mahdollistaa niiden muutosten pääsyiden jäljittämisen, jotka ovat tapahtuneet kielessä yli tuhat vuotta ja yhdessä muodossa. tai toinen voidaan jäljittää tähän päivään asti [76] [77] . Seuraavat vaiheet erotetaan toisistaan ​​[17] [78] [79] [80] .

Kausi vuotta Ominaista
vanha yläsaksa ( Althochdeutsch ) 750-1050 _ _ Konsonanttien toisen osan seurauksena muodostuu oma foneettinen järjestelmä; substantiivien morfologiassa lukuluokan muodostuminen juurivokaalin umlautin avulla voidaan jäljittää, päätteet pienennetään, monimutkaisia ​​verbimuotoja muodostetaan Perfekt ja Plusquamperfekt . Tämän ajanjakson kirjallisuutta edustavat pääasiassa kirkkouskonnolliset monumentit [ 81 ] [79] .
keskiyläsaksa ( Mittelhochdeutsch ) 1050-1350 _ _ Foneettisen järjestelmän muodostuminen jatkuu; Sanan nimellisten osien nykyaikaisia ​​kieliopillisia luokkia muodostetaan , verbin infinitiivi saa nykyaikaisen ilmeen, uusia sanoja lainataan aktiivisesti ranskan kielestä . Keskiyläsaksan kaudella saksalainen ritarirunous kukoisti [76] [79] .
Varhainen uusi yläsaksa ( Frühneuhochdeutsch ) 1350-1650 _ _ Substantiivin kielioppikategorioiden muodostuminen jatkuu, fonetiikassa tapahtuu muutoksia monoftongien ja diftongien järjestelmässä, lauseiden syntaktinen rakenne monimutkaistuu , ilmaantuu uusia sananrakennuselementtejä, tehdään ensimmäisiä yrityksiä normalisoida kielioppi, sanoja lainattu ranskasta ja italiasta [82] . Lutherin toiminnan ansiosta kirjallinen normi alkaa muotoutua [79] .
Uusi yläsaksa ( Neuhochdeutsch ) 1650  - nykypäivää Saksan kieli saa nykyaikaisen ilmeen, suurimmat muutokset liittyvät leksikaaliseen rakenteeseen ( XIX - XX vuosisatoja ), lainaukset ovat pääosin englantia [83] . Kielioppinormeja on konsolidoitu, oikeinkirjoitus on tehty [76] .

Muinaisten saksalaisten kielet

Germaaniset heimot , jotka ilmestyivät VI-V vuosisadalla eKr. e. Elben ja Oderin välisen alangon pohjoisosassa , Jyllannissa ja Etelä- Skandinaviassa polveutuivat Eurooppaan muuttaneista indoeurooppalaisista kansoista [84] . Heidän kielensä erotettiin muista indoeurooppalaisista kielistä , ja siitä tuli saksalaisten kielten perusta [85] . Useiden vuosisatojen ajan saksalaisten kieliin vaikuttivat heidän naapureidensa kielet (suuremmassa määrin keltat ja myöhemmin roomalaiset ) [86] .

Kielen kehitys aikakautemme alussa liittyy monella tapaa heimokielten puhujien muuttoon sekä pienten heimojen imeytymiseen suurempiin. Näin syntyivät frankkien , saksien , thüringenin , alemannien ja baijerilaisten heimoliitot, joiden kielistä tuli perusta nykyaikaisille frankkien , alasaksin , thüringenin , alemaanien ja baijerilaisten murreille . V-IX vuosisadalla kaikki nämä heimot yhdistettiin Merovingien (Cloviksen kampanjat ) ja myöhemmin Karolingien ( Kaarle Suuren valloitukset ) vallan alle [87] . Kaarlen muodostaman imperiumin , joka kattaa nykyisen Ranskan , Italian ja Saksan alueet, hänen lapsenlapsensa jakoivat kolmeen osaan vuonna 843 , mikä vaikutti Reinin itäpuolella sijaitsevien mantereen germaanisten kansojen erottamiseen gallialaisista romaanisista kansoista . Apenniinien niemimaa [88] .

Vanha yläsaksalainen

800-luvulla, konsonanttien toisen osan seurauksena, yläsaksan eristäminen alkaa . Protogermaanisista konsonanteista /p/, /t/ ja /k/ (ja osittain /b/, /d/ ja /g/) tuli yläsaksan /pf/, /ts/ ja /kx/ alkuasemaan ja / f/ , /s/ ja /x/ finaalissa [89] . Tämä jo 500-luvulla alkanut foneettinen ilmiö pyyhkäisi baijerilaisten ja vanhaa yläsaksaa puhuvien alemannien eteläsaksalaisille maille . Maken/machen-linjan pohjoispuolella olevilla germaanisilla mailla frankit ja saksit puhuivat vanhaa alasaksaa . Näiden kielten välisillä mailla toinen osa oli epätasainen (esimerkiksi ripuarian ja Mosel-Frankin murteissa ) [90] .

Jo ennen Rooman kaatumista, roomalaisten ja germaanisten suhteiden seurauksena, suuri määrä latinalaisia ​​sanoja tunkeutui saksalaisten kieleen, mikä heijastaa roomalaisten elämän realiteetteja, jotka olivat saksalaisille tuntemattomia [91] . Saksalaisten kristinusko varhaisella keskiajalla edesauttoi latinan kirjoitusten leviämistä Saksan mailla. Tänä aikana saksalaisten sanasto rikastui merkittävästi latinalaisten lainausten ansiosta, jotka yleensä liittyvät kristilliseen kulttiin . Latinan kieli pysyi pitkään tieteen ja koulutuksen kielenä Saksan maissa [92] .

Saksa keskiajalla ja nykyaikana

Itäfrankkien valtakunta oli heterogeeninen, moniheimoinen, mutta sen asukkaiden tietoisuus etnisestä ja osittain kielellisestä yhtenäisyydestä tuli jo 10. vuosisadan lopulla  - 11. vuosisadan alussa eli Keski-Saksan kauden alussa. . Sana Deutsch on johdettu adjektiivista diutisc ( OE saksan diot , goottilainen þiuda ) ja tarkoittaa "puhuu kansan kieltä" (toisin kuin latinaa). Latinalainen theodisce ( theodisca lingua ) ilmestyi latinalaisiin lähteisiin 800-luvun lopulla ja kuvasi kansoja, jotka eivät puhu latinaa, erityisesti germaania [76] [93] . 800 - luvun jälkipuoliskolla thiufrenkiska zunge löytyy Otfriedistä frankkien yhteisen kielen nimityksenä, ja 1000-luvun alussa diu diutisca zunge esiintyy Notkerissa germaanisten kansojen kielen nimityksenä. . Ensimmäistä kertaa kansan nimityksenä diutiski löytyy vasta 1000-luvun lopulla [94] .

Toisin kuin sen romaaniset ja slaavilaiset naapurit, saksan kielialueella oli alueellisesti hajanaisia ​​poliittisia rakenteita läpi keskiajan , mikä johti useiden eri murteiden muodostumiseen ja kehittymiseen . Keskiyläsaksan käytön alueelliset piirteet vaikeuttivat kulttuurisen eheyden luomista ja saivat 1200-luvun alun runoilijat välttämään murremuotoja potentiaalisten lukijapiirin laajentamiseksi, mitä pidetään ensimmäisenä yrityksenä luoda yhteinen saksalainen Kieli. Tämä tuli kuitenkin mahdolliseksi vasta lukutaidon leviämisen myötä väestön keskuudessa myöhäiskeskiajan ja myöhemmin - renessanssin - aikoina [95] .

XIII - XIV vuosisadalla saksan kielen muodostuminen johti siihen, että latina on vähitellen menettämässä asemansa virallisen liike-elämän kielenä (tämä tapahtuu lopulta vasta XVI - XVII vuosisatojen aikana ). Vähitellen sekoittuneet itäsaksan murteet, jotka muodostuivat Elbe-joen itäpuolella olevien slaavilaisten maiden kolonisaation seurauksena , saavat johtavan roolin ja muodostavat saksalaisen kansallisen kirjakielen perustan vuorovaikutuksessa eteläsaksalaisen kirjallisen perinteen kanssa.

Toisin kuin useimmat Euroopan maat, joiden kirjallinen kieli perustuu pääkaupungin murteeseen , saksan kirjallinen kieli on keski- ja yläsaksan murteiden risteytys, ja sitä pidetään paikallisena vain Hannoverissa . Saksan pohjoisosassa kieli levisi julkishallinnon ja koulun aloille uskonpuhdistuksen aikana . Hansan kukoistusaikoina alasaksan murteet ja hollannin kieli hallitsivat kaikkialla Pohjois-Saksassa . Ajan myötä kirjallinen saksa Saksan pohjoisosissa käytännössä korvasi paikalliset murteet, jotka ovat säilyneet vain osittain tähän päivään asti. Keski- ja Etelä-Saksassa, jossa kieli oli alun perin enemmän kuin kirjallinen kieli, väestö säilytti murteensa [96] .

Martti Luther käänsi vuonna 1521 tuolloin vakiintumattomalle kirjakielelle Uuden ja vuonna 1534  Vanhan testamentin , joka monien 1800-luvun kielitieteilijöiden mukaan vaikutti kokonaisten sukupolvien kielen kehitykseen, sillä jo 1300 -luvulla. vuosisadalla se oli huomattavan asteittaista koko alueen kattavan kirjallisen saksan kielen kehittymistä, jota kutsutaan myös varhaisuudeksi yläsaksaksi [97] . Kirjallisen saksan kielen muodostuminen valmistui periaatteessa 1600-luvulla [98] .

Uuden yläsaksan nousu

Uudelle yläsaksan kielelle suuri merkitys oli maallisen kaunokirjallisuuden intensiivisellä kehityksellä 1600- ja 1800-luvuilla . Nykyaikaisen kirjakielen normien muodostuminen päättyy 1700-luvun lopulla , kun kielioppijärjestelmä normalisoituu , oikeinkirjoitus vakiintuu , normatiivisia sanakirjoja luodaan ja 1800-luvun lopulla ortoeepisia normeja kehitetään vaiheiden perusteella. ääntäminen . 1500-1700-luvuilla syntyneet kirjalliset normit levisivät Pohjois-Saksaan. Tällä hetkellä ranskan ja slaavilaisen kielen sanat tunkeutuvat aktiivisesti saksan kieleen .

I. K. Adelung ( 1781 ) ja Grimmin veljekset ( 1852 , valmistuivat 1961 ) olivat mukana laatimassa ensimmäisiä saksan kielen sanakirjoja . Saksan oikeinkirjoitus kehittyi 1800-luvun ajan. Merkittävä läpimurto yhteisen oikeinkirjoituksen luomisessa saavutettiin Konrad Dudenin ansiosta , joka vuonna 1880 julkaisi saksan kielen oikeinkirjoitussanakirjan [99] . Vuonna 1901 tämä sanakirja tunnustettiin hieman muokattuna saksankielisen oikeinkirjoituksen perustaksi vuoden 1901 oikeinkirjoituskonferenssissa , mutta vuodesta 1956 lähtien kysymys oikeinkirjoitusuudistuksesta on jälleen noussut esille, mikä johti vuoden 1996 uudistukseen .

Koko 1900-luvun ajan saksan kieli muuttui hieman: tärkeimmät muutokset koskivat leksikaalista koostumusta, jota täydennettiin uusilla sanoilla. Kun Adolf Hitler nousi valtaan sosialistisen puolueen johdossa , kielestä tuli aktiivisen propagandan väline , mikä johti sellaiseen ilmiöön kuin Natsi-Saksan kieli  - saksa, joka oli täynnä ideologisesti väritettyjä termejä ja eufemismeja [100] . Toisen maailmansodan päättymisen ja Neuvostoliiton joukkojen miehittämän Itä-Saksan jälkeen venäjän kielen sanat tunkeutuvat DDR:n saksan kieleen [101] [102] [103] . Englannin lainoilla oli suuri vaikutus kieleen 1900 -luvun lopulla  - 2000-luvun alussa , mikä liittyy tekniikan kehitykseen ja englanninkielisen kulttuurin suosioon maailmassa. Internet ja media ovat tässä merkittävässä roolissa nopeuttaen lainanottoprosesseja [104] .

Nykyaikainen oikeinkirjoitusuudistus

1. elokuuta 1996 Saksassa otettiin käyttöön uudet saksan kirjoitussäännöt [ 105] . Ensimmäinen uudistussuunnitelma oli korvata ß ss : llä lyhyiden vokaalien jälkeen (esim. kuten Fluss, muss, dass ), mutta esketti säilytettiin pitkien vokaalien ja diftongien jälkeen ( Fuß, heiß ). Uusia sanoja tai muotoja muodostettaessa sanan kanta säilytetään ( nummerieren kirjoitetaan tupla - mm , koska varsi on Nummer ). Usein käytetyissä lainauksissa yksinkertaistettu kirjoitusasu on sallittu ( majoneesi → Majonese ), kreikkalaisissa sanoissa kirjainyhdistelmä ph korvattiin f :llä ( Geographie → Geografie ). Joitakin aiemmin yhteen kirjoitettuja monimutkaisia ​​verbejä alettiin kirjoittaa erikseen ( kennen lernen, Halt machen, verloren gehen ) ja kellonajan nimitykset , joita seurasivat sanat gestern, heute, morgen ( heute Nachmittag, morgen Vormittag ), ja perustellut numerot ( der Zweite , der Dritte ) alkavat isolla kirjaimella . Konsonantin oli myös sallittu kolminkertaistaa samalla konsonantilla päättyvien ja alkavien sanojen risteyksessä ( Betttuch = Bett + Tuch ). Muutokset vaikuttivat myös välimerkkeihin : yhdistelmälauseessa und tai oder , samoin kuin Infinitiv + zu -rakenteessa pilkkua ei liitetty .

Uudistusta pidettiin epäselvästi [106] . Vähän ennen uudistuksen suunniteltua päätökseen saattamista useat Saksan johtavat sanomalehdet ja aikakauslehdet (ensisijaisesti ne, jotka kuuluvat kustannusyhtiö Axel Springer AG:hen ) ilmoittivat palaavansa perinteisiin sääntöihin. Yksi Saksan konservatiivisimmista ja arvostetuimmista sanomalehdistä, Frankfurter Allgemeine Zeitung , siirtyi vuonna 1999 , kuten koko maa, uuteen kirjoitusasuun, mutta palasi pian tavanomaiseen kirjoitusasuun. Myös maan tärkein sosiaalinen ja poliittinen aikakauslehti " Der Spiegel " [107] kieltäytyi käyttämästä uutta kirjoitusasua . Useimmat saksalaiset kirjailijat ja filologit kieltäytyivät alusta alkaen hyväksymästä uusia ortografisia sääntöjä, mutta heidän pyyntönsä keskeyttää uudistus ei koskaan toteutettu. Myöskään vuoden 2005 uudistuksen toista versiota ei hyväksytty yleisön keskuudessa.

1. elokuuta 2006 saksan kielen oikeinkirjoituksen uudistamista koskevan lain kolmas ja viimeinen versio tuli voimaan Saksassa. Uudet välimerkit ja oikeinkirjoitussäännöt ovat pakollisia kaikille valtion laitoksille ja koulutusjärjestelmälle poikkeuksetta. Uudistus kumoaa 87 212 oikeinkirjoitussäännöstä, 52 välimerkkisäännön sijaan vain 12 on jäljellä.

Kirjoittaminen

Saksan aakkosissa käytetään 26 paria latinalaisia ​​kirjaimia ( pieniä ja isoja kirjaimia ) [108] ; umloituja ääniä ilmaisevat kirjaimet ( ä , ö , ü ) ja ß - ligatuuri ( escet ) eivät ole osa aakkostoa. Aakkosjärjestyksessä ä , ö , ü eivät eroa vastaavasti a , o , u :sta lukuun ottamatta sanoja, jotka eroavat vain umlautista - tässä tapauksessa sana umlautilla tulee myöhemmin; ß :tä käytetään pitkien vokaalien ja diftongien jälkeen [109] ja se vastaa ss :ää [110] . Kuitenkin, kun luetellaan saksalaisia ​​kirjaimia, kirjaimet ä , ö , ü eivät anneta vastaavien kirjainten a , o ja u viereen , vaan luettelon loppuun [111] . Sanakirjoissa saksankieliset sanat on järjestetty ottamatta huomioon umlautia.

Kirje Nimi Kirje Nimi Kirje Nimi Kirje Nimi Kirje otsikko
A a a F f ef l l ale Q q ku ( Ü ü ) u-umlaut
( Ä ä ) a-umlaut G g ge M m Em R r er Vv fau
Bb bae HH Ha N n fi S s es W w ve
c c ce minä i ja O o noin ( (ẞ)ß ) esketti (sz) X x X
D d de Jj iot ( Ö ö ) o-umlaut T t te V v upsilon
e e uh Kk ka Pp pe U u klo Zz cet

Ennen latinalaisten aakkosten käyttöä saksassa, kirjoittamiseen käytettiin riimuja , jotka saksalaisten maiden kristinuskon jälkeen kokonaan poistuivat käytöstä. Goottilaista fonttia käytettiin virallisesti 1900-luvun alkuun saakka (mukaan lukien muissa maissa julkaistuissa sanakirjoissa) [112] . Siellä oli myös erityinen goottilainen kirjoitus ja murto (opetettiin kouluissa vuoteen 1941 asti ). Antiquaa on käytetty ensin epävirallisesti 1800-luvulta lähtien , ja vuoden 1918 marraskuun vallankumouksen jälkeen se otettiin käyttöön virallisesti. Natsien alaisuudessa goottilainen tyyppi palautettiin ja sitä käytettiin joskus virallisesti, mutta sitten natsien propaganda alkoi vainota goottilaisia ​​tyyppejä, näki niissä heprean neliökirjoituksen piirteitä [113] . Tällä hetkellä niitä käytetään vain koristetarkoituksiin tai kirjojen julkaisemiseen.

Kielelliset ominaisuudet

Fonetiikka ja fonologia

Saksan fonetiikka ja fonologia  ovat ensisijaisesti kirjallisen saksan kielen foneettisia ja fonologisia järjestelmiä, koska saksan kieli itsessään on heterogeeninen, sillä on useita vakiomuunnelmia levitysmaasta ja monia murteita , joista jokaisella on omat foneettiset piirteensä [114] . [115] .

1700-luvun lopulla saksia pidettiin referenssisaksalaisena ääntämisenä, mikä selittyy saksilaisten taiteilijoiden ja tiedemiesten vahvalla vaikutuksella saksalaiseen kulttuuriin kokonaisuudessaan. Jo 1800-luvulla Pohjois-Saksan asukkaiden puheelle tyypillinen ääntämys vahvisti merkittävästi sen asemaa, mikä toisaalta johtui Preussin vahvistumisesta ja yhdistyneen Saksan imperiumin luomisesta sen suojeluksessa . toisaalta pohjoissaksan ääntämisstandardien mukaan, joka oli jo vahvistunut suullisessa puheessa.

Tämä ääntäminen kodifioitiin ensimmäisen kerran Theodor Siebsin 1898 The Stage Pronunciation - kirjaan ( Deutschen Bühnenaussprache ) . Nykyaikaiset ortoeepiset sanakirjat vastaavat yleensä Zibsin asettamia standardeja, ja niissä on vain pieniä eroja. Joten esimerkiksi äänen [r] nykyaikainen ääntäminen ei enää vastaa foneemia /r/. Nykyään tunnustettuja ääntämisnormeja ovat Konrad Dudenin normit , jotka esitettiin hänen "Ortoeepisessä sanakirjassaan" ( Duden-Aussprachewörterbuch ) [116] , jotka paljastavat kaikki fonetiikan ja fonologian perussäännöt, mutta eivät kuitenkaan aina heijastele saksan ääntämisen nykytila. Syynä näihin epäjohdonmukaisuuksiin on saksalaisten puheen muutos, joka johtuu useista tekijöistä, joiden joukossa modernin länsimaisen kulttuurin vaikutus on merkittävällä paikalla . Siitä huolimatta saksan kirjallisen kielen ja sen fonetiikan ja fonologian normeja opetetaan edelleen saksalaisissa kouluissa ja korkeakouluissa [117] .

Vokaalien ja konsonanttien järjestelmä

Saksan kielen fonetiikassa on 44 ääntä , joista 16 vokaalia , 3 diftongia , 22 konsonanttia ja 3 affrikaattia (ääniyhdistelmiä [kv] ja [ks] tarkastellaan usein affrikaattien sarjassa, mutta niitä ei oteta huomioon tili IPA :ssa ) [118] . Saksan vakioäänijoukon lisäksi äänet [ʌ] ( D u blin ), [æ] ( C a nberra ), [ə:] ( New J er sey ), [ɔ:] ( H a ll ), [ɶ:] ( Chef d' ɶu vre ), [w] ( vedenpitävä ), [θ] ( Commonweal th ), [ð] ( Ciuda d Trujillo ), [ ʤ ] ( G in ), joita käytetään pääasiassa sanoin ulkomaalaista alkuperää.

Kielen sijainnista riippuen saksankieliset vokaalit jaetaan etuvokaaliin ( i, e, ä, ö, ü ) ja takavokaaliin ( a, o, u ). Ne ovat pitkiä ja lyhyitä, ja niissä on 8 vokaalia, joista saadaan 16 vokaalia [118] . Vokaalien kesto riippuu niiden muodostaman tavun laadusta. Tässä suhteessa on avoimia (päättyy vokaaliin tai koostuu yhdestä vokaalista) ja suljettuja tavuja (päättyy yhteen tai useampaan konsonanttiin). Diftongilla tarkoitetaan kahden vokaalin jatkuvaa ääntämistä yhdessä tavussa. Äänen osallistumisesta riippuen saksalaiset konsonantit jaetaan äänettömiin , soinnillisiin ( plosive ja frikative ) ja soinisiin (soittaviin). Affrikaatit ymmärretään kahden konsonantin jatkuvana ääntämisenä.


Saksan konsonantit
Ääni Ominaista Kirjainosumat Esimerkki
[p] lopeta kuuro p, pp, b P ass [ p ass ]
[b] lopeta ääneen b, bb b aden [' b a: dən]
[t] lopeta kuuro t, tt, th, d satt [ zat ] _
[d] lopeta ääneen DDD dort [ dɔrt ] _
[k] lopeta kuuro k, ck, ch, g Kette [ ' kεtə ]
[g] lopeta ääneen g, gg Rogg en [ ' rɔgən ]
[f] uritettu kuuro f, ff, v, ph F eder [' f e: dər]
[v] frikatiivisesti w,v Welt [ vεlt ] _
[s] uritettu kuuro s, ss, ß Fluss [ flʊs ] _
[z] frikatiivisesti s s agent [' z a: gən]
[ʃ] uritettu kuuro sch, s, ch schön [ ʃ ø :n]
[ʒ] frikatiivisesti g, j Genie [ ʒ e'ni :]
[j] frikatiivisesti j, y jung [ jʊŋ ] _
[ç] uritettu kuuro ch, g Köni g ['kø: nɪç ]
[x] uritettu kuuro ch noch [ nɔx ] _
[h] uritettu kuuro h wo h er [vo'h e: ɐ ]
[r] äänekäs r, rr, rh R ose [' r o: zə]
[ɐ] vokalisoitu [r] r, er hei r [hei: ɐ ]
[l] sonantti l, ll Liebe [' l i :bə]
[m] nenäsonantti m, mm komm en [ ' kɔmən ]
[n] nenäsonantti n, nn N am [' n a: mə ]
[ŋ] nenäsonantti ng, n da n ken ['da ŋ kən]
[p͡f] afrikkalainen pf Pferd [ p͡f e :rt]
[t͡s] afrikkalainen z, tz, c, t Zahn [ t͡s a :n]
[t͡ʃ] afrikkalainen tsch, tch Ottelu [ mε t͡ʃ ]
[kv] ääniyhdistelmä qu Qu elle [' kv εlə]
[ks] ääniyhdistelmä x, chs se chs [zε ks ]


Saksan vokaalit
Ääni Ominaista Kirjainosumat Esimerkki
[a] avoin lyhyt a M a nn [m a n]
[a:] auki pitkään a, aa, ah T a t [t a: t]
[ε] avoin lyhyt e, a H e ld [h ε lt]
[ε:] auki pitkään ah AH Bär [ bε : r ]
[ə] heikko, vähentynyt e leb e n ['le: bə n]
[e:] pitkään kiinni e, ee, eh l e gen ['l e: gən]
[ɪ] avoin lyhyt i Tuuli [ vɪnt ] _ _
[minä:] pitkään kiinni minä, ih, eli, ieh W ie n [v i: n]
[ɔ] avoin lyhyt o w o llen [' vɔlən ]
[o:] pitkään kiinni oi, oi, oi K oh l [k o: l]
[œ] avoin lyhyt o Löffel [ ' lœfəl ] _
[ø:] pitkään kiinni ö, öh, oe Höhle [' hø : lə ]
[ʊ] avoin lyhyt u H u nd [h ʊ nt]
[u:] pitkään kiinni sinä, uh g u t [g u: t]
[ʏ] avoin lyhyt u, y f ü nf [f ʏ nf]
[y:] pitkään kiinni ü, üh, y f üh len ['f y: lən]
[aɪ̯] diftongi ei, ei, ai, ai Bayern [' b aɪ̯ ɐn ]
[aʊ̯] diftongi au H au s [h aʊ̯ s]
[ɔʏ̯] diftongi eu, au L eu te ['l ɔʏ̯ tə]


Transkriptiomerkit

Perinteisesti saksankielisessä transkriptiossa erikoismerkkejä käytetään monimutkaisten sanojen tutkimiseen tai lukemiseen, jotka osoittavat eri ääntämisen piirteitä [119] : [:] (pituusaste), ['] ( aksentti ), [•] ( puolipituusaste), [ '] ( kova hyökkäysvokaali sanan alussa). Joten esimerkiksi sanalla Uhu on transkriptio [''u: hu•] : on selvää, että sana luetaan hyökkäyksellä ensimmäiseen ääneen, paino osuu ensimmäiseen tavuun, u  on pitkä, viimeinen vokaali lausutaan puolipitkäksi, h  äännetään (toisin kuin yleinen käyttö kahden vokaalin välillä, kuten esimerkiksi sanassa fliehen ). Tavallisissa sanakirjoissa, joissa ei mainita sanojen foneettisia ominaisuuksia, merkit ['] ja [•] jätetään pois.

Prosodia

Saksan kielen sanapainotus on kiinteä eikä juuri muuta asemaansa sanassa. Juurisanoissa paino osuu pääsääntöisesti ensimmäiseen tavuun, etuliitteillä varustetuissa sanoissa paino kohdistuu joko etuliitteeseen tai juureen . Tässä suhteessa painotetut ( un-, ur-, ab-, auf-, aus-, bei-, ein-, mit-, nach-, vor-, zu- ) ja korostamattomat etuliitteet ( be-, ge-, ent -, emp-, er-, miss-, ver-, zer- ), joita kutsutaan muuten puolietuliitteiksi ja etuliitteiksi (stressi on yksi syy vastustaa näitä liitteitä ). Suurin osa saksalaisista jälkiliitteistä on korostamattomia, mutta on olemassa kokonainen joukko painotettuja päätteitä ( -ist, -ent, -ant, -ee, -eur, -ion, -tät, -ur, -at, -it, -ot, - et ) [118] . Yhdisteissä painotus on ensisijainen (yleensä osuu sanan ensimmäiseen komponenttiin) ja toissijainen . Toissijainen jännitys kohdistuu yleensä toiseen komponenttiin (esimerkiksi kuten Zeít-verschiébung ), mutta poikkeuksiakin on (esimerkiksi Jáhr-húndert ), ja lyhenteissä viittaa viimeiseen kirjaimeen ( die BRD [be:' ɛr'de :] ).

Lauseen painotus kohdistuu kaikkiin merkityksellisiin sanoihin, eli palvelusanoista ei ole painoa. Stressi, sävyliikkeet , tempo ja lepot yhdistyvät antamaan intonaatiota . Pääpainoa koko lauseessa kutsutaan fraasipainokseksi , jolle on ominaista äänen alentaminen tai nostaminen: Oliko "machen Sie?. Looginen painotus osoittaa sanan, jonka puhuja haluaa loogisesti korostaa: "Er kommt heute - Er" kommt heute .

Käytännön saksalais-venäläinen transkriptio

Saksankieliset nimet ja arvonimet välitetään venäjäksi perinteisen järjestelmän mukaisesti [120] .

Tärkeimmät erot saksalais-venäläisen transkription ja esimerkiksi anglo-venäläisen transkription välillä ovat: ch → x , chs → ks , ck → k tai kk (vokaalien välissä), ei → ai , eu, äu → oh , h pudotetaan jälkeen vokaalit, eli → ja , j → d , l → l tai le (ennen konsonantteja ja sanan lopussa nykyisessä puhekielessä käytetään pääasiassa pehmeää ääntä le ) , s → s (paitsi: se luetaan "h" ” vokaalien edessä tai välissä, ” sh” sanojen alussa ennen p ja t , ckun s on ennen konsonanttia tai sanan lopussa), sch → sh , tsch → h , tz → q tai tt (vokaalien välissä ), v → f , w → in , z → q .

Venäjän kieli omaksui monia nimiä ja nimikkeitä erilaisissa vanhoissa transkriptiojärjestelmissä; joten aivan viime aikoihin asti yhdistelmät ei, eu, äu siirrettiin tasaisesti esimerkiksi hänen kauttaan . Matemaatikko Eulerin sukunimi saksaksi lausutaan Euler. On olemassa monia esimerkkejä arkaaisemmasta säännöstä h → r (ennen vokaalia) ja joistakin muista [121] .

Morfologia

Morfologisen rakenteensa mukaan saksan kieli on taivutusanalyyttinen. Taivutus ja analyyttisyys vallitsevat kielessä ja muodostavat hallitsevan sen morfologisen rakenteen [122] .

  • Taivutus

Synteettisesti verbi saksan kielessä konjugoidaan nykyisessä ( Präsens ) ja menneisyydessä ( Präteritum ); adjektiivi on synteettisesti hylätty , ja se toimii attribuutiofunktiona; substantivisoiduilla adjektiiveilla on myös päätteitä ja ne taivutetaan tapauksille . Melkein kaikki pronominit ovat taipuvaisia ​​synteettisesti, mutta on myös suppletiivisia muotoja (etenkin henkilökohtaisille pronomineille ): ich - meiner - mir; er-ihm; johdot . Mitä tulee substantiivien käännökseen, tässä on havaittavissa melko erikoinen kuva: substantiivit, riippuen kuulumisesta johonkin tai toiseen käänteeseen (saksassa niitä on neljä), heikkenevät joko taivutus-analyyttisesti, eli eivät vain nimen, vaan myös artikkeli vaihtuu tapauskohtaisesti (vahva, heikko ja sekasuuntaus), tai vain analyyttisesti, vain artikkeli vaihtuu, nimi pysyy ennallaan kaikissa tapauksissa (nainen käänne). Vain järjestysluvut muuttuvat tapauksissa ja niillä on samat päätteet kuin adjektiivit.

  • Analytiikka

Analyyttisesti muodostettu saksaksi:

  1. neljä kuudesta verbiajasta sekä indikatiivisessa että subjunktiivissa ( Perfekt , Plusquamperfekt , Futurum I , Futurum II );
  2. kaikki passiivisen äänen väliaikaiset muodot ;
  3. ehdollinen mieliala (Konditionalis I ja Konditionalis II);
  4. artikkeli + substantiivi on myös analyyttinen ilmiö, koska semantiikan kantaja on nimi ja sen kielioppikategorioiden ( sukupuoli , numero , tapaus , korrelaatio-ei-korrelaatio) ilmaisu on artikkeli.
  • liittäminen

Vaikka inkorporaatio ei ole saksan kielen hallitseva morfologinen tyyppi, se on silti hyvin yleinen siinä. Esimerkkejä saksankielisestä liittämisestä ovat:

  1. kaikki yhdyssanat : Damenschuhabsatz  - naisten kenkien kantapää.
  2. Prepositioiden yhdistäminen artikkeliin: im ( in + dem ), ins ( in + das ), zum ( zu + dem ), zur ( zu + der ), vom ( von + dem ), am ( an + dem ), ums ( um ) + das ) ja niin edelleen.
  3. partikkelin zu väliin etuliitteen ja verbin juuren välissä: Wir haben keine Zeit, unsere Freunde an zu rufen .
  • Agglutinaatio

Saksassa agglutinaatio on melko harvinaista. Esimerkki agglutinaatiosta: der Bär - die Bär in  - die Bär inn en . -in -liite ( -inn ) välittää vain feminiinistä sukupuolta ja -en -liite  vain monikkoa .

Artikkeli

Saksankielinen artikkeli  on funktiosana, joka ilmaisee substantiivin sukupuolen, numeron ja tapauksen (siksi sitä kutsutaan myös yleissanaksi) [123] . On olemassa määrällisiä ( der, die, das, die ) ja epämääräisiä artikkelia ( ein, eine, ein , epämääräisellä artikkelilla ei ole monikkoa). Ne voidaan hylätä demonstratiivisina ( dieser, jener ), possessiivisina ( mein, dein, sein ), kyselyinä ( welcher ?, was für ein…? ) ja epämääräisinä ( jeder, mancher ) pronomineina , negatiivisina pronominina kein sekä pronomineina käytetään vain monikkomuodossa ( alle, viele, einige, mehrere ) [124] .

Artikkelin käänne
tapaus maskuliini- Naisellinen Neutraali sukupuoli monikko
Nominatiivi der(ein) kuolla (eine) das (ein) kuolla
Genetiivi des (eines) der (einer) des (eines) der
Datiivi dem (einem) der (einer) dem (einem) den
Akkusatiivi den (eine) kuolla (eine) das (ein) kuolla

Epämääräinen artikkeli esiintyy useimmiten ensimmäistä kertaa mainittujen tai vähän tunnettujen substantiivien edessä. Määrällistä artikkelia käytetään, jos aihe on jo mainittu, ja myös jos on määritelmä (substantiivi genitiivissä , järjestysluku , adjektiivi Superlatiivissa ). Artikkeli voidaan jättää pois, jos substantiivia edeltää pronomini tai kardinaaliluku , jos substantiivi on maan tai kaupungin nimi (neutraali sukupuoli), abstrakti käsite tai se tarkoittaa jotakin ainetta tuntemattomassa määrässä.

Substantiivi

Saksan yksikön substantiivien käännösmuodot ovat neljä: vahva maskuliinille ja neutraalille substantiiville, heikko maskuliinille, feminiininen feminiiniselle ja sekoitettu joillekin maskuliinisille ja neutraaleille substantiiviille. Varsinaiset nimet päättyvät -s vain genitiiviin [125] .

Substantiivien käänne yksikkömuodossa
tapaus voimakas deklinaatio heikko deklinaatio Feminiininen deklinaatio sekoitettu deklinaatio
Nominatiivi der Berg der Mensch kuole Frau nimi
Genetiivi des Berg(e)s des Menschen der Frau des Namens
Datiivi dem Berg(e) dem Menschen der Frau dem Namen
Akkusatiivi den Berg den Menschen kuole Frau den Namen

Monikkosubstantiivit muodostuvat viiden tyypin mukaan (tyyppi 1 - pääte -e ; tyyppi 2 - jälkiliite - (e) n (aina ilman umlauttia); tyyppi 3 - suffiksi -er (jos mahdollista umlautin kanssa); tyyppi 4 - ilman päätettä (ja umlaut ja ilman sitä); tyyppi 5 - pääte -s (lyhennetyille ja yhdyssanaille sekä lainauksille ; ilman umlautia) [126] .

Monikko substantiivit
Tyyppi Määrä maskuliini- Naisellinen Neutraali sukupuoli
minä Yksikkö monikko der Platz—die Platze die Stadt das Jahr - die Jahre
II Yksikkö monikko der Junge—die Jungen die Uhr-die Uhren das Bett—die Betten
III Yksikkö monikko der Mann—die Männer — das Bild—die Bilder
IV Yksikkö monikko der Vogel—die Vogel die Tochter – die Tochter das Gebäude—die Gebäude
V Yksikkö monikko der Park—die Parks die Mutti-die Muttis Majoitus das Hotel-die, valitse omasi runsaasta valikoimastamme

Monikossa kaikki substantiivit hylätään samalla tavalla. Datiivitapauksessa -n lisätään monikkomuotoon, jos tällä muodolla ei jo ole tällaista päätettä (tai päätettä -s ) nimitystapauksessa.

Monikon substantiivien käänne
tapaus maskuliini- Naisellinen Neutraali sukupuoli
Nominatiivi kuolla tavalla kuole Frauen kuole Kinos
Genetiivi der Manner der Frauen der Kinos
Datiivi den Mannern den Frauen den Kinos
Akkusatiivi kuolla tavalla kuole Frauen kuole Kinos
Nimen adjektiivi

Saksan adjektiivit muuttuvat vain, kun ne toimivat substantiivien määritelminä . Niillä on kolmenlaisia ​​deklinaatioita [127] :

  • heikko  - adjektiivi tulee määrällisen artikkelin tai pronominien jälkeen dieser, jener, jeder, welcher ; se saa päätteen -en kaikissa yksikön tapauksissa, paitsi nominatiivissa; feminiinin ja neutraalin tapauksen akusatiivissa on pääte -e , ja kaikkien tapausten monikkomuodossa se hankkii -en ;
  • vahva  - tapahtuu, jos adjektiivin edessä ei ole määrittelijää, definitiivista artikkelia, lukuun ottamatta yksikön genetiiviä maskuliinia ja neutraalia, jossa käytetään heikkoa päätettä -en ;
  • sekoitettu  - adjektiivi tulee epämääräisen artikkelin, possessive pronomini tai negatiivinen pronomini kein jälkeen ; vahvat päätteet nominatiiville ja akusatiiville, heikko pääte genitiiville ja datiiville.
heikko deklinaatio
tapaus maskuliini- Naisellinen Neutraali sukupuoli monikko
Nominatiivi der gute Mann die gute Frau das gute Kind die guten Leute
Genetiivi des guten Mannes der guten Frau des guten kindes der guten Leute
Datiivi dem guten Mann(e) der guten Frau dem guten Kind(e) den guten Leuten
Akkusatiivi den guten Mann die gute Frau das gute Kind die guten Leute
voimakas deklinaatio
tapaus maskuliini- Naisellinen Neutraali sukupuoli monikko
Nominatiivi süsser Wein lämmin Milch Frisches Gemuse gute Bucher
Genetiivi süßen Weines Lämmin Milch Frischen Gemuses Guter Bucher
Datiivi süßem Wein(e) Lämmin Milch frischem Gemuse guten Buchern
Akkusatiivi syßen Wein lämmin Milch Frisches Gemuse gute Bucher
sekoitettu deklinaatio
tapaus maskuliini- Naisellinen Neutraali sukupuoli
Nominatiivi ein Grosser Platz eine grosse Stadt ein groses Land
Genetiivi eines grossen Platzes einergrossenstadt eines grossen Landes
Datiivi einem großen Platz(e) einergrossenstadt einem großen Land(e)
Akkusatiivi einen grossen Platz eine grosse Stadt ein groses Land

Saksan adjektiivit ja adverbit voivat muodostaa vertailuasteita . Niitä on kolme [128] :

  1. positiivinen (Positiv) - yleinen adjektiivi tai adverbi;
  2. vertaileva (Komparativ) - pääte -er liitetään adjektiiviin tai adverbiin , juurivokaalit a, o tai u voivat olla umlaut ;
  3. superlatiivi (Superlativ) muodostetaan käyttämällä päätettä -(e)st , ja se esitetään yleensä useissa muodoissa:
  • indeklinable-muodossa partikkelin am ja muuttumattoman -(e)sten kanssa seikkana tai osana predikaattia: am schönsten ;
  • taivutusmuodossa, jossa on määrätty artikkeli määritelmänä ennen substantiivia der/die/das -(e)ste : der/die/das interessanteste, … ja
  • erikoismuoto joistakin -(e)ns :n adjektiiveista ja adverbeista: möglichst, schleunigst, ... [129] .

Jotkut adjektiivit ja adverbit eivät muodosta astetta yleisten sääntöjen mukaan: hoch - höher - höchste , gut - besser - beste jne.

Pronomini

Saksan pronominit voivat korvata substantiivit tarvittaessa. Näitä ovat henkilökohtainen ( ich, du, er, sie, es, wir, ihr, sie, Sie ), kysyvä ( wer?, was? ), epämääräinen ( man, etwas, jemand, alle, alles, viele, einige ) ja negatiivinen pronominit ( nichts, niemand ), samoin kuin persoonalliset pronominit es ja pronominaaliset adverbit [130] . Kaikki muut pronominit ovat substantiivien mukana. Kysymys- ja persoonapronominit taivutetaan kolmessa tapauksessa [131] , kun genitiivimuodot ovat siirtyneet omistussääntöihin.

Henkilökohtaisten pronominien käänne
tapaus Kyselevät
pronominit		 1 hengen
yksikkö h.		 2 hengen
yksikkö h.		 3 hengen
yksikkö h.		 1 henkilö
pl. h.		 2 henkilöä
pl. h.		 3. henkilö
pl. h.		 Kohtelias
muoto
Nominatiivi wer? oli? ich du eh, sie, es wir ihr sie Sie
Datiivi me? mir ohj ihm, ihr, ihm uns euch ihnen Ihnen
Akkusatiivi wen? oli? Mich dich ihn, sie, es uns euch sie Sie

Possessiiviset pronominit vastaavat kysymykseen wessen? (kenen?, kenen?, kenen?, kenen?). Ne vastaavat persoonapronomineja genitiivissä: mein, dein, sein, ihr, sein, unser, ihr, sie, Sie . Jokainen possessiivipronomini on sukupuolen, lukumäärän ja tapauksen osalta samaa mieltä substantiivin kanssa, johon se liittyy. Yksikkössä se hylätään epämääräisenä artikkelina ja monikkomuodossa määrättynä [132] .

Possessiivipronominien käänne
tapaus maskuliini- Naisellinen Neutraali sukupuoli monikko
Nominatiivi mein minun mein minun
Genetiivi meines meiner meines meiner
Datiivi meinem meiner meinem meinen
Akkusatiivi meinen minun mein minun

Epämääräistä persoonapronominia mies käytetään, kun henkilö on vain implisiittinen, sitä ei käännetä venäjäksi. Koko rakenne muuttuu persoonattomaksi lauseeksi . Hyvin usein sitä käytetään modaaliverbien kanssa ( man kann , man darf , jne.) [133] . Persoonatonta pronominia es käytetään subjektina yhdessä persoonattoman verbin kanssa ( Es regnet. Es ist Sonntag. Wie geht es Ihnen? Es ist etwas passiert? ). Pronominaalisia adverbejä [134] käytetään merkitsemään elottomia esineitä. Ne ovat demonstratiivisia (muodostettu demonstratiivisesta adverbistä da ja sitä vastaavasta prepositiosta: dabei, dafür, damit, darüber, dazu , jne.) ja kysyviä (kysyvä adverbi wo ja prepositiot: wobei, wofür, womit, worüber, wozu ). Animoivia objekteja koskevat kysymykset muodostuvat eri tavalla. He käyttävät prepositiota ja kyselypronominia sopivassa tapauksessa ( Um wen geht es? ).

Numerot

Saksalaiset numerot jaetaan kvantitatiivisiin ( eins, zwei, drei, vier, fünf, sechs jne.) ja järjestyslukuihin ( erste, zweite, dritte, vierte, fünfte, sechste ). Perusteltuja numeroita, jotka usein suorittavat kohteen tehtävää , ei aina oteta huomioon numeroina.

Ensimmäinen vastaa kysymykseen "kuinka paljon?" ja se voi olla yksinkertainen (1-12, 100, 1000), kompleksinen (13-19; muodostuu yksiköistä ja luvusta zehn ) ja johdannaisia. Kardinaaliluvut 20-99 muodostetaan yhdistämällä yhteen sanaan ensimmäisen kertaluvun numeron nimi, prepositio und ja toisen kertaluvun numero (esimerkiksi 35 - fünfunddreißig ) [135] [136] . Satojen ja tuhansien luokkaa olevien numeroiden muodostus tapahtuu yhdistämällä yhteen sanaan tuhansien ja sitten satojen lukumäärä ja osoittamalla sitten toisen tai ensimmäisen kertaluvun numeroa vastaava numeron komponenttiosa. Miljoonalla tai suuremmalla alkavat numerot kirjoitetaan erikseen, jolloin niiden numero ilmoitetaan yhdistelmänumeron alussa (esim. 1 364 819 - eine Million dreihundertvierundsechzigtausendachthundertneunzehn ) [137] .

Järjestysluvut vastaavat kysymykseen "Mikä? kumpi? mikä? ja ne on jaettu seuraaviin ryhmiin:

  • poikkeukset: der/die/das erste (1.), dritte (3.), sieb(en)te (7.), achte (8.) [138] ;
  • muut numerot 19 asti ( liite -t- ja pääte lisätään vastaavaan kardinaalinumeroon , esim. der / die / das fünfte (5.) ) ja
  • 20:stä eteenpäin (liite -st- ja pääte lisätään vastaavaan kardinaalilukuun; der / die / das einundzwanzigste (21.) ).

Murtoluvun muodostamiseksi sinun on lisättävä pääte -tel kardinaalinumeroon (1/4 - Viertel , 3/5 - drei Fünftel ). Desimaaliluku luetaan pilkulla (0,348 - Null Komma dreihundertachtundvierzig ) [139] .

Verbi

Saksan verbillä on viisi pääluokkaa [140] : henkilö (1., 2., 3.), numero ( yksikkö ja monikko ), aikamuoto ( menneisyys , nykyisyys ja tulevaisuus ), ääni ( aktiivinen ja passiivinen ) ja mieliala ( osoitus , pakottava ja subjunktiivi ). Persoonallis-ajallisten muotojen lisäksi verbillä on myös ei-persoonallisia muotoja: Infinitiv I , Infinitiv II [133] , Partizip I ja Partizip II [141] . Muodostuksen ominaisuuksista riippuen erotetaan heikot, vahvat ja epäsäännölliset verbit [142] . Ohjauksesta riippuen Akkusativissa on transitiivisia verbejä , jotka vaativat lisäyksen , ja intransitiivisia verbejä, jotka eivät vaadi lisäyksiä. Verbit voivat olla refleksiivisiä (merkitsevät näyttelijään kohdistuvaa toimintaa) sekä modaalisia (verbit dürfen, können, mögen, müssen, sollen, wollen ja verbi lassen , jota ei usein luokitella modaaliksi) [143] .

Saksassa on kuusi aikamuotoa :

  • Präsens  on yksinkertainen preesensmuoto, joka muodostetaan verbin infinitiivijuuresta persoonallisen päätteen avulla. Esimerkiksi: Ich schreibe einen Lyhyt [144] .
  • Präteritum  on yksinkertainen menneisyys, joka koostuu yhdestä semanttisesta verbistä. Se muodostetaan verbin toisen (preterite) muodon varresta henkilökohtaisen päätteen avulla. Esimerkiksi: Ich machte schon die Tür auf . Verbien persoonapäätteet tässä aikamuodossa ovat lähellä Präsensiä lukuun ottamatta yksikön ensimmäistä ja kolmatta persoonaa [145] .
  • Täydellinen  on yhdistelmä mennyt aikamuoto. Koostuu semanttisesta verbistä Partizip II:ssa ja apuverbistä haben tai sein Präsensissä. Esimerkiksi: Ich habe die Geschichte erzählt ; Ich bin zu schnell gefahren . Apuverbit ovat konjugoituja, ja niiden valinta riippuusemanttisen verbin leksikaalisesta merkityksestä [146] .
  • Plusquamperfekt  on menneisyyden yhdistelmäaika, joka koostuu semanttisesta verbistä Partizip II:ssa ja apuverbistä haben tai sein Präteritum-muodossa. Esimerkiksi: Er hatte den Regenschirm nicht genommen [147] .
  • Futur I  on yhdistelmä tuleva aikamuoto, joka koostuu Infinitiv I:n semanttisesta verbistä ja apuverbistä werden . Esimerkiksi: Ich werde um jeden Preis kommen [148] .
  • Futur II  on yhdistelmä tuleva aikamuoto, joka koostuu Infinitiv II:n semanttisesta verbistä ja apuverbistä werden . Esimerkiksi: Morgen um neun Uhr abend werde ich gekommen sein [149] .
Verbien konjugointi indikatiivisen mielialan aktiivisella äänellä
Prasens Aktiv Prateritum Aktiv Täydellinen aktiivinen Plusquamperfekt Aktiv Futur I Aktiv
ich-mache ich machte ich habe gemacht ich hatte gemacht ich werde machen
du machst du machtest du hast gemacht du hattest gemacht du wirst machen
er (sie, es) macht er (sie, es) machte er (sie, es) hattu gemacht er (sie, es) hatte gemacht er (sie, es) wird machen
wir machen Wir machten wir haben gemacht wir hatten gemacht wir werden machen
ihr macht ihr machtet ihr habt gemacht ihr hattet gemacht ihr werdet machen
sie (Sie) machen sie (Sie) machten sie (Sie) haben gemacht sie (Sie) hatten gemacht sie (Sie) werden machen

Lupaus riippuu aiheen luonteesta . Se voi olla aktiivinen (Aktiv - toiminta tulee subjektista) ja passiivinen (Passiv - toiminta on suunnattu itseensä). Passiivisella äänellä on kaikki samat aikamuodot kuin aktiivisella äänellä. Kaikki ne on muodostettu saman kaavan mukaan. Präsens Passiv muodostetaan käyttämällä Präsensin apuverbiä werden ja Partizip II:n semanttista verbiä. Präteritum Passiv - werden in Präteritum ja Partizip II. Perfekt ja Plusquamperfekt Passiv - werden sopivassa muodossa (erityismuoto worden ) ja Partizip II. Futur Passiv werden Futurissa ja Partizip II:ssa [140] .

Verbien konjugointi indikatiivisen tunnelman passiivisella äänellä
Prasens Passiv Praterite passiivinen Täydellinen passiivinen Plusquamperfekt passiivinen Futur I Passive
ich werde gefragt ich wurde gefragt ich bin gefragt worden ich war gefragt worden ich werde gefragt werden
du wirst gefragt du wurdest gefragt du bist gefragt worden du warst gefragt worden du wirst gefragt werden
er (sie, es) wird gefragt er (sie, es) wurde gefragt er (sie, es) ist gefragt worden er (sie, es) war gefragt worden er (sie, es) wird gefragt werden
wir werden gefragt wir wurden gefragt wir sind gefragt worden wir waren gefragt worden wir werden gefragt werden
ihr werdet gefragt ihr wurdet gefragt ihr seid gefragt worden ihr wart gefragt worden ihr werdet gefragt werden
sie (Sie) werden gefragt sie (Sie) wurden gefragt sie (Sie) sind gefragt worden sie (Sie) waren gefragt worden sie (Sie) werden gefragt werden

Teline (tilapassiivinen tai lyhyt passiivinen) ei enää välitä toiminnan prosessia, vaan sen tulosta. Se muodostetaan käyttämällä apuverbiä sein sopivassa muodossa ja transitiivisen semanttisen verbin toista partisiippia.

Subjunktiivilla (Konjunktiv - ilmaisee halun tai mahdollisuuden) on samat aikamuodot kuin indikatiivilla (Indikativ) [150] . Präsens Konjunktiv muodostetaan infinitiivivarrella, -e -liitteellä ja persoonapäätteellä, mutta juurivokaali pysyy ennallaan. Yksikön 1. ja 3. persoonassa suffiksi ja persoonapääte yhdistyvät, mikä ei salli konsonantin kaksinkertaistamista. Heikkojen verbien Präteritum Konjunktiv -muodot ovat samoja kuin indikatiivisen mielialan preteriittimuodot. Voimakkaiden verbien konjunktiivin preteriittimuodot muodostetaan preteriitti-indikatiivisessa tunnelmassa olevan verbin varresta, jossa on -e -liite ja preteriitin persoonallinen pääte. Juurivokaalit a, o, u saavat umlautin . On myös useita verbejä, joiden Präteritum Konjunktiv ei noudata yleisiä sääntöjä: nämä ovat epäsäännölliset verbit sein (wäre), tun (täte), gehen (ginge), stehen (stände) ; epäsäännölliset verbit haben (hätte), werden (würde), bringen (brächte) ; preteriitti-present-verbit (paitsi sollen ja wollen ): dürfte, könnte, möchte, müsste, wüsste . Perfect Konjunktiv muodostetaan käyttämällä apuverbejä haben tai sein , jotka löytyvät Präsens Konjunktivista, ja semanttista verbiä Partizip II:sta. Plusquamperfekt Konjunktiv muodostetaan samoilla apuverbeillä Präsens Konjunktivissa ja semanttisella verbillä Partizip II:ssa. Futurum I ja Futurum II Konjunktiv muodostetaan käyttämällä Präsens Konjunktivin apuverbiä werden ja Infinitiv I:ssä ja Infinitiv II:ssa semanttista verbiä. Näiden lomakkeiden lisäksi on kaksi muuta, joilla ei ole analogeja venäjän kielellä . Nämä ovat Konditionalis I ja Konditionalis II. Ne muodostetaan Präteritum Konjunktivin apuverbillä werden ja Infinitiv I:ssä ja Infinitiv II:ssa semanttisella verbillä.

Pakolauseella (Imperativ) on neljä muotoa: yksikön 2. persoona ( arbeite, nimm ), monikon 1. persoona ( arbeiten wir/wollen wir arbeiten, nehmen wir/wollen wir nehmen ), monikon 2. persoona ( arbeitet, nehmt ) ja kohtelias muoto ( arbeiten Sie, nehmen Sie ). Imperatiivi voidaan muodostaa myös infinitiivillä ( Nicht aus dem Fenster lehnen! ) tai toisella partisiipillä ( Hiereblieben! ). Saksan kielen motiivi voidaan ilmaista joillakin kieliopillisilla rakenteilla (esim. haben/sein + zu + Infinitiv, modaaliverbi + Infinitiv).

Infinitiivi (Infinitiv) ja partisiippi (Partizip) osallistuvat erilaisten kieliopillisten rakenteiden ja tilapäisten muotojen muodostukseen.

Infinitiivi muodostaa infinitiiviryhmiä ja -rakenteita prepositiolla zu (infinitiiviryhmät kuten um zu, ohne zu, (an)statt zu ; konstruktio haben/sein + zu + Infinitiv ) [151] ja ilman sitä (modaaliverbeillä, verbeillä liike ja muut verbit -poikkeukset). Infinitiivillä on erilaisia ​​syntaktisia rooleja: subjekti ( Es ist eine Vergnügen, zu reiten ), predikaatti ( Vielleicht haben Sie die Absicht , auch unsere Vororte mit ihren schönen Palästen und Parks zu besuchen ), objekti ( Marion war von Herzen ), froh ( darü von Herzen ) in diesem schrecklichen halbzerstörten Haus nicht allein zu sein ) ja olosuhde ( Er fährt nach Moskau, um seine Eltern zu besuchen ).

Saksan partisiipillä on kaksi muotoa: Partizip I (verbin kanta Präsensissä ja pääte -(e)nd ) ja Partizip II (verbin varsi, etuliite ge- ja jälkiliite -(e)t (heikoille verbeille) tai -en ( verbeille) vahvat verbit ) )) [152] . Ensimmäinen partisiippi toimii usein attribuuttina substantiiville ( Das zu lesende Buch ) ja olosuhteille ( Aus dem Kino zurückgehend, besprachen die Leute den Film ). Toista partisiippia käytetään yhdistelymuotojen Perfekt ja Plusquamperfekt ( Mein Freund hat das Institut absolviert ) [153] muodostamisessa passiivisen äänen kaikissa aikamuodoissa ( Der Text wird/wurde nacherzählt, nachdem er zweimal vorgelesen worden ist/worden war ) ja substantiivin määritelmänä osalauseissa ( Die von mir gekaufte Zeitung liegt auf dem Tisch ).

Prepositio

Saksan prepositioita käytetään ennen substantiivija ja persoonapronomineja , mikä määrittää niiden tapauksen . Tässä suhteessa erotetaan kolme prepositioiden ryhmää, joita hallitsevat vastaavasti datiivi ( mit, aus, nach, zu, bei, von, außer, seit, gegenüber, entgegen ), akusatiivi ( für, gegen, durch, ohne, um, bis, entlang ) tai genitiivi ( während, trotz, wegen, (an)statt, unweit ) [154] .

Prepositiot in, an, auf, vor, hinter, über, unter, neben, zwischen ovat kaksoisohjauksen alaisia , joita voidaan käyttää akusatiivien ja datiivien tapausten kanssa. Tämä ottaa huomioon predikaatin merkityksen lauseessa. Esimerkiksi: Sie hängt ein Bild über die Couch (Akk.) - Das Bild hängt über der Couch (Dat.). Tässä tapauksessa on tärkeää, mikä kysymys soveltuu prepositioon - wohin? vai voi? [133] .

Syntaksi

Saksan kielen syntaksi on kehittynyt koko kielen olemassaolon ajan , mutta lopullinen standardisointi tapahtui vasta XIX - XX-luvuilla . Keskiajan ja nykyajan saksan kielen välimerkit sulkivat pois suuren määrän välimerkkejä , joten lauseet olivat yksinkertaisia, mutta pilkun myötä varhaisen uuden yläsaksan kauden aikana tapahtui suuri läpimurto saksalaisen lauseen kehitys, joka määritti sen nykyisen rakenteen [155] .

Saksan lauseet ovat yksinkertaisia ​​ja monimutkaisia . Yksinkertainen lause koostuu yleensä kahdesta sanasta - subjektista ja predikaatista (ei-yleinen lause), mutta se voi sisältää myös lauseen toissijaisia ​​jäseniä (yleinen lause). Yhdistetyt lauseet koostuvat kahdesta tai useammasta yksinkertaisesta lauseesta. Vastaavasti ne ovat yhdistelmälauseita (ei-liitto ja liitto), jotka koostuvat kahdesta itsenäisestä lauseesta, ja yhdistelmälauseet , jotka koostuvat päälauseesta ja yhdestä tai useammasta alalauseesta [156] .

Yhdistetyssä virkkeessä kommunikointi tapahtuu koordinoivilla liitoilla und, aber, oder, denn, deshalb, darum, doch, dann, so, myös , sekä käyttämällä pariliitoksia bald ... bald, nicht nur ... sondern auch, sowohl ... als auch, entweder... oder . Monimutkaisen alalauseen alalause otetaan käyttöön käyttämällä alisteisia konjunkteja ( dass, wenn, als, weil ) , suhteellisia pronomineja ( der, die, das, die ), kyselypronomineja ( wer, was, welcher ), adverbejä ( wo, wann ), kysyvät pronominaaliadverbit ( woran, wovon, worüber ) jne. Niiden valinta riippuu alalauseen tyypistä. Nämä lauseet ovat: lisä, attribuutiivinen, olosuhteet (paikka, aika, toimintatapa, vertailu, aste, seuraus, syy, tarkoitus, ehto ja myönnytys) ja yhdistävät [157] .

Sanajärjestys saksankielisessä lauseessa riippuu suoraan sen luonteesta. Yksinkertaisessa deklaratiivisessa lauseessa erotetaan suora ja käänteinen sanajärjestys. Ensimmäisessä tapauksessa ymmärretään, että kaikki lauseen jäsenet ovat vain hyvin määritellyissä asemissa: ensin subjekti, sitten predikaatti ja lauseen toissijaiset jäsenet ( SVO ) [158] . Esimerkiksi Der Lehrer kommt bald . Kun sanajärjestys käännetään, tapahtuu käänteinen: Bald kommt der Lehrer . Yhdisteellä tai kompleksisella predikaatilla muuttuva osa asettuu paikalleen ja muuttumaton osa menee loppuun: Ich stimme zu .

Kysymyslauseessa ilman kysymyssanaa predikaatti tulee ensin lauseessa: Hat er das gemacht? . Kysymyslauseessa, jossa on kysymyssana ( wer?, was?, wann?, wo?, wohin?, woher?, wie?, warum?, wozu? jne.), itse kysymyssana tulee ensin ja predikaatti seuraa sitä: Oliko hattu er gemacht? [159] .

Negatiivisissa lauseissa yleisin negatiivinen partikkeli on nicht , jota käytetään yleensä ennen negatiivista sanaa: Nicht alle verstehen das . Jos predikaatti kuitenkin kielletään, partikkeli on lauseen lopussa: Das weiß ich nicht . (ja ennen muuttumatonta osaa, jos sellainen on: Das habe ich nicht gewusst. ). Jos substantiivi kielletään, sitä edeltää negatiivinen pronomini kein , joka korvaa epämääräisen artikkelin ja sopii substantiivin sukupuoleen, numeroon ja tapaukseen: Ich habe keine Zeit . Saksassa ei ole kaksoisnegatiota, eli konstruktio "ei mitään / ei koskaan..." välitetään vain yhdellä negaatiolla (tässä tapauksessa sanat nichts tai niemand ) [160] .

Pakollisissa lauseissa verbi (sen taivutettu osa) ottaa aseman lauseen alussa: Gehen Sie / Gehen wir / Geht / Geh(e) mit den Freunden spazieren!

Liittoutuneilla alalauseilla on oma erityinen sanajärjestyksensä. Tässä tapauksessa predikaatin modifioitu osa siirtyy lauseen loppuun: Viele glauben, dass sie bei den Wahlen keine Chance mehr hat . Nachdem der Junge genug Geld gespart hatte , kaufte er sich ein neues Smartphone [161] .

Sananmuodostus

Saksan kielen sanamuodostus on kehittynyt erittäin hyvin . Sanaelementtien runsaus, sekä varsinainen saksalainen että lainattu , antaa sinun "kerätä" erilaisia ​​sanoja. Saksan Mecklenburg-Vorpommernin osavaltion parlamentti käsitteli vuonna 1999 lakiehdotusta nimeltä "Rinderkennzeichnungs- und Rindfleischetikettierungsüberwachungsaufgabenübertragungsgesetz" ("Laki naudanlihan merkintöjen valvonnan vastuun siirrosta"). Tämä sana on virallisesti pisin saksan kielessä (63 kirjainta, 7 osaa). Internetissä on linkkejä 79 kirjaimen sanaan - " Donaudampfschiffahrtselektrizitätenhauptbetriebswerkbauunterbeamtengesellschaft " ("Tonavan varustamon sähköpalveluiden pääosaston alainen Rakennusvalvontaviraston nuorempien työntekijöiden yhdistys" [162] . Jälkimmäinen lisää uusien sääntöjen mukaan vielä yhden kirjaimen ( …schi fff ahrt… ). Saksassa on paljon samanlaisia ​​yhdyssanoja [163] .

Saksan sanamuodon paikkaa kielijärjestelmässä ei ole vielä täysin määritetty. Yleensä sitä tarkastellaan leksikologian [164] tai kieliopin puitteissa , mutta koska se liittyy sekä kielioppiin että sanastoon, sanamuodostuksella on omat, vain luontaiset piirteensä [165] . Sananmuodostusta voidaan tarkastella sekä diakronisesta että synkronisesta näkökulmasta. Tämä on tärkeää sananmuodostusmuodon historiallisen kehityksen ymmärtämiseksi, selkeän eron erottamiseksi sananmuodostusprosessien ja sanan modernin rakenteen välillä. Proseduuriset ja tilastolliset näkökohdat leikkaavat synkronian ja diakronian (sananmuodostus liikkeessä ja staattisuudessa).

Sanan pienintä yksikköä kutsutaan morfeemiksi . Morfeemit puolestaan ​​voivat olla kieliopillisia ja leksikaalisia. Sanan sanamuodostusanalyysi voi olla morfeminen (jako pienimpiin merkityksellisiin yksiköihin: be-auf-trag-en ) ja "suoraan aineosien" mukaan ( Erfrischung → erfrischen + -ung → er- + frisch ). Saksan sanamuodostus erottaa yksinkertaiset, johdannaiset ja yhdistelmäsanat . Johdannaismallit edustavat näiden sanojen luokittelua ja sisältävät kahdeksan tasoa: juurisanamalli, ei-affiksin sanatuotannon malli, etuliite-, päätemallit, etuliite-liite-sanatuotannon malli, kantamalli, jossa on puolietuliitteet ja semi -liitteet ja attribuutiivinen sanamuodostus [166] . Katso myös: Liitteet saksaksi .

Malli Kuvaus
Juurisanamalli Juurisanat ovat hajoamattomia morfeemiksi ja motivoimattomia. Saksan juurisanoissa on pääsääntöisesti yksi tai kaksi tavua ( Tisch, klug, Abend ), mutta on myös kolmitavuisia ( Ameise ); lainatuilla juurisanoilla voi olla enemmän kuin kaksi tavua. Juurisanojen reunalla ovat onomatopoeettiset sanat ( paff, piep, miau ) ja lyhenteet .
Ei-affiksin (implisiittisen) sanatuotannon malli Puheenosien keskinäinen siirtyminen , saman kantaosan toiminta eri levinneisissä olosuhteissa ( grünen vi, grün a, Grün n ). Sanaliitettä ei ole, sisäinen taivutus ( binden - Band, krank - kränken ) katsotaan sananmuodostuskeinoksi.
etuliitteen malli Yhdistetty johdannaismorfeemi edeltää generoivaa kantaa ( entlaufen, missgelaunt, Unruhe ). Etuliite antaa sanalle tietyn kategorisen ominaisuuden (esim. etuliite be- antaa verbeille besetzen, besticken tarjonnan merkityksen).
Suffiksi malli Generoivan varren ( Schönheit, nächtlich ) jälkeen löytyy koherentti johdannaismorfeemi . Suffiksi tuo vastaavan leksikaalisen alkion laajempaan semanttiseen kategoriaan. Esimerkiksi feminiinisten substantiivien jälkiliitteellä -ung on prosessin toiminnan, yksittäisten toimien, tekojen merkitys ( Abdankung, Beaufsichtigung ); ilmiöt ( Lösung ); tekniset laitteet ( Abdichtung ); elottomia esineitä, joskus kollektiivisia ( Besegelung, Kleidung ).
Malli etuliite-liite sanamuodosta Leksiset yksiköt, joiden varret voidaan yhdistää sekä etuliitteen että päätteen kanssa samanaikaisesti ( Gefrage, befrackt ).
Malli varresta, joissa on puolietuliite Monet puolietuliitteet vastaavat semanttisesti prepositioita ( ab-, an-, mit-, vor-, zu- ). Useimmat puolietuliitteet ovat erotettavissa, mutta on poikkeuksia ( über-, um- ); puolietuliitteet voidaan ryhmitellä semanttisiin luokkiin (vahvistus — hoch-, allzu-, blitz- ; negatiivisuus — teufels-, sau- ).
Malli varresta, joissa on puoliliiteet Ne eroavat jälkiliitteistä niiden ilmaisemissa rajoitetuissa semanttisissa kategorioissa (läsnäolo, runsaus - -voll, -reich ; suunta - -weg, -seits ; kyky, arvo - -fertig, -fächig ).
Sävellys Se on lopullinen ja määrittelemätön. Ensimmäinen tyyppi ymmärretään kahden varren yhdistelmäksi ( Freiheitsliebe, Braunkohle ), toinen tyyppi sisältää "pakottavat nimet" ( Vergißmeinnicht ), koordinoivat lisäykset ( Freundfeind ) ja joitain muita yhdistetyyppejä. Lisäys sisältää myös taajuuskomponenttien yhdistämisen.

Sanasto

Saksan kielen alkuperäiset sanat sisältävät lekseemejä , jotka muodossa tai toisessa esiintyivät edelleen protogermaanisessa kielessä , joista useista murteista syntyivät nykyaikaiset germaaniset kielet , mukaan lukien kirjallinen saksa [167] . Suurin osa näistä sanoista on perinyt alkugermaania, vuorostaan ​​proto-indoeurooppalaista . Näitä ovat esimerkiksi: pronominit ich ( proto-saksa *ek ), du ( *þū ), mein ( *mīnaz ) jne.; numerot ein ( proto-saksa *ainaz ), zwei ( *twai ), hundert ( *hundaradą ) jne.; substantiivit Vieh ( proto -saksa *fehu ), Haus ( *hūsą ), Feuer ( *fōr ) jne.; verbit kuten gehen ( protosaksa *gāną ), stehen ( *stāną ), sehen ( *sehwaną ) jne. [168]

Lainaussanat tunkeutuivat saksan kieleen pääsääntöisesti muista indoeurooppalaisista kielistä , mikä selittyy Saksan historiallisilla kulttuurisilla, poliittisilla ja taloudellisilla siteillä naapurialueiden kanssa [169] [170] . Indoeurooppalaisten lainausten ohella saksalla on kulttuurisanastoa ei-indoeurooppalaisista kielistä [171] [172] .

Lainatut sanat voivat osittain säilyttää alkuperäisen ääntämisensä ja oikeinkirjoituksensa . Esimerkkejä lainauksista latinan kielestä ovat: Koch ( lat.  coquus ), Wein ( vīnum ), Straße ( strāta ), Prozess ( processus ), schreiben ( scrībere ) jne. [173] Tieteeseen, uskontoon liittyvät sanat on lainattu ancient Greek , мифологией и общественно-политическим устройством: Meter ( др-греч. μέτρον), Elektron (ήλεκτρον), Mathematik (μαθηματική), Historie (ἱστορία), Theologie (θεολογία), Liturgie (λειτουργία) , Mythos ( μῦθος), Thron (θρόνος ), Demokratie (δημοκρατία) ja muut. Latinalaisen ja kreikan alkuperää olevia sanoja sekä osia johdetuista sanoista esiintyi saksassa koko myöhemmän historiansa ajan muiden kielten kautta [174] .

Taiteeseen liittyvät taloustermit ja sanat tulivat italiasta : Bank ( italialainen banca ) , Bankrott ( banca rotta ), Bilanz ( bilancia ), Risiko ( risico , risco ), Kapital ( kapitale ), Arie ( aria ), Oper ( ooppera ), Sinfonie ( sinfonia ) [175] . Muotiin ja jokapäiväiseen elämään liittyvät sanat tulevat ranskasta : Figur ( fr. figuuri ), Garderobe ( garderobe ) , Toilette ( wc ), Friseur ( friser ) [176] [177] . Suuri määrä teknologiaan, mediaan ja nuorisokulttuuriin liittyviä sanoja ( anglisismeja ja amerikanismia ) lainattiin englannista saksaksi : Sähköposti ( englanninkielinen sähköposti ), Show ( esitys ), Näppäimistö ( näppäimistö ), Ticket ( lippu ) , T-paita ( T-paita ), Juhla ( juhlat ), Päivämäärä ( päivämäärä ), Vauva ( vauva ), Tarina ( tarina ) [178] [179] [180] [181] .    

Arabian kielellä oli suuri vaikutus , josta sanat on otettu: Matratze ( Arabi . مطرح), Elixir (الإكسير), Arsenal (دار الصناعة), Ziffer (صفر ) ja muut [ 1832 ] . Saksalainen sisältää myös lukuisia hebraismeja - lainat heprealaisilta ja jiddishiltä : betucht ( heprealainen בָּטַח ), koscher (ככּשר), dufte ( ט ), mauscheln (מֹשֶׁ tai מָשָׁל), בָָשָׁל), צָ ) , chu schlamassel ( yiddish שלימזל ), צָ  ), ) [184] [185] .

Erillinen luokka muodostuu sanoista, jotka muodostavat kansallisen kulttuurisanaston. Esimerkiksi kiinan sanasta Feng Shui ( kiina 風水), Mahjong (麻將), Kungfu (功夫), Ketsuppi (茄汁), Tee (茶) [186] . Japanista : Kamikaze (神風), Ninja (忍者), Aikido (合気道), Origami (折り紙), Karaoke (カラオケ), Tsunami (津波) [187] . Venäjän kielestä: Sputnik ( satelliitti ), Sowjet ( Venäjän neuvosto ), Pogrom ( pogrom ), Datsche ( dacha ), Kosaken ( kasakka ) ja muut [188] .

Saksan kieli lainattiin eri aikoina myös naapurikielistä germaanisista , slaavilaisista , romaanisista kielistä sekä (kautta) turkin , suomalais-ugrilaisen , intialaisen , iranin [189] , polynesian , afrikkalaisen ja muista kielistä [169] [176 ]. ] [190] .

Katso myös

Muistiinpanot

  1. ↑ Cooficialização da língua alemã em Antônio Carlos: Projeto legislativo 132/2010  (port.)  (linkki ei saatavilla) . Instituto de Investigação e Desenvolvimento em Política Linguística. Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 2. huhtikuuta 2012.
  2. ↑ Língua alemã  (port.)  (linkki, jota ei voi käyttää) . Secretaria de Turismo, Cultura ja Esporte de Pomerode. Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 21. joulukuuta 2012.
  3. ↑ Haubel M. Die päpstliche Schweizergarde // Österreichische Militärische Zeitschrift. - 2007. - Nro 3 . - S. 311-316 .
  4. ↑ Sprache-Identität und Schlüssel  (saksa) . nordschleswig.de. Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 14. heinäkuuta 2017.
  5. ↑ Bauer R. Deutsch als Amtssprache in Südtirol  (saksa)  // Terminologie et tradtition. Office des Publications officielles des communautés europeennes. - 1994. - S. 63-84 .
  6. ↑ Deutsch in Namibia  (saksa)  (pääsemätön linkki) . Allgemeine Zeitung (18. heinäkuuta 2007). Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 28. toukokuuta 2016.
  7. ↑ Wir stellen uns vor: Initiative Deutsch in Namibia (DiN)  (saksa) . DiN. Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 8. helmikuuta 2012.
  8. ↑ Die deutsche Kolonie in den Subtropen Paraguays  (saksa) . Bundeszentrale für politische Bildung (9. tammikuuta 2008). Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 29. marraskuuta 2014.
  9. ↑ Danowski R. Zur Lage der deutschen Minderheit in Polen seit 1989  (saksa) . Ostpreussen-info.de. Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 24. kesäkuuta 2015.
  10. ↑ Erbe M. Das Elsass. Historische Landschaft im Wandel der Zeiten. - Stuttgart: Kohlhammer, 2002. - S. 198. - ISBN 3-17-015771-X .
  11. ↑ Hartweg F. Die Sprachen im Elsass: Kalter Krieg oder versöhntes Miteinander?  (saksa)  // Argumente und Materialien zum Zeitgeschehen: Frankophonie - nationale und internationale Dimensionen. - 2002. - Nro 35 . - S. 63-75 . Arkistoitu alkuperäisestä 16. toukokuuta 2012.
  12. ↑ 1 2 EU-Verwaltung - Bedienstete, Sprachen und Standorte  (saksa) . europa.eu. Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 5. marraskuuta 2014.
  13. ↑ 1 2 Ethnologue - 25 - Dallas, Texas : SIL International , 2022.
  14. ↑ Unescon punainen kielten kirja
  15. ↑ 1 2 3 Saksan kieli // Kielitiede. Suuri Encyclopedic Dictionary / Ch. toim. V. N. Jartseva . - 2. painos - M .: Great Russian Encyclopedia , 1998. - S.  329 . — ISBN 5-85270-307-9 .
  16. ↑ Sisältökielten käyttö  verkkosivustoilla . W3Techs.com . Haettu 1. tammikuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 31. maaliskuuta 2012.
  17. ↑ 1 2 3 4 5 6 saksa . Encyclopedia Around the World . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 14. tammikuuta 2012.
  18. ↑ Schäuble W. Zwei Jahrzehnte Politik für Aussiedler und nationale Minderheiten  (saksa)  // Aussiedler- und Minderheitenpolitik in Deutschland: Bilanz und Perspektiven. - 2009. - Bd. 38 . - S. 17-22 .
  19. ↑ Spezial-Eurobarometer 243: Die Europäer und ihre Sprachen  (saksa) . europa.eu. Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 28. tammikuuta 2007.
  20. ↑ Nossol A. Kulturelle Identität und Konfessionalität  (saksa)  // Aussiedler- und Minderheitenpolitik in Deutschland. Bilanz ja Perspektiven. - 2009. - S. 101-102 .
  21. ↑ Rosenberg P. Die Entwicklung der europäischen Sprachenvielfalt und die Rolle der Minderheiten – der linguistische Befund  (saksa)  // Aussiedler- und Minderheitenpolitik in Deutschland. Bilanz ja Perspektiven. - 2009. - S. 135-149 .
  22. ↑ Weber M. Deutsche Minderheiten in der europäischen Siedlungsgeschichte  (saksa)  // Aussiedler- und Minderheitenpolitik in Deutschland: Bilanz und Perspektiven. - 2009. - Bd. 38 . - S. 42-43 .
  23. ↑ Siebenhaar B. Sprachliche Variation. Sprachkontakt  (saksa)  (linkki ei ole käytettävissä) . Leipzigin yliopisto . Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 15. toukokuuta 2011.
  24. ↑ Australia . Etnologi . Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 26. lokakuuta 2014.
  25. ↑ Baijerin . Etnologi . Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 30. huhtikuuta 2020.
  26. ↑ Argentiina . Etnologi . Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 8. marraskuuta 2017.
  27. ↑ Belgia . Etnologi . Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 14. marraskuuta 2014.
  28. ↑ Brasilia . Etnologi . Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 8. heinäkuuta 2015.
  29. ↑ Saksalainen, Colonia Tovar . Etnologi . Käyttöpäivä: 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 28. marraskuuta 2014.
  30. ↑ Saksa . Etnologi . Käyttöpäivä: 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 28. marraskuuta 2014.
  31. ↑ Tanska . Etnologi . Käyttöpäivä: 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 28. marraskuuta 2014.
  32. ↑ Italia . Etnologi . Käyttöpäivä: 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 28. marraskuuta 2014.
  33. ↑ Ustinenko A. Kazakstanissa asuu yli 11 miljoonaa kazakstania . Uutiset - Kazakstan (15. toukokuuta 2013). Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 24. marraskuuta 2014.
  34. ↑ Kazakstan . Etnologi . Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 11. huhtikuuta 2019.
  35. ↑ Kazakstanin tasavallan vuoden 2009 väestölaskennan tulokset (linkki ei saavutettavissa) . Kazakstanin tasavallan tilastovirasto . Käyttöpäivä: 27. tammikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 8. helmikuuta 2010. 
  36. ↑ Kanada . Etnologi . Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 26. lokakuuta 2014.
  37. ↑ Liechtenstein . Etnologi . Käyttöpäivä: 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 28. marraskuuta 2014.
  38. ↑ Luxemburg . Etnologi . Käyttöpäivä: 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 28. marraskuuta 2014.
  39. ↑ Namibia . Etnologi . Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 12. marraskuuta 2014.
  40. ↑ Paraguay . Etnologi . Käyttöpäivä: 27. tammikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 10. maaliskuuta 2013.
  41. ↑ Puola . Etnologi . Käyttöpäivä: 27. tammikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 8. toukokuuta 2013.
  42. ↑ Venäjän federaatio . Etnologi . Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 15. marraskuuta 2014.
  43. ↑ Stricker G. Fragen an die Geschichte der Deutschen in Rußland  (saksa)  // Fragen an die Geschichte der Deutschen in Rußland. - 1997. - S. 13-34 .
  44. ↑ Tätä me olemme - venäläiset: Vuoden 2010 koko Venäjän väestönlaskennan tuloksista . Venäläinen sanomalehti - nro 5660 (284) (22. joulukuuta 2011). Haettu 27. tammikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 5. tammikuuta 2012.
  45. ↑ Romania . Etnologi . Käyttöpäivä: 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 28. marraskuuta 2014.
  46. ↑ Lauer J. Siebenbürger Sachsen - gesttern, heute, morgen  (saksa) . Haettu 12. tammikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 18. toukokuuta 2012.
  47. ↑ Slovakia . Etnologi . Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 10. marraskuuta 2014.
  48. ↑ Yhdysvallat . Etnologi . Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 20. kesäkuuta 2014.
  49. ↑ Kieltenoppimisen suuntaukset  Yhdysvalloissa . Vistawide.com. Käyttöpäivä: 27. tammikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 3. maaliskuuta 2016.
  50. ↑ Ukraina . Etnologi . Käyttöpäivä: 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 2. marraskuuta 2014.
  51. ↑ Der Dialekt in Zahlen  (saksa) . Amt für Sprache und Kultur im Elsass (OLCA). Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 16. helmikuuta 2013.
  52. ↑ Culture et Bilinguisme de Lorraine - Zweisprachig, unsere Zukunft  (fr.) . Haettu 12. tammikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 18. toukokuuta 2012.
  53. ↑ Tšekki . Etnologi . Käyttöpäivä: 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 28. marraskuuta 2014.
  54. ↑ Obyvatelstvo podle národnosti podle výsledků sčítání lidu v letech 1921-2001  (Tšekki) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 10. syyskuuta 2012.
  55. ↑ Sveitsi . Etnologi . Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 29. marraskuuta 2014.
  56. ↑ Etelä-Afrikka . Etnologi . Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 16. marraskuuta 2014.
  57. ↑ Filicheva N. I. Saksan kielen dialektologia, 1983 , s. 16-31.
  58. ↑ Moskalskaya O. I. Saksan kielen historia, 2006 , s. 26-28.
  59. ↑ Hans Hermans. Meer over de Benrather taalgrens  (n.d.) (18. marraskuuta 2009). Käyttöpäivä: 20. syyskuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 21. helmikuuta 2014.
  60. ↑ Eckhard Eggers. Moderne Dialekte – uusi Dialektologie. Akten des 1. Kongresses der Internationalen Gesellschaft für Dialektologie des Deutschen (IGDD) am Forschungsinstitut für Deutsche Sprache "Deutscher Sprachatlas" der Philipps-Universität Marburg vom 5. bis 8. März 2003. - Steiner, Stuttgart 3 - 20005 . -08762-1 .
  61. ↑ König W. Niederdeutsch und Niederländisch // dtv-Atlas zur deutschen Sprache. 9. Auflage. - München, 1992. - S. 103. - ISBN 3-423-03025-9 .
  62. ↑ Arend Mihm. Sprache und Geschichte am unteren Niederrhein. Jahrbuch des Vereins für niederdeutsche Sprachforschung. - Koln, 1992.
  63. ↑ Foerste W. Geschichte der niederdeutschen Mundarten // Deutsche Philologie im Aufriss, 2. überarbeitete Auflage - unveränderter Nachdruck. - Berliini: Erich Schmidt Verlag, 1966. - S. 1730-1898.
  64. ↑ Friedrich Engels . Francische Zeit. Huomautus: Der fränkische Dialekt  (saksa) . Haettu 12. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 16. marraskuuta 2011.
  65. ↑ Alemannisch  (saksa)  (pääsemätön linkki) . Haettu 12. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 2. heinäkuuta 2012.
  66. ↑ Bayerische Landesbibliothek Online. Sprechender Sprachatlas von Bayern  (saksa)  (linkki ei ole käytettävissä) . Haettu 12. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 2. heinäkuuta 2012.
  67. ↑ Verkkosivusto zu den Deutschschweizer Dialekten  (saksa) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 2. heinäkuuta 2012.
  68. ↑ Joachim Scharloth. Zwischen Fremdsprache und nationaler Varietät. Untersuchungen zum Plurizentrizitätsbewusstsein der Deutschschweizer  (saksa)  (linkki, jota ei voi käyttää) . Universität Zürich, Sveitsi (2004). Haettu 26. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 17. toukokuuta 2012.
  69. ↑ Ulrich Ammon . Die deutsche Sprache in Deutschland, Osterreich und der Schweiz: Das Problem der nationalen Varietäten. - Berliini/New York: de Gruyter, 1995.
  70. ↑ Peter Wiesinger. Die deutsche Sprache in Osterreich. Eine Einführung. Julkaisussa: Wiesinger (Hg.): Das österreichische Deutsch. Schriften zur deutschen Sprache. Bändi 12. - Wien, Koln, Graz, 1988.
  71. ↑ Hans Bickel, Christoph Landolt. Schweizerhochdeutsch. Wörterbuch der Standardsprache in der deutschen Schweiz. - Mannheim, Zürich: Dudenverlag, 2012. - ISBN 978-3-411-70417-0 .
  72. ↑ Robert Sedlaczek. Das österreichische Deutsch. - Wien: Ueberreuter, 2004. - ISBN 3-8000-7075-8 .
  73. ↑ Siebenhaar B., Wyler A. Dialekt und Hochsprache in der deutschsprachigen Schweiz  (saksa) (1997). Haettu 26. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 16. toukokuuta 2012.
  74. ↑ Pollack W. Oliko halten die Osterreicher von ihrem Deutsch? Eine sprachpolitische und soziosemiotische Analyze der sprachlichen Identität der Österreicher. — Wien: Österreichische Gesellschaft für Semiotik/Institut für Soziosemiotische Studien, 1992.
  75. ↑ Moskalskaya O. I. Saksan kielen historia, 2006 , s. 28.
  76. ↑ 1 2 3 4 5 Wohlgemuth J. Allgemeiner Längsschnitt vom Indogermanischen zum Neuhochdeutschen  (saksa) . linguist.de. Käyttöpäivä: 5. lokakuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 10. tammikuuta 2013.
  77. ↑ Moskalskaya O. I. Saksan kielen historia, 2006 , s. 15-18.
  78. ↑ Indogermanische Sprachen und ihre Bezeugungstiefe . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 7. toukokuuta 2009.
  79. ↑ 1 2 3 4 Zhirmunsky V. M. Saksan kielen historia, 1948 , s. 28.
  80. ↑ Moskalskaya O. I. Saksan kielen historia, 2006 , s. 32-33.
  81. ↑ Stefan Sonderegger. Althochdeutsche Sprache und Literatur: eine Einführung in das älteste Deutsch. Darstellung und Grammatik. - Berliini, 1987. - ISBN 3-11-004559-1 .
  82. ↑ Geschichte der Deutschen Sprache: Frühneuhochdeutsch  (saksa)  (linkki, jota ei voi käyttää) . Christian-Albrechts-Universität zu Kiel . Haettu 4. lokakuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 19. maaliskuuta 2013.
  83. ↑ Thielemann L. Anglizismen im Deutschen  (saksa) . Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 23. marraskuuta 2014.
  84. ↑ Meier-Brügger M., Krahe H. Indogermanische Sprachwissenschaft. - Berliini: Walter de Gruyter, 2002. - ISBN 3-11-017243-7 .
  85. ↑ Zimmer S. Usipeten/Usipeter und Tenkterer: Sprachliches // Reallexikon der germanischen Altertumskunde. - Berliini: de Gruyter, 2006. - T. 31. - S. 572-573. — ISBN 3-11-018386-2 .
  86. ↑ Zhirmunsky V. M. Saksan kielen historia, 1948 , s. 9-13.
  87. ↑ Lebec S. Franks // Frankkien alkuperä. V-XI vuosisatoja. - M .: Scarabey, 1993. - T. 1. - ISBN 5-86507-001-0 .
  88. ↑ Zhirmunsky V. M. Saksan kielen historia, 1948 , s. 21-22.
  89. ↑ Cercignani, F. Saksan kielen konsonantit: Synchrony and Diachrony. - Milano: Cisalpino, 1979. - S. 26-48.
  90. ↑ Niebaum H., Macha J. Einführung in die Dialektologie des Deutschen, 2006 , S. 222.
  91. ↑ Moser H. Annalen der deutschen Sprache von den Anfangen bis zur Gegenwart. - Stuttgart, 1961. - S. 16.
  92. ↑ Besch W. Sprachgeschichte: Ein Handbuch zur Geschichte der deutschen Sprache. - Walter de Gruyter, 1998. - ISBN 3-11-011257-4 .
  93. ↑ Wolfgang Haubrichs, Herwig Wolfram . Theodiscus // Reallexikon der Germanischen Altertumskunde. - Berliini, New York, 2005. - ISBN 3-11-018385-4 .
  94. ↑ Zhirmunsky V. M. Saksan kielen historia, 1948 , s. 38.
  95. ↑ Thordis Hennings. Einführung in das Mittelhochdeutsche. - Berliini, 2003. - ISBN 3-11-017818-4 .
  96. ↑ Peter von Polenz . Geschichte der deutschen Sprache (9. Auflage). - Berliini, New York: Walter de Gruyter, 1987. - ISBN 3-11-007998-4 .
  97. ↑ Jan von Flocken . Wie Martin Luthers Bibel unsere Sprache prägt  (saksa) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 28. syyskuuta 2011.
  98. ↑ Frederic Hartweg, Klaus-Peter Wegera. Fruhneuhochdeutsch. Eine Einführung in die deutsche Sprache des Spätmittelalters und der frühen Neuzeit. - Niemeyer, Tübingen, 2005. - ISBN 3-484-25133-6 .
  99. ↑ Andreas Gardt. Geschichte der Sprachwissenschaft in Deutschland . - Walter de Gruyter, 1999. - ISBN 3-11-015788-8 .
  100. ↑ Klemperer V. LTI - Lingua Tertii Imperii. Notizbuch eines Philologen . - Leipzig, 1996. - S.  24 . — ISBN 3-379-00125-2 .
  101. ↑ Alexandre Pirojkov. Venäläiset Deutschen der Gegenwartissa. Bestand, Zustand und Entwicklungstendenzen. - Berliini: Weissensee-Verlag, 2002. - ISBN 3-934479-69-3 .
  102. ↑ Ammon U. Zur Entstehung von Staatsvarietäten während der 40jährigen Teilung Deutschlands // Die deutsche Sprache in Deutschland, Österreich und der Schweiz: Das Problem der nationalen Varietäten. - Berliini, New York: de Gruyter, 1995. - S. 385-390. — ISBN 3-11-014753-X .
  103. ↑ Moskalskaya O. I. Saksan kielen historia, 2006 , s. kolmekymmentä.
  104. ↑ Burmasova S. Empirische Untersuchung der Anglizismen im Deutschen am Material der Zeitung DIE WELT (Jahrgänge 1994 ja 2004) . - Bamberg: University of Bamberg Press, 2010. - S. 222. - ISBN 978-3-923507-71-9 .
  105. ↑ Rechtschreibreform. Eine Zusammenfassung von Dr. Claus Heller . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 11. elokuuta 2011.
  106. ↑ Welche Auswirkungen hat die Rechtschreibreform auf unseren Alltag? (linkki ei saatavilla) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 25. syyskuuta 2008. 
  107. ↑ Rechtschreibung. Die Ruckkehr . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. syyskuuta 2011.
  108. ↑ Saksan aakkoset: Opiskele saksaa . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 18. kesäkuuta 2012.
  109. ↑ Kun "ß" on käytössä . Käyttöpäivä: 20. tammikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 1. helmikuuta 2014.
  110. ↑ Tietoja saksalaisista aakkosista . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 31. lokakuuta 2011.
  111. ↑ Das deutsche Alphabet  (saksa)  (linkki, jota ei voi käyttää) . Käyttöpäivä: 17. tammikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 23. kesäkuuta 2013.
  112. ↑ Saksan kirjoitustyypit (linkki, jota ei voi käyttää) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 19. tammikuuta 2012. 
  113. ↑ Christopher Burke. Paul Renner: Typografian taito . New York: Princeton Architectural Press (1998). Haettu: 6. marraskuuta 2011.
  114. ↑ Werner Konig . Phonologische Regionalismen in der deutschen Standardsprache. - Berliini, 1997. - 246-270 s.
  115. ↑ richtich oder richtick - oliko ist richtig?  (saksaksi) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 20. helmikuuta 2004.
  116. ↑ Seminaarin turkis Sprachmethodik: Phonologie. Ein sprachwissenschaftliches Lehrbuch. — Bonn: Verlag für Kultur und Wissenschaft, 2000.
  117. ↑ Ursula Hirschfeld . Welche Aussprache lehren wir? Julkaisussa: Jahrbuch Deutsch als Fremdsprache. - 1997. - S. 175-188.
  118. ↑ 1 2 3 Noskov S. A. Saksan kieli yliopistoihin hakijoille. - Mn. , 2002. - 415 s. — ISBN 985-06-0819-6 .
  119. ↑ Helmut Richter . Grundsätze und System der Transkription (IPA). - Tübingen, 1973.
  120. ↑ Gilyarevsky R. S. , Starostin B. A. Saksan kieli // Vieraat nimet ja otsikot venäjänkielisessä tekstissä: Käsikirja. - M . : Higher School, 1985. - S. 165-176.
  121. ↑ Ermolovich D. I. Oikeat nimet: kieltenvälisen siirron teoria ja käytäntö. - M .: R. Valent, 2001. - 200 s. — ISBN 5-93439-046-5 .
  122. ↑ Germanische Sprachen: Deutsch  (saksa)  (linkki ei ole käytettävissä) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 30. tammikuuta 2012.
  123. ↑ Saksa kaikille: Der Artikel. Artikkeli . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 14. lokakuuta 2011.
  124. ↑ Heinz V. Das System der Artikelformen im gegenwärtigen Deutsch. - Tübingen, 1979. - ISBN 3-484-10359-0 .
  125. ↑ Opiskele saksaa. Saksan kielioppi (käsikirja): Substantiivi (Substantiv) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 18. kesäkuuta 2012.
  126. ↑ Smirnova T. N. Deutsch Intensiv. Ensimmäinen taso. - M. , 2005. - 352 s. — ISBN 5-329-01422-0 .
  127. ↑ Adjektiivinimi (Das Adjektiv). Adjektiivien käänne. . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 2. heinäkuuta 2012.
  128. ↑ Adjektiivien ja adverbien vertailuasteet (Die Komparationsstufen der Adjektive) (pääsemätön linkki) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 17. tammikuuta 2012. 
  129. ↑ Saksa: A–Z: Adjektiivien ja adverbien vertailuasteet (pääsemätön linkki) . Käyttöpäivä: 21. syyskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016. 
  130. ↑ Opiskele saksaa. Saksan kielioppi (käsikirja): Pronomini (Pronomen) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 3. heinäkuuta 2012.
  131. ↑ Persoonalliset pronominit saksaksi - Personalpronomen (pääsemätön linkki) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 20. marraskuuta 2012. 
  132. ↑ Gisela Zifonun: Grammatik des Deutschen im europäischen Vergleich: Das Pronomen. Osa 3: Possessivpronomen (= amades. Arbeitspapiere und Materialien zur deutschen Sprache. 05, Nr. 3). Institut für Deutsche Sprache, Mannheim 2005, ISBN 3-937241-08-6 , ( Digitalisat (PDF; 2,51 MB) ).
  133. ↑ 1 2 3 Mikhalenko A. O. Morfologia // Deutsche Sprache. - Krasnojarsk: SibGAU , IFiYAK SFU , 2010. - S. 12-76. - ISBN 978-5-699-20204-1 .
  134. ↑ CDO: Pronominaaliset adverbit saksaksi (pääsemätön linkki) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 2. heinäkuuta 2012. 
  135. ↑ Trilinguis: Kieliportaali. Saksalaiset numerot . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 19. lokakuuta 2011.
  136. ↑ FunnyGerman.com. Numero (Zahlwort) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 4. marraskuuta 2011.
  137. ↑ Numerot saksaksi (pääsemätön linkki) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 2. marraskuuta 2011. 
  138. ↑ Saksa: A–Z: Viitetaulukot ja -kaaviot: Järjestysnumerot . Käyttöpäivä: 15. tammikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 16. tammikuuta 2014.
  139. ↑ Saksa on helppoa. Numero (Zahlwort) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 16. lokakuuta 2011.
  140. ↑ 1 2 Myshkovaya I. B. Saksan verbin aikamuodot. - Pietari. , 2007. - 96 s. - ISBN 978-5-91281-007-7 .
  141. ↑ Saksan participle (Partizip) (linkki ei saatavilla) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 16. lokakuuta 2012. 
  142. ↑ Audio-class.ru. Saksan verbit, joilla on vahva taivutus . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 1. heinäkuuta 2012.
  143. ↑ Opiskele saksaa. Saksan kielioppi: modaaliverbit . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 19. kesäkuuta 2012.
  144. ↑ Deutsch.lingo4u.de. Präsens (Gegenwart)  (saksa) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 2. heinäkuuta 2012.
  145. ↑ Deutsch.lingo4u.de. Imperfekt (Präteritum, Vergangenheit)  (saksa) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 2. heinäkuuta 2012.
  146. ↑ Deutsch.lingo4u.de. Täydellinen (vollendete Gegenwart)  (saksa) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 2. heinäkuuta 2012.
  147. ↑ Deutsch.lingo4u.de. Plusquamperfekt (Vorvergangenheit)  (saksa) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 2. heinäkuuta 2012.
  148. ↑ Deutsch.lingo4u.de. Futur I (Zukunft)  (saksa) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 3. marraskuuta 2011.
  149. ↑ Deutsch.lingo4u.de. Futur II (vollendete Zukunft)  (saksa) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 9. marraskuuta 2011.
  150. ↑ Deutsch.lingo4u.de. Konjunktiv  (saksa) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 12. elokuuta 2012.
  151. ↑ Konstruktio "zu + infinitiivi" (pääsemätön linkki) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 2. heinäkuuta 2012. 
  152. ↑ Myshkovaya I. B. Saksan verbin aikamuodot. Luku 8. Saksan partisiippi (linkki ei ole käytettävissä) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 11. lokakuuta 2012. 
  153. ↑ Deutsch Online. Nykyiset ja menneet partisiipit (Partizip 1, Partizip 2) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 12. elokuuta 2012.
  154. ↑ Opiskele saksaa. Saksan kielioppi (käsikirja): Prepositio (prepositio) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 19. kesäkuuta 2012.
  155. ↑ Otto Behaghel . Saksan syntaksi. - Talvi, Heidelberg, 1928.
  156. ↑ P. Eisenberg. Das Wort (Bd. 1), Der Satz (Bd. 2) - Grundriß der deutschen Grammatik. – Stuttgart, 2004.
  157. ↑ Snegireva N. S. Saksan kielen syntaksi. - OmGU, 2004. - 149 s.
  158. ↑ Lokshtanova L. Saksan kielen kieliopillisen rakenteen systeemisistä eroista (pääsemätön linkki) . kumppani. Haettu 28. tammikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 14. toukokuuta 2012. 
  159. ↑ Noskov S. A. Saksan kieli yliopistoihin hakijoille. § 3. Sanajärjestys kyselylauseessa. - Mn. , 2002. - S. 268-269. — ISBN 985-06-0819-6 .
  160. ↑ Noskov S. A. Saksan kieli yliopistoihin hakijoille. § 5. Sanajärjestys negatiivisissa lauseissa. - Mn. , 2002. - S. 270-273. — ISBN 985-06-0819-6 .
  161. ↑ Goinash A.V. Visuaalinen apu "Saksan kielen lauseiden päätyypit" . Koulutusprojekti "Saksan kieli: A:sta Z | Deutsch: von A bis Z" . Haettu 23. helmikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 21. tammikuuta 2022.
  162. ↑ Wie ist das längste deutsche Wort (ohne Gedankenstriche)?  (saksaksi) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 2. heinäkuuta 2012.
  163. ↑ Rainer Perkuhn. Das längste deutsche Wort? Ein fiktives Gespräch mit wahrem Hintergrund  (saksa) . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 2. heinäkuuta 2012.
  164. ↑ Schmidt W. Deutsche Sprachkunde. 7. Aufl. – Berliini, 1972.
  165. ↑ Jung W. Grammatik der deutschen Gegenwartssprache. - Leipzig, 1996.
  166. ↑ Zueva A. N., Molchanova I. D. et al. Saksan kielen sananrakennuselementtien sanakirja. - M. , 1979. - 536 s.
  167. ↑ Wiese H. Eine Zeitreise zu den Ursprüngen unserer Sprache. Wie die Indogermanistik unsere Wörter erklärt. - Berliini: Logos Verlag, 2010. - ISBN 978-3-8325-1601-7 .
  168. ↑ Ks. artikkeleita julkaisussa Kluge F. Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache / bearbeitet von Elmar Seebold. - 24., durchgesehene und erweiterte Auflage. - Berliini, New York: Walter de Gruyter, 2001. - ISBN 978-3-11-017473-1 . ,Deutsches Wörterbuch von Jacob und Wilhelm Grimm . 16 Bande in 32 Teilbanden. - Leipzig, 1854-1961. , Digitales Wörterbuch der deutschen Sprache  (saksa) . Berlin-Brandenburgische Akademie der Wissenschaften . Haettu 13. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 15. marraskuuta 2014.
  169. ↑ 1 2 Paras K.-H. Wo kommen die deutschen Fremdwörter häntä? // Göttinger Beiträge zur Sprachwissenschaft. - 2001. - Nro 5 . - S. 7-20 .
  170. ↑ Schildt J. Abriss der Geschichte der deutschen Sprache. - Berliini, 1976. - S. 29.
  171. ↑ Körner H. Zur Entwicklung des deutschen (Lehn-)Wortschatzes // Glottometrics. - 2004. - Nro 7 . - S. 25-49 . (PDF ram-verlag.eu Arkistoitu 27. syyskuuta 2020 Wayback Machinessa )
  172. ↑ Fremdwörter und Lehnwörter  (saksa)  (linkki, jota ei voi käyttää) . Haettu 8. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 2. heinäkuuta 2012.
  173. ↑ Latein im Deutschen  (saksa) . Haettu 8. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 31. elokuuta 2011.
  174. ↑ Wolff F. Latein und Griechisch im deutschen Wortschatz. - Wiesbaden: VMA-Verlag, 1999. - ISBN 3-928127-63-2 .
  175. ↑ Paras K.-H. Italianismen im Deutschen // Göttinger Beiträge zur Sprachwissenschaft. - 2006. - Nro 13 . - S. 77-86 .
  176. ↑ 1 2 Paras K.-H. Ein Beitrag zur Fremdwortdiskussion // Die deutsche Sprache in der Gegenwart. Festschrift für Dieter Cherubim zum 60. Geburtstag. - 2001. - S. 263-270 .
  177. ↑ Kerrotaan R. Französisch im deutschen Wortschatzille. Lehn- und Fremdwörter aus acht Jahrhunderten. - Berliini: Volk und Wissen Volkseigener Verlag, 1987. - ISBN 3-06-521804-6 .
  178. ↑ Carstensen B., Busse U. Anglizismen-Wörterbuch: der Einfluss des Englischen auf den deutschen Wortschatz nach 1945. - Berliini, New York: de Gruyter, 2001. - V. 1. - S. 25-47.
  179. ↑ Paras K.-H. Anglizismen – quantitativ // Göttinger Beiträge zur Sprachwissenschaft. - 2003. - Nro 8 . - S. 7-23 .
  180. ↑ Burmasova S. Empirische Untersuchung der Anglizismen im Deutschen am Material der Zeitung DIE WELT (Jahrgänge 1994 ja 2004) . - Bamberg: University of Bamberg Press, 2010. - ISBN 978-3-923507-71-9 .
  181. ↑ Eisenberg P. Anglizismen im Deutschen // Deutsche Akademie für Sprache und Dichtung, Union der deutschen Akademien der Wissenschaften: Reichtum und Armut der deutschen Sprache. Erster Bericht zur Lage der deutschen Sprache. - 2013. - S. 57-119 .
  182. ↑ Osman N. Kleines Lexikon deutscher Wörter arabischer Herkunft. - München, 1992. - ISBN 3-406-34048-2 .
  183. ↑ Unger A. Von Algebra bis Zucker. Arabische Wörter im Deutschen. - Stuttgart: Reclam, 2007. - ISBN 978-3-15-010609-9 .
  184. ↑ Paras K.-H. Hebraism im Deutschen // Glottometrics. - 2014. - Nro 27 . - S. 10-17 . (PDF ram-verlag.eu Arkistoitu 24. toukokuuta 2020 Wayback Machinessa )
  185. ↑ Stern H. Wörterbuch zum jiddischen Lehnwortschatz in den deutschen Dialekten. - Tübingen: Niemeyer, 2000. - ISBN 3-484-39102-2 .
  186. ↑ Paras K.-H. Sinismen im Deutschen und Englischen // Glottometrics. - 2008. - Nro 17 . - S. 87-93 . (PDF ram-verlag.eu Arkistoitu 11. heinäkuuta 2020 Wayback Machinessa )
  187. ↑ Paras K.-H. Zur Entwicklung der Entlehnungen aus dem Japanischen ins Deutsche // Glottometrics. - 2009. - Nro 19 . - S. 80-84 . (PDF ram-verlag.eu Arkistoitu 10. kesäkuuta 2020 Wayback Machinessa )
  188. ↑ Paras K.-H. Slawische Entlehnungen im Deutschen // Rusistika - Slavistika - Lingvistika. Festschrift für Werner Lehfeldt. - 2003. - S. 464-473 .
  189. ↑ Paras K.-H. Iranismen im Deutschen // Glottometrics. - 2013. - Nro 26 . - S. 1-8 . (PDF ram-verlag.eu Arkistoitu 12. heinäkuuta 2020 Wayback Machinessa )
  190. ↑ Eisenberg P. Das Fremdwort im Deutschen. - Berliini, New York: de Gruyter, 2011. - ISBN 978-3-11-023564-7 .

Kirjallisuus

  • Bach A. Saksan kielen historia. - M .: Librokom, 2011. - 346 s. — ISBN 978-5-397-01659-9 .
  • Bim I. L. Saksan kieli. Peruskurssi. Konsepti. Ohjelmoida. "Uusi koulu", 2013. ISBN 978-5-7301-0170-8 .
  • Berkov V.P. Nykyaikaiset germaaniset kielet. - M .: AST, 2001. - 336 s. — ISBN 5-17-010576-2 .
  • Domashnev AI työskentelee saksan lingvistiikassa ja sosiolingvistiikassa. - Pietari. : Nauka, 2005. - 1113 s.
  • Zhirmunsky V. M. Saksan kielen historia. - M . : Vieraskielisen kirjallisuuden kustantamo, 1948. - 300 s.
  • Zhirmunsky V. M. Yleinen ja saksalainen kielitiede. - L .: Nauka, 1976. - 698 s.
  • Zueva A. N., Molchanova I. D. et al. Saksan kielen johdannaiselementtien sanakirja. - M. , 1979. - 536 s.
  • Levkovskaya K. A. Saksan kieli. Fonetiikka, kielioppi, sanasto / K. A. Levkovskaja. - 2. painos - M . : Academy, 2004. - 368 s. — ISBN 5-7695-1996-7 .
  • Mackensen L. Saksan kieli. Universaali hakuteos. - M . : Akvaario, 1998. - 592 s. — ISBN 5-85684-101-8 .
  • Moskalskaya OI Saksan kielen historia. Deutsche Sprachgeschichte. - M . : Akatemia, 2006. - 288 s. — ISBN 5769530235 .
  • Myshkovaya I. B. Saksan verbin aikamuodot. - Pietari. , 2007. - 96 s. - ISBN 978-5-91281-007-7 .
  • Pogadaev V. A. Saksan kieli. Nopea viittaus. - M. , 2003. - 318 s. — ISBN 5-8123-0155-7 .
  • Olshansky I. G., Guseva A. E. Leksikologia: Moderni saksa. - M . : Akatemia, 2005. - 416 s. — ISBN 5-7695-1812-X .
  • Snegireva N.S. Saksan kielen syntaksi. Saksan kielen syntaksi: Theorie, Bungen und Textbeispiele. - Omsk: OmGU, 2004. - 149 s. — ISBN 5-7779-0312-6 .
  • Filicheva N. I. Saksan kielen dialektologia. - M . : Vys. koulu, 1983. - 192 s.
  • Filicheva N. I. Saksan kielen historia. - M . : Akatemia, 2003. - 204 s. — ISBN 5769509325 .
  • Filicheva N. I. Saksan kirjallinen kieli. - M . : Vys. Koulu, 1992. - 176 s. — ISBN 5-06-001718-4 .
  • Ammon U. Die deutsche Sprache in Deutschland, Österreich und der Schweiz: das Problem der nationalen Varietät. - Berliini, New York: de Gruyter, 1995. - ISBN 3-11-014753-X .
  • Ammon U. , Bickel H., Ebner J. ua Variantenwörterbuch des Deutschen . Die Standardsprache in Österreich, der Schweiz und Deutschland sowie in Liechtenstein, Luxemburg, Ostbelgien und Südtirol. - Berliini: Walter de Gruyter, 2004. - ISBN 3-11-016574-0 .
  • Besch W. Dialectologie. Ein Handbuch zur deutschen und allgemeinen Dialektforschung. - Berliini: de Gruyter, 1982. - ISBN 3-11-005977-0 .
  • Helbig G., Buscha J. Deutsche Grammatik. Ein Handbuch für den Ausländerunterricht. - Berliini: Langenscheidt, 2007. - 736 s. — ISBN 978-3-468-49493-2 .
  • Niebaum H., Macha J. Einführung in die Dialektologie des Deutschen . - Tübingen, 2006. - ISBN 3-484-26037-8 .
  • Pahlow H. Deutsche Grammatik - einfach, kompakt und übersichtlich. - Leipzig: Engelsdorfer Verlag, 2010. - 135 s. - ISBN 978-3-86268-012-2 .
  • Polenz P. von . Geschichte der deutschen Sprache. - Berliini, New York: Walter de Gruyter , 1987. - ISBN 3-11-007998-4 .
  • Regh F.-J. Grammatik & Zeichensetzung - leicht erklärt. - Mechernich: Lern-WOLF Verlag, 2009.
  • Schildt J. Abriss der Geschichte der deutschen Sprache. - Berliini: Akademie-Verlag, 1976.
  • Siebs Th. Deutsche Aussprache - Reine und gemäßigte Hochlautung mit Aussprachewörterbuch. - Berliini, 2007. - ISBN 978-3-11-018203-3 .
  • Regeln und Wörterverzeichnis. Überarbeitete Fassung des amtlichen Regelwerks 2004. - München, Mannheim: Rat für deutsche Rechtschreibung , 2006.

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat
 Euroopan unionin viralliset kielet